Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Äidin onnitteluruno

Kirpulle yksivuotissyntymäpäivänä: 

Ohi on vuosi nuoruudesta, 
se ensimmäinen laatuaan.
Haikea on äidin katse, 
onnekas sinut saatuaan. 
Vauvavuoden muistot kalleimmat, 
edessä uusia monta sataa.
Hyvin rakas tulet pärjäämään,
jatka vain samaa rataa.


Rakkaat onnittelut äidiltäsi!


Mangojuustokakku

Valkosuklaa-mustikkamuffineja
 
Sulkaaunelmia

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kiireisen äidin sirtuuna-valkosuklaamuffinit

Näin laiskana kiireisenä ja pullanhimoisena kotiäitinä nopea ja vaivaton leipominen on tärkeä asia. Päätin tänään tehdä tuunattuja muffineita valmiista kakkumixistä. Löysin kaupasta uutuussuklaan Fazerilta: sitruunan makuinen valkosuklaa. Mun lemppari muffinimaku on sitruuna ja rakastan valkosuklaata, joten tämä kombo kuulosti herkulliselta. Tästä helpommaksi leipominen ei tule ja lopputulema oli vähintäänkin ok. Makeahimon saa taatusti kaadettua parilla pikku muffinilla.

Ohjeesta tulee 12 normaalikokoista muffinia.

1 pussi Sunnuntai Kakku- ja muffinimix
1 dl öljyä
1,5 dl vettä
1 levy Fazer sirtuunan makuinen valkosuklaa murskattuna

1. Murkaa suklaa tehosekoittimessa pieneksi muruksi
2. Sekoita kaikki ainekset yhteen kulhossa
3. Laita taikina 12 kpl muffinivuokaan, jossa on muffinipaperit
4. Paista 200 asteisessa uunissa n.15 min.







maanantai 10. helmikuuta 2014

Juhlien kaksi Batmania

Ja sitten oli sukulaissynttärit. Paikalla edellistä päivää enemmän ihmisiä, nyt kuitenkin huomattavasti enemmän aikuisia kuin lapsia. Kakku, tarjoulut ja vieraat olivat sankarin näköiset. Batman sai ihan mielettömän kivoja lahjoja, joita eilen illalla porukalla päästiin ihailemaan. Myös äiti ja pikkuveli saivat lohtulajoja. Onnistunut, mutta rankka viikonloppu takana. Kiitos osallistujille!


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lastenjuhlat

Kymmenen alle kuusivuotiasta lasta. Kaksi tuntia. Kaksi aikuista. Läjä mieluisia lahjoja. Paljon sokeriherkkuja. Kolme ohjelmanumeroa. Ja selvisimme hengissä!

Näin ihka ensimmäisien vain lapsille suunnattujen synttärijuhlien jälkeen voi vaan huokaista helpotuksesta. Ei ainoastaan siksi, että juhlat ovat ohi vaan siksi, ettei kenellekään sattunut mitään, ei tullut riitoja eikä mitään hajonnut. Kaikki meni oikeastaan oikein mukavasti. Tärkeää lastenjuhlien onnistumiselle on, että on varattu sopiva määrä ohjattua ohjelmaa. Meillä ohjelmanumeroita oli kolme ja se tuntui sopivalle määrälle. Lapset kuitenkin tahtovat myös leikkiä omia leikkejään eikä keskittymiskykyä kovin moniin "pakko" leikkeihin ole riittävästi. Batmanin juhlissa pyörittettiin pulloa lahjojen antamisen yhteydessä, etsittiin kartan avulla aarteita ja esitettiin eri eläimiä.

Yhden asian otin opikseni. Ensi kerralla en juurikaan aio leipoa. Korkeintaan pullaa tai vastaavaa. Jo näihin juhliin päätin jättää kakun tekemättä, sillä kokemuksieni mukaan se ei usein ole lapsien keskuudessa kovin suosittua. Nyt olin leiponut pätkismuffineja ja cake popseja. Loput tarjoulut olivat kaupasta valmiina ostettuja. Ja kuinka kävikään. Prinssinakit, lihapullat (ne olisin tosin voinut tehdä itse), suolatikut, suolakalat, popkornit, keksit ja pikkupullat (nämä teen ensi kerralla itse) olivat hittejä. Muffinit jäikin suurimmaksi osaksi tänään tarjottavaksi ja cake popsit puoliksi syötynä lautasille.

Noin tunnin päästä meidän asunto täyttyy taas vieraista, tällä kertaa sukulaisista. Tähän juhlaan leivoin kakun sun muuta, mutta näistä postaus myöhemmin. Onnea rakas esikoisemme!


maanantai 2. syyskuuta 2013

Raputirallaa ja synttärijuhlaa


Meillä on ollut tapana järjestää rapujuhlat Pankkiirin veljien ja kälyn kanssa anopille hänen syntymäpäivänsä tienoilla elokuussa. Näin teimme tänäkin vuonna kolmisen viikkoa virallisen päivän jälkeen. Oli ihanaa järjestää taas kesän tauon jälkeen päivällismeininkejä. 

Tein perjantaina jo valmiiksi jälkiruoan ja kahvikakun. Jälkiruoaksi valmistin mansikka panna cottaa mansikkakastikkeella. Mansikkakastikkeen tein soseuttamalla pussillisen pakastemansikoita, lisäämällä sokeria ja aikuisten annoksiin hieman limoncelloa. Jälkiruoasta tuli ihan nätti, hieman kerroskiisselin näköinen annos. Maku oli verrattavissa mansikkajäätelöön. Helppoa ja aika varmaa.

Kahvikakkuna oli raikas limekakku, jonka olen ennenkin tehnyt. Sain taas muistuksen siitä, etten ole mikään loisto leipuri, sillä kakku ei meinannut hyytyä oikealla tavalla. Liivate ei ollut jostain syystä toiminut oikein, sillä kakun reunat eivät meinanneet pysyä koossa. Maku oli silti tutun pirteä. Kakun päälle laitoin tuoreita mustikoita.

Pankkiiri teki alkupalaksi Pasta Carbonaraa. Pakastejättirapuja olimme varanneet kolme suurta pakettia. Ne riittivät mainiosti meille kuudelle aikuiselle, lapset tyytyivät alku- ja jälkiruokiin.

Sama päivänä sattui olemaan taloyhtiön rapujuhlat, jonne emme enää juhlien jälkeen ehditty/jaksettu mennä. Ravuista saatiin muutenkin hetkeksi tarpeeksemme. Ensi vuonna taas!



perjantai 8. helmikuuta 2013

Ei kohoo ei

Leipominen ei ole kivaa. Lähes poikkeuksetta menetän hermot siinä touhussa. Liian tarkkaa ja sotkuista puuhaa. Jostain syystä eilen kuitenkin oli ihan mukavaa leipoa lasten kanssa. Pari tuntia siihen meni kun iltasella väännettiin mustikkamuffineja ja pellillinen minttusuklaamokkapaloja.



Muffinitaikinan tein HS:n ohjeen mukaan. Lisäsin ohjeeseen vielä hieman murskattua minttukrokanttisuklaata. En ole ennen tuota reseptiä testannut, mutta HS:n reseptit ovat osottautuneet lähes poikkeuksetta syömäkelpoisiksi.  Ja sama se, mitä ohjetta käytän, en kuitenkaan saa niitä kohoamaan. En ymmärrä mikä kikka siinä on? Lättänöitä niitä nimittäin tuli tälläkin kertaa, vaikka noudatin täysin ohjeita. Mutta jos valmiiden muffinien maku on edes puolet siitä mitä ton takinan, niin synttärit ei ole pilalla. Maku saa olla mun valttikortti tässä leipomispuuhassa. Ulkonäkö pelastetaan sitten tilanteen mukaan koristeilla tai kermavaahtokuorrutuksella. Juhlissa nähdään!

Tää taikina oli taivaallista
Salainen ase
Uunin jälkeen matalampia kun ennen uunia
Tätä kutsutaan laaduntarkkailuksi


sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Lomailu käy työstä

Pienten lasten vanhempina käsitys lomailusta on kääntynyt päälaelleen. Enää se ei tarkoita aamulla pitkään nukkumista, kaupunkimatkailuja, ystävien kanssa humppaamista ja milloin vaan urheilemista. Musta rehellisesti tuntuu, että viime kesän loma sekä nyt joululoma on monella tavalla rankkaa. Lapset siltä osin vaativassa iässä, että osaavat ottaa osansa. Rutiinit ovat lomalla hakusessa ja se näkyy lasten levottomuutena. Myös oma yksinoloaika on kortilla, koska töissä käydessä sitä riittää liikaakin. Lomaillessa odotukset mukavista vaivattomista hetkistä ja perheretkistä on myös väärinä oletusarvoina.

Onneksi osa lomailun eduista edelleen pitää. Pizza perjantai olusella tai punkulla höystettynä on mahdollista minä päivänä tahansa. Myös päikkärit voi halutessaan vetää. Herkkupäivä on joka päivä. Urheiluun meillä on myös Pankkiirin kanssa vuorot ja onhan meillä ihanan lähellä asuvia sukulaisia, joille pojat lykätä yhteisen salihetken ajaksi. Ja onhan se mukava todeta, että arki rules.






lauantai 1. joulukuuta 2012

Talven eka lauantai

Nyt se sitten tuli. Kunnon talvi kertaheitolla. Arviolta 40 senttiä muutamassa vuorokaudessa. Ulkoilimme hieman iltapäivällä jo pimeän aikaan, mutta suurin osa päivästä vietettiin kotosalla. Päivä alkoi joulukalenterin ekan luukun avaamisella. 

Ompelin aamulla jouluverhot keittiöön ja siivoilimme asuntoa. Järjestimme myös makkarin uuteen uskoon, sillä halusimme yhden ison lipaston olkkarista pois. Nyt odottelemme olkkariin vaan uutta sohvaa ja sitten se alkaa olla siinä. Ainakin hetken.
 Leivoimme myös pari pellillistä pipareita. Erillaisia hauskoja muotteja löytyy, mutta pojille pitää hommata omat pienet kaulimet. Siitä nimittäin tapeltiin tänään.


Syötiin itsetekemiä herkkuhamppareita ennen ulkoilua. Nyt iltasella maistuu lämmin kaakao ja irtokarkit. Onhan karkkipäivä!