Ruuhkan keskeltä

Kolme viikkoa työelämään paluusta. Uusi työ, kolme alle kouluikäistä lasta, kaikkien harrastukset ja menot vaativat paljon sekä henkisiä, että fyysisiä voimavaroja. Jopa enemmän kun osasin aavistella. Mutta tilanne varmasti tasoittuu kun päästään vähän paremmin arjen rutiineissa käyntiin.

Joka päivä on jonkun perheenjäsenen (ellei useamman) harrastus. Fudis täyttää molempien poikien osalta kalenteria ja me vanhemmat koitamme parhaamme mukaan myös päästä itse urheilemaan. Ystävien näkeminen kärsii luvattoman paljon. Sosiaalinen elämä painottuu työ- ja harrastuskavereihin. Pahoittelut kaikille oikeille ystäville siitä. Mutta kuten mun isä osuvasti sanoi, kuuluisat ruuhkavuodet tarkoittaa, että elämässä on paljon elämää. Ja sitähän löytyy. Tylsiä hetkiä ei juuri ole.

Uusi työ on alkanut hyvin kiireisesti ja vaatii multa tosi paljon kärsivällisyyttä. Haluaisin heti osata kaiken, mutta kuten minkä vaan uuden aloittamisessa menee aikansa ennen kun hommat alkavat sujua edes lähes haluamallaan tasolla. Mun tulee olla nyt vaan armollinen itselleni ja antaa oppimiselle aikaa. Työkaverit vaikuttaa tosi mukavilta ja ilmapiiri on hyvä. Ja se on musta yksi työpaikan tärkeimmistä kriteereistä. En ole koskaan ennen ollut töissä suuressa yrityksessä ja siihen tottuminen ottaa aikansa. Olisi ehkä kiva päästä aikakoneella sellaiset puoli vuotta eteenpäin, että olisin päässyt pois tältä epämukavuusalueelta mitä työtehtäviini kuuluu. Mutta eikö se niin ole, että juuri se mukavuusalueen ulkopuolella oleminen on sitä, mikä todella kehittää. Näin se on nähtävä ja tulee tehdä vaan parhaansa. Sen pitää riittää.

Kirppu on viihtynyt hyvin mummillaan hoidossa. Seurana on suunnilleen saman ikäinen serkkutyttö, joten hyvästä seurasta ei ole pulaa. Supermummi auttaa myös poikien hakemisissa, mikä on korvaamattoman suuri apu kiireisessä arjessa. Suurkiitos siitä anopille! Kevätkin kohta kolkuttaa, joten menkäämme valoa kohti kaverit. ;)

Näkymät duunissa

Päivän parhaita hetkiä

Supermummi auttaa paljon arjessa

Aamulla matkalla hoitoon mummin ja serkun luo

Onneksi perjantaikin on olemassa