Unikoulua ja oksentelua

Batmanin unikoulua takana kaksi yötä. Edistys vielä vähäistä mun viime öisen oksentelun johdosta. Tiedä sitten rantautuiko meidän perheemme iloksi paljon liikkeellä ollut vatsatauti vai oliko kaupungilla eilen nauttimassani halloum hampparissa jotain vialla. Parhaillaan tunnustelen aamupuuron jälkeistä oloa. Myös matot varmuudeksi rullalla, jos lapset alkaa tykittää.

Kuitenkin Batman on ollut kaksi yötä poissa meidän sängystä. Ja lakko pitää. Iltaisin ollaan käyty asiaa ja tavotteita läpi suhteellisen yksimielisesti, mutta nukuttamiset ovat olleet huomattavasti normaalia hankalampia. Molemmilla kerroilla herkkäuninen Robin on herännyt, mikä vaikeuttaa operaatiotamme huomattavasti. Ekana yönä Batman heräsi myöhäiseen nukkumaanmenon johdosta vasta viiden aikaan yrittäen hiipiä väliimme. Ei onnannut, Pankkiiri palautti huutojen säestyksellä poikaa sänkyynsä arviolta tunnin ajan. Robin reppana tietty taas heräsi. Onneksi loman ansiosta oli mahdollista jatkaa aamu-unia yhdeksään saakka.

Viime yönä Batman itki yksinäisyyttään jo yhden jälkeen ja Pankkiiri siirtyi suosiolla nukkumaan lastenhuoneen vuodesohvalle. Tämähän on täysin unikoulun vastaista, mutta päätimme mun huonovointisuuden takia tehdä poikkeuksen.

Nyt päasiassa mielessä mahdollinen vatsatautikierros, mutta kaikkien mahdollisuuksiemme mukaan meidän huoneen ovi pysyy Batmanilta kiinni.

Ankeampien aiheiden jälkeen piristykseksi poikien eilistä musisointia videon muodossa.

Univammainen perhe

Nyt tulee valituspostaus, pahoittelen. 

Mikä siinä on, että meillä ei lapset osaa nukkua? Vauva-ajan yleisin kysymys "Miten teillä nukutaan?" olisi meille ajankohtainen edelleen, vaikka esikoinen täyttää kohta neljä vuotta. On toki ollut hyviä jaksoja ja Batman nukkui varmaan yli vuoden nätisti öitä läpi omassa sängyssään. Nyt kuitenkin olemme taas löytäneet itsemme tilanteesta, että heräämme lukuisia kertoja Batmanin "Äiti!"- huutoihin. Huudot yltyy ja päättyy vasta kun jompi kumpi jaksaa umpiunestaan raahat itsensä lastenhuoneeseen rauhoittelemaan painajaisien uhria.

Pankkiiri on nyt kaksi aamua peräkkäin herännyt lastenhuoneen sohvalta, sillä lopulta se on päättänyt ottaa peiton mukaan ja kömpiä "hetkeksi" rauhoittelemaan Batmanin uneen. Itse en pystyisi nukkumaan minisohvalla hetkeäkään, onni on hyvät unenlahjat. Alkaa vaan vähän painaa ne jatkuvat katkonaiset yöt. Silmiä kirvelee ja päätä särkee päivitttäin ja iltasella alkaa jo hermot helposti olla kireämmällä kun normaalisti. Onneksi kohta alkaa pitkä joululoma ja saadaan vuoroaamuin Pankkiirin kanssa levätä pidempään. Myös päikkärit on silloin toivelistalla. Kiitos.

Kaksi oivallusta

Aika selkeetä.

1. Batmanin jatkuville iltakänkkiksille on looginen syy. Se on tullut siihen ikään, ettei se tarvitse enää päiväunia. Monilla tutuilla tämä vaihe on tullut jo huomattavasti aikasemmin, joten olisi heti pitänyt tajuta mistä on kyse. Mehän ei olla enää vähään aikaan nukutettu sitä viikonloppusin, mutta päiväkodissa tunnetusti kaikkien on levättävä. Sen puolisen tuntia tulee maata hiljaa. Tämä on ihan ymmärrettävää, koska kaikille tekee hyvää levätä keskellä hektistä päivää. Batman nukahtaa joka kerta, joten levolle on paikkansa. Mutta se näkyy illalla unettomuutena. Siirsimme kahdeksan nukkumaan menon tunnilla eteenpäin tossa syksyllä ja nyt se näyttää siirtyvän vielä puolella tunnilla eteenpäin. Silloin kun vaihtoehdot on yrittää nukuttaa ysiltä ja saada vastaan puolen tunnin känkkiskohtauksen ja pikkuveljen herättäminen tai mennä sovussa silloin puoli kymmenen maissa unille. Tuntuu myöhäiseltä, tiedän, mutta minkäs teet.

2. Jos en tahdo taas viime vuotista uupumusta, luovutan ja päästän Batmanin meidän sänkyyn silloin kun se näkee painajaisia. Eli juuri nyt joka ikinen yö. Paremmin sitä nukkuu sillipurkissa kun heräilee lukuisia kertoa viemään poikaa omaan sänkyynsä vastustelujen kera. Ja sen jälkeen en saakaan unta. Kunnes se tulee valittamaan pissahätää. Myönnän siis ainakin toistaiseksi tappioni ja alan etsimään kaupoista king size sänkyjä. ;)

Näillä mennään nyt.

Kauhukohtaus?

Onko tässä neljää ikävuotta juuri lähenevässä vaiheessa jotain erikoista noiden känkkiksien kanssa? Batman on nyt viikon sisällä saanut kaksi kertaa hirveän raivarin keskellä yötä. Myös päivän känkkäilyjen määrä on nousussa. Eilen yhteensä kolme, joista yksi lievempi ja kaksi megaraivaria.

Viime yönä se alkoi puolen yön aikaan selkeästi painajaisesta. Kuulimme Batmanin itkun ja samalla "Typerys! Älääää!" huutoja. Menimme rauhoittelemaan häntä ja edelleen puoliunisuus jatkui. Mutta kun Batman vihdoin unestaan heräsi, alkoi hullut raivarit. Huuto, ympäri kämppä juoksentelu ja sekava mielentila kesti toista tuntia. Tämä tuntuu ikuisuudelta keskellä yötä hyssytellessä, ettei koko kortteli joutuisi valvomaan. Onneksi tällä kertaa Robin ei herännyt, toisin kuin aikasemmin tällä viikolla saman kohtauksen tapahtuessa. Sain vihdoin Batmanin rauhoittumaan pitämällä häntä sohvalla maaten otteessa ja rauhoittelemalla.

Todella hämmentävää käytöstä. Batman on valitellut kuulevansa juttelua öisin, joten ilmeisesti mielikuvitus laukkaa tuon ikäisellä ylikierroksilla. Mutta mistä noi raivarit laukeaa? Ainakin yksi syy voi olla, että Batman haluaisi meidän sänkyyn, mutta emme päästä. Tähän voisi olla lääkkeenä se paljon puhuttu unikoulu Robinille. Jos pikkuveli pysyisi isoveljen turvana, ei pakollista tarvetta ja halua meidän sänkyyn välttämättä olisi.

Unikoulukonkarit

Draamaillan jälkeen on kaksi seuraavaa nukutusta mennyt kivuttomasti. Kirjaimellisesti. Robin nukahti eilen mun johdatuksella muutaman vastakarjaisun säestyksellä ja sama kuvio tänään Pankkiirin kanssa. Eri asia sitten noi yöt. Molempina kahtena edellisenä yönä, on Robin uhmakkaasti kömpinyt jo puolen yön aikaan meidän sänkyyn. Yritäppäs vaan viedä sitä omaan sänkyyn, ei toivoa. Järkyttävä karjuminen ja vastustelu alkaa. Tiedän, kyllä se ajan kanssa sinne jäisi.

Mielessä siis vahvasti kovin meidän perheelle tutuksi tullut unikoulu. Tässä on vaan se, että Robin nukkuu vielä toistaiseksi levollisesti välissämme. Kovin herkkä uneni ei kärsi juurikaan taaperon läsnäolosta. Tämä seikka vähentää merkittävästi unikoulumotivaatiota. Sen kun yleensä tekee vaan silloin kun ei ole menetettävää. Kuitenkin sen jo tietää lähes varmana, ettei Robin itsestään opi nukkumaan öitä sängyssään. Tokihan se tahtoo pitää sille myönnetyistä eduista kiinni. Varmasti jonkin asteinen koulutus on edessä. Tiedä sitten milloin. Mutta viimeistään heti kun Robinin läsnäolo öisin alkaa mua (Pankkiiria se ei tule häiritsemään) ja mun unta merkittävästi häiritsemään, on koulu väistämätön.

Teimme eikoisellemme unikoulun (yhden niistä lukuisista) Robinin syntymän jälkeen kun Pankkiiri kyllästyi nukkumaan vierassohvalla Batmanin huoneessa. Sinne siirtyminen yöllä Batmanin herätessä oli nimittäin ainoa tapa mun saada edes vähän lepoa imetysten välissä. Unikoulu oli täydellinen menestys. Kuten edeltäjänsä. Batmanin kanssa koettiin irti yöimetyksestä unikoulu 6 kk iässä, toinen siirryttäessä pinnasängystä taaperosänkyyn 1,5 - vuotiaana ja sitten tämä viimeinen isojen poikien versio reilun kahden vuoden iässä. Robinin kanssa ollaan koettu jo listan enimmäinen versio. Kaikki hyvin erillaisia, mutta sama lopputulos. Uusi parempi unikausi koko perheelle.

Kuitenkin sitä usein muistelee kuinka ennen lasten saantia suunnitteli, että meidän lapset tulee nukkumaan aina vaan omassa sängyssään ja siirtyvät heti kun mahdollista omaan huoneeseensa. Samaa sarjaa sen suunnitelman kanssa, että vauva tulee heti alusta alkaen saamaan pullomaitoa säännöllisti. Että tottuu tuttipulloon ja äiti saa välillä taukoa. Nää on niin näitä juttuja, joita ei kannata eikä voi etukäteen päättää. Suunnitella toki voi.

Ei putkeen mennyt nukutus

Ohhoh. Reilun viikon verran Robin on nukahtanut uuteen sänkyynsä yllättävän helposti. Siis oikeesti käytännössä alle viidessä minuutissa ja pelkällä sänkyyn asettamisella. Ei kosketuskontaktia. Ilmeisesti se ei ollut tajunnut, et sängystä pääsee ihan itsekin pois vaikka päivällä niin tekee.

Tänään tilanne oli toinen. Nukuttamiseen meni tunti. Eikä siinäkään mitään, mutta Robin huusi äänensä käheäksi koko sen ajan palosireenin lailla. Ensin se vaan heitti kädet ojossa "sykkyyn!" korttia. En mennyt halpaan. Sitten se päätti lähteä peruuttamaan sängystä ja lähteä vaeltamaan pimeeseen huoneeseen päämäärättömästi. Istuin sohvalla noin metrin päässä ja vein puhumatta sen takaisin sänkyynsä. Tämä toistui arviolta 30 kertaa. Luja on tahto ja sisukas on kaveri. Mutta niin olen mäkin.

Päätin koittaa poistumistaktiikkaa. Sanoin vielä vikat hyvät yöt ja laitoin taaperon hellästi sänkyynsä pupu kainalossaan ja poistuin huoneesta. Huuto alkoi saman tien. Ei kuitenkaan kovin hätäisenä, joten päätin antaa hetken koetella äänihuuliaan. Ihmettelin kuitenkin vähän kun toinen ei köpötellyt huoneestaan oven luonnollisesti ollessa raollaan. Annoin vaimenevan huudon kestää muutamia minuutteja ja loin jatkostrategiaa päässäni. Ellei toinen jopa väsähdä huutoonsa. Kun päätin käydä rauhoituskäynnillä, huomasin kauhukseni, että Robin oli peruuttanut sängystään niin, että pää oli jäänyt alimman portaan väliin. Väli on turvallinen, eli siihen ei voi kuristua, mutta toinen ei omin avuin pimeässä ja väsyneenä päässyt ansasta irti. Huusin viereisestä huoneesta Pankkiirin apuun ja rauhoitellen saimme reppanan irti pinteestä. Robin oli naama punaisena ja kuumissaan.

Päätin, että ei ole sopivaa välikohtauksen takia jatkaa unikoulua ja otin Robinin kainaloon sohvalle vesipullon kanssa rauhottumaan. Hetken Robin haukkoi henkeään kaikesta itkemisestään ja rauhottui pian. Vein sen sänkyynsä ja pupua puristaen vesipullo toisessa kädessä löysi Nukku Matti vihdoin luoksemme. Mikäköhän lienee draaman aloittaneen, mutta sängyn kanssa pitää ilmeisesti vielä opetella turvallista exittiä.

Ei tän näin pitänyt mennä

Illalla kuvan mukaisesti "Saanko kiivetä jo ylös nukkumaan?" Aamulla neljä meidän sängyssä tiiviisti. Batman ja pankkiiri vie noin kolmanneksen tilasta, Robin pylly pystyssä poikittain ja mä tyytyväisenä normaalisti mahallaan. Robin sai toistuvia rajuja huutokohtauksia alkuyöstä ja luovutettiin ottamalla viereen. Batman valitti aamuyöstä nähneensä painajaisia ja kiipes isän kainaloon. Ainakin Batmanin kanssa pitää ottaa tiukempi linja ja viedä omaan sänkyynsä. Pianhan sillä on vaikeeta armeijassa nukkua erossa vanhemmistaan.;)

Yöreportaasi

Voihan kellojen siirtäminen. Se vaikuttaa joka syksy muhun ja mun rytmiin. Viikon olen yleensä pihalla ja herään "pirteenä" viiden aikaan. Niin kävi tänäänkin. Onneksi olin simahtanut illalla jo puoli kybän maissa, joten ihan ok unet tuli vedettyä (katkonaiset tosin).

Lasten uuteen sänkyyn totuttelu ja kellojen siirtäminen osui samaan aikaan, joten osa seuraavista ilmiöistä johtuu varmasti jälkimmäisestä. 

Nukuttamiset. Ne ovat onnistuneet nyt kaksi kertaa jopa normaalia helpommin. Robin jää helposti kerrossängyn alakertaan kääntyen kyljelleen pupu kainalossa. Edelleen se tosin pitää nukahtaessaan tutin lutkutus ääntä, vaikka tutin jättämisestä on kohta kuukausi. Batman suorastaan odottaa, että pääsee yläsänkyynsä. "Hyvät yöt" ja ehkä korkeintaan hetki istuskelua sohvalla, niin lapset koisii uudessa sängyssään. 

Yöheräily. Oli toveajattelua, ettei Robin tajuaisi lähteä yöllä sängystään ja oppisi taijan omaisesti nukkumaan kokonaisia öitä sängyssään. Kahden tai kolmen aikaan viimeistään se köpöttelee sieltä kitisten (loukkaantunut varmaan ku ei haettu sitä sängystään, kuten ennen) meidän väliin jatkamaan uniaan. Unet ovat harmillisen levottomat ja Robin liikkuu paljon sekä näkee selkeästi painajaisia. Näin ei vielä muutama viikko sitten ollut. Oltiin silloin vielä tyytyväisiä tilanteeseen ja päätettiin harkita toimenpiteitä vasta, jos Robinin hötkyily alkaa häiritä uniamme. Tai lähinnä mun, ei Pankkiiria mikään herätä. Hötkyilyn ja Robinin iän johdosta, pian pitää alkaa suunnittelemaan unikoulua. Vastaava suoritettiin onnistuneesti Batmanin kanssa noin kahden vuoden iässä. Naapureille kannattaa tosin laittaa varoitus. Sen ikäinen huutaa todella kuuluvasti ja pitkään halutessaan keskellä yötä jotain, mitä on tottunut saamaan. 

Batman tuli molempina öinä vierellemme viiden tai kuuden maissa "Tahdon jonkun kainaloon", ja jatkaa uniaan vielä hetken. Tämä ei varmaankaan johdu uudesta sängystä, vaan kellojen siirtämisestä. Vaikuttaa, että Batman alkaa niihin aikoihin piristymään ja olisi varmis herämään. 

Aamuherätys. Ensimmäisenä aamuna uudessa sängyssä nukutun yön ja kellojen siirtämisen jälkeen molemmat nukkuivat 7.40 saakka. Eli varsin normaalisti (seiska on normaali herätysaika). Tänään taas kun mun herätyskello pirisi varttia yli kuusi (olin valvonut kolmen miehen kuorsatessa vieressä viidestä lähtien, Batmanin kömpiessä sillipurkkiimme) köpöttelivät molemmat pojat huoneestamme viiden minuutin sisällä mun herätyksestä. Veikkaan, että menee heilläkin aikansa kun tottuvat uuteen rytmiin. Hitsin kellon siirtämiset, onko pakko?