tiistai 5. elokuuta 2014

Keskellä

Kuukauden sisällä meidän perheessä koetaan suuria. Mullistavinta perheen kasvaminen tulee varmasti olemaan meidän kuopukselle, Robinille. Vaikka hän on toisena lapsena tottunut syntymästään lähtien jakamaan vanhempien huomion, on Robin aina ollut se perheen "vauva". Pian kuitenkin kotiin saapuu ihan oikea vauva, joka jättää Robinin väliinputoajaksi. Eikä tilannetta varmaan helpota, että isoveljellä sattuu olemaan varsinainen diivavaihe, jossa ollaan milloin rokki- tai fudistähtiä, eikä todellakaan ujostella esiintyä tai haalia ihmisten huomiota. Robin kaipaa nyt meiltä vanhemmilta ja muilta läheisiltä entistä enemmän huomiota ja kannustusta.

Olemme koko raskauden ajan puhuneet Robinille, kuinka siitä tulee "iso poika" kun päiväkoti syksyllä alkaa ja "iso veli" kun vauva syntyy. Paljon suuria muutoksia. Olemme havainneet pojassa pientä taantumaa ja uhmaa, mitkä voivat hyvin johtua liiasta paineesta olla yht'äkkiä niin kauhean suuri. Yökastelu, iltanukuttamisen hankaluudet ja pieni väkivaltaisuus perheenjäseniä kohtaan voivat hyvin olla oireita tulevista muutoksista. Sanotaan, että keskimmäisille lapsille voi tulla helpommin itsetunto-ongelmia ja epävarmuuksia, mutta toisaalta oikein heitä lapsena huomioiden, voi heistä tulla perheen sosiaalisempia ja itsenäisimpiä sovittelijoita.

Näin vanhempana kasvatuspaineisiin tulee ihan uusi ulottuvuus. Aina uuden lapsen syntyessä vanhemmat kokevat huonoa omaatuntua huomion jakamisesta ja riittämättömyyden tunnetta vanhempana. Varsinkin äiti, koska on alkuajan niin sidottu vauvaan.

Olemme suunnitelleet, että pitäisimme entistä enemmän kahdenkeskisiä laatuaikahetkiä isoveljien kanssa. Aina sen ei tarvitse olla päiväretkeä eri huvituksiin, vaan puoli tuntia täysin jakamatonta, mieluisaa puuhastelua voi hyvin riittää. Myös vauvan hoitoon osallistuminen on tärkeää. Robin kaipaa myös omaa harrastusta, sitä ikiomaa juttuaan. Se voisi olla esimerkiksi syksyllä alkava sirkuskoulu, jonne isä hänet viikottain veisi ja harjoittelisimme liikkeitä vaikka äidin kanssa kotona.

Joka tapauksessa tulee uusi sisarus varmasti mullistamaan meidän kaikkien elämää enemmän kuin sitä osaa vielä käsittää. Onneksi Batman on jo iässä, että ymmärtää paremmin muutokseen liittyviä asioista ja hänen kanssaan voi asiaaa käsitellä keskustellen. Robin kaipaa varmaan enemmänkin käytännön asioita, joita häntä kohtaan toteutamme. Yhteistä aikaa, omaa harrastusta sekä vanhempien jakamatonta huomiota. Välissä voi olla hyvä.

Tämä tuhannen ilmeen mies ei ole kauan enää perheen kuopus

2 kommenttia:

  1. Asiaa ei tulevan keskimmäisen kohdalla varmaan todellakaan helpota se, että hänet laitetaan päiväkotiin ja uusi vauva saa olla päivät äidin kanssa….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on aihe, josta lyötyy yhtä monta mielipidettä kuin ihmisiä. :) Me uskomme, että päiväkodin virikkeet ja isoveljen kanssa lyhyttä päiväkotipäivää ja -viikkoa viettämällä poika on tyytyväisempi kun kaikki päivät mahdollisesti väsyneen äidin ja tississä roikkuvan vauvan kanssa viettämällä. Keskimmäinen on kuitenkin luonteeltaan todella sopeutuva ja haikaillut koko kevään veljensä päiväkotiin. Ikääkin on jo 3,5 vuotta. Mutta kuten sanoin, arka aihe tulee aina jakamaan mielipiteet ja kaikilla on oikeus omaansa. :)

      Poista

Komenttisi on iloni, kiitos!