Kolme viikkoa

Tänään alkoi 38.raskausviikko. Tosi hurjaa ja epätodellista! Multa on usealta eri taholta kysytty miten jakselen näillä helteillä ja onko tukala olo. Vastaaminen on hieman vaikeaa, sillä voiminen ja tukala olo on suhteellisia käsitteitä. Eikö kaikilla ole hieman tukalaa näillä pitkittyneillä helteillä ja eikö kaikki nuku huonosti yönsä kosteassa ja trooppisessa ilmastossa? Ja eikö kaikki loppuraskaudessaan tunne oloaan tukalaksi ja nuku levottomasti oli sitten mikä vuodenaika tahansa?

Voin siis olosuhteisiin nähden varsin hyvin. Ei mitään turvotuksia, suurempia liitoskipuja tai supisteluja. Toki maha on iso ja monet arkitoimet kahden lapsen kanssa tuottaa vaikeuksia, odotan jo oman vartaloni takaisin saamista sekä öisin on useita unta katkaisevia tekijöitä, mutta pelkäsin paljon pahempaa kesää. Varsinkin kun tietysti juuri nyt tälle normaalista auringonpalvontaa rakastavalle muumimammalle tulee joku vuosisadan hellekesä. Väkisinkin hakeudun enemmän varjoon ja pidemmät tepastelut paahteessa uuvuttaa mut helposti. Kahden lapsen kanssa päivien viettäminen tuottaa myös omat haasteensa, sillä nämä kaksi eivät todellakaan tyydy mihinkään kotona köllöttelyyn. Mennään pyörillä tai kävellen paikasta toiseen, eikä juurikaan kun käännytä kodin kautta kohti uutta aktiviteettia. Joskus iltaisin liian rankat retkipäivät kostautuvat supistelujen ja pahoinvoinnin merkeissä. Ja pakko myöntää, että odotetaan jo koko perhe ensi viikolla alkavaa päiväkotia. Ja vaikka en haluaisi sanoa tätä niin odotan jo syksyä. Synnytystä en kuitenkaan vielä toivo alkavaksi vaikka vauva olisi siihen jo valmis. Tahdon nauttia loppuraskauden vapaa-ajasta ja laittaa käytännön asioita vielä järjestykseen rauhassa. Viiden viikon sisällä on kuitenkin meidän perheessä suuri mullistus taas edessä.