perjantai 29. elokuuta 2014

Kuulumisia

Huhheijakkaa! Ensimmäinen viikko viisihenkisenä takana. Ja kyllä siihen on mahtunut paljon. Suurimmaksi osaksi hyvää ja onnellista vauvapölyä, mutta myös sairastelua, turhautumista, väsymystä ja uudenopettelemista. Pankkiirin isyyslomaviikko on mahdollistanut meille myös kulinaristisiä nautintoja ja rauhallisia lepohetkiä.

Ensin sairastelusta. Pankkiiri oli jo synnytyksessä flunssassa ja pienessä kuumeessa. Pöpö iski samana päivänä kun synnytys alkoi. Mies veti panadolleja mun käsilaukusta ja nuukahteli synnytyshuoneen tuolilla. Me säälittiin kätilön kanssa sitä. Sen flunssa on jatkunut koko isyysviikon, hieman voimakuuttaan vaihdellen. Sitten vuorossa oli Robin. Se oli koko alkuviikon kuumeessa ja tiistaina todettiin korvatulehdus molemmissa korvissa. Mulla alkoi kuumeilu tiistaina, mutta koska muita flunssan oireita ei ole ollut, saatoimme epäillä jotain synnytyksen jälkeisiä tulehduksia. Kuumeen jatkuessa eilen kolmatta päivää suhteellisen korkeana (38 asteen hujakoilla), kipaisimme Kättärillä testeissä. Tulehdusarvot olivat hieman koholla, mutta merkkejä kohtu- tai rintatulehduksesta ei ollut. Näin ollen lääkäri antoi varmuudenvuoksi antibioottikuurin, jonka päätin aloittaa, jos kuumeilu tänään vielä jatkuisi. Se vaikuttaa kuitenkin ainakin toistaiseksi (KOPKOP) pysyneen alhaalla. Tänään aamulla huomasimme Batmanin silmien tulehtuneen ja kipaisimme terveysasemalla hakemassa tippoja niihin. Kaikille muille perheenjäsenille siis osansa, mutta onneksi vauva on ainakin vielä terveenä ja voi oikein hyvin.

Kaikki vauvan kanssa on mennyt mukavasti. Hänen mieletön imuntarpeensa on tehnyt imettämisen sinäänsä helpoksi, toisaalta kivuliaaksi. Tärkeintä kuitenkin, että maitoa riittää, paino on hyvä ja vauva kakkaa ja pissaa tiheästi. Vauva nukkuu yöt vaihtelevasti, mutta pääasiassa kuitenkin herää vain syömään. Joskus kolmen, toisinaan reilun tunnin välein. Mitään varsinaista unirytmiä ei alle viikon ikäisille luonnollisesti ole, mutta pääasiassa pidemmät valveillaoloajat ajoittuvat päiväajalle.

Itse valvoin käytännössä kokonaan kaksi ensimmäistä yötä, jonka jälkeen olen saanut nukuttua öitä parin tunnin pätkissä. Väsymystä kuumeen lomassa on luonnollisesti ollut, mutta hormonit onneksi tekevät tehtävänsä ja olen jaksanut päivät Pankkiirin avustuksella suhtellisen hyvin. Maidonnousun yhteydessä alkuviikosta oli tunteellisesti herkintä aikaa ja itku oli herkässä. Nyt tunnen jo olevani enemmän oma itseni ja arki ei tunnu ylivoimaiselta. Tai eihän mulla ole vielä käsitystäkään oikeasta arjesta - ollaanhan me lomailtu tämä viikko. Vaikkakin sairastelujen varjostamana.

Isoveljet ovat ottaneet tulokkaan hyvin vastaan. Varsinkin Robin osoittaa joskus liiankin innokkaasti kiintymystään siskoonsa ja haluaa sylitellä joka välissä. Batman on hyvin avulias ja auttaa mielellään kaikessa missä osaa. Alussa pelkäsimme Robinin olevan hieman "masentunut" vauvan kotiintulosta, mutta tämä surullisuus osoittautuikin kuumeiluksi. Heti pojan tervehdyttyä alkoi uusi iloisempi sävel.  Olemme kaikki täysin rakastuneita pieneen neitiin, emmekä saa tarpeeksi hänestä. Pankkiiri on vienyt flunssastaan huolimatta tällä isyyslomaviikolla poikia kiitettävästi hauskoihin paikkoihin, mutta silti vaikuttaa siltä, että kaipuu kavereiden ja päiväkodin pariin pilkahtaa vähän väliä esille. Ensi viikolla alkaa todellinen arki.



3 kommenttia:

  1. oi, mikä ihana neitonen ja isoveljet ❤

    VastaaPoista
  2. Vauvakuumetta tarttuu näistä tunnelmista vaikka ei tuo varmasti mitään helppoa ole flunssakuumeen ja vauvan sekä kahden isomman lapsen kanssa. Jos yhtään kaipaat tai raaskit antaa vauvaa päivällä tai illalla niin voisin viedä vaikka tunnin tai puolentoista vaunulenkille. (Siis viikonloppuna päivälläkin, viikolla iltaisin kun mä olen nyt täysipäiväisesti töissä). Tämä vieno pyyntö/tarjous pysyy voimassa, sano vaan jos tuntuu että haluat itse nukkua, jumpata, kampaajalle tai ihan mitä vaan. Kahden tytön kokemuksella pärjään kyllä....vaikka en omia vauvojani malttanut antaa yhtään kenellekään. Jälkeenpäin ajatellen ei olisi ollut yhtään huono idea ottaa vähän omaakin aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina! Apua ei koskaan ole liikaa, vaikka meillä sattuu sitä olemaan tässä ihan lähipiirissäkin kiitettävän paljon kun Pankkiirin veljen perhe, sekä äiti asuvat ihan naapurissa.

      Oman ajan ottaminen on helpompaa nyt kuin esim. ensimmäisen vauvan kanssa. Eroahdistus on lievempi ja tietää sen olevan omaksi parhaaksi, että ottaa löytää välillä taas vähän itseään eikä elä vaan vauvan ehdoilla 24/7. :)

      Poista

Komenttisi on iloni, kiitos!