Äidin onnitteluruno

Kirpulle yksivuotissyntymäpäivänä: 

Ohi on vuosi nuoruudesta, 
se ensimmäinen laatuaan.
Haikea on äidin katse, 
onnekas sinut saatuaan. 
Vauvavuoden muistot kalleimmat, 
edessä uusia monta sataa.
Hyvin rakas tulet pärjäämään,
jatka vain samaa rataa.

Rakkaat onnittelut äidiltäsi!

Mangojuustokakku

Valkosuklaa-mustikkamuffineja

 

Sulkaaunelmia

Vuoden vanha

Tänään on juhlapäivä! Voitteko uskoa, että täytän täyden vuoden. Voi miten olekaan jo iso tyttö. Kesä ja aurinko on saanut minut kasvamaan niin koossa kuin taidoissani melkoisen harppauksen. Tänään juhlimme pienimuotuoisesti talonyhtiön lapsiporukan kanssa pihallamme merkkipäivääni. Viralliset synttärijuhat ovat sukulaisten ja kummien kanssa viikon päästä meillä kotosalla. 

Harjoittelen kovasti kävelemistä ja otinkin tällä viikolla ensiaskeleeni. Sen jälkeen olen joka päivä satunnaisesti kävellyt muutamia askeleita kerrallaan. Pääasiassa liikun kuitenkin edelleen turvallisesti konttaamalla. 

Harjoittelen myös kovasti puhumista ja minulle on jo useita tarkoituksen mukaisia sanoja varastossani. Niihin kuuluvat mm. äiti, isä (itä), anna, heihei, lamppu (amppu), kukka, (kugg). Osoittelen etusormellani kaikkea mitä tahdon esimerkiksi maistaa tai tietää mikä se on.

Nukun pääsäntöisesti aika hyvin. Haen yksien päikkäreiden rytmiä ja se on äidistä välillä hieman haastellista. Nukahdan yleensä helposti, mutta heräilen kyllä öisin. Vanhemmat päästävät minut jossain vaiheessa yötä väliinsä, sillä nukun parhaiten siinä. Näin koko perhe saa parhaat unet. 

Olen muutaman viikon ajan juonut lehmänmaitoa hyvällä menestyksellä. Syön myös jo täysin samaa ruokaa (muussattuna) kun muu perhe. Tykkään tosi paljon siitä, sillä kotiruoassa alkaa olla jo aitoja makuja ja mausteita. Suurimpia herkkujani ovat Oltermanni juusto, pensasmustikat, maissinaksut, kuivatut karpalot ja Marie keksit. Jäätelöä ole myös päässyt hieman maistelemaan. 

Äidin mielestä olen ollut "helppo" ja tyytyväinen vauva. Nyt viimeaikoina olen kuitenkin jo näyttänyt vähän tomerampaa ja vaativampaa puoltani. Olen edelleen tosi paljon äidin perään ja vierastan välillä tuntemattomia ihmisiä. Isän ja veljien hoitoon jään kuitenkin mielelläni, että äiti pääsee salille tai muualle tuulettumaan. 

Olen utelias vekkuli ja rakastan veljiltä saamaani huomiota. Menen mielelläni heidän leikkeihin mukaan, mutta jostain syystä he eivät aina oikein innostu asiasta. Tutkin lelujen yksityiskohtia ja levittelen niitä ympäri asuntoa. Tykkään myös levitellä kenkiä ja vaatteita eteiseen. 

Nyt valmistaudun pihajuhliin ja toivotan kaikille mukavaa elokuista sunnuntaita. Tavataan taas! 

Synttäriterveisin, 

Kirppu

Rokko, vesirokko osa 2

Kirppu sai myös vesirokon. Se nyt oli odotettavissa, vaikka uskottelin itselleni imetysajan suojaavan vauvaa. Toisaalta helpollahan me päästiin kun vauva ei tajua/osaa raapia näppyjään. Viikossa tauti selätetty siihen pisteeseen, että satakunta rakkulaa ovat kuivuneet ja tartuntavaara on ohi. Eniten niitä on päänahassa sekä nivusissa ja taipeissa. Kuumetta ei ollut ja muutenkin Kirppu on ollut aikalailla oma iloinen itsensä. Öisin näpyt selvästi vaivaavat ja viimeiset kolmisen yötä ovat olleet levottomia. Ajoitus oli paras. Loman ainoa kotiviikko, eikä mitkään tulevat reissumme vaarantuneet. Ollaan myös pystytty tekemään kesäjuttuja toisen vanhemmista jääden kotiin sairastuvalle. Nyt vaan toivotaan, että tule kolmososaa ja rokotettu Batman pysyy terveenä.

Kirppu koittaa raapia näppyjä repimällä takatukkaansa

9 kk täynnä

Tänään on kulunut tasan yhdeksän kuukautta siitä kuin synnyin. Sama aika, jonka äiti minua mahassaan kantoi. Aika hassua! Lähestyn jo kovaa vauhtia vuoden ikää. Äidin mielestä aika menee aivan liian nopeasti. Itse en taas malttaisi odottaa, että osaisin kävellä ja pysyisin paremmin isoveljien vauhdissa.

Olen oppinut viimeisen kuukauden aikana hirveästi uusia juttuja. Muutaman viikon sisällä opin nousemaan itse istuvaan asentoon sekä konttaamaan. Konttaaminen sujui heti tosi kätevästi ja kuljen kotona jo salaman lailla huoneesta toiseen ja kynnyksien yli. Äidin perässä on kiva konttailla ja rullata samalla matot ryttyyn. Harjoittelen myös kovasti nousemaan seisovaan asentoon ja olen muutaman kerran puoli vahingossa siinä onnistunutkin.

Vanhemmat unikouluttivat minua nukahtamaan omaan sänkyyni. Se olikin mulle ihan ok, mutta kyllä mä tahdon vanhempien väliin yöllä kun herään. Eikä äiti jaksakaan laittaa kymmeniä kertoa tuttia suuhuni vaan luovuttaa ja ottaa mut kainaloon. Siinä nukunkin paremmin, usein aamuun saakka heräilemättä. Tämä on paras tapa kaikille, jotta saamme nukuttua mahdollisimman hyvin.

Syön sormiruokaa vaikka minulla ei ole vielä hampaita. Olen maistellut sormien avulla mm. kurkkua, leipää, omenaa, porkkanaa, avocadoa ja päärynää. Suurimmaksi osaksi syön soseita - äidin tekemiä tai kaupan valmiita mössöjä. Mulle aika sama mitä ne on, kaikki on ihan hyviä. Kaurapuuro on myös ihan hyvää.

Vierastan edelleen aikalailla ja varsinkin iltaisin takerrun äitiini. Ehkä alan pikkuhiljaa luottamaan muihinkin. Ainakin äiti toivoo niin.

Aurinkoista kesäkuun vaihdetta,
Tehotyttö

Tehotyttö 8 kk

Olen tänään jo kahdeksan kuukauden ikäinen. Olen sanut olla terveenä viimeisen kuukauden. Eilen tosin alkoi pieni nuha. Olen oppinut viime aikoina paljon uusia temppuja, joista olen veljieni kanssa äärimmäisen ylpeä. Osaan muun muassa istua, vilkuttaa ja komentaa vanhempia tarvittaessa. Esimerkiksi, jos ruoan tarjoilemisessa kestää liian kauan tai minua kyllästyttää. Liikun myös aika sujuvasti kierimällä ja peruuttamalla. Ryömiminen ei minua erityisemmin kiinnosta. Pian voisin varmaan konttailla ja nousta seisomaan.

Äiti suunnittelee imettämisen lopettamista, mikä on minulla ihan ok. Pullostahan tulee maitoa helpommin. Syön muutenkin kiinteitä hyvin. Kaikki maistuu, mutta ei kovin suurissa määrissä kerrallaan.

Nukun yöni pääasiassa hyvin. Aamuyöstä alan joskus hötkyilemaan, mutta äidin rinnalla rauhoitun jatkamaan uniani. Syön öisin enää vain yhden kerran aamukuuden aikaan. Äiti ei laske tätä yösyömiseksi. Jos syön hyvin iltapuuron (kuten usein teen), en tarvitse ravintoa öisin. Päivisn nukun kolmet lyhyet päiväunet. Äiti haluaisi siirtyä kaksiin pidempiin, mutta en ole varma onko se hyvä idea.

En ole kasvanut pituutta moneen kuukauteen. Siitä neuvolassa oltiin vähän huolissaan ja lääkäri konsultoi mittojani. En kuitenkaan joutunut jatkotutkimuksiin, sillä painoa on tullut hyvin. Taidan nyt vaan ottaa painoa ja kasvan pituutta sitten kun minulle sopii. Tällä hetkellä tykkään olla lyhyehkö pallero. Pituuteni on nyt noin 66,5 cm ja painan n.8,5 kiloa. Vaatekokoni on edelleen 74.

Luonteeltani olen äidin mukaan verrattaen rauhallinen ja helposti hämättävissä. Tempperamenttini ei ole kovin tulinen ainakaan verrattuna isoimpaan veljeeni vauvana. Alan herkästi itkemään, jos äiti on liian kauan kaukana. Kotosalla tykkään olla samassa huoneessa tai ainakin näköetäisyydessä äidin kanssa. Äidistä se on kuulemma välillä vähän rankkaa. Vierastan myös  kai aika paljon tällä hetkellä.

Olen päässyt jo kokeilemaan keinumista sekä hiekkalaatikolla istumista kotipihallamme. Kevät on todella mukavaa aikaa kun ei tarvitse olla toppavaatetta päällä ja liikkuminen on helpompaa.

Terveisin,
Tehotyttö

7 kk

Täytän tänään seitsemän kuukautta. Viimeisen kuukauden aikana olen sairastellut aika paljon. Sain pari eri jäkkitautia sitkeästä rs-virukseksesta. Söin muutaman antibioottikuurin ja ruoka ei maistunut moneen viikkoon. Tästä johtuen pituuskasvussani on ollut pieni pysähdys. Pääsen varmasti pian taas kasvun makuun, sillä syön nyt ihan hyvin soseita ja maitoa. Syön soteita/puuroa viisi kerta päivässä ja juon maitoa yhtä monta kertaa. Tällä hetkellä käytän koon 68-74 vaatteita.

Olen reipas, todella iloinen ja rakastan ihmisten huomiota. Hymyilen kaikille mielelläni, ainakin äidin turvallisesta sylistä. Vierastan joskus muita ihmisiä, kuuluuhan se piirre tähän ikään.

Tykkään jumpata lattialla konttausasennossa. Liikun kierimällä ja peruuttamalla. Turhaannun joskus kun en pääse vielä kunnolla eteenpäin. Pääsen kuitenkin puolivahingossa liikkumaan huoneesta toiseen.

Sairastelun jälkeen minulla oli todella hyvä unijakso,  jolloin en kaivannut öisin enää ruokaa. Heräsin parhaina öinäkin vain kerran tai pari. Tykkään herätä hyvin nukutun yön jälkeen aika aikasin - joskus kuuden aikaan. Nukun vielä kolmet lyhyet päiväunet päivän aikana. parhaiten nukun partsilla liikkumattomissa vaunuissa.

Kevätterveisin,
Tehotyttö

Toipilasviikko

Tämä viikko on mennyt aika pitkälle sairastelun jälkimeiningeissä. Tiistaina kipaisimme lääkärissä Tehotytön huonontuneen voinnin takia ja saimme antibiootit kuuluisaan jälkitautiin: korvatulehdukseen. Olen joutunut perumaan sovittuja menoja RS-viruksen leviämisen pelossa. Sehän on yksi flunssaviruksista, joka voi olla isommilla lapsilla ja aikuisilla vain pieni nuha, mutta vauvoille se on tosi raju setti, jota en toivo kenellekään. Olemme siis lähinnä ottaneet rauhallisesti kotona ja vaunukävelleet. Tehotyttö on ollut hyvin itkuinen ja syliä kaipaava vauva, joka ääni käheänä ilmaisee huonoa oloaan. Eilisestä lähtien on kuitenkin ollut terveemmän elämän merkkejä kun tyttö on jopa viihtynyt hetkittäin lattialla leikkiessä.

Eilen pääsin hieman tuulettumaan vanhan työporukan kanssa. Tehotyttö oli viihtynyt sillä aikaa mainiosti poikien kanssa syöden antaumuksella iltapuuroa ja juoden korviketta pullosta. Näin ollen pääsen rauhallisin mielin viikon päästä Köpiksen reissulle tyttöjen kanssa.

Viikonloppuna meillä on Batmanin fudisturnaus, Robin menee serkkunsa kanssa mummille yökylään ja sunnuntaina meille tulee Tehotytön kummit lounaalle. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Puolivuotias

Heippa vaan toipilastuvasta! Olen edelleen kovin köhäinen eikä elämä vielä hymyile aivan normaaliin malliinsa. Äänikin on nyt jo toista viikkoa kestäneen RS-viruksen takia poissa. Vietimme lauantaina useita tunteja lastenklinikalla päivystyksessä. Minulle tehtiin kaikenlaisia kokeita. Olin kuulemma todella reipas tyttö. Saimme kotiin inhalaattorin, joka auttaa räkäistä hengittämistäni varsinkin öisin. Yöt ovatkin aika kurjia kun herään vähän väliä yskimään ja se sattuu. Voiton puolella kuitenkin ollaan, sillä menossa on jo toinen kuumeton päivä.

Synnyin tasan kuusi kuukautta sitten. Paljon olen ehtinyt maailmassa tehdä ja nähdä! Viime viikkoina olen päässyt maistelemaan eri makuisia soseita. Pidän lähes kaikista. Jopa parsakaali on ihan hyvää. Iltapuuro on yksi lemppareistani. Ja se auttaa minua nukkumaan yöni nälättä. Nyt sairastellessani ruoka ei kuitenkaan ole maistunut ja olen tyytynyt äidin rintamaitoon.

Nousen sylissä jämäkästi istumaan. Pian varmasti osaan jo istua vaikka lattialla ilman tukea. Liikun lattialla kierien ja osaan mennä konttausasentoon. Äiti veikkaakin, että jätän perinteisen ryömimisen väliin ja lähden suoraan konttaamaan. Yksi lempipaikkojani on lattia, jossa voin leikkiä eri leluilla ja liikuskella. Lattialla sitterissä en juurikaan viihdy. Puhun äänteitä kuten "aijaijai". Kiljun myös mielelläni. Tartun kovasti haluamiini asioihin - äidin tukka on yksi suosikeistani.

Tykkään nukkua päivisin lyhyitä pätkiä ja yöllä vaihtelevasti. Vaatekokoni on nyt 68 ja 74. Ensi viikolla onkin puolivuotisneuvola ja nähdään olenko kasvanut hyvin. Toivottavasti tämä sairastelu ei ole saanut minua laihtumaan. Nyt me toivomme vaan tervettä kevättä.

Terveisin,
Tehotyttö

Vauvan eka kuume

Voihan harmaus. Vaikka tällä viikolla on aurinkokin pilkottanut taivaalta, on meidän viikkoa varjostanut Tehotytön kuumeflunssa. Kuume alkoi jo viime sunnuntaina ja jatkuu edelleen. Nuha ja köhä vievät myös pienen voimia. Käytiin lääkärissä näyttämässä keuhkot ja korvat - mitään tulehdusta ei näkynyt. Lääkäri käski käydä labrassa tänään aamulla, jos kuumetta on yli 38 astetta. Mittasin sitä aamulla 37.4. Emme siis lähteneet poikien vapaapäivänä verikokeisiin vaan sen sijaan Eläintieteelliseen museoon. 

Tehotyttö vaikuttaa ikäväksemme edelleen kovin kipeältä. Ei jaksa valveilla muuta kuin itkeskellä (ei sitäkään jaksa tehdä kovaa), tuhista, vaikeroida ("aijaijai") ja kiljua yskän yhteydessä (sattuu ilmeisesti keuhkoihin se kun lima lohkeaa). Lääkärin mukaan syytä suurempaan huoleen ei kuitenkaan ole, sillä vauva syö rintamaitoa normaaliin tahtiin eikä hengittämisessä ole suurempaa ongelmaa. On kuitenkin todella raskasta seurata sivusta noin pienen sairastelua ja jatkuvaa huonoa oloa. Kuumetta alentavalla lääkkeellä saadaan öisin jotenkin nukuttua, mutta päivät ovat vaikeita. Sylittelyä ja jatkuvaa nukuttamista. Jos kuitenkin tuon aamun edellisiä päiviä alemman ruumiinlämmön perusteella olisimme jo voiton puolella. Pian Tehotyttö on varmasti taas oma, pirteä ja iloinen itsensä. 

Lapsiperheen Koh Lanta

Thaimaan matkamme on ohi. Haikea, väsynyt, mutta muistorikas olo valtaa perheemme. Olimme kotona eilen viiden aikaan iltapäivällä. Takana silloin lähes 21 tunnin paluumatka, joka onnistui varsin hyvin! Todella rankkahan se oli kun liikkellekin piti lähteä yhden aikaan yöllä. Lapset jaksoivat kyllä kiitettävästi ilman suurempia väsymyskohtauksia. Jet lag painaa nyt päälle ja tänään heräsimmekin kaikki ennen neljää aamuyöllä. Nyt muun Suomen vielä nukkuessa onkin hyvä aika kirjoitella blogia reissusta lasten köllötellessä sohvalla leffan kera.

Lomalle oli kaksi viikkoa pitkä ja se on varmasti lyhin aika, jonka Koh Lantalle saakka kannattaa lasten kanssa tehdä. Matkoihin kun menee yhteensä muutama vuorokausi. Meillähän tuli matkanvalmistajan (Finnmatkat) toimesta ikävä käänne matkaan kun saimme heti maksamisen jälkeen viestin, että lennot ovatkin Krabin sijasta Phuketiin. Tämä siirsi lentoajat huonommiksi ja ennen muuta pidensi lentokenttäkuljetusta tuplaan (kahden tunnin sijasta neljään). Osasimme kuitenkin asennoitua tähän jo hyvissä ajoin ennen matkaa.

Vaikka olisimme voineet mieluusti jäädä vielä lämpimään, oli kotiinkin jo mukava palata. Viimeisten päivien matkaväsymys ilmeni meidän poikien nahisteluilla ja känkkäränkillä. Mielummin me niitä kuitenkin Koh Lantan auringon alla selvittelemme kun esimerkiksi räntäsateessa leikkipuistossa.

Matkan alkupäivät koitimme päästä (varsin onnistuneesti) paikalliseen rytmiin ilman suurempia suunnitelmia. Löysimme pian rutiinit ja rytmin, jotka ovat lasten kanssa matkustettettaessa aika tärkeitä. Ei tietenkään läheskään yhtä tarkasti kuin kotiarjessa, mutta on kaikille mukavaa, ettei lapset ole päivällisellä umpiuupuneita.

Meidän peruspäivä (erikseen retkipäivät) meni jotakuinkin näin. Heräämisestä huolehti perheen nuorin, joka äänähteli yleensä iloisesti siinä seitsemän aikaan aamusella. Otimme usein rauhallisen aamun köllötellessä ja joskus toisen tai molempien vanhempien vuorotellen aamulenkin rannalla suorittaessa. Hotellin loistavalle aamiaiselle saavuimme usein puoli yhdeksän aikaan ja nautimme sen noin tunnissa. Tarjolla oli lämmin paikallinen aamiainen, johon kuului muun muassa paistettuja kasviksia, nuudeleita, riisiä, ranskalaisia tousteja, pannukakkuja, munakkaita (oma "munapiste", jossa kokki loihti omeletit ja munakkaat) ja perunaherkkuja. Tuoreet hedelmät, murot, myslit, jogurtti, leivonnaiset, ja kokoelma värikkäitä mehuja kuuluivat myös joka-aamuiseen tarjoiluun. Perus länkkäri leivänpäälliset kuten juustot ja leikkeleet puuttuivat valikoimista, mutta en ensimmäisen aamun jälkeen enää niitä kaivannutkaan. Paikallinen kahvi oli myös varsin hyvää.

Aamiaisen jälkeen menimme lähes suoraan joko lähirannalle tai hotellin uima-altaalle. Isompien lasten pulikoidessa vauvat köllöttelivät ja nukkuivat päikkäreitään varjossa. Aikuiset vuorottelivat auringonottoa, vauvojen kanssa seurustelua sekä isompien lasten kanssa puuhastelua. Aamu-uintiin kului aina heittämällä muutama tunti.

Yhden aikan suuntasimme johonkin rannan ravintoloista lounastamaan. Meidän ehdoton suosikki oli Thai Cat niminen paikka, jossa pystyi rennosti köllöttelemään omissa varjoisissa bambumajoissa. Palvelu ravintolassa oli ensiluokkaista. Meidät napattiin jo rannasta avustamaan lastenvaunujen kanssa ja tilaukset tulivat pöytään alta aikayksikön. Vauvoja käytiin vähän väliä viihdyttämässä ja tarpeen tullen ne napattiin kokonaan henkilökunnan hauskuutettavaksi. Isompia lapsia leikitettiin ja aikuisilta varmistettiin palvelun ja ruoan tasoa. Ruoka olikin Thai Catissa erinomaista ja toistakymmentä kertaa ravintolassa asioinnin jälkeen mieleen ei tule yhtään pettymystä.

Lounaan jälkeen suuntasimme suihkun kautta päiväunilepohetkelle hyvin ilmastoituun bungalowiimme. Päikkäriaikana toinen vanhemmista kävi joko hieronnassa, kaupassa ja/tai rannalla makoilemassa. Tarvetta omille päiväunille ei juurikaan matkan aikana ollut.

Lepohetken jälkeen aloimme laittautumaan iltaa ja ruokailua varten. Viiden, kuuden aikaan suuntasimme johonkin lähirannan ravintoloista. Kerran kävimme myös tienvarrella hienommassa ravintolassa. Usein piipahdimme hotellin happy hourissa drinksuilla ennen syömistä. Rantaravintoloissa oli poikkkeuksetta erinomainen palvelu ja ällistyttävän lapsirakasta henkilökuntaa. Pienille riehumisille tai vauvojen itkemisille lähinnä naureskeltiin ja tultiin tarvittaessa avuksi. Ihan uskomatonta näin suomalaisen näkökulmasta.

Hintataso:
Tässä muutama esimerkki Thaimaan ja Koh Lantan hintatasosta.

-Syöminen
Ruokailu neljälle (2+2) noin 1000-1200 THB, mikä tekee noin 30 euroa. Ruokailuun sisältyi usein isot oluet (n.2,5 euroa), hedelmäpirtelöt (n.2 euroa), alkupalat, pääruoat sekä jäätelöt. Joskus maistelimme vaihtelun vuoksi myös punaviiniä, mutta se ei Thaimaassa tunnetusti ole erikoista.

-Räätäli
Kauluspaidan teettäminen mittatilaustyönä laadukkaalla kankaalla noin 1000 THB, eli 25 euroa. Pankkiiri teetti kaksi kauluspaitaa ja harmitteli jälkikäteen, että olisi voinut teettä muutaman lisä'ä.

-Vaatteet
Rantamekko, -housut, -shortsit noin 200-250 THB, eli 5-6 euroa. Ostin itselleni useita erilaisia, sillä en ollut tarkoituksella ottanut tarpeeksi hellevaatetta mukaan. Vauvalle vastaavat olivat samoissa hinnoissa. Pojat saivat shortsit, hihattomat ja t-paidat samalla hintaluokalla. Ostimme Pankkiirin kanssa myös hellehatut, jotka olivat samaa hintaluokkaa. Pankkiiri hommasi myös pojille ManUn peliasut, jotka kustansivat 400 THB, eli n.10 euroa / asu.

-Kuljetus
Tuktukilla tai avolava autolla matkustaminen oli luonnollisesti edullista. Edestakaisin lähikylään (n.5-10 min. matka /suunta) maksoi n.100 THB, eli pari euroa/ aikuinen. Matkustimme myös vanhaankaupunkiin, joka oli vajaan puolen tunnin matkan päässä. Tämä matka (edestakaisin) maksoi n.300 THB, eli 7 euroa / aikuinen. Meidän porukkaan kuului niin iso kööri, että kuljimme useinmiten avolavaversiolla. Kerran kuitenkin matkasimme lähikylään perinteisellä mini tuktukilla vain meidän perheen kesken. Mahduimme juuri ja juuri kulkuvälineeseen, mutta tämä kokemus oli koettava.

-Hieronta
Kävimme kaikki aikuiset monta kertaa matkan aikana rantojen hieromapisteissä. Hieronta maksoi 300-400 THB, eli 7-10 euroa / tunti. Tarjolla oli sekä Thai hierontaa, että länkkäreille tunnetumpaa Oil masagea. Kävimme Pankkiirin kanssa molemmissa.

-Elintarvikkeet
Meitä lähellä (n.5-10 minuutin kävelymatka) oli pieni elintarvikekauppa, josta kävimme lähes päivittäin hakemassa virvoikkeet ja pienet välipalat. Puolen litran oluttölkki maksoi noin 70 THB, eli 1,5 euroa. Pieni sipsipussi maksoi n.30 THB, eli euron verran. Paikalliset kuivatut mangot, eli "mangokarkit", tulivat meille matkan aikana kovin tutuiksi. Niiden hinta oli 40 THB, eli 2 euroa / 150 g pussi.

Hotellimme
Majoituimme Lanta Resort hotelliin. Hotellissa oli tarjolla sekä normaaleja huoneita omalla terassilla tai pihalla sekä bungaloweja rannassa. Me majoituimme jälkimmäiseen. Bungalowimme oli siisteystasoltaan erinomainen. Kylppärissä oli iso amme ja suihkutila erikseen. Bungalowit olikin remontoitu täysin noin vuosi sitten. Yksiössämme oli yksi iso parisänky, pinnasänky sekä kaksi yksittäistä sänkyä pojille. Huoneessa oli jääkaappi. Majoitus oli ennakkoluuloista huolimatta ihan sopivan kokoinen.

Meidän bungalowista oli noin sata metriä mereen ja hotellin altaalle muutaman minuutin kävelymatka. Hotellin rauhallinen ravintola oli myös parinkymmenen metrin päässä.

Hotelli oli leikkipaikkoineen ja monipuolisine aamiaisineen todellinen perhelöytö. Eri ikäisiä lapsia tuntuikin olevan lähes joka bungalowissa. Perheiden lisäksi hotellissa näkyi olevan muutamia eri ikäisiä pariskuntia.

Koh Lanta lapsiperheen kohteena
Koh Lanta on täydellinen lapsiperheiden lomakohde. Long beach on rauhallinen ranta, jonne ei saa tuoda rantatuoleja. Ranta on täynnä erinomaisia, lapsiystävällisia ravintoloita. Merivesi on lämmintä (n. 26 astetta) ja rannan alku on matalaa. Hiekka on vaaleaa ja ihanan sileää.

Monilla on Koh Lantasta mielikuva, ettei siellä olisi juurikaan muuta tekemistä kun makoilla rannalla ja syödä ähkyt thaikkusafkasta ja Pinacoladasta. Jos meno ja meininki kuitenkin kiinnostaa, löytyy Koh Lantalta tekemistäkin. Snorklaus- ja sukellusretket, norsusafari, patikointiretket ja kokkauskurssit ovat helposti saatavilla. Me kävimme kahden viikon loman aikana päivän snorklausreissulla sekä lyhyellä norsusafarilla. Enemmänkin olisi todellakin ehtinyt, mutta halusimme tarkoituksella ottaa tällä kertaa rennosti ja keskittyä täydelliseen lähirantaan.

Kohteessa ei ole yöelämää ja saimmekin nukkua aina yömme rauhassa. Ravintoloissa on lähes aina leikkipaikka ja lasten pienille riehumisille lähinnä naureskellaan.

Kunhan jaksaa matkustaa pitkät lennot ja sietää paikallisia itikoita, on Koh Lanta paras rantakohde, jossa olemme lasten kanssa käyneet. Takana kaksi viikkoa rentoa menoa, paras kokemamme ranta, yllättävän maukasta ruokaa sekä lukuisia uusia kokemuksia. Ikävä jäi. Nähdään Koh Lanta ehkä vielä!