Ruuhkan keskeltä

Kolme viikkoa työelämään paluusta. Uusi työ, kolme alle kouluikäistä lasta, kaikkien harrastukset ja menot vaativat paljon sekä henkisiä, että fyysisiä voimavaroja. Jopa enemmän kun osasin aavistella. Mutta tilanne varmasti tasoittuu kun päästään vähän paremmin arjen rutiineissa käyntiin.

Joka päivä on jonkun perheenjäsenen (ellei useamman) harrastus. Fudis täyttää molempien poikien osalta kalenteria ja me vanhemmat koitamme parhaamme mukaan myös päästä itse urheilemaan. Ystävien näkeminen kärsii luvattoman paljon. Sosiaalinen elämä painottuu työ- ja harrastuskavereihin. Pahoittelut kaikille oikeille ystäville siitä. Mutta kuten mun isä osuvasti sanoi, kuuluisat ruuhkavuodet tarkoittaa, että elämässä on paljon elämää. Ja sitähän löytyy. Tylsiä hetkiä ei juuri ole.

Uusi työ on alkanut hyvin kiireisesti ja vaatii multa tosi paljon kärsivällisyyttä. Haluaisin heti osata kaiken, mutta kuten minkä vaan uuden aloittamisessa menee aikansa ennen kun hommat alkavat sujua edes lähes haluamallaan tasolla. Mun tulee olla nyt vaan armollinen itselleni ja antaa oppimiselle aikaa. Työkaverit vaikuttaa tosi mukavilta ja ilmapiiri on hyvä. Ja se on musta yksi työpaikan tärkeimmistä kriteereistä. En ole koskaan ennen ollut töissä suuressa yrityksessä ja siihen tottuminen ottaa aikansa. Olisi ehkä kiva päästä aikakoneella sellaiset puoli vuotta eteenpäin, että olisin päässyt pois tältä epämukavuusalueelta mitä työtehtäviini kuuluu. Mutta eikö se niin ole, että juuri se mukavuusalueen ulkopuolella oleminen on sitä, mikä todella kehittää. Näin se on nähtävä ja tulee tehdä vaan parhaansa. Sen pitää riittää.

Kirppu on viihtynyt hyvin mummillaan hoidossa. Seurana on suunnilleen saman ikäinen serkkutyttö, joten hyvästä seurasta ei ole pulaa. Supermummi auttaa myös poikien hakemisissa, mikä on korvaamattoman suuri apu kiireisessä arjessa. Suurkiitos siitä anopille! Kevätkin kohta kolkuttaa, joten menkäämme valoa kohti kaverit. ;)

Näkymät duunissa

Päivän parhaita hetkiä

Supermummi auttaa paljon arjessa

Aamulla matkalla hoitoon mummin ja serkun luo

Onneksi perjantaikin on olemassa

Kohti uusia tuulia

Malttamattomuus, into, haikeus, kiitollisuus, epätietoisuus, näytön halu, jännitys, onnellisuus. Siinä pääasialliset tunteet, jotka valtaavat pääni tällä hetkellä. Meidän perhettä odottaa nimittäin uusi, jännittävä ja varmasti haastavakin elämänvaihe. Ja se alkaa jo reilun viikon päästä. Minä nimittäin palaan työelämään! Uuteen, mielenkiintoiseen työpaikkaan. Edessä tuntemattomat työtehtävät ja -kaverit.

Tämä kaikki tapahtui hyvin äkkiä ja yllätti itsenikin. Ajatuksenahan oli, että palaisin töihin viimeistään ensi syksynä. Ennen juolua mieleeni alkoi kuitenkin puskea kaipuu takaisin työelämään. Olinhan ollut jo kaksi vuotta kotona ja se on minulle pitkä aika. Päätin alkaa pikkuhiljaa katsomaan tarjontaa. Jos vaikka työnhakuun menisinkin vaikka vuoden päivät.

Toisin kuitenkin kävi. Onnekseni satun näinä vaikeina aikoina olemaan alalla, joka on niitä harvoja, joissa työllisyystilanne on hyvä. Digitaalisen markkinoinnin osaajille on kysyntää. Näin ollen sain nopealla aikajänteellä itselleni unelmapestin. Työnantajalle, jota olen aina ihaillut ja salaisesti toivonut sinne pääseväni. Nyt kuukausi siitä kun laitoin hakemuksen, on minulla sopimus taskussa. Jihhuu!

Toki täysin uuteen elämänvaiheeseen hyppääminen on myös haikeaa ja super jännittävää. Tässä tämä nyt sitten oli. Ei enää päikkäreitä taapero kainalossa. Seuraavat 35 vuotta voinkin sitten painaa töitä niska limassa. Tuleeko eroahdistusta tai painaako ikävä työpäivisin. Toisaalta olen ennenkin tykännyt yhdistää työ- ja perhe-elämän. Parhaimmillaan se on juuri sitä parasta mahdollista elämää. Nyt meillä on kolme lasta, jotka kaikki tulevat olemaan eri hoitopaikoissa. Onneksi lasten mummi on korvaamattomana apuna ja hoitaa Kirppua tämän kevään ajan. Hän auttaa myös lasten hakemisissa, mistä olemme äärimmäisen kiitollisia. Kaikki tulee järjestymään oikein hienosti. Siitä olen varma.

Valoa tunnelin päässä

Tämä loman jälkeinen viikko on ollut meille hieman hankala. Sekä päiväkodissa, että kotona on ollut vähän levotonta ja kaikenlaista kränää. Kaikki ollaan vähän väsyneitä. Kai ne lapsetkin loman jälkeen kokee pientä masennusta ja "ahdistusta" alkaneesta arjesta. Siltä ainakin vaikuttaa. Jotenkin junnataan edelleen matkaa muistellen ja ikävöiden eikä päästä kunnolla vauhtiin normaaliin, yleensä kovin mukavaan, arkeemme. Kyllä se varmasti taas tästä lähtee kevät mielessä käyntiin.

Tälläisena kotiäidin painajaispäivänä kun kaikki tuntuu vaikealta, kukaan ei nuku, jokainen tappelee ja itse on univajeinen parista surkeasta yöstä vauvan kanssa on hyvä keskittyä positiivisiin asioihin. Mitä kivaa on siis lähiaikoina tiedossa ja mitkä ovat niitä hyviä juttuja juuri nyt. Tässä pari syytä hymyillä.

1. Bileet
Sunnuntaina vietetään Batmanin 6-vuotisjuhlia suvun parissa. Olen luvannut itselleni olla ottamatta stressiä niiden valmisteluissa (joita en ole vielä edes aloittanut). On tosi kiva nähdä kaikkia ja keskittyä rentoon yhdessäoloon.

2. Tulevat treffit
Olen sopinut lähiviikoiksi monta mukavaa, eri merkeissä tapahtuvaa tapaamista. On leikkitreffejä vauvojen ja taaperoiden kansssa, työhön liittyviä tapaamisia sekä illanistujaisia sekä lounastreffejä ystävien kanssa.

3. Köpis
Neljän viikon päästä (!!) lähdetään seitsemän tyttökaverin kanssa Köpikseen naisten humputtelureissulle. Tarkoitus on nauttia lapsivapaasta ajasta tutustuen sivussa ihanaan lähikaupunkiimme. Yksi kokonainen yö erossa Tehotytöstä ensimmäistä kertaa ei voi tehdä kuin hyvää. Tyttö kun syö pullosta sujuvasti ja soseidenkin maistelu on alkanut sujua.

4. Kesäloma
Siihen nyt on toki vielä aikaa, mutta koska Pankkiirilla on tiedossa noin kahdeksan viikkoa (!) kesälomaa, tulee sitä suunnitella hyvissä ajoin etukäteen. Ja onhan haaveilu ja loman suunnitteleminen aina super rentouttavaa ihan ajatustasollakin.

5. Perjantai
Tänään. Lasi punkkua, hyvää pihviä ja salaattia, tv ja mahdollisesti rauhallinen ilta perheen kanssa. Toivoa saattaa?

Kolmas

Meidän alkuvuosi on ollut monella tavalla hyvin erityinen. Mun työtilanne on luonnollisesti ollut suuressa roolissa, mutta myös positiivisia kuulumisia kevään odotteluun mahtuu. Paino sanalle "odotteluun". Meidän perheen lukumäärä kasvaa pian. Kolmas lapsi on tilauksessa ja matkalla kohti määränpäätään. Aina siitä saakka kuin Batmanin saimme, meille on ollut jotenkin selvää, että kolme lasta on meidän lukumme. Kaikki lastentarvikkeet on tallessa tai lainassa, eikä vaatteitakaan olla juurikaan myyty. Tulevaisuuden kokonaiskuvaan kuuluu viisihenkinen perhe ja käytännön asiat (kuten miten mahdutaan autoon) on jokseenkin suunniteltu.

Aikataulu kolmannen lapsen hankkimiselle aikaistui verrattuna siihen ajatukseen, joka on mielessämme kytenyt. Olimme nimittäin suunnitelleet tähän väliin pidempää taukoa. Ajattelimme kuitenkin, että nyt tai ei koskaan. Arki helpottuu kaiken aikaa näiden kahden hulivilin kanssa ja jos jäisimme odottelemaan sitä "oikeaa" hetkeä, emme ehkä jaksaisikaan enää lähteä siihen kamalan ihanaan vauva- ja taaperorumbaan. Ja pakko myöntää, että jokatoinen päivä mietimme, että olemmeko hulluja kuin päätimme taas tälle polulle lähteä.

Kolmas raskaus on ollut hyvin erilainen kuin edeltäjänsä. Pahoinvoinnit ovat olleet paremmin hallinnassa syömällä usein pieniä välipaloja. Herään jopa öisin nälkään ja syön ruisleivän tai hedelmän. Mulla on myös erikoinen ruokahimo - verigreipit ja muut mahdollisimman kirpeät syötävät. Greippejä voi heittämällä mennä kolme päivässä. Myös Granny Smith omenat toimivat hyvin tähän himoon. Kai se on jotain vitamiinien tankkaamista. Karkkipäivänä valitsen myös kirpeimmät mahdolliset namit salmiakkien tilalle. Väsymys on ollut aivan hullua. Kuuden jälkeen illalla alkaa taistelu unta vastaan ja sänkyyn kaadun viimeistään yhdeksän aikaan lasten mentyä nukkumaan. Yöunta tarvitsen vähintään yhdeksän tuntia.

Mutta eniten tämä raskaus on eronnut edellisistä sen saaman huomion määrässä. Koko alku on hujahtanut meiltä kuin salaa, emmekä ole juurikaan asiasta ihmisille kertoneet. En ole kärryillä missä vaiheessa raskaus menee ja yllätyn joka kerta tarkistaessani tilanteen kuinka pitkällä jo mennään. Olen kuitenkin varma, että heti tulokkaan maailmaan pullahtaessa, tulee se saamaan kaiken ansaitsemansa huomion ja rakkauden.

Työnhakuun kasvava maha on tuonut merkittävästi lisäpainetta, unettomia öitä, ahdistusta ja stressiä. Ei todellakaan ole ideaali tilanne etsiä uutta työpaikkaa pahoinvointien ja väsymyksen painaessa sekä itse raskausuutisen tuova lisäpaine hartioillaan. Tilanne ei ole reilu millekään osapuolelle. Enhän koskaan lähtisi raskaana etsimään uutta työpaikkaa, ellei vanha olisi mennyt alta. Kaiken aikaa kasvava vatsa ja päivittäin tuntuvat liikkeet ovat selvät merkit siitä, että uuden duunin aloittaessa olisi tiukilla ehtisikö edes koeajan verran totutella uusiin haasteisiinsa ennen kuin äitiysloma olisi taas käsillä. Saatikka se uuden työn aloittamiseen liittyvä alussa uuvuttava uuden opettelu sekä tsemppaaminen. En yksinkertaisesti kokisi olevani parhaimmillani. Myös siksi alkuraskaus on mennyt jopa epätoivottavan nopeasti ja vatsan kasvu ei ole vielä kovin mieluinen asia. Mielessä on matkan varrella useaan otteeseen käynyt vaihtoehto jäädä tässä välissä kotiin ja hakea uutta työtä vasta seuraavan äitiyslomakauden loppupuolella.

Tällä viikolla teimme huojentavan päätöksen. Olen saanut muutamankin työtarjouksen, mutta päätimme kieltäytyä niistä. Näimme kaikille parhaaksi vaihtoehtoksi, että jään nyt kotiin Robinin kanssa. On aika keskittyä kotiin, perheeseen ja kaiken aikaa kasvavaan pieneen ihmeeseen. Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut päätöksestämme. Harmaa ja henkisesti rankka talvi saa jatkoa kevyemmällä (ei kirjaimellisesti) ja toiveekaana keväänä. Loppukesästä meitä on viisi.

Kuva: Nea Barman. Raskausviikkoja toisessa raskaudessani 36. Nyt niitä on täynnä 15.

Uusi tukka, uudet kujeet?

Tämä viikko on ollut hieman erikoinen. Mukaan on mahtunut reissua ja oman itsensä perinpohjaista tutkimista. Viikko alkoi maanantaina psykologisilla testeillä yhtä potentiaalista työpaikkaa varten. Päivä oli yllättävän rankka, mutta antoisa. Harvoin sitä joutuu analysoimaan itseään niin perinpohjaisesti lähes kyllästymiseen saakka. Niin luonne - sen heikkoudet ja vahvuudet - että  verbaalinen, matemaattinen sekä looginen äly mitattiin eri testien avulla. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kokemus, kävi siinä sitten miten tahansa. Vastaavat testit ovat eduksi niin työnantajalle kuin työntekijälle, sillä niihin rehellisesti vastatessa saa itselleenkin varmuutta työpaikan sopivuudesta. Kuka nyt haluaisi löytää itsensä työstä, johon ei lainkaan sovi? Ensi viikolla saan tietää testien tuloksista enemmän. 

Pääsin myös tällä viikolla kampaajalle! En ole ollut kampaajalla yli puoleen vuoteen. Juurikasvu on muodikasta, mutta halusin silti vaalentaa tyveä ja saada raikas uusi lookki. Myös kuivat latva tuli saada pois. Aina kampaajan jälkeen on uudistunut ja ryhdikkäämpi olo. Toivottavasti tämä uusi tukka tuo mukanaan muitakin uusia kujeita. ;) 

You are fired!

Muutama viikko sitten oli se päivä. Päivä kun sain kenkää. Potkut, fudut, lappu luukulle. Päivä kun istuimme työporukalla hiljaisina neuvotteluhuoneessa kuuntelemassa syitä siihen miksi koko Suomen toimisto suljetaan tammikuun lopussa. Säästöjä, keskittämistä, kulujen leikkaamista. Olimme onneksi voineet sulatella asiaa jo muutaman viikon ajan.

Uuden vuoden aatonaatto. Istun sohvalla pyjamassa ja katson perheeni kanssa lasten aamuohjelmia televisiosta. Joululoma on noin puolessa välissä. Saan tekstiviestin pomoltani, että pikaisesti yhteiseen puhelinpalaveriin. Arvasin heti mistä on kyse. Nyt ei kunnian kukko laula. Ja niinhän siinä kävi. Huonosti. Loman sävy muuttui kertaheitolla.

Eikä tämä uutinen ole lainkaan ainutkertainen. Tuntuu, että tällä hetkellä leikkaamiset ovat arkipäivää hyvin monella alalla. Digitaalisessa markkinoinnissa on onneksi suhteellisen paljon vapaita työpaikkoja auki ja osaajille on aina tilaa. Olen toiveikas uudet työpaikan suhteen. Aikajänteestä sopivan paikan löytämiselle ei ole tietoa.

Tämä koko tammikuun kestänyt työnhaku on ollut henkisesti raskasta. Pakon alla on tullut ensin miettiä mitä sitä itse haluaa ja sitten kartoittaa mahdollisuutensa. Laittaa viestiä kontakteille ja silmäillä avoimia paikkoja. Hakemuksia, haastatteluita, odottamista.

Onnekseni olen saanut vertaistukea, koska irtisanominen koski koko meidän tiivistä työporukkaa. Kaikki ollaan samassa veneessä. Pahempihan se olisi, jos olisi ollut vaikka harvoja, joista olisi päätetty luopua. Olemme työlounailla pohtineet ja analysoineet tilannetta sekä punninneet vaihtoehtoja. Toisaalta tämä luo kilpailutilanteen, sillä osa meistä hakee samoihin paikkoihin.

Tänään on viimeinen työpäivä. Huomenna juhlimme firman hautajaisissa. Olen ollut samassa työpaikassa kohta kuusi vuotta, joten tämän irtisanomisen voi (toivottavasti) piankin kokea positiivisena elämän suunnan muuttajana. Joskus voi tarvita kirjaimellisesti potkun persuksiinsa, jotta tohtii muuttaa elämäänsä. Aikansa kutakin. Haikeaa tämä silti on. Tykkään kovasti työstäni ja ennen muuta työkavereistani sekä rennosta tunnelmastamme toimistolla. Mutta koska koen olevani muutosmyönteinen ihminen, uskon, että muutos on lähes aina hyvästä. Muutos on kehitys ja oppimisen paikka. Muutos on tässä ja nyt.

Pikkujouluresepti

Mistä on onnistuneet pikkujoulut tehty?

Tunnelmallisesta kattohuoneistosta. 

Opettavasta suklaa- ja viinitastingista. 

Loistavasta jengistä. 

Rauhallisesta saunomisesta. 

Herkuista notkuvista pöydistä.

Vitsikäästä tietovisailusta.

Yllätyksellisistä palkinnoista.

Hiostuttavasta tanssimisesta. 

Poskilihaksia uuvuttavasta nauramisesta. 

Niistä on onnistuneet pikkujoulut tehty.

Kuin koulukuvauksessa

Edellisenä päivänä punnitaan tarkkaan mitä laittaisi päälle ja miten laittaisi hiukset. Kavereiden kanssa tästä on puhuttu paljon. Aamulla extra viisi minuuttia itsensä laittamiseen ennen kun lähtee liikenteeseen. Etukäteen on sovittu kenen kanssa kaverikuvaan mennään. Koko päivän kiva jännitys kun on jotain erityistä, rutiineista poikkeavaa tapahtumassa. Jännittävää astua kameran eteen.

Otin tänään töihin mukaan yhdistelmäkamerani. Olimme sopineet, että tänään kuvaan jokavuotiseen tapaan sekä yhteiskuva kymmenhenkisestä työporukastamme, että jokaisesta halukkaasta yksityispotretit. Eihän siihen välttämättä ammattikuvajaa tarvita. Kunhan on ok tasoinen kamera, sopiva valaistus ja mukavan rennolla fiiliksellä varustettuja malleja. Ikävä kyllä en viitsi lupaa kysymättä tänne kollegoideni kuvia laittaa, mutta poikkeuksetta kuvat olivat todella onnistuneita! Hyvä me. Tässä mun koulukuvat, kiitos työkaverilleni.

Etänä

Tänään vietetään kansallista etätyöpäivää. Meidän firma osallistui tempaukseen. Työnantajamme on muutenkin etätyönsuhteen varsin joustava. Minusta se viestii luottamuksesta työntekijöitä kohtaan. Siitä, että omat hommat hoituvat työpisteestä riippumatta ja ilman valvovaa silmää. Musta on todella helpottavaa kun saa säästettyä toista tuntia aivan turhaa aikaa, mikä työmatkoihin menee. En kuitenkaan tahtoisi tehdä aina töitä kotoa käsin, sillä työyhteisö, miljöön vaihdos ja ergonominen työpiste ovat arvokkaita. Silloin tällöin ja pienissä erissä tämä toimii.

Yleisellä tasolla etäpäivän tarkoituksena on vaikuttaa seuraaviin asioihin suomalaisissa yrityksissä:

Kulttuuri. Tuoda uusia työtapoja suomalaisille työpaikoille, luoda joustavampaa työelämää ja parantaa ihmisten elämänlaatua.

Työvälineet. Mahdollistaa työntekijöille toimivat olosuhteet etätyöhön.

Ympäristö. Vähentää päästöjä ja ruuhkia sekä kehittää ympäristöystävällistä yhdyskuntarakennetta.

 (Lähde: www.etatyopaiva.fi) 

Vietettiinkö teidän työpaikoilla kyseistä päivää? 

Arvokeskustelua

Eilen n.klo.22.45. Makoilimme Pankkiirin kanssa sängyssä ja keskustelimme työasioista. Joo apua, mikä meitä vaivaa? Mutta pakko myöntää, että silloin tällöin on ihan suositeltavaa keskustella siitä mitä kumpikin kuitenkin suurimman osan päivästä tekee. Se auttaa pitämään perspektiiviä ja ymmärtämään huonojen työpäivien jälkeistä mahdollisia ärrimurrikohtausta kotosalla. Puolin ja toisin. Ja muutenkin on ihan mielenkiintoista kuulla mitä eroja ja tapoja (pankkialalla ja digitaalisen markkinoinnin alalla niitä on paljon.) töissämme on.

Pääaiheeksemme kiteytyi johtaminen. Mikä tekee hyvän johtajan ja mitä ominaisuuksia alaisia parhaiten tukevalta ja kannustavalta johtajalta tarvitaan. Aiheeseen keskeisesti liittyen esille tulivat yrityksen arvot. Pankkiiri kysyi multa mitkä ovat meidän yrityksen arvot. *Klumb*. Osasin nimetä neljästä kaksi. Ei huono, mutta ei läheskään erinomainen. Tai monen johtajakoulutuksen käyneen mielestä varmaan hyvinkin huono. Yrityksen arvoihin kun perustuu tai tulisi ainakin perustua koko organisaation toiminta ja työtavat.

Ajatukseni jäivät pyörimään arvojen maailmaan. Työelämän arvot istuisivat erinomaisesti perhe-elämään. Lainatakseni vaikka oman työpaikkani arvoja, jokainen niistä istuisi paremmin kuin hyvin meidän perheen arkeen. ja niitä nouttamalla pääsisi pitkälle. Vapaasti käännettynä ne menevät kutakuinkin näin.

Build knowledge - Vaali tietoa

Jo raskaustestin kahden viivan jälkeen alkanut asioiden tutkiminen, eri ongelmien ratkominen ja tilanteiden selvittäminen saa lopulta aikaan hurjan määrän tietoa. Tietoa parhaista hinta-laatusuhteen välikausihaalareista, tuplavainujen rakenteista, kestovaippojen ekologisuudesta, eri unikoulujen toimintatavoista ja lapsen kehityksen vaiheista. Lista on loputon. Tätä tietoa ei ole koskaan liikaa ja vaikka olisi suurperheen vanhempi, löytyy tällä saralla aina kehittämistä. Mutta lisääkö tieto tuskaa, eli voiko tietoa olla joskus liikaa?

Take action - Tartu toimeen

Vanhempana oleminen vaatii paljon käytännön tekemistä. Vaipan vaihdosta harrastuksiin kuskaamiseen. Pahan univelan keskellä joskus jopa tiskikoneen tyhjentäminen tuntuu ylivoimaiselta. Kuitenkaan ongelman vatvominen ei pitkälle johda. Pitää keskittyä ongelman ratkomiseen, ei itse ongelmaan. Pitää ottaa hirveä sarvista ja toimia. Joskus toimeen tarttuminen voi olla avun pyytäminen. Se, jos joku on vahvuutta.

Create value - Tuota arvoa

Tämä on näistä arvoista moniulotteisin. Arvoa voi tuottaa niin monella tasolla. Vanhempana lasten kasvattaminen ja sosiaalisten taitojen opettaminen on äärimmäisen arvokasta. Rajat tuottavat arvoa. Perhe-elämän arjessa arvokasta on myös yhteinen aika, aito läsnäoleminen sekä turvallinen ympäristö.

Show passion - Näytä, että välität

Tämä arvo ei paljon selittelyä kaipaa. Rakkaus ja hoivaaminen ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin rajojen asettaminen. Niiden avulla lapsesta kasvaa ehjä ja itseään arvostava yksilö.

--------------

Kesken keskustelun väliimme kömpinyt Robin käänsi kylkeä. Pankkiirin puhuessa johtamisesta ja siitä mitä merkitystä hyvällä johtamisella on tehokkaalle myynnille, päättyi monologi seuraavaan minulle kohdistettuun kysymykseen: "Kuka tekee lopulta myynnin?" Olin jo nukahtamisen rajamailla enkä heti jaksanut vastata. Mutta Robin teki sen puolestani. Unen välistä kuului päättäväinen "Minä!". Voi kyynel paljon meitä nauratti. Ehkä arvojen mukaan kasvattamalla luodaan tulevaisuuden johtajia ja myynnin tekijöitä. ;)

Pääkonttorin lounaspaikan seinällä loistavat yrityksen arvot. Pitäisiköhän meidänkin kodin keittiöön laittaa vastaavat?

Kesäpäivä Porvoossa

Meillä oli eilen työporukan kesäpäivä. Vietimme sen laivamatkan merkeissä J.L. Runebergilla seilaten. Matka Porvooseen kesti n.3,5 tuntia ja saman verran takaisin. Porvoossa päiväristeilyn aikana ehti viettää aikaa n.2,5 tuntia.

Kävimme syömässä Porvoon sataman tuntumassa idyllisessä Gabriel- ravintolassa. Lämminhenkinen ravintola tarjosi kaikkien mielestä herkullista ruokaa ja ystävällistä palvelua. Söin antipasti-alkupalaa sekä pääruokana kanaa ja parmesanrisottoa. Pizzat vaikutti erikoisille ja kokeilemisen arvoisille. Ajattelinkin viedä perheen vielä tänä kesänä samaan ravintolaan pizzalle. Porvoo on mahtava kesäkaupunki!

Helsingissä jatkoimme iltaa vielä terassille. Itse olin kotona ennen puolta yötä. Tänään koneella suhteellisen virkeänä viettäen viimeisiä etäpäiviä ennen uuden toimiston avajaisia. Kivaa päästä taas työyhteisöön, yksinäinen puurtaminen on vain hetken hauskaa.

 

Duunilookkeja XI

Tässä vaate- ja asukuvia toukokuulta ennen Italian reissua. Seuraavat kuvat onkin sitten napattu uudelta toimistolta (jos sinne asennetaan kokovartalopeili) ja toivottavasti kesäisimmillä kuteilla. Toistaiseksi olen tehnyt töitä etänä kotitoimistolta ja palaamme uuteen toimistoon kun siellä on muuttoon liittyvät asiat saatu lopullisesti kuntoon.

Näissä kuvissa nilkka oli vielä kipeä ja turvonnut, nyt se on muuten täysin normaali, mutta turpoaa näillä helteillä aikalailla. Juoksemistakin olen jo päässyt testaamaan (joka päivä tällä viikolla), eikä ongelmaa. KESÄ!

Paluu arkeen

Jotenkin sekava olo loman ja työmatkan jälkeen. Osittain tähän arjesta kiinni saamisen vaikeuteen vaikuttaa poskiontelontulehdus, joka saa pään tuntumaan taakalta. Toinen päivä antibiootteja menossa, eikä vielä ainakaan merkittävää helpotusta tukalaan oloon. Mulla ei ole ennen ollut poskiontelontulehdusta. Kummastelin Tukholmassa toisena päivänä hammas- ja päänsärkyäni, kunnes paluulennolla tunsin sietämättömän paineen tunteen oikealla puolella kasvojani ja päätin piipahtaa lääkärillä. Selkeä tapaus. Pystyn kuitenkin tekemään töitä, urheileminen ei luonnollisesti ole vielä listalla.

Tukholma on sitten ihana kaupunki! Sopivasti suurkaupungin tuntua, sympaattisuudesta tinkimättä. Oltiin parin tiivisohjelmaisen workshop- päivän välissä pelaamassa petanque- peliä ulkoradalla ja syömässä yhdessä tiimimme kanssa. Loistava liikeidea Helsinkiin, esim. Kaivariin - ravintola/terassi, jonka yhteydessä petanque- radat. Olisi varmasti täynnä koko kesäkauden. Nytkin Tukholmassa se oli täynnä, vaikka ilma ei ollut edukseen. Suoraan sanottuna palelimme kesäjakuissamme (suuri syy sairasteluun), mutta peli veti mukaansa niin hyvin, että värjöttely unohtui. Ja mikä parasta, meidän tiimi voitti! Tässä pieni kuvasarja työmatkastani.

Suomeen on tullut kertaheitolla kesä. Batmanilla oli eilen päiväkodin kevätretki Hennolan kotieläinpihalle. Kävimme myös pienellä pyöräretkellä ja jäätelöllä lämpimän illan kunniaksi. Viikonloppuna voisi jaksamisen mukaan tehdä vaikka retken Korkea- tai Seurasaareen. Pankkiiri joutuu tosin näillä näkymin lauantaina töihin. Buu. Aurinkoista perjantaita kaikille!

Duunilookkeja X

Kevät! Hameet, mekot, legginsit, kangastennarit, arskat, ballerinat ja väreillä leikittely. Uudet kirkkaan vihreät housut piristää. Nahkatakki on jonain iltapäivinä jopa hieman liikaa. Kampaajalle pitäisi päästä. Paras edessä.

Duunilookkeja IX

Pakko myöntää, että oon ottanut vähän varaslähtöä kesään. Tällä viikolla on jalkaan nimittäin löytänyt parit eri avokkaat. Ja joskus jopa ohuella sukalla. En tosin myönnä, että olisin saanut kylmää, mutta sadekuuron osuessa kohdalle on tuntunut vähän siltä, että voisi ottaa stepin taaksepäin kenkävalintojen suhteen. On myös ollut hinku kaivaa mekot kaapista käyttöön. Muut kun villaiset sellaiset. Ensi viikolla päästäänkin jo vapputunnelmiin! Toivottavasti myös säiden suhteen. Viikonloput!

Duunilookkeja VIII

No niin. Nyt alkaa olla merkkejä keväästä - yöpakkaset on ohi ja vesisateet on täällä. Sateenvarjo hukassa. Nahkatennarit ja -takki lähes päivittäisesti käytössä. Nahkatakin alla pitää tosin vielä toistaiseksi pitää paksua villapaitaa, ettei aamulla vilustu bussipysäkillä. Synttärilahjakello Pankkiirilta on aika söpö ja erillainen kun mun aikaisemmat rannekellot. Hyvä, hyvä. Viikonloput!