keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kuusi viikkoa

Batman: "Äiti, onko sun masussa yhtään kaveria vai onko se vauva siellä ihan yksin?" Mä: "On se ihan yksin. Se tykkää olla yksin." Batman: "Ai. Mä tykkään kavereista."

Vauva saakin nauttia vielä hetken yksinäisyydestään. Tänään on kuusi viikkoa laskettuun aikaan. Niin vähän, mutta niin kauhean paljon. Toisaalta tuntuu pelottavalta, että alle kahden kuukauden päästä meitä on todennäköisesti viisi. Toisaalta en malttaisi odottaa, että kaveri olisi jo kainalossa tuhisemassa. Mielessä pyörii kovin moni asia. Tuleekohan sille pahoja mahavaivoja, kuten Batmanille? Tai maitoallergiaa kuten Robinille? Toisaalta sama se, tärkeintä on, että vauva olisi pääpiirteittäin terve. Jaksetaanko valvomisrumbaa taas? Vai tuleeko välttämättä edes pahaa sellaista? Miten pojat ottavat pikkusiskon vastaan? Iskeekö Robinille paha uhma? Vai onko Robin tottunut jakamaan huomion syntymästään lähtien? Miten Batman asian ottaa? Millainen tyyppi sieltä tulee? Näyttääkö se veljiltään ja ottaako se millaisen roolin perheessämme? 


Entä sitten synnytys. Millainen se on tällä kertaa - pitkä, tuskainen ja hieman dramaattinen kuten ensimmäinen vai pitkä, tuskainen, mutta suhteellisen helppo kuten toinen? Vai leikataanko vauva? Millaista tulee olemaan taas pitkästä aikaa vauva-arki kahdestaan vauvan kanssa poikien ollessa päiväkodissa? Kyllästynkö vai osaanko nauttia? 

Kysymyksiä kyllä löytyy, mutta vastauksia ei juurikaan. Yhteistä kaikissa raskauksissani on tämä täydellinen epätodellisuuden tunne. Vaikka tunnen vauvan liikkeet todella selkeästi, tuntuu super oudolta, että siellä tosissaan elelee tyyppi. Oikea ihmisen alku. Kaikessa tietämättömyydessään meidän maailmasta ja siitä minne on pian tupsahtamassa. Pian nähdään!

Nämä tyypit odottaa jo kovasti uutta tyyppiä

1 kommentti:

  1. Hyvää loppuodotusta! Ja kiitos ihanista Pärnun kuvista! Täytyisi itsekin piipahtaa siellä lasten kanssa. Varmasti ihana kaupunki, varsinkin lasten kanssa.

    VastaaPoista

Komenttisi on iloni, kiitos!