torstai 29. toukokuuta 2014

Parsa-avocado-sitruunarisotto

Uusimmassa Gloria Ruoka ja Viini- lehdessä oli sen verran herkullisen kuuloinen kevätkauden risotto, että sitä oli pakko testata samantien. Suhteellisen työläs, ei siis ihan arkiruokana toimiva, mutta mielettömän maukas risotto toimi erinomaisesti voissa paistettujen lohimedaljonkien rinnalle. Lapsetkin tykkäsivät kovasti.

Neljän hengen (pääruokana) ruokaan tulee:

1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl voita
3 dl risorttoriisiä
0,5 nippua parsaa
9 dl kanalientä
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 dl Västerbottensost - juustoa raastettuna

2 kypsää avocadoa
1 rkl sirtuunamehua
1 tl suolaa
mustapippuria

Risotto valmistetaan normaaliin tapaan niin, että kuoritut ja pilkotut parsan pätkät lisätään riisiin alkuvaiheessa. Näin ne ehtivät sopivasti kypsyä riisin kanssa samaan tahtiin. Avocadomössö valmistetaan erikseen ja lisätään risottoon juuri ennen tarjoilua. Risotto toimii niin kevyehkönä pääruokana tai esim. grilliruokien lisukkeena. Annos voisi hyvin toimia myös ilman parsaa. Kannattaa kokeilla!


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kesälomasuunnitelmat

Pankkiirilla on heinäkuussa kolme viikkoa kesälomaa. Sitten lomaa on tiedossa lisää vauvan syntyessä syyskuun vaihteen tienoilla ja mahdollisesti talvella pidempi isyyskuukausipätkä. Kesää ollaan usein tykätty viettää suurimmaksi osaksi kotimaassa ja niin tehdään nytkin. Mökkilomailu on parasta hyvillä ilmoilla ja sille annammekin kalenterissa tilaa jopa kahden viikon ajaksi. Jätämme kuitenkin vielä liian tiukan suunnittelemisen ja olemme Savon mökillä sen verran kun hyvältä tuntuu. Säät nimittäin vaikuttavat paljon siihen kuinka mukavaa mökillä on lasten kanssa.

Ulkomaillakin hedimme piipahtaa. Varasimme juuri kesäloman alkuun miniloman Viron Pärnuun. Olemme kuulleet paljon hyvää kohteesta, niin sen keskustan alueesta kuin pitkistä kauniista hiekkarannoista. Paikka on myös suhteellisen edullinen ja sinne on helppo matkustaa. Täydellinen matkakohde lasten kanssa ja kun ottaa huomioon mun tilan! Pärnuuseen kun ei tarvitse lentää - parin tunnin laivamatka Tallinnaan ja siitä autolla hieman toistasataa kilsaa ajomatkaa kohteeseen. Hotellit olivat heinäkuulle jo todella varattuja, sen verran suosittu ja pieni kohde on. Saatiin kuitenkin ihan laadukkaalta vaikuttava huone sopivasti rannan ja Pärnun keskustan välimaastosta rauhalliselta puistoalueelta.

Hieman tutustumalla ja kuvia tutkimalla Pärnu vaikuttaa todella kauniille ja sympaattiselle kohteelle.   Vanha kaupunki muistuttaa pienemmässä muodossa Tallinnan vastaavasta ja hiekkarannat taas suuremmankin rantalomakohteen keitaille. Kaupungista ei myöskään puutu vehreyttä useiden puistojen ansiosta. Kiva yhdistelmä kaupunki- ja rantalomaa. Kolmen päivän reissu luulisi riittävän kohteeseen tutustumiselle. Ja ainahan noin lähelle voi palata uudemman kerran. Matkaan on vielä useita viikkoja aikaa ja ennen sitä ehdimme nauttia Suomen arkisemmasta kesästä.

 (Kuvat: tourism.jurmala.)


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Lähes täydellinen viikonloppu

Mitä yhteen kesäiseen viikonloppuun mahtuu?

- Vesisotaa pihalla
- Kesäjuhlan viettoa lähiostarilla pomppulinnan, ilmapallojen, paloautojen ja pellen merkeissä
- Kiertelyä Siivouspäivän kirppareilla
- Hurjastelua Litsillä
- Jännittämistä Leijonien puolesta
- Kävely- ja potkupyöräreissua
- Jäätelökahveja äänestämisen yhteydessä
- Rokkaamista ja uusien soittolistojen väsäämistä
- Uintireissua Pikkukosken rannalle
- Fudis- ja salitreenejä

Täydelliseksi tämän helleviikonlopun olisi tehnyt terassiulkoilu aikuisessa seurassa.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Rasittava testi

Voiko näin edes käydä? Mulla piti tänään olla sokerirasitustesti. Aika oli varattu hyvissä ajoin, olin paastonnut lasillisella vettä edellisestä illasta saakka ja tsempannut itseni henkisesti kuulemani mukaan rankkaan aamupäivään lukuisien veritestien parissa. Jo raskaana ollessa aamut ovat usein sitä vaikeinta aikaa, saatikka jos ei saa yli 12 tuntiin syödä palan palaa ja kädessä roikkuu jatkuvasti piikki.

Saavuin labran odotustilaan viisitoista minuuttia ennen varattua aikaa. Kysyin varmuudeksi neuvonnasta, että olenhan ymmärtänyt oikein. Että mua tullaan hakemaan nimellä, eikä mun tarvitse ottaa vuoronumeroa. Näin juuri. Sanoivat, että odota vaan rauhassa, sinut tullaan nimellä hakemaan. Istuin sohvalle, selailin iPadista päivän uutisia ja haaveilin laukussa makaavista eväistä.

Lukuisat vuoronumerot lipuivat ohi ja asiakkaita valui odotustilaan ja lappu olkataipeessa ulos. Ihmettelin tilannetta, mutta koska olin kuullut, että tiedossa on odottelua, maltoin mieleni. Niillä on varmaan vaan tosi kiire aamu.

Jaloitellessani huomasin, että tasapaino oli huono ja mua huippasi aikalailla. Pääkipu hiipi ohimoon ja oksetus oli kurkussa. Verensokeri oli vähissä ja vatsassa kurni. Helleaamu ei auttanut yhtään sitä tosiasiaa, että olin jo aamulla nauttinut sen yhden ainoan sallitun vesilasilliseni.

Kahden (!!) tunnin odottelun jälkeen päätin tehdä jotain. Lompsin labraan koputtamaan ovea. Kerroin labran rouvalle, että nyt alkaa epätoivo hiipiä. Onkohan niillä jotain häikkää mun varauksessa? Rouva oli hämillään ja totesi, että harjoittelija oli kyllä tullut kysymään minua klo.8.25 aikoihin, eikä minua vaan ollut näkynyt. Sanoin vakaasti, että olisin kyllä kuullut tämän ja olin siihen aikaan varmasti paikalla. Rouva hämmisteli, että olin varmaan vessassa ja kielsin asian sekä jatkoin, että kai siinä tapauksessa tullaan kysymään uudestaan? Rouvan todetessa, että nyt oli myöhäistä tehdä testiä, niitä ei ohjeiden mukaan tehdä aamuyhdeksän jälkeen purskahin itkuun. Pettymys ja epätoivo valtasi minut. Kaikki tämä ihan turhaa! Ja mikä pahinta, vaikka sain kuulla pahoittelut, jäi mulle sellainen fiilis, että tämä kaikki oli mun vikaa. Kyyneleet valui vielä koko matkan bussille, jossa aloin mussuttaa eväsleipääni. Pettymyksen jälkeen tulin vihaiseksi. Miten tämä voitiin hoitaa noin huonosti ja miksi sain itselleni syyllisen olon täysin syyttä?

Kotiin tullessani varasin heti uuden ajan, tällä kertaa eri labrassa. Seuraava paastoni on kesäkuun alussa. Sormet ja varpaat ristiin, että testi saadaan vihdoin suoritettua.


torstai 22. toukokuuta 2014

Kakkujen aikaa

Kevään tulevien juhlien ja maanantaisten Pankkiirin synttärien innoittamana inspiroiduin kokoamaan postauksen meidän perheen lähihistorian kakuista. Niin mun tekemistä kuin lähipiirin tuotoksista. Itse en ole mikään leipomisen suurin ystävä, mutta olen viime vuosina motivoitunut yrittämään hieman normaalia kermakakkua vaativampia tekeleitä. Usein teeman määrittää sankarin mielenkiinnon kohteet ja toivomukset. Mitäköhän seuraavaksi? 

Batmanin 2v. synttärikakku (ystävän tekemä)

Robinin 1v. synttärikakku
Rapujuhlien limekakku
Batmanin 4v. synttärikakku
Serkkupojan 1v. synttärikakku aikuiseen makuun
Anopin joulukakku
Batmanin 5v. synttärikakku
Serkkupojan 1v. synttärikakkku
Serkkupojan 1v. voileipäkakku
Äitienpäiväkakku 
Robinin 3v. synttärikakku
Fudiskakku Pankkiirin synttäreille

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

11 totuutta minusta

Sain pitkästä aikaa blogihaasteen. Kiitos  Villa Valko haasteesta, otan sen mieluusti vastaan! Ideana on vastata yhteentoista kysymykseen ja laittaa haaste eteenpäin yhdelletoista bloggarille. Täältä pesee. 

1. Miksi kirjoitat blogia?

Blogi on loistava kanava jakaa kuulumisia valokuvien ja höpinöiden muodossa. Blogin kirjoittaminen on mainio harrastus niin valokuvaamisesta kuin kirjoittamisesta nauttiville. Blogi toimii myös mainiona päiväkirjana, johon voi palata muistellakseen mennetiä tapahtumia. 



2. Mikä inspiroi sinua?

Uudet sisustusjutut ja ideat. Niitä saan lehdistä, blogeista, mainoksista, omasta päästä - you name it. Usein ispiroidun mielessäni johonkin kotiprojektiin juuri nukkumaanmennessä tai keskellä yötä. 

3. Mistä haaveilet?

Pidemmästä Thaimaan matkasta viisihenkisellä perheellä mahdollisesti jo tulevan vuoden sisällä. 

4. Mikä on kotisi paras paikka ja miksi?

Mun silmää miellyttää eniten meidän olkkarin "lukunurkka", joka on suoraan vastapäätä sohvaa, jossa vietämme paljon aikaa. Harvoin kukaan edes istuu lepakkotuolissa, mutta se sopii meistä hyvin uuden kirjakaapin viereen. Myös Pankkiirin isoisän vanha taulu on kaunis. 



Keittiö on myös hyvin mieluinen paikka, sillä tykkään tehdä ja ennen kaikkea nauttia hyvää ruokaa perheen kera. Jokapäiväinen arkiruoankin väsääminen on ihan mukavaa ainakin silloin kun lapset antavat tehdä sitä rauhassa (tai auttavat sovussa). 



5. Ketä ihailet ja miksi?
Ihailen useitakin henkilöitä. Tällä hetkellä voisin mainista vaikka, että ihailen päiväkodin henkilökuntaa, joka jaksaa ammattitaidolla hoitaa lapsiamme mukisematta. Mulla ei olis hermoja hetkeksikään siihen ammattiin. 

6. Mikä on lempimatkakohteesi ja miksi?

Yksi kestosuosikeistani on Italia ja erityisesta Toscanan alue. Olemme matkustaneet sinne lähivuosina kolme kertaa ja vaikka paljon alueelta on jo nähty ja koettu, tiedän meidän sinne taas palaavamme. 




7. Mikä on seuraava sisustushankinasi?
Olen pitkään haaveillut isosta villamatosta olkkariimme. Vaalean harmaansävyinen, ei liian graafinen mahdollisimman suuri matto olisi ihana. Niiden hinnat ovat kuitenkin usein katossa, joten hankinnan ajankohdasta ei ole vielä tietoa. 

8. Mistä olet ylpeä?

Olen ylpeä perheestäni ja siitä, että olemme ainakin toistaiseksi onnistuneet kasvattamaan lapsistamme jotenkin tähän yhteiskuntaan sopivia, joskus hyvinkin käyttäytyviä ja ystävällisiä yksilöitä. Kasvatuksessa pahin on varmasti vielä edessä, mutta onneksi vanhempana kasvaa kaiken aikaa. 



9. Mikä on lempiesineesi?
Tää on vaikea...tietysti yksi suosikeista on oma puhelin, mutta haluan keksiä tähän jotain omaperäisempää. Juuri tällä hetkellä pidän todella paljon uudesta Pilgrimin käsikorustani, jonka hankin viime Ruotsin reissulta. Se on ihanan siro ja kevyt, eikä sitä tarvitse poistaa kädestä esim. urheillessa tai nukkuessa. Koru sopii hyvin myös valkoiseen kellooni. Käytännöllinen ja kaunis. 




10. Minkä taidon haluat oppia ja miksi?

Haluaisin oppia ajamaan autolla kunnolla. Olen ajanut ajokortin jo heti aikuistuttuani, mutten koskaan suorittanut kakkosvaihetta, sillä en pitänyt ajamisesta. Nyt perheenäitinä haaveilen hoitavani kortin kuntoon ottamalla lisäajotunteja. Ajomahdollisuus helpottaisi monessa tilanteessa arkea. 

11. Mikä on elämässäsi juuri nyt parasta?

Fakta, että saan olla kotona ja nauttia lasten seurasta vielä kun he ovat pieniä. Vaikka joskus kaipaan työelämään ja kotona on rankkoja päiviä, ymmärrän tämän aikajakson arvon. Ja tietysti se, että edessä on vuoden kohokohta - pitkä, kuuma kesä. 



Sitten haaste tulee laittaa eteenpäin yhdelletoista alle 200 Blogger lukijan blogille. Kysymykset saavat olla samoja kuin minulla, ne olivat sen verran hyviä. Blogit ovat: 

- Kuperkeikkakoti
- Maja
- Mööpeli
- Niklastar
- Pientä sisutusterapiaa
- Projektina koti
- Linda Jessica
- Toinen kattaus
- Kotiolotila
- Ainoa
- Ama's

Olkaapa hyvät. Mukavaa ja aurinkoista viikkoa!


maanantai 19. toukokuuta 2014

Onnenpäivä

Harvoin sitä pääsee saman päivän aikana nauttimaan kesän ensimmäisestä hellepäivästä, juhlimaan puolisonsa syntymäpäivää sekä kohtaamaan alle vuorokauden ikäistä sukulaistyttöä. Tänään tapahtui kaikki nämä asiat. Ei mikään perus maanantai.

Kutsuin ylläriksi Pankkiirin perhettä meille juhlistamaan perheensä esikoisen ikääntymistä. Leivottiin Robinin kanssa päivällä jalkapallokakku isännän mielenkiinnon kohteen mukaan. Batmankin varmasti arvostaa kakun aihetta.

Kakkukahvien jälkeen suuntasimme porukalla sairaalaan tervehtimään eilen myöhään (neljä minuuttia ennen vuorokaudenvaihdetta) maailmaa ensikerran nähnyttä pientä prinsessaa. Enemmän kuin lähellä oli, ettei tullut samaa syntymäpäivää Pankkiirin kanssa. Aina sitä vaan pääsee unohtumaan kuinka pieni sellainen juuri masusta pullahtanut vauveli on. Ai että. <3




sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Porvoossa

Porvoo, we met again. Vietettiin aurinkoista sunnuntaipäivää iki-ihanassa Porvoossa. Mukanamme oli Pankkiirin perhettä. Köpöttelimme satamassa ja vanhassakaupungissa, löysimme mielenkiintoisen vanhan tavaran liikkeen, söimme meille jo tutuksi tulleessa Gabriel 1763 ravintolassa, kurkkasimme Porvoon tuomiokirkkoon ja pidimme kahvihetkeä idyllisessä sisäpihakahvilassa. Paluumatkalla piti toki kipaista Brunbergin karkkikaupassa - hukkasimme tosin ostoksemme jonnekin matkan varrelle. Porvoo on aina takuuvarma mukavan kesäpäivän viettokohde.



Tähdet, tähdet

Eilistä iltaa Batman oli odottanut pitkään. Asusteet oli harkittu tarkkaan ja biisin sanoja opeteltu tanssiliikkeiden kera. Luvassa oli nimittäin ensikohtaaminen Olli Hermaannin kanssa Tähdet, tähdet konsertissa jäähallissa. Mentiin keikalle kahdestaan, ollaan yhdessä seurattu sarjaakin telkkarista. Batman ihmetteli mitä oikein olin ajatellut, kun olin ostanut paikat istumakatsomosta, mutta onneksi pääsimme puolen välin tienoilla permannolle joraamaan. Olli veti viitisen biisiä ja löytyi muistakin esityksistä mukaansatempaavia vetoja. Didin ääni livenä oli aivan ilmiömäinen! Ja Irinasta olen aina tykännyt. Konsertti tulee parin viikon päästä telkkarista.