Vihersmoothie

Satuitteko katsomaan viimeisintä Yökylässä Maria Veitola jaksoa? Siinä yhdessä meidän perheen lemppariohjelmassa Maria kyläili tällä kertaa entisen rahoitusalan expertin, nykyisen super hörhön hyvinvointivalmentajan Kirsi Salon luona. Kaikkinensa se tantra, kristallit, täydellinen mindfulness ja hippeily meni mulla aikalailla yli, mutta siinä ruokapuolessa oli paljonkin järkeä. Kuten Marja jaksossa totesi, tekisi varmasi kaikille hyvää panostaa super terveelliseen ravintoon. Tähän pakettiin sisältyy superfoodit, kasvispainotteinen luomuruoka sekä raakaruoat.

Koen, että meidän perhe kuuluu suomalaiseen keskiverto lapsiperheeseen. Idea on syödä mahdollisimman monipuolisesti kotiruokaa johon sisältyy joka aterialla vihreää. Ja niin pitkälti toimimmekin. Kuitenkin väliin mahtuu kiireessä eineksiä, liian sokeripitoisia välipaloja ja muuta teollisia terveysexperttien kauhuja. Näin ollen jaksoa katsellessa ei voinut olla tuntematta huonoa omaatuntoa. Pitäisi syödä vielä terveellisemmin, vihannespainotteisemmin ja vitamiinirikkaammin. Herkkupäivistä ja - hetkistä en koskaan tinkisi.

Ostin tänään jaksosta innoittuneena kaupasta aineksia vihersmoothieen. Ja vielä ehkä sieltä hc- päästä sellaiseen versioon, jossa ei ole makeita hedelmiä kuten banaania tai mangoa. Tähän versioon tuli oikeastaan vaan nimensä mukaan vihreitä vihanneksia. Ohje tosi isoon lasilliseen (menisi kahdelle hengelle) meni jotakuinkin seuraavasti:

Pari kourallista salaatinlehtiä
Pari kourallista pinaattia
Puolikas avocado
Puolikas kurkku
1 limen mehu
1 päärynä
1 vihreä omena
Raastettua inkivääriä
Vettä

Nämä kaikki kuorittuina ja paloiteltu blenderiin ja mahdollisimman sileäksi.

Valmis smoothie näytti suoraan sanottuna kamalalle. Vihreää, paksuhkoa mössöä. Niin noi vihersmoothiet aina näyttää. Miten sitten maun kanssa? Juoma ei ollut hyvää. Mutta ei missään nimessä pahaankaan. Eniten musta siinä maistui lime ja omena. Hyvin sen alas sai kakomatta. Mutta kyllä se lääkkeenä enemmän menee kun nautinnollisena herkkuhetkenä. Ja täysi olo siitä tuli. Aamuisin vastaava juoma tekisi varmasti hyvää - kyllä se musta kaurapuuron voitti heittämällä. Lapsille en ehkä tota versiota lähtisi tarjoamaan, mutta jos siihen lisätään vaikka banaania tai marjoja, voisi se olla jo myytävissä. Jos vaikka flunssat pysyisivät noiden ansiosta loitolla.

Miesten iholla

Kuten olen aikasemminkin todennut rakastan syksyä. Ja varsinkin syyskuuta. Syyskuussa on kirpaikoita kuulaita syysaamuja, pikkuhiljaa lämpeneviä päiviä, ruskan alkua puissa ja kaunein mahdollinen auringon valo. On ikään kuin viimeiset hetket nauttia valosta ja lämmöstä ennen talviunille menoa.

Syksyllä alkaa myös Iholla - mun ehdottomiin suosikki tv-ohjelmiin kuuluva kotimainen realitysarja. Tällä kertaa ohjelmaan on valittu miehiä. Loistava idea! Toki monien ohjelman miesten elämään kuuluu tiivisti naiset, mutta pääasiassa paneudutaan miesten päänsisäiseen elämään. Aiheina on muun muassa lapsettomuutta, avioliittoinstituution merkityksen pohdintaa, yksinhuoltajuutta, asunnon valinnan vaikeutta, unelmiensa peräänantamatonta jahtaamista, menettämisen tuskaa sekä uuden alun riemua. Ja kuten konseptin rikkauteen kuuluu hahmot herättävät tunteita. Ja usen ne aluksi ärsyttävimmät päätyvät suosikiksi.

Ketkä sitten ovat mun suosikkeja näin ensimmäisien viikkojen jälkeen? Kyllä ne on Yrjänä ja Esko. Hyvänä kolmosena Patrick. Ja juuri toi kärjen kaksikko ärsytti tai ärsyttää jossain määrin edelleen eniten. Mutta se juuri kiinnostaa. Ja luonnollisesti myös kaikki draama heidän ympärillään.

Yrjänän hieman narsistinen, melankolinen ja todella vaikeita asioita elämässään läpikäynyt luonne ei jätä ketään kylmäksi. Kuuden vuoden lohduton lapsettomuus sekä kaksoisveljen itsemurha ei voi olla koskettamatta kylmintäkään katsojasielua. Myös lohtua onneksi koetaan parin vihdoin sarjaa kuvatessa tullessa onnistuneesti raskaaksi. Toivon syvästi, että toivottu raskaus sujuu ongelmitta.

Eskon ja hänen tarinaansa hyvin tiukasti nivoutuvan Karkki vaimon toilailut, naiivit hypinät sekä mukariidat saivat aluksi vereni kiehumaan. Lopulta huomasin selaavani Karoliinan blogia. Minua siis kiinnosti tietää lisää. Tunne pariskuntaa kohtaan on samankaltaista kuin ensimmäisen tuotantokauden Marian ja Reinon seuraaminen. Ihanan kamalaa. Ärsyttävän mielenkiinosta.

Patrick on mun makuun ylianalysoiva ja turhiakin asiota pohdiskeleva. Perhe on kuitenkin kovin symppis ja odotan mihin suuntaan heidän tarinansa kasvaa.

Jukka ei herätä mussa juuri minkäänlaisia tunteita ja Teron hahmo on jäänyt vielä kovin pintaraapaisun puolelle.

Onneksi taas tänään illalla tarinat jatkuvat! Mitäs te tykkäätte tästä kaudesta?

(www.mtv.fi)

Syksyn odotetuimmat

Syksyn saapuminen tarkoittaa televisio-ohjelmien virkistymistä. En ole koko kesänä juurikaan töllöä tuijotellut, on ollut vähän jopa ikävä. Syksyllä alkaa lukuisia kotimaisia reality- ohjelmia, joita mä ainakin odotan innolla. 

Voice Kids

Tämän menestysformaatin lapsiversio alkoi sunnuntaina. Yllättävän lahjakkaita lapsia meidänkin maasta löytyy. Ainoa miinus ohjelmassa ensimmäisen jakson perusteella oli ylipirteä, muiden päälle puhuva ja tekoilmeitä viljelevä Krista Siegfrids.

Julkkis BB

Lähes tämänpäiväisen Nokian myyntiuutisen veroinen jymyjuttu on julkkis Big Brotherin alkaminen Suomessa. Tänään klo.21.00 selviää onko taloon menossa spekulaatioiden mukaiset Matti Nykänen, Johanna Tukiainen tai Ronn Moss.

Vain Elämää

Tämän takuuvarman pillityskoneen toinen tuotantokausi alkaa syksyn kuluessa. Artisteilla ja heidän musiikillaan ei ole ohjelman katsomisen kannalta mitään merkitystä. Ensimmäisellä kaudellakin pidin etukäteen vain yhden artistin (Jonne) musiikista ja kauden jälkeen lähes kaikki esitetyt laulut toimivat. Toivottavasti toinen kausi toimii yhtä hyvin.

Muutamia uutuksia täytyy myös kurkistaa:

Dancing on Ice

Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula

Mitä ohjelmia te odotatte? 

Tässä Voice Kids - ohjelman innoittaman Robinin esitys kappaleesta Laiva:

Laiva, laiva - minnekä laiva menee?

Muille maille, omenoita ostamaan,

kaalinpäitä kauppaamaan.

Hups, laiva keikkuu!

Viimeisenkin vapaa-ajan varastajat

Tiedättekö sen tunteen kun päivän kohokohtiin kuuluu sillä hetkellä herkullisemman sarjan seuraavan jakson näkeminen? Kutkuttava tunne siitä kuinka pian selviää miten edellisen jakson ärsyttävän kesken jäänyt tarina jatkuu.

Näin Netflixin kulta-aikana ja televisiotarjonnan entisestään romahtaneena on näiden suosikki sarjojen seuraaminen liianki helppoa viihdettä. Ja kun ne voi katsoa mainoskatkoitta ja vaikka koko tuotantokauden yhteen putkeen. Ainoastaan yöunet ja sosiaalinen elämä voi kärsiä, mutta eihän niitä näin pienten lasten vanhempana muutenkaan liiaksi ole.

Meillä on Netflixin ja C Moren (ex Canal+) kanavapakettien lisäksi HBO:n oma ohjelmapalvelu. Siellä on kaikki ehkä maailman laadukkaimman tuotantoyhtiön sarjat ja elokuvat. 

Koska tarjolla olevien sarjojen määrä on naurettavan suuri, tulee edellisen seurattavan sarjan loppuessa vastaan valinnan vaikeus. Mitä seuraavaksi? Tässä ongelmassa itse luotan parhaiten tuttujen kertomiin kokemuksiin ja suosituksiin. Ja niiden kautta olenkin löytänyt kaksi kolmesta mun tän hetkisistä toisistaan hyvin erillaisista suosikeista.

Mun tän hetkinen kaikkien aikojen TOP 3 sarjaa:

1. Breaking Bad
Erittäin mustan huumorin sävyttämä, raaka ja toiminnallinen draamasarja. Sarja on ajoittain ahdistava, mutta äärimmäisen koukuttava. Tuttavien suosittelema sarja, jonka katsoin Netflixistä muutamassa viikossa. Tehty viisi tuotantokautta, joista yksi näytettiin aikoinaan Suomen neloskanavalla. Odotan innolla viidennen kauden ilmestymistä Netflixiin.

2. Game of Thrones
Palkittu, kaikkien aikojen katsotuin HBO:n fantasiatelevisiosarja. Katsottiin Pankkiirin kanssa ensimmäinen tuotantokausi Canal+ -kanavalta reilu vuosi sitten. Kaikki kolme tuotantokautta löytyy HBO:n palvelusta. Aloitin muutama päivä sitten sarjan katsomisen muistin virkistämiseksi ekasta kaudesta. Olen juuri siirtymässä toiselle tuotantokaudelle mulle uusiin jaksoihin. Miinuksena sarjassa mun makuun liiallinen väkivallalla mässäily. Muuten aivan nerokas, visuaalisesti vaikuttavasti toteutettu, usein juonellaan yllättävä ja liikuttava sarja.

3. Girls
HBO:n tuoreimpiin hittisarjoihin kuuluva erikoisella huumorilla täytetty, erittäin lahjakkaasti käsikirjoitettu komediasarja. Sarja sijoittuu New Yorkiin ja sen päähenkilönä seikkailee neljä nuorta naista, mutta voisi sanoa, että se on ikään kuin Sex and the City- sarjan vastakohta. Yltiörealistisesti ja välillä säpsähdyttävästi kuvatut kohtaukset ja tapahtumat saavat nauramaan kyyneleet poskilla. Sarjan päähenkilö on käsikirjoittanut itse sarjan ja se perustuu osittain hänen omaan elämäänsä. Tämä luo komedialle ihan uuden ulottuvuuden.

Mitkä ovat sun tämän hetkiset TOP 3? 

Rottakeitto

Joka tuutista pursuava reality herättää erillaisia tunteita. Yleensä lähinnä myötähäpeää tai paremmuuden tunnetta, mutta joskus myös huonoa omaatuntoa ja itsepohdintaa. Nämä jälkimmäiset tunteet puski läpi kun katsoin tällä viikolla alkanutta Kaappaus keittiössä- sarjaa. Aloin seuraamaan sitä puolivahingossa ja yllätyin positiivisesti. Sarjassa annetaan ihan hyviä vinkkejä ja ruokaneuvoja perheiden arkeen.

Tiedän, että meidän perheessä syödään vähintäänkin kohtuullisen monipuolisesti ja terveellisesti. Arkisin ei herkutella turhia ja joka annoksessa näkyy vähintään pari palaa kurkkua ja tomaattia. Yritämme myös vaihdella eri proteiinien ja hiilarien suhteen, vaikka pasta ja jauheliha vievätkin aikalailla voiton. Kuitenkin pöydässämme näkyy usein puolivalmisteet. Nekin kun lasketaan eineksiksi. Sen takia omatuntoani alkoi ohjelmaa seuratessa kolkuttaa. Vaikka valmislihapullia, -hampurilaisia tai -pizzoja ei harrasteta, niin esim. valmistomaattikastikkeet sekä erillaiset täytetyt pastatyynyt kuuluvat lasten lemppareihin.

Myös tuoreita vihanneksia voisi käyttää enemmän. Usein lämpimän ruoan tehtyä huomaa, ettei kaapista löydy kuin babyporkkanoita ja kurkkua, joten nakkaa ne lautasen reunalle. Parempi sekin kun ei mitään.

Motivoiduin ohjelmasta niin, että suuntasin seuraavana päivänä kauppaan ja ostoskori täyttyi kasviksista. Kotona yllätin pojat Ratatouille- keitolla. Pankkiiri oli ainakin yllättynyt tuoksusta ja kysyi: "Miten osasit tehdä sen?". Ilmeisesti maukas kasviruoka yllätti kyltymättömän lihansyöjän. Vastasin: "Ööööö....nettireseptin mukaan". Tosin googlasin ensin tätä ranskalaista kasvisherkkua hakusanalla "rottatouille". Mainostamalla ruokaa Batmanille sillä, omiin lempparielokuviin kuuluvalla elokuvan nimellä maistui se lapsillekin. Huomenna sitten taas purkkihernekeittoa.

Tässä ohje lyhykäisyydessään:

munakoiso
kesäkurpitsa
paprika
iso sipuli
pari valkosipulinkynttä
5 tomaattia
ruokaöljyä
2 tl timjamia
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
1/4 tl sokeria

Paista kasvikset kevyesti pannulla öljyssä aloittaen munakoisosta ja kesäkurpitsasta. Lisää viimeiseksi pilkotut tomaatit ja mausta. Anna hautua kannen alla n.30 min. Tarjoile leivän kanssa.

Mitä tuli tehtyä?

Hypnoosi. Mieltä kiehtova, mutta pelottava sosiaalinen vuorovaikutustilanne. Itse olen aina ollut kiinnostunut jossain määrin tästä aivojen manipulaatiotilasta. Ja jos mahdollisuus tulisi, olisin valmis altistumaan tälle tilalle.

Tänään päästiin työporukalla virkistysmielessä katsomaan Mitä tuli tehtyä- ohjelman televisiokuvauksia. Oli yllättävän mielenkiintoinen ja hauska kokemus. Sekä televisio-ohjelman tuotantoon, että hypnoosiin liittyvien seikkojen johdosta. Olisi super outoa, mutta kiehtovaa nähdä itsensä reagoivan vastaavanlaisiin alitajuntaan käsiksi käyviin suggestiotiloihin.

Ehkä haen seuraavalle tuotantokaudelle mukaan?

Iholla loppuu

Kotona äitiyslomalla katsoin Iholla-sarjan ekaa tuotantokautta aina lasten nukkuessa päikkäreitä. Se kuului päivän ehdottomiin kohokohtiin. Sama teema jatkuu edelleen. Jos mulla on jäänyt se kotona syystä (väsymys) tai toisesta (Pankkiirin fudis) katsomatta, katson sen töissä lounastunnilla. Jotenkin noiden henkilöiden maailmaan pääsee aika syvälle sisään ja ottaa vaikutteitakin omaan elämäänsä. Esimerkiksi viime kaudella suunnittelin itselleni Parturi-kampaaja Pian hiustyyliä kun taas nyt haaveilen Venlan liukuvärijuurikasvusta.

Luin juuri Wikipediasta, että sarjan viimeiset jaksot näytetään ensi viikon aikana. Voi ei! Toisella tuotantokaudella jaksoja on yht. vaan 32 kun ekassa niitä oli 40. Tuntuu,että juuri on vasta päässyt kunnolla addiktoitumaan. Tosin ymmärrän, että tuotannolle on vedettävä raja, sillä noitahan voisi jatkaa loputtomiin. Idea kun on näyttää perus ja usein tylsääkin elämää, jossa ei ole alkua tai loppua.

Palatakseni sarjan alussa latelemiini mielipiteisiin, joista tänne kirjoitin. Merkittäviä muutoksia niihin ei ole tullut, mutta ehkä suosikit on hieman vaihtaneet järjestystään. Mielenkiintoisin ja hauskin tyyppi on edelleen sympaattinen Venla. Toivoton rakkaussuhde perheelliseen mieheen ei tietenkään ole hyväksyttävää, mutta eimeidän katsojien kuulu sitä henkilökohtaisesti ottaa. Joka kerta liikutun kunVenla kyynelehtii silmät päästään sen toivottoman rakkauden perään. Ei voi olla helppoa.

Tiukasti kantapäillä tulee kolmikko Sanni, Claudia ja Johanna. Kaikki eri syistä mielenkiintoisia. Sannin itsensä hakeminen, epävarmuus ja saamattomuus osaa olla ärsyttävää, mutta kuitenkin uuden työpaikan myötä tullut toivo ja ilo on palkitsevaa. Jotenkin myös Sannin elämänvaiheeseen samaistuu, kuka ei olisi ollut nuoruudessaan epävarma ja ulkopuolisille epäkiitollisen oloinen. Varmasti Sannilla pian selkäranka vahvistuu ja itsetunto kohoaa.

Claudian uskomattoman rankka elämäntilanne ja rakkaus poikakatraaseensa on liikuttavaa. Huoli teinipoikiensa menoista ja irtipäästämisen kipu on käsinkosketeltavaa. Rempseä ja olosuhteista johtuen aika paljon valittava äiti on ideaali tähän formaattiin. Ja ne pojat pelaa lätkää, apua. (Tarkoitan tällä varusterumbaa ja taloudellista taakkaa)

Johannan vilpitön ja ehkä naiivikin asenne rakkauden etsimiselle on aika söpöä. Ja sen poika on niin ihana! Johannassa kuitenkin välillä vilahtaa filmaamisen merkkejä kameran edessä. Mutta kai se olisi kenelle vaan vaikeaa käyttäytyä normaalisti kameran linssi naamassa kiinni.

Marketasta en edes viitsi sanoa mitään. Lapsi, mikä lapsi.

Toivottavasti tavataan uusien ja yhtä monipuolisten naisten merkeissä ensi vuonna!

Iholla- analyysi

Kauan odotettu Iholla - sarjan toinen tuotantokausi alkoi viime viikolla. Olin ensimmäisestä jaksosta saakka myyty. Taas. Tälle tuotankokaudelle on edelliselle uskollisesti valittu semisti jo julkisuudessa työskennelleitä tai linkin siihen jo omaavia naisia. Siksi osan osallistumisessa ohjelmaan haiskahtaa julkisuudenkipu tai toive sen tuomasta lisäarvosta esim. ammattiinsa. Mutta mua tämä ei henkilökohtaisesti haittaa pätkänvertaa. Kaiken a ja o on, että sarjaa herättää tunteita - surua, myötätuntoa ja -häpeää, naurunpärskähdyksiä, onnea, kaipuuta ja samaistumista. Ja musiikit ollaan onnistuttu valitsemaan erinomaisesti vahvistamaan katojan tunnetiloja. Toimivaa viihdettä. Sarja tulee myös juuri sopivaan aikaan kymmeneltä, jotta jaksaa juuri ja juuri pitää silmät auki nuokkumatta. Toisin kävi kyllä esimerkiksi eilen. Onneksi jaksot löytyy netistä.

Realityssä on aina mukana sitä tirkistelyä toisen ihmisen elämään ja myötähäpeästä nauttimista. Parasta on juoruta ja kauhistella kavereiden kanssa sarjan naisia ja niiden edesottamuksia. Myös suosikkihahmojen vertailu ja analysointi on sarjan parasta antia.

(www.avatv.fi)

Mun suosikit ainakin näin alkumetreillä on selkeät - Venla ja Johanna. Kummankaan elämäntilanteeseen tai edes luonteisiin en pysty samaistumaan, mutta heidän tarinansa vaikuttaa kiinnostavimmalta. Persoonina he vaikuttavat aikalailla päinvastaisilta keskenään. Ainoa selkeä yhteinen tekijä on sinkkuus ja romantiikan kaipuu. Venla on symppaattinen, elämän tarkoitusta etsivä hömppä kun taas Johanna on kunnianhimoinen, suorittava yksinhuoltaja. Kuitenkin molemmista hohkaa lämpö ja positiivisuus.

Inhokkina (aika raju ilmaus, enhän mä nyt voi tuntematonta INHOTA) pidän ehdottomasti kokoomusnuori- Markettaa. Suurin osa tästä negatiivisia tunteita luovasta reagtiosta voidaan varmasti pistää Marketan nuoren iän piikkiin. Mutta kyllä se olen seurannut ekaa kautta ja tiedän just  millanen tässä ois hyvä olla - on niin päälleliimattua ja ilmiselvää. Myös se omien taitojen ja älykkyyden esilletuominen ärsyttää.

Sanni ja Claudia kuuluvat mulla vielä sinne neutraaleja tunteita herättävälle osastolle. Claudian suurperheen yksihuoltajuudesta ja meedio- ammatista löytyy kyllä varmasti vielä matkanvarella seuraamisen arvoisia tapahtumia. Sanni taas vaikuttaa neljättä "välivuotta" viettävältä saamattomalta ja  kapinoivalta teiniltä, vaikka on "jo" 24 -vuotias. Vaikuttaa, että Sanni on valittu ohjelmaan lähinnä uskonlahkotaustansa johdosta. Lähenevät häät ja niiden suunnittelu voi tosin muodostua mielenkiintoiseksi.

Ketkä on teidän suosikit ja inhokit?

Päästäänköhän iholle?

Kamera, nainen, elämä. Näistä kolmesta yksinkertaisesta asiasta muodostuu kotimaisen menestyssarjan Iholla konsepti. Ohjelman nimi on hyvin kiteytetty, sillä parhaimmillaan siinä päästiin kovin lähelle ihmiskohtaloihin ja -iloihin. Ensimmäinen tuotantokausi oli kovin onnistunut ja aito. Naiset oli bongattu ohjelmaan spontaanisti ja sokkona, joten heillä ei ollut ennakkokäsityksiä ohjelmasta. Tämä oli varmasti hyvä asia, jotta hahmot pysyisivät mahdollisimman omina itsenään ja tapahtumat realistisina. 

Nyt on seuraavan tuotantokauden naiset julkaistu. Ohjelma alkaa tammikuussa AVA:lta. Tällä kertaa naisille on tehty casting ja heillä luonnollisesti on jo käsitys siitä, millaisena ohjelma näytetään ja millaisena he itse tahtovat siinä esiintyä. Näin ollen jään mielenkiinnolla odottamaan, pysyykö sarjan aitous ja herkkyys kasassa edellisen kauden lailla. Pikaiset kuvaukset naisista lupaa hyvää. Osa ärsyttää jo muutaman lauseen esittelyssä, osa vaikuttaa sympaattisilta. Nämä kaksi piirrettä onkin ne, joita sarjasta haen. Myös samaistumisen kohteita löytyy. Yhtälö vaikuttaa siis olevan kunnossa. Palataan asiaan tammikuussa. 

(www.ava.fi)