Poikien uusi arki

Pojat ovat olleet nyt neljä viikkoa päiväkodissa loman jälkeen. Kuvio on ollut kaikille uusi kun Batman aloitti esikoulunsa eri päiväkodissa kuin veljensä. Robin jäi samaan hoitopaikkaan ja sai läheiseksi turvakseen serkkupojan, joka aloitti päiväkotitaipaleensa tänä syksynä.

Batmanin ensimmäiset päivät olivat hankalia. Ikävä veljeä, vanhaa päiväkotia ja rutiineita sekä stressi uuden eskarin alkamisesta näkyi selvästi. Aamulla eskariin jäi lohduttomasti itkevä poika ja iltaisin oli hankalaa. Batman on aina ollut herkkä ja uudet muutokset ovat hieman haastavia. Alun hankaluudet menivät kuitenkin nopeasti ohi ja viimeiset pari viikkoa eskariin on ollut jo kiva mennä! Ei ihme, sillä siellä tehdään paljon kivoja retkiä ympäri lähialuetta ja muutenkin mielekäs esiopetus tapahtuu leikin ja käytännön varjolla. Ei todellakaan istumalla tuoleissa kynien ja vihkojen kanssa opetellen aakkosia. Ilmapiiri vaikuttaakin aina hakiessa kovin leppoisalta ja kaikille miellyttävältä. Lapset ovat pienryhmissä - toiset istuvat pihalla viltillä ja kuuntelevat kun ope lukee akkareita, toiset pelaavat sählyä ja kolmannet värittävät prinsessakuvia tai pelaavat Unoa.

Esiopetus tapahtuu aamupäivisin neljän tunnin jaksossa. Lapset tuskin huomaavat juuri sen ajan olevan opetusta, sillä kuten mainuttu kyseisessä päiväkodissa esiopetus tapahtuu käytännön kautta ja useinmiten luonnossa. Olemme olleet todella tyytyväisiä tähän luontopainotteeseen päiväkotiin ja sen toteuttamaan esiopetustyyliin. Myös kaikki kolme opettajaa ovat super mukavia ja helposti lähestyttäviä. Oman työn rakastaminen loistaa heidän silmistään.

Robin on taas saanut helpomman paluun arkeen. Isoveljen siirtyminen toisaalle olisi voinut olla vaikea paikka, mutta koska saman ikäinen serkku - joka on Robinin lähin ystävä - aloitti samaan aikaan, on kaikki käynyt enemmän kuin helposti. Poika lähtee ja jää joka aamu mielellään hoitoon ja on onnellinen noudettaessa kun näkee äidin ja sisarukset. Robin on muutenkin ollut aina todella sopeutuva ja helposti muutoksiin tottuva.

Iltaisin pojat leikkivät keskenään enemmän kuin koskaan. Syy lienee iän lisäksi se tosiasia, että päivät menee eri paikoissa. Veljesrakkaus ja päivän aikana kertynyt ikävä ilmenee joskus myös liialla riehakkuudella ja keskenään hölmöilyllä. Varsinaisia velikultia.

Kaiken kaikkiaan olemme päässeet hyvin uuteen arkeen kiinni ja viennit ja noutamiset ovat onnistuvat mukavasti. Helppohan se on näin kotona ollessa kun yleensä ei ole kiire ja ehditään vielä iltapäivisin leikkiä rauhassa pihalla ennen päivällistä. Unillekin päästään helposti kahdeksan maissa kesäloman kymmeneen venyneen nukkumaan menon sijaan. Arki on parasta.

Talinrannan kevätterkut

Ollut vähän hiljaiseloa täällä blogin puolella. Kaikenlaista kevättouhua ollut tässä. Aika juoksee kun on kivaa. Uskomatonta, että vuosi sitten olin masu pystyssä ja Robinin kanssa kotona. Juurihan se oli! Mutta toisaalta tuntuu, että pojat olisi olleet ikuisuuden yhdessä tarhassa. Sellainen tiivis porukka heillä on sinne syntynyt. Syksyllä heidän tiet erkanevat kun Batman aloittaa esikoulun eri päiväkodissa. Se voi tehdä tosi hyvää Robinin itsenäistymisen ja omien kaverisuhteiden luomisen kannalta. Nyt hän on mennyt täysin isoveljen jalanjäljissä ja isompien kavereiden kanssa. Tiedän tunteen, sillä itse olin pitkään isosiskon "siivillä eläjä".

Viime viikonloppuna pääsimme korkkaamaan parvekkeen ja voi että siinä tarkeni. Toivottavasti tulevana viikonloppunakin päästään nauttimaan kevätsäistä. Mulle ehti myös tällä viikolla tulla vuosirengas lisää. Sain Pankkiirilta lahjaksi mieluisan ja toivotun Marimekon mustavalkoisen Matikka mekon. Olin myös synttäripäivänä tyttöjen kanssa skumpilla Munkan rannassa. Ulkoiluja, fudista, lounastreffejä, shoppailureissuja ja perus arkea.

Tässä meidän poppoon fiiliksiä kuvien muodossa viimeisiltä kevätviikoilta.

Päiväkodin Joulujuhla

Pääsimme tänään koko perheen voimin heti aamusta päiväkodin joulujuhlaan. Asut olin valinnut jo edellisenä iltana, jotta aamutoimet sujuisivat ripeämmin. Yllättävän hyvin me kaikki viisi saimme itsemme valmiiksi ja olimme tarhassa sopivasti paria minuuttia ennen jouluesityksen alkamista. Ei muuta kun eturiviin ja kamera esille.

Ja olihan ne hienot esitykset! En keksi suloisempaa kun lapset innosta ja jännityksestä piukeana piirissä kurkkien vanhempiaan, vilkutelen sekä peukkua näyttäen. Tyypillisesti kameran akku loppui kesken spektaakkelin, juuri ennen kun Batmanin osuus joululorun lausemisesta oli vuorossa. Onneksi saimme muutaman muiston napattua ennen kameran sammumista. En viitsi niitä kuitenkaan tänne jakaa, sillä mulla ei ole lupaa muiden lapsien kuvien jakamiseen blogissani. Tässä pari otosta aamulla juuri ennen lähtöä. Noi sisaruskuvat on taas ihan helmia - joku mököttää aina.

Roolileikkejä

Tänään on yksi tarhavuoden odotetuimmista päivistä - Halloween naamaiset. Pojat ovat koko viikon sovittaneet eri rooliasua ja miettineet mitä haluaisivat esittää. Batmanille tosin oli heti täysin selvää, mutta Robin halusi hieman vertailla asuja ennen lopullista päätöstä. Meiltä löytyy jos jonkinlaista asua supersankareista ja satuhahmoista eri ammattikuntiin. Kirppareilta on tullut tehtyä hyviä löytöjä ja lahjaksi olemme myös saaneet monta mieluisaa asukokonaisuutta.

Robin valitsi Robin Hoodin asun ja Batman oli hänelle jo kovin tuttu ja turvallinen rokkari. Päiväkodissa oltiin tehty kasvomaalauksia ja nukkumishuoneeseen oli järjestetty erilaisia jännittäviä elementtejä pelottavan musiikin säestyksellä. Pojat jo kyseli milloin saa seuraavan kerran pukeutua. Lohdutin, että ehkä "jo" vappuna on taas naamiaisia.

Robinin Vasu

Olin eilen päiväkodissa Robinin ensimmäisessä kehityskeskustelussa, eli Vasussa. Käytännössä kävimme kolmen vartin ajan läpi päiväkodin ja meidän näkökulmia Robinin osaamisalueista, tarpeista sekä mielenkiinnon- ja kehittämiskohteista. Tarkoitus on käyttää yhteistä keskustelua pohjana yksilöllisempään, juuri Robinin tarpeet huomioon ottavaan toimintaan päivittäisessä arjessa niin päiväkodissa kuin kotona.

Kuten aikoinaan Batmanin ensimmäisessä Vasussa, tässäkin tuli molemmille osapuolille yllätyksiä. Itse koen omaavani kaksi "villiä ja menevää" poikalasta, kun taas tarhan henkilökunta näkee Robinin "erittäin rauhallisena ja haaveilevana tarkkailijana". Toisaalta tunnistan nämäkin piirteet kolmevuotiaassa, mutta ne ikään kuin jäävät veljen kanssa tappelemisen ja riehumisen varjoon. Päiväkodissa veljekset eivät kuulemma lainkaan nahistele ja tarhan tätien oli vaikea kuvitella, että joudumme kotona jäähyttämään Robinia.

Päiväkotiin Robin on ensimmäisten kolmen kuukauden aikana sulautunut erinomaisesti ja ongelmitta. Hän on kuulemma kuin ilmetty tarhalainen positiivisen asenteensa, sopeutuvuutensa sekä tottelevaisuutensa johdosta. Robin ei kuulemma turhista kitise. Jos itku tulee, on siihen aina syynsä. Viitteitä mustasukkaisuudesta pikkusiskoa tai sen kotona äidin kanssa olemisesta ei ole ollut. Robin tulee tarhassa kaikkien kanssa hyvin toimeen. Myös hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus tulivat esille. Näistä me vanhemmat olemme erityisen onnellisia.

Vasussa kehitettävät asiat ja toimenpiteet eivät kohdistu lapseen vai meihin aikuisiin niin kotona kuin päiväkodissa. Kehitettävänä asiana nostimme pintaan useammin vessaan ohjaamisen sekä kannustamisen itsenäiseen ja oma-aloitteiseen pukemiseen. Robin ei varsinaisesti veljensä tapaan panttaa vessassa käymistä, mutta ei yksinkertaisesti malta käydä riittävän usein vessassa. Vaikka housuvahinkoja sattuu harvoin, saa pissahätä joskus aikaan sekoilua. Pukemisen Robin osaa hyvin, mutta hänellä on tapana jäädä haaveilemaan ja puuhastelemaan muuta kesken projektin. Näiden asioiden kehittäminen auttaisi niin koti- kuin päiväkotiarkea.

Tämän lyhyehkön keskustelutuokion aikana tuli esille paljon positiivisia asioita ja näkökulmia. Musta on todella hyvä, että on olemassa tälläinen systeemi, jossa päästään puolin ja toisin keskittymään lapsiin ja heidän tarpeisiinsa yksi kerrallaan.

Jotain ollaan tehty oikein. Hyvä poika se on.

Eka päiväkotiviikko

Poikien ensimmäinen päiväkotiviikko on takana. Se on mennyt oikein mallikkaasti! Robin on päiväkotitätien mukaan "kuin luotu päiväkotielämään", eli sopeutunut todella hyvin uuteen arkeen. Hänen mukaansa päiväkotipäivä jää pahasti kesken kun tulen hakemaan pian päikkärien jälkeen ja iltapäiväulkoilu tapahtuu omalla pihalla. Näin lyhyttä päivää (ja viikkoa) on tarkoitus pitää kuitenkin jatkossakin. 

Batman oli taas maanantaina pitänyt niin tarkasti huolta pikkuveljestään, että huolehtiminen taisi käydä voimille. Tiistaina nimittäin oli ollut vaikeampi päivä ja aamusella itketty koti-ikävää pikkuveljen ihmetellessä veljensä porua. Batman on kuitenkin myöntänyt, että päiväkodin alkaminen oli vaan kiva asia, varsinkin kun päivät ovat noin lyhyitä ja perjantai aina vapaata. Ottaa kuitenkin varmasti aikansa, että arki täysin tasoittuu ja rutiinit tulevat tutuiksi. Hyvään alkuun voi myös tulla takapakkia, kun alkuhuuma menee ohi. 

Itse olen levännyt ja hoitanut käytännön asioita kuntoon. Koti on tullut siivottua ja vaihdettua hieman värikkäämmät pinnatuolit lastenhuoneesta keittiöön. Salillekin olen pari kertaa päässyt tekemään rauhallista liikuntaa. Myös lounastreffit ja kampaaja mahtuivat kalenteriin. Näin kolmannella kierroksella osaa viimeistään arvostaa tätä loppuraskauden vapaampaa aikaa, enkä liion odota vauvaa syntyväksi ennen laskettua aikaa. Muutaman viikon päästä alan varmasti olla jo eri mieltä. ;) Loppukiri on käsillä. 

Kotiäidin tapahtumarikas alkuviikko

Mun mittapuussa tällä viikolla on tapahtunut aika paljon. Olen tällä viikolla muun muassa:

- Viettänyt iltaa teen ja sormiruoan merkeissä kälyn vauvajuhlissa
- Kastanut silmäkulmani päiväkodin kevätjuhlassa
- Leiponut juustosarvia ja askarrellut äitienpäiväkortteja kuopuksen kanssa kerhossa
- Uskaltanut parin viikon flunssatauon jälkeen taas salille
- Tehnyt tuplakuperkeikkaa lasten kanssa sirkuskoulun kevään päättäjäisissä
- Saanut ilouutisen Robinin syksyn tarhapaikasta samassa päiväkodissa Batmanin kanssa
- Kantanut uutta kirjakaappia hissittömään asuntoomme (tämän suorituksen jälkeen Pankkiiri sai astmakohtauksen ja mua supisteli. Hyvä me!)
- Järjestellyt meidän talouden kirjat värijärjestykseen ja asetellut niitä useita kertoja eri tavalla edellä mainituun kaappiin (postaus kaapista myöhemmin)
- Suunnitellut kesän ulkomaanmatkaa
- Antanut verinäytteen ja saanut samalla kuulla, että mulle on tehty lähete sokerirasitustestiin. Mitään en ole asiasta neuvolassa kuullut...
- Käynyt lounaalla vuosien takaisen hyvän ystävän kanssa
- Kironnut ääneen sateessa ja tuulessa ympäri ja rikki mennyttä sateenvarjoani

Ja edessä on vielä ystävien kyläily meillä ja viikonloppu perheen kanssa Vierumäellä. Kuvat Instagramin puolelta.

Arki suloinen

Reilun kahden viikon loma lähenee loppuaan ja paluu arkeen alkaa painaa jo päälle. Tällaisen harmaan ja suunnittelmattoman lomajakson jälkeen näkee paljon valoisia puolia tulevassa arjessa.

Kaverit
Batmanilla on ollut jo kova ikävä päiväkodin kavereita. Eihän se tietenkään sitä myönnä, mutta asia selviää kun juttuihin tulee koko ajan lisää mausteita tarhakavereista.

Robin taas muistuttaa joka iltaisessa juttelutuokiossa, että haluaisi jo nähdä serkkuaan ja mummia aamulla.

Omakin sosiaalinen elämä on ollut lomalla laiskaa, vaikka voisi kuvitella toisin. Työkavereitakin voi tulla ikävä.

Rutiinit
Koko perhe tuntuu väsyneemmältä lomalla. Nukutaan yksinkertaisesti liikaa. Kymmenen aikaan aamulla starttaava päivä alkaa laiskasti ja minkään järkevän tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealle. Kukaan ei halua ulos ja koko päivän rytmit mitä sattuu. Pian totuus iskee päin silmäpusseja kun herätyskello soi kuuden jälkeen. Yksi aamu kuitenkin vielä löysäilyä edessä.

Loma laiskistaa eikä liikunta ole tuntunut maistuvan. Arki tuo toivottavasti tullessaan uutta buustia urheilun harjoittamiseen. Toivossa on hyvä istua sohvalla.

Olisi myös mukava syödä kaksi lämmintä ruokaa edes suhteellisen normaaliin lounas- ja päivällisaikaan. Ei siinäkään tosin mitään kovin pahaa ole, että syötiin juuri äsken lettuja hillolla ja jäätelöllä päivällisaikaan. Pidemmän päälle housujen vyötäröt eivät vaan kestä ikuisia spontaaneja lettukestejä.

Pelivieroitus
Perheen kahdella vanhimmalla pojalla on livennyt täysin pleikkarin peluu käsistä. Ja lomalla, näillä säillä se onkin ihan hyväksyttävää. Joulupukki toi uuden Lego Marver Superheroes pelin, joka on ilmeisen koukuttava. En tiedä kummalle heistä arjen tuoma vieroituskausi tekee enemmän tiukkaa, mutta itse olen ainoastaan onnellinen asiasta.

Aikansa kutakin, so long joululoma.

Juhlaviikko

Kuten joulukuussa usein, on tämä(kin) viikko täynnä kekkereitä. On päiväkodin joulujuhlaa, joulukirkkoa, erinäisiä glögeilyjä ja työpaikan pikkujouluja. Kaiken lisäksi suuntaamme viikonlopuksi laivalla Ruotsiin. Ensi viikolla vedetäänkin sitten tämä vuosi töiden osalta pulkkaan ja rauhoitutaan joululoman viettoon. Ei huono. 

Huomenna kuitenkin kannat työporukalla kattoon! Olen ollut järjestämässä juhlia ja suurimalle osalle toimistoa kaikki pikkujouluihin liittyvä sen alkamisajankohtaa lukuunottamatta on vielä salaista. Kerron siis tänne blogiinkin vasta juhlien jälkeen mitä ne sisälsivät. Jos vaikka joku kollega eksyy blogiani lukemaan. Juhlien onnistumisessa on kuitenkin ohjelmaa ja paikkaa tärkeämpää porukan fiilis ja asenne. Veikkaan, että huomisesta tulee tosi mukavaa! Nyt nukkumaan, että jaksaa. 

Tässä vielä hupaisa kuvasarja tänaamuisesta joulukirkosta, jossa Robin oli serkkunsa kanssa mukana Lucia-kulkueessa ja Batman päiväkotiporukalla katsomossa kannustamassa. Hyvin meni! 

Sopivan seppeleen löytäminen oli vaikeaa. Eikä ne parhaatkaan pitkään pysyneet päässä.

Kun kulkue päätyi kirkon eteen olivat lapset silminnähden hämmentyneitä.

Vielä kaikki hyvin. Seppeleetkin päässä!

Nyt alkaa serkkua vähän hermostuttaa. "Mitä me täällä seisoskellaan ja missä se äitikin luuraa?"

Äiti löytyi, mutta mitäs tässä tapahtuu? :D

Back in business. 

"Mitäs ihmettä joku vauva tuol kopassa?"

"Jaa-has. Kauan tää oikein jatkuu? Laulettais edes kohta lisää." Ja niin laulettiin. 

Isompi äiti

Batmanin päiväkodissa oli eilen vanhempainilta. Perusasioiden läpikäymisen ja marjapiirakkakahvien jälkeen alkoi mielenkiintoisin osuus. Ohjaajat olivat järjestäneet pienen leikkimielisen harjoituksen, johon me vanhemmat saimme osallistua. Ideana oli, että he heittivät ilmoille väitteen ja meidän piti asettua huoneessa mielestämme oikeaan kohtaan janalla "täysin samaa mieltä" ja "täysin eri mieltä".

Väitteet olivat aiheeltaan erilaisia - lasten suvaitsevuudesta kierrättämiseen ja itsensä toteuttamiseen. Harjoitus sai aikaan hajontaa meidän vanhempien kesken. Osa eroista oli tulkinnanvaraisia, mutta tuli erille selkeitä arvoerojakin. Ehkä eniten keskutelua herätti väittämä "Minusta on tärkeää, että lapseni on kaikkien kaveri". Itse asetuin tässä väittämässä noin puoleen väliin janaa. Perusteiluina se, ettei kukaan voi olla kaikkien kaveri, mutta lasten tulee oppia toimia ja käyttäytyä niiden kanssa, jotka eivät kuuluu parhaimpiin ystäviin. Siinä on meillä kaikilla on oppimista. Sosiaaliset taidot elämässä on musta suurin voimavara mitä voi olla. Niille vanhemmille, jotka ovat kohdanneet lapsiensa kohdalla syrjintää ja leikeistä ulosjättämistä, oli aihe herkempi.

"Minusta on tärkeää, että lapseni ymmärtää erilaisuutta" oli minusta ehkä merkittävin väittämä. Tämäkin on sosiaalinen taito, jota ilman ei nykymääilmassa pärjää. Erilaisuus voi ilmetä niin fyysisesti erinäköisyydellä tai -värisyydellä tai luonteenpiirteissä ja kulttuurieroissa. Eri tempperamenttien kanssa toimeentuleminen sekä niiden ymmärtäminen on elintärkeää. Tämäkin aihe sai keskustelua ja kysymyksiä aikaiseksi.

Kaiken kaikkiaan vanhempainillasta jäi käteen taas kerran arvostuksen tunne - mitä kasvatusvelhoja ne päiväkodin tädit ovatkaan! Ei voi kun ottaa opiksi, niin paljon oli hyviä neuvoja ja jekkuja heillä hihassa. Osa näistä menee varmaan ryhmäpaineen ja ohjaajien vaihtuvuudesta johtuvaan vieraskoreuteen, mutta se ei vähennä niiden arvostusta. Tässä seikkoja, josta voisin ottaa vinkkejä meidän kotiin.

1) Päiväkodissa ei tarvita jäähypenkkiä. Rauhottumishuone riittää. Sinne lapset ymmärtävät kävellä välillä jopa omasta aloitteesta huomatessaan, että voisi olla hyvä hetki ottaa omaa aikaa.

Siis mitä ihmettä??? Mitä päiväkodissa laitetaan lasten aamupuuroon?

2) Päiväkodissa näkkileipä on suurella jalustalla. Sillä voidaan lahjoa, kiristää ja saada ihmeitä aikaan.

Meillä ei näkkärillä pitkälle pötkittäisi. Uhkailun ja rangaistuksien välineiksi tarvitaan lemppari leluja, karkkipäivää, iPadia, pleikkaripelejä sekä yhteistä jokailtaista pötköttämishetkeä äidin ja isän sängyssä (tässä ammutaan jo kovilla). Ostan tänään näkkäriä.

3) Päiväkodissa ei ole koskaan kuultu, että joku ei haluaisi mennä nukkumaan. Päiväunet sujuvat lähes aina ongelmitta sujuvasti ja ilman vastaanpanemista.

Batman ei nuku koskaan kotona päiväunia.

4) Päiväkodissa annetaan aina mahdollisuuksien salliessa lapselle "tilaa" oman rytminsä toteuttamiseen. Hidas pukija laitetaan ensimmäisten joukossa eteiseen ja annetaan kannustaen ja mahdollisuuksien rajoissa pukea omaan tahtiinsa. "Kiire on aikuisen keksintö".

Meillä puetaan lapsen puolesta, jos tulee kiire. Kiire on yllättävän usein. 

Kotiin tullessa olin kasvanut monta senttiä äitinä. Olalle taputus ja satakertainen hurraahuuto päväkodin henkilökunnalle. Ehkä rankin ammatti ikinä. Arvostan.

Batmanin pehmeä puoli

"Mitä jos mä ikävöin aina vaan teitä? Mitä jos mulla ei olekaan enää koskaan kivaa päiväkodissa?"

Deja vu. Päiväkotiin jäi jo toista päivää ikkunassa lohduttomasti itkevä, perään huuteleva nelivuotias. Eilen illalla poika itkeskeli kotona ja kävimme useaan kertaan keskustelun siitä, miksi loma ei voi jatkoa loputtomiin. Sama kuvio kesti viime syksynä useita viikkoja.

Koko vauvaikänsä vierastaneella Batmanilla on ollut aina vaikeuksia sopeutua eri päivähoitopaikkoihin. Jopa mummille jääminen reilun vuoden iässä, mun ekaa kertaa töihin palatessa sai aikaan yöllisiä kauhukohtauksia. Sen jälkeen ryhmäperhepäiväkotiin, kerhoon ja nykyiseen päiväkotiin sopeutuminen on ollut ajoittain vaikeaa.

Mulla on sellanen käsitys, että useimmat tuon ikäiset kaipaavat kesäloman aikana ikätovereitaan ja heistä tarhaan palaaminen kesälomien jälkeen on toivottua. Joskus toivoisin, että Batman olisi samanlainen, mutta toisaalta tämä vanhempiaan vahvasti ikävöivä, herkkä poika on aivan ihana. Ja tämä kaikki pitää ottaa kohteliaisuutena - ainakin poika viihtyy vanhempiensa seurassa (en väitä, ettei muut lapset niin tekisi). 

Toivon silti meidän kaikkien kannalta, että päiväkoti alkaa pian taas maistua viime talviseen malliin.

Kuulumisia

Jalka voi jo paljon paremmin, lähes normaalia kävelyä kivutta.

Robin oli eilen kuumeessa. Nyt aamusella terveen oloinen.

Eilen aamulla oli äitienpäivän kunniaksi aamiainen päiväkodissa. Batman oli symppiksen ylpeä tekemistään kaurakekseistä ja kortista.

Tänpäivänen alustavasti suunniteltu Korkeasaaren reissu peruuntui. Toivottavasti huomisen suunnitelmat voidaan pitää.

Oon kasannut jo vaatepinoja viikon päästä alkavaa reissua varten ja ostanut uudet aurinkorasvat.

Ollaan syöty jo kaksi päivää partsilla. Miten se ruoka maistuu ulkona syötynä paremmalta?

Päiväkodissa tapahtuvaa

Batmanin päiväkodista lähetetään kuukausittain uutiskirje, jossa kerrotaan kuulumisia ja tulevia tapahtumia. Tämä tapa on ihan loistava! Saadaan kokonaiskuvaa mitä kaikkea esikoisemme kokee päiväkodissa. Siellä kuitenkin vietetään merkittävä osa pienen ihmisen ajasta.

Lukiessani taas helmikuun kirjettä, ei voi muuta todeta kun olisipas ihanaa olla muksu! Niin kivoja tempauksia meidän päiväkodissa järjestetään. On laskiaisen pulkkamäkiretkeä (tänään), ystävänpäivätanssiaisia (torstaina), joka maanataina muskari, nukketeatteria, kirjastoreissuja, Kalevalanpäiväjuhlaa, pääsiäisnäytelmää ja -kirkkoa sekä koko perheen seikkailupolkuja. Keväämmällä on myös yhteispicnik toisen lähipäiväkodin kanssa, sekä perinteiset kevätjuhlat ja -retket. Teemaviikkoina on kirjallisuuteen ja urheiluun painottuvia jaksoja.

Ihan mielettömästi kaikkea sairaan kivaa! Vaikka sanotaan, että päiväkoti on lapsen työ ja rankkaa (niin varmasti usein onkin), niin toi ois kyllä mun unelmaduuni! Kiitos kuuluu mukaville ja todella aktiivisille päiväkodin työntekijöille. Meidän Batman on lähikuukausina alkanut viihtyä siellä kiitettävän hyvin. Myös hyviä ystävyyssuhteita on alkanut syntyä. Mikä helpotus se onkaan meille vanhemmille aikaisempien taisteluiden ja itkemään jäämisien jälkeen. Ah, ihana arki.