Liikkuja minä

Takana on kahdella eri tavalla mitattuna aikuisikäni kovin urheiluvuosi. Sekä tuntimääräisesti, että lajien monipuolisuuden kannalta vuosi oli minulle ennätyksellinen.

Olen nuoruudessani uinut kilpaa kymmenisen vuotta ja niitä harjoitusmääriä ei voi verrata mihinkään "normaalin" kuntourheilijan treenitunteihin. Uinti on toisaalta aika yksipuolista, treenasin vain salilla ja altaassa, joskus lenkkipolulla. Aktiivisen uintiuran jälkeen pidin pari totaalisesti liikkumatonta vuotta. Olin varmaan vaan saanut tarpeekseni urheilusta ja halusin tehdä kaikkea muuta. Olin myös juuri tavannut Pankkiirin. Olin tällöin parikymppinen. Silloin liikuntani keskittyi lähinnä baareissa tanssimiseen, kuten ehkä tämän ikäisenä monen muunkin. Tauon jälkeen aloin taas pikkuhiljaa  käymään uimassa sekä juoksemassa.

Ensimmäisen salijäsenyyteni hankin noin seitsemän vuotta sitten kun odotin esikoistamme. Valintaan vaikutti lapsiparkkimahdollisuus. Aluksi minulla olikin edullisempi salikortti, joka oli käytössä päiväsaikaan ja viikonloppuisin. Hurahdin aikalailla heti salitreenaamiseen. Alussa kävin lähinnä cycling- ryhmäliikuntatunneilla, mutta pikkuhiljaa muissakin "jumpissa".  Viimeiset kolmisen vuotta olen treenannut myös salin puolella lihaskuntoharjoittelulla. Samalla käyn monipuolisesti eri ryhmäliikuntatunneilla. Samoihin aikoihin kirjauduin HeiaHeia - palveluun, jonne voi kirjata urheiluhistoriaansa.

Vuonna 2015 loin itselleni ensimmäistä kertaa urheilullisen tavoitteen. HeiaHeia toimii mulle mahtavana motivaattorina. Kirjaan kaikki hikiliikunnat sinne ja seuraan aktiivisesti omia liikuntasuoritteitani. Tavoitteenani oli liikkua vähintään 200 tuntia vuoden aikana. Se tekee noin neljä tuntia liikuntaa viikossa. Tavoitteenani oli myös monipuolistaa liikuntamuotojani.

Onnistuin tavoitteissani erinomaisesti. Liikuntatunteja tuli yhteensä 193, eli jäin seitsemän tuntia tavoitteestani. Silti tämä oli aikuisikäni paras urheiluvuosi. Harrastin kahtakymmentäviittä eri urheilulajia ja suoritin 314 urheilukertaa. Suosituimmat lajini olivat pyöräily, bodypumppi, reipas kävely sekä punttisali. Kokeilin myös runsaasti uusia, yllättäviä lajeja. Yksi, josta olen erityisen ylpeä on kehonhuoltunti Body Balance, jossa yhdistetään Thai chi, Yoga ja Pilates. Olen käynyt kesästä lähtien kyseisellä tunnilla kerran viikossa. Notkeus, tasapaino, liikkuvuus, keskivartalon hallinta ja ehkä keskittymiskykynikin ovat parantuneet valovuosia. Lähtökohdat liikkuvuudelle ei tosin ollut kehuttavaa. Erityisesti yllätin itseni siinä, että maltoin käydä kyseisellä tunnilla. Minulla kun on ollut taipumusta viihtyä enemmän hikoilemassa tai vääntämässä rautaa kun kietomassa itseäni puuasentoon tai pyllistelemässä aurinkotervehdyksiä. Myös nyrkkeily oli uusi, odottamaton urheilukokeiluni. Siihen en tosin hurahtanut samassa määrin.

Neljä tuntia urheilua viikossa on minulle mahdollista parhaiten silloin kun olen äitiyslomalla. Tai toki sen voi suorittaa myös töihin palattuani, mikäli motivaatio on niin kova, että jaksan ennen aamukuutta salille. Tuskin näin on. Siksi olenkin luonut alkaneelle vuodelle hieman maltillisemman tavoitteen, joka on 150 tuntia liikuntaa vuoden aikana. Uusia lajeja ei tarvitse kovin aktiivisesti vaalia, mutta vanhoissa hyvissä tulee pysyä. Paras yhdistelmä minulla on kerran viikossa kehonhuoltoa (Yogan tapaista), pari kertaa lihaskuntoa ja useassa lyhyemmässä pätkässä aerobista liikuntaa. Näin keho ja varsinkin mieli voi hyvin. Ei kun nokka innokkaana kohti urheiluvuotta 2016!

Saakelin metatyö

"Täytyy kyllä sanoa, että tänään sun metatyöskentely petti pahemman kerran."  Näin Pankkiiri tokaisi mulle tänään aamulla kun söimme aamupalat, pesimme hampaat ja puimme toppavaatteet pojille ennätysajassa. Ei ainoastaan huvin ja urheilun vuoksi vaan koska muistin aamulla muita myöhemmin sängystä noustessani, että tarhassa on tänään tarinakirkko ja sinne pitää mennä normaalia aikaisemmin. Ja Robinin kohdalla jopa tuntia normaalia aikaisemmin. Kiirehän siitä tuli. Mutta miksi minun yksin tulisi tämä muistaa?

Jenny Lehtinen kirjoittaa todella osuvasti usein miten naisille kohdistuvasta näkymättömästä työtaakasta nimeltään metatyö. Kaikki se ylimääräinen ajattelutyö, joka tulee normaalien haalarien jalkalenksun korjaamisen ja parittomien sukkien etsimisen lisäksi. Esimerkkinä uusien kurahousujen hankkimisprosessi, lasten vaatteiden pakkaaminen tai kaverisynttärien suunnitteleminen. Kaikki se ajatustyö, jota ei ole kongreettista ja josta harvemmin saa kiitosta, mutta jos siinä epäonnistuu saa kyllä kuulla kunniansa. (Tässä lisää statistiikkaa aiheesta.)

Tämä ei ole mikään miesten haukkumiskampanja, mutta tosiasia on vaan se, että naisille tämä kovin vähän tunnustettu homma lankeaa ikään kuin vahingossa. Harva sitä välttämättä haluaa näkymättömän kotityön tuoman ylimääräisen taakan yksin kantaa. Kuitenkin kun työn on aloittanut, on vaihto tai edes työn tasaaminen lennossa haastavaa.

Mutta miksi ei voisi yrittää? Mä ainakin otan tavoitteeksi, että viimeistään mun töihin palatessa Pankkiiri saa osallistua entistä enemmän metatyöskentelyyn. Nopein pikakurssihan olisi isän kotiin jääminen lapsia hoitamaan. Parissa kuukaudessa ehtisi jo oppia alkeet. Meille se ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Aluksi metatyöskentelyn omaksuminen vaatii varmasti pitkää koulutusjakoa ja opastusta, mutta kyllä Pankkiiri fiksuna miehenä osaa ottaa vastuuta eikä pelkää uusia haasteita. Ja toki alussa voidaan aloittaa helpommasta päästä. Pankiiirille luontevinta voisi olla vaikka lasten harrastuksiin liittyvät projektit. Robin on aloittamassa fudisharrastusta, joten sen aloittaminen voisi olla Pankkiirin vastuulla. Projektiin toki kuuluu myös varusteiden kartoittaminen ja hankkiminen. Puhumattakaan harjoituksiin kuljettamisen aikatauluttamisesta ja suunnittelemisesta. Mutta tästä voisi hyvin aloittaa.

Lähteekö muut mukaan projektiin?

Rokko, vesirokko

Perjantai-iltana huomasimme Robinin keskivartalossa näppyjä. Niitä oli seuraavan yön aikana ilmestynyt lisää jalkoihin, käsiin ja naamaan. Muutamaa poika oli selvästi raapinut yön aikana. Yhteensä niitä oli alle parikymmentä eri kokoista näppylää. Selkeä vesirokko perhana. Minkä takia tämä sitten yllätti meidät? Onhan rokkoa ollut taas ihan kamalasti liikkellä ja lähes kaikki tarhakaverit ovat poteneet sen. Me kuitenkin rokotimme meidän pojat vuosi sitten vesirokkoa vastaan. Oletimme, että suoja olisi pätevä. Usen rokotukset eivät sataprosenttisesti suojaa, mutta meille puhuttiin, että tämän suoja on hyvä ja neuvolassa rokotusta suositeltiin.

Näin ei kuitenkaan ole. Luimme useasta eri lähteestä, että vesirokkorokotteen teho voi olla jopa alle 50 prosenttia! Rokotus tosin lieventää oireita, mutta tässäkin on sudenkuoppa. Jos taudin sairastaa lähes huomaamattomasti lapsena, voi sen saada aikuisena uudestaan. Ja tunnestusti aikuisille kyseinen rokko on usein painajaismainen. Toisin sanoen rokotus on aika pitkälle tämän taudin kannalta "turha". Ellei jopa olisi parempi olla ottamatta sitä? Pohdimme tarkkaan otammeko Kirpulle rokotusta vesirokkoon, ellei hän nyt sitä kiusausta saa isoveljeltään. Itämisaika voi olla jopa kolme viikkoa, joten kesäloman aikana selviää mikä sisarusten kohtalo on.

Onneksi tauti on tosissaan ainakin toistaiseksi ollut todella lievä. Ei kuumeilua, eikä suurempaa kutinaa. Hieman väsymystä oireiden alussa, mutta ei mitään muuta. Näppyjäkään ei ole enää tullut lisää. Ja ne ovat jo hyvin kuivuneet, vaikka oireiden alkamisesta on vain neljä päivää. Ollaan siis voiton puolella ja päiväkodissa tänään Batmania hakiessa puhuttiin, että Robin päässee ennen lomia vielä moikkaamaan kavereitaan. Jos hyvin käy, ei tämä vaikuta meidän lomaan juurikaan. Mutta ketä kaikkia Robin on sitten jo ehtinyt ennen oireita tartuttaa ja kuinka voimakkaasti se heille iskee? Siitä on pakko hieman potea huonoa omaatuntua, vaikka eihän näille koskaan mitään voi. Eikä onneksi kyse ole mistään rutosta. Sellaista meille tällä kertaa. Palataan lomatunnelmissa! Toivottavasti pääsemme juhannukseksi Kuopion mökille.

Tää näyttää pitkät vesirokolle

Talinrannan kevätterkut

Ollut vähän hiljaiseloa täällä blogin puolella. Kaikenlaista kevättouhua ollut tässä. Aika juoksee kun on kivaa. Uskomatonta, että vuosi sitten olin masu pystyssä ja Robinin kanssa kotona. Juurihan se oli! Mutta toisaalta tuntuu, että pojat olisi olleet ikuisuuden yhdessä tarhassa. Sellainen tiivis porukka heillä on sinne syntynyt. Syksyllä heidän tiet erkanevat kun Batman aloittaa esikoulun eri päiväkodissa. Se voi tehdä tosi hyvää Robinin itsenäistymisen ja omien kaverisuhteiden luomisen kannalta. Nyt hän on mennyt täysin isoveljen jalanjäljissä ja isompien kavereiden kanssa. Tiedän tunteen, sillä itse olin pitkään isosiskon "siivillä eläjä".

Viime viikonloppuna pääsimme korkkaamaan parvekkeen ja voi että siinä tarkeni. Toivottavasti tulevana viikonloppunakin päästään nauttimaan kevätsäistä. Mulle ehti myös tällä viikolla tulla vuosirengas lisää. Sain Pankkiirilta lahjaksi mieluisan ja toivotun Marimekon mustavalkoisen Matikka mekon. Olin myös synttäripäivänä tyttöjen kanssa skumpilla Munkan rannassa. Ulkoiluja, fudista, lounastreffejä, shoppailureissuja ja perus arkea.

Tässä meidän poppoon fiiliksiä kuvien muodossa viimeisiltä kevätviikoilta.

Kaksi puolta

Varastin härskisti Valeäidiltä idean ristiriitaiseen postaukseen. Usein asioilla kun tuppaa olemaan kaksi puolta. 

Haluaisin että aika pysähtyy ja voisin olla kotona vielä pitkään. Lapset voisivat myös olla kasvamatta. Ja itse vanhenematta. Välillä en malta odottaa, että pääsisin taas työelämään toteuttamaan toista puolta itsestäni. 

Ihanalta tuoksuva kevät ja käsittämättömän valoisat alkuillat. Kamalan likainen koti, takatalvi, katu- ja siitepöly, koiranpaskat sekä sotkuiset kura- ja välikausivaatteet. 

Miten inspiroivaa päästä taas suunnittelemaan ja tekemään tällä kertaa eläinaiheista kakkua keskimmäisen viikon päästä häämöttäviin synttärijuhliin. Vai saisikohan jostain valmiina "jännittävillä eläimillä" koristellun täytekakun? 

Hyvä ja energinen olo edelleen kevennetystä ruokavaliosta. Mutta kaiken lihan voisin korvata vaikka keskimmäisen mulle joka päivä hiekkalaatikolla tarjoamalla "suklaakakulla, jonka sisällä on voita ja hilloa". 

Haluaisin suorittaa vauvalle mahdollisimman pian unikoulun, jossa se oppisi nukkumaan ilman syöttöjä omassa sängyssä kaiket yönsä (toivoa saattaa). Toisaalta haluaisin, että se söisi rintaa ja nukkuisin meidän sängyssä kunnes se pääsee ripille. 

Ensimmäinen

11.2.2009. Hanget kimalsivat valkosina ja aurinko porotti pakkaslumille. Oli täydellinen päivä.

Sinä päivänä minusta tuli äiti. Elämäni mullistui tavalla, jota en voinut etukäteen kuvitella. Esikoisemme syntyi tapahtumarikkaan synnytyksen jälkeen ja kivut ja säryt olivat samantien toisarvoisia. 

Esikoisemme oli ensimmäinen kaikissa sanan merkityksissä. Ei ainoastaan meidän perheen ensimmäinen lapsi vaan samalla sekä molempien puolien lähisuvun, että ystäväporukan ensimmäinen. Sitä taakkaa on poika saanut kantaa tähän päivään saakka. Niin hyvässä kuin pahassa. 

Batman on haastavassa iässä. Heittämällä tähän saakka haastavimmassa. Rajoja haetaan uudestaan ja omia tunteita on äärimmäisen vaikea käsitellä. Tietty rauhattomuus on vallannut lapsemme. Käskyjä ja ohjeita on välillä vaikea noudattaa. Leuhkiminen ja mahtailu on arkipäivää. Lapsella on käynnissä taas yksi kasvunpaikka, tarve löytää yhä enemmän itseään ja rajojaan. 

Batman on herkkä, erittäin helposti kiintyvä, "isojakin" asioita pohdiskeleva nuori mies. Hänelle perhe ja lähiomaiset ovat kaikki kaikessa. Esikuvat lähipiirissä ovat äärimmäisen tärkeitä. Fudista rakastava rokkidiiva kaipaa paljon vanhempien hellyyttä ja kannustamista. Onhan hän vielä kovin pieni ja avuton poika. 

Batman on äärimmäisen suojeleva ja hellä isoveli, joka puolustaa pikkusisariaan joka tilanteessa. Pikkusiskon syntymä on herättänyt entistä vahvemman suojeluvietin, joka näkyy ylitsehuokuvina rakkauden osoituksina. Vaikka pikkuveljen kanssa tapellaan ja nahistellaan päivittäin, on veljessuhde todella luja ja rakastava. 

Esikoiselle on aina oma paikka sydämessä. Se paikka on tällä hetkellä täynnä kiitollisuutta, onnea ja rakkautta. Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain! 

Kevättä kotiin

Päivä pitenee kovaa vauhtia ja kotonakin on päivisin huomattavasti valoisampaa kuin esimerkiksi tammikuun alussa. Tässä on huonot ja hyvät puolensa. Pölypallot ja tahrat ikkunoissa näkyy armotta vaikka olisit juuri imuroinut. Aurinkoisina päivinä tulee herkemmin tartuttua pölyrättiin. Luonnonvalo sisätiloissakin nautittuna antaa kummasti energiaa. 

Kevättä päin mentäessä iskee aina myös pieni sisustuskärpänen. Tekisi mieli laittaa jo pikkuhiljaa kynttilät kaappiin ja hankkia tilalle vaikka keväisiä tulppaaneja. Tekstiileihin kaipaa kirkkaita värejä ja kuoseja. Suurempia hankitoja tuskin olemme lähiaikoina kotiin tekemässä, mutta pienillä muutoksilla saa kummasti piristystä kotiinsa. Myös tulevalta Tanskan matkalta voisi mahdollisesti tehdä jotain sisustuslöytöjä keväälle. 

Saatiin Pankkiirin kanssa koti synttäreiden varjolla suursiivottua ja tietysti otin kuvia tästä viimeaikoina harvinaisesta ilmiöstä. Eteinen on varsinkin yleensä hieman eri näköinen kuoruttettuna talvihalareilla ja kurakengillä. Nautitaan nyt kuitenkin muutama päivä siistimmästä kodistamme. 

Valoa tunnelin päässä

Tämä loman jälkeinen viikko on ollut meille hieman hankala. Sekä päiväkodissa, että kotona on ollut vähän levotonta ja kaikenlaista kränää. Kaikki ollaan vähän väsyneitä. Kai ne lapsetkin loman jälkeen kokee pientä masennusta ja "ahdistusta" alkaneesta arjesta. Siltä ainakin vaikuttaa. Jotenkin junnataan edelleen matkaa muistellen ja ikävöiden eikä päästä kunnolla vauhtiin normaaliin, yleensä kovin mukavaan, arkeemme. Kyllä se varmasti taas tästä lähtee kevät mielessä käyntiin.

Tälläisena kotiäidin painajaispäivänä kun kaikki tuntuu vaikealta, kukaan ei nuku, jokainen tappelee ja itse on univajeinen parista surkeasta yöstä vauvan kanssa on hyvä keskittyä positiivisiin asioihin. Mitä kivaa on siis lähiaikoina tiedossa ja mitkä ovat niitä hyviä juttuja juuri nyt. Tässä pari syytä hymyillä.

1. Bileet
Sunnuntaina vietetään Batmanin 6-vuotisjuhlia suvun parissa. Olen luvannut itselleni olla ottamatta stressiä niiden valmisteluissa (joita en ole vielä edes aloittanut). On tosi kiva nähdä kaikkia ja keskittyä rentoon yhdessäoloon.

2. Tulevat treffit
Olen sopinut lähiviikoiksi monta mukavaa, eri merkeissä tapahtuvaa tapaamista. On leikkitreffejä vauvojen ja taaperoiden kansssa, työhön liittyviä tapaamisia sekä illanistujaisia sekä lounastreffejä ystävien kanssa.

3. Köpis
Neljän viikon päästä (!!) lähdetään seitsemän tyttökaverin kanssa Köpikseen naisten humputtelureissulle. Tarkoitus on nauttia lapsivapaasta ajasta tutustuen sivussa ihanaan lähikaupunkiimme. Yksi kokonainen yö erossa Tehotytöstä ensimmäistä kertaa ei voi tehdä kuin hyvää. Tyttö kun syö pullosta sujuvasti ja soseidenkin maistelu on alkanut sujua.

4. Kesäloma
Siihen nyt on toki vielä aikaa, mutta koska Pankkiirilla on tiedossa noin kahdeksan viikkoa (!) kesälomaa, tulee sitä suunnitella hyvissä ajoin etukäteen. Ja onhan haaveilu ja loman suunnitteleminen aina super rentouttavaa ihan ajatustasollakin.

5. Perjantai
Tänään. Lasi punkkua, hyvää pihviä ja salaattia, tv ja mahdollisesti rauhallinen ilta perheen kanssa. Toivoa saattaa?

Todellisuus

Paluu todellisuuteen. Ja sehän iski kasvoille kun toi räntäsade konsanaan. Tänään alkoi päiväkoti ja Pankkiirilla on huomenna parin päivän työmatka. Matkan likapyykit ei tunnu loppuvaan millään vaikka pestään niitä neljättä päivää. Onneksi ollaan saanut vihdoin tyhjennettyä matkalaukut, ettei olkkari ole yksi hävityksen kauhistus.

Onhan arjessa hyvätkin puolensa. Päästiin viikonlopun aikana yllättävän helposti jet lageista ja ollaan suhteellisen normaalissa rytmissä. Tai ainakin lapset ovat ja se onkin tärkeintä. Päiväkodin rutiinit auttavat viimeistään rytmin löytämisessä. 

Perheessä on myös uusia tuulia kun olemme harjoitelleet Tehotytön kanssa kiinteiden maistelua. Sylkemiseksi ja irvistelyksihän se menee, mutta eiköhän se alussa aina niin ole. Avocado ja bataatti ovat olleet ensimmäisiä makuelämyksiä ja jälkimmäinen alkoikin jo jotenkin maistua. Pojista on tosi hauska seurata pikkusiskon syömistreenejä ja onhan se alussa aikamoinen show kun toisen naama vääntyy, sylki lentää ja sosette valuu poskille. 

Meillä on tällä viikolla Tehotytön 5 kk neuvolaa, lounastreffejä ja Batmanin fudismatseja. Viikonloppuna juhlimme Batmanin 6-vuotissynttäreitä suvun kanssa. Niiden valmistelut tulee myös aloittaa ajoissa. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

Tätä aamupalaa tulee kaurapuuron ääressä ikävä

Ainahan se on mielessä

"Konttaakohan Tehotyttö jo Thaimaassa?" "Mahtuukohan se enää tohon pehmeään koppaan nukkumaan Thaimaan lennolla?" Muun muassa noihin kysymyksiin ollaan Pankkiirin kanssa mietitty tyhminä vastauksia ennen kun ollaan tajuttu, että matka on ihan nurkan takana. Ei joskus hamassa tulevaisuudessa kuten vielä matkaa varatessa tuntui. Tuskin se vauva siis parissa hassussa päivässä kasvaa kymmenen senttiä tai kehittyy merkittävästi motorisesti.

Ollaan kyllä eletty viimeiset kuukaudet ja pimeä, väsynyt syksy pitkälti tulevan matkan voimalla. Odotukset ovat ennennäkemättömän korkealla. Kaikki tapahtumat ollaan heijastettu matkan ajankohtaan nähden ja päivien tarkka laskeminen on alkanut heti joulun jälkeen. Koitetaan välttää nyt sairastumasta, eikä vierailla tutuilla, joilla on vähänkään valuvaa nenää. Joku vatsatauti olisi nyt ihan vika tikki.

Lueskelin juuri mun lempparibloggarien Valeäidin ja Mintun matkapostauksia ja sain aikaan itselleni nousevan, intensiivisen matkakuumeen. En malttaisi odottaa, mutta vielä kaksitoista yötä lähtöön. Ensi viikolla, poikien palatessa muutamaksi hassuksi päiväksi tarhaan, voin aloittaa matkatavaroiden esille kaivamisen.

Mutta mikä tärkeintä tammikuu tule olemaan meille pitkä, tipaton, synkkä tai hipaton. Mä nimittäin istun kahden viikon päästä tossa.

Ja me kävellään illalla tossa.

Ja mä juon joka päivä noita.

(kuvat: Finnmatkat.fi)

Ei huono.

Vuonna 2014

- Menetin työpaikkani.
- Etsin uutta työpaikkaa niska limassa toista kuukautta hyvin tuloksin, kunnes päätin jäädä kotiin raskauden johdosta.
- Voin pahoin ja olin väsynyt.
- Nautin kevään kotona Robinin kanssa. Suhteemme syveni merkittävästi.
- Matkustimme Teneriffalle mun vanhempien kanssa. Reissu oli antoisa ja rentouttava.
- Batman täytti viisi ja Robin kolme vuotta.
- Voin suurimman osan vuodesta aika paksusti.
- Kävin salilla, kävelin paljon ja jumppasin kahvakuulalla kotona.
- Olimme kolme kertaa Vierumäellä minilomalla.
- Vanhenimme vuodella myös Pankkiirin kanssa.
- Batman aloitti innokkaana fudisharrastuksensa.
- Vietimme kesällä useamman viikon meidän mökillä Kuopiossa.
- Olin reilun kuukauden työttömänä ennen kun aloitin äitiysloman.
- Matkustimme helteiseen Pärnuseen ja päätimme mennä sinne joskus uudestaan.
- Kärsin kesähelteistä loppuraskaudessani.
- Sisustimme olkkarimme aikalailla uusiksi.
- Robin aloitti päiväkodin.
- Meidän perheeseen syntyi kaunis ja rohkea tyttövauva ja meistä tuli täysi viisikko.
- Vietin antoisan syksyn kotona ja vietin arvokasta aikaa lasteni kanssa.
- Olin onnellinen kun pääsin taas treenaamaan täydellä teholla salilla.
- Minulla oli aikaa tavata muita kotona olevia ystäviä.
- Batman oppi lukemaan ja kirjoittamaan.
- Robin oppi uimaan.
- Sain seurata Tehotytön nopeaa kehitystä veljiensä kannustamana.
- Pankkiiiri raatoi töitä niska limassa ja oli uupua.
- Matkustimme Ruotsiin.
- Olin välillä tosi väsynyt.
- Olin onnellinen.