Kohti uusia tuulia

Malttamattomuus, into, haikeus, kiitollisuus, epätietoisuus, näytön halu, jännitys, onnellisuus. Siinä pääasialliset tunteet, jotka valtaavat pääni tällä hetkellä. Meidän perhettä odottaa nimittäin uusi, jännittävä ja varmasti haastavakin elämänvaihe. Ja se alkaa jo reilun viikon päästä. Minä nimittäin palaan työelämään! Uuteen, mielenkiintoiseen työpaikkaan. Edessä tuntemattomat työtehtävät ja -kaverit.

Tämä kaikki tapahtui hyvin äkkiä ja yllätti itsenikin. Ajatuksenahan oli, että palaisin töihin viimeistään ensi syksynä. Ennen juolua mieleeni alkoi kuitenkin puskea kaipuu takaisin työelämään. Olinhan ollut jo kaksi vuotta kotona ja se on minulle pitkä aika. Päätin alkaa pikkuhiljaa katsomaan tarjontaa. Jos vaikka työnhakuun menisinkin vaikka vuoden päivät.

Toisin kuitenkin kävi. Onnekseni satun näinä vaikeina aikoina olemaan alalla, joka on niitä harvoja, joissa työllisyystilanne on hyvä. Digitaalisen markkinoinnin osaajille on kysyntää. Näin ollen sain nopealla aikajänteellä itselleni unelmapestin. Työnantajalle, jota olen aina ihaillut ja salaisesti toivonut sinne pääseväni. Nyt kuukausi siitä kun laitoin hakemuksen, on minulla sopimus taskussa. Jihhuu!

Toki täysin uuteen elämänvaiheeseen hyppääminen on myös haikeaa ja super jännittävää. Tässä tämä nyt sitten oli. Ei enää päikkäreitä taapero kainalossa. Seuraavat 35 vuotta voinkin sitten painaa töitä niska limassa. Tuleeko eroahdistusta tai painaako ikävä työpäivisin. Toisaalta olen ennenkin tykännyt yhdistää työ- ja perhe-elämän. Parhaimmillaan se on juuri sitä parasta mahdollista elämää. Nyt meillä on kolme lasta, jotka kaikki tulevat olemaan eri hoitopaikoissa. Onneksi lasten mummi on korvaamattomana apuna ja hoitaa Kirppua tämän kevään ajan. Hän auttaa myös lasten hakemisissa, mistä olemme äärimmäisen kiitollisia. Kaikki tulee järjestymään oikein hienosti. Siitä olen varma.

Liikkuja minä

Takana on kahdella eri tavalla mitattuna aikuisikäni kovin urheiluvuosi. Sekä tuntimääräisesti, että lajien monipuolisuuden kannalta vuosi oli minulle ennätyksellinen.

Olen nuoruudessani uinut kilpaa kymmenisen vuotta ja niitä harjoitusmääriä ei voi verrata mihinkään "normaalin" kuntourheilijan treenitunteihin. Uinti on toisaalta aika yksipuolista, treenasin vain salilla ja altaassa, joskus lenkkipolulla. Aktiivisen uintiuran jälkeen pidin pari totaalisesti liikkumatonta vuotta. Olin varmaan vaan saanut tarpeekseni urheilusta ja halusin tehdä kaikkea muuta. Olin myös juuri tavannut Pankkiirin. Olin tällöin parikymppinen. Silloin liikuntani keskittyi lähinnä baareissa tanssimiseen, kuten ehkä tämän ikäisenä monen muunkin. Tauon jälkeen aloin taas pikkuhiljaa  käymään uimassa sekä juoksemassa.

Ensimmäisen salijäsenyyteni hankin noin seitsemän vuotta sitten kun odotin esikoistamme. Valintaan vaikutti lapsiparkkimahdollisuus. Aluksi minulla olikin edullisempi salikortti, joka oli käytössä päiväsaikaan ja viikonloppuisin. Hurahdin aikalailla heti salitreenaamiseen. Alussa kävin lähinnä cycling- ryhmäliikuntatunneilla, mutta pikkuhiljaa muissakin "jumpissa".  Viimeiset kolmisen vuotta olen treenannut myös salin puolella lihaskuntoharjoittelulla. Samalla käyn monipuolisesti eri ryhmäliikuntatunneilla. Samoihin aikoihin kirjauduin HeiaHeia - palveluun, jonne voi kirjata urheiluhistoriaansa.

Vuonna 2015 loin itselleni ensimmäistä kertaa urheilullisen tavoitteen. HeiaHeia toimii mulle mahtavana motivaattorina. Kirjaan kaikki hikiliikunnat sinne ja seuraan aktiivisesti omia liikuntasuoritteitani. Tavoitteenani oli liikkua vähintään 200 tuntia vuoden aikana. Se tekee noin neljä tuntia liikuntaa viikossa. Tavoitteenani oli myös monipuolistaa liikuntamuotojani.

Onnistuin tavoitteissani erinomaisesti. Liikuntatunteja tuli yhteensä 193, eli jäin seitsemän tuntia tavoitteestani. Silti tämä oli aikuisikäni paras urheiluvuosi. Harrastin kahtakymmentäviittä eri urheilulajia ja suoritin 314 urheilukertaa. Suosituimmat lajini olivat pyöräily, bodypumppi, reipas kävely sekä punttisali. Kokeilin myös runsaasti uusia, yllättäviä lajeja. Yksi, josta olen erityisen ylpeä on kehonhuoltunti Body Balance, jossa yhdistetään Thai chi, Yoga ja Pilates. Olen käynyt kesästä lähtien kyseisellä tunnilla kerran viikossa. Notkeus, tasapaino, liikkuvuus, keskivartalon hallinta ja ehkä keskittymiskykynikin ovat parantuneet valovuosia. Lähtökohdat liikkuvuudelle ei tosin ollut kehuttavaa. Erityisesti yllätin itseni siinä, että maltoin käydä kyseisellä tunnilla. Minulla kun on ollut taipumusta viihtyä enemmän hikoilemassa tai vääntämässä rautaa kun kietomassa itseäni puuasentoon tai pyllistelemässä aurinkotervehdyksiä. Myös nyrkkeily oli uusi, odottamaton urheilukokeiluni. Siihen en tosin hurahtanut samassa määrin.

Neljä tuntia urheilua viikossa on minulle mahdollista parhaiten silloin kun olen äitiyslomalla. Tai toki sen voi suorittaa myös töihin palattuani, mikäli motivaatio on niin kova, että jaksan ennen aamukuutta salille. Tuskin näin on. Siksi olenkin luonut alkaneelle vuodelle hieman maltillisemman tavoitteen, joka on 150 tuntia liikuntaa vuoden aikana. Uusia lajeja ei tarvitse kovin aktiivisesti vaalia, mutta vanhoissa hyvissä tulee pysyä. Paras yhdistelmä minulla on kerran viikossa kehonhuoltoa (Yogan tapaista), pari kertaa lihaskuntoa ja useassa lyhyemmässä pätkässä aerobista liikuntaa. Näin keho ja varsinkin mieli voi hyvin. Ei kun nokka innokkaana kohti urheiluvuotta 2016!

Minäkö viherpeukalo

Nyt aika moni minut tunteva voi hieman yllättyä. Olen aloittanut kaupunkiviljelemisen meidän pihalla. Minä, joka en edes tunnista perus kukkia tai puita. Naapuri sai mut innostumaan uudesta harrastuksesta ja haettiin Espoon Kauklahdesta tukkukaupasta (J.Woltter Oy) lavoja ja kauluksia. Tukkuhinnat olivat todella edulliset verattuna muihin liikkeisiin. Taimet ostin taas Pirkkolan Muheva- puutarhamyymälästä. 

Poikien kanssa oli hauska asetella yrtit ja vihannekset multaan ja kuokkia ja kastella kasveja. Aamulla oli myös jännä käydä kurkkaamassa joko ne ovat kasvaneet vai onko jänis syönyt ne yön aikana. Valittiin "puutarhaamme" seuraavia kasveja: basilicaa, tilliä, persilijaa, ruohosipulia, korianteria, thai basilicaa, rucolaa, tinjamia, lollo rossoa, valkosipulia, kahta eri tomaattia, kesäkurpitsaa sekä pinaattia. Ajattelin hakea vielä siemeniä kaupasta ihan vaan kokeillakseni eri tyylejä kasvattaa kasviksia. Ja koska kaukaloissa on vielä hyvin tilaa. Saas nähdä tuleeko tästä mitään, mutta ainakin mulla on nyt kotona ollessa mielekäs oma projekti. 

Jos sinua kiinnostaa kaupunkiviljely, löytyy täältä hyviä vinkkejä ja aloittelija opas. Kai tässä kaikki voi onnistua, jos vaan ottaa asiakseen ja kiinnostusta riittää. 

Oi kevät

Tällä viikolla on tuntunut aidosti kevättä ilmassa. Aurinko on paistanut joka päivä ja katuja on siivottu talven liosta ja hiekasta. Kieltämättä mukavaa, mutta kevätauringossa on haittapuolensa; katupöly, tahraiset ikkunat, likaläikät keittiön kaapeissa ja ainainen huono omatunto ulkoilemattomuudesta. Myös kevätväsymystä on havaittavissa. Mutta se johtuu varmasti Tehotytön levottomista aamuöistä. Tyttö on kuitenkin ollut vihdoin (KOPKOP) terveenä toisen antibioottikuurinsa jälkeen. Muutenkin olemme koko perhe suhteellisen terveinä. Torstaina lähdetäänkin siskon perheen kanssa laivalla keväiseen Tukholmaan. Ei siis valittamista. Ei kun kohti uutta viikkoa!

Ps. Kuvissa näkyy Köpiksesta tuomani HAY:n keltainen tarjoiluastia.
Pps. Kuvien jo kissoilla olevat pajunoksat kävin leikkaamassa tällä viikolla

Valoa tunnelin päässä

Tämä loman jälkeinen viikko on ollut meille hieman hankala. Sekä päiväkodissa, että kotona on ollut vähän levotonta ja kaikenlaista kränää. Kaikki ollaan vähän väsyneitä. Kai ne lapsetkin loman jälkeen kokee pientä masennusta ja "ahdistusta" alkaneesta arjesta. Siltä ainakin vaikuttaa. Jotenkin junnataan edelleen matkaa muistellen ja ikävöiden eikä päästä kunnolla vauhtiin normaaliin, yleensä kovin mukavaan, arkeemme. Kyllä se varmasti taas tästä lähtee kevät mielessä käyntiin.

Tälläisena kotiäidin painajaispäivänä kun kaikki tuntuu vaikealta, kukaan ei nuku, jokainen tappelee ja itse on univajeinen parista surkeasta yöstä vauvan kanssa on hyvä keskittyä positiivisiin asioihin. Mitä kivaa on siis lähiaikoina tiedossa ja mitkä ovat niitä hyviä juttuja juuri nyt. Tässä pari syytä hymyillä.

1. Bileet
Sunnuntaina vietetään Batmanin 6-vuotisjuhlia suvun parissa. Olen luvannut itselleni olla ottamatta stressiä niiden valmisteluissa (joita en ole vielä edes aloittanut). On tosi kiva nähdä kaikkia ja keskittyä rentoon yhdessäoloon.

2. Tulevat treffit
Olen sopinut lähiviikoiksi monta mukavaa, eri merkeissä tapahtuvaa tapaamista. On leikkitreffejä vauvojen ja taaperoiden kansssa, työhön liittyviä tapaamisia sekä illanistujaisia sekä lounastreffejä ystävien kanssa.

3. Köpis
Neljän viikon päästä (!!) lähdetään seitsemän tyttökaverin kanssa Köpikseen naisten humputtelureissulle. Tarkoitus on nauttia lapsivapaasta ajasta tutustuen sivussa ihanaan lähikaupunkiimme. Yksi kokonainen yö erossa Tehotytöstä ensimmäistä kertaa ei voi tehdä kuin hyvää. Tyttö kun syö pullosta sujuvasti ja soseidenkin maistelu on alkanut sujua.

4. Kesäloma
Siihen nyt on toki vielä aikaa, mutta koska Pankkiirilla on tiedossa noin kahdeksan viikkoa (!) kesälomaa, tulee sitä suunnitella hyvissä ajoin etukäteen. Ja onhan haaveilu ja loman suunnitteleminen aina super rentouttavaa ihan ajatustasollakin.

5. Perjantai
Tänään. Lasi punkkua, hyvää pihviä ja salaattia, tv ja mahdollisesti rauhallinen ilta perheen kanssa. Toivoa saattaa?

Vuonna 2014

- Menetin työpaikkani.
- Etsin uutta työpaikkaa niska limassa toista kuukautta hyvin tuloksin, kunnes päätin jäädä kotiin raskauden johdosta.
- Voin pahoin ja olin väsynyt.
- Nautin kevään kotona Robinin kanssa. Suhteemme syveni merkittävästi.
- Matkustimme Teneriffalle mun vanhempien kanssa. Reissu oli antoisa ja rentouttava.
- Batman täytti viisi ja Robin kolme vuotta.
- Voin suurimman osan vuodesta aika paksusti.
- Kävin salilla, kävelin paljon ja jumppasin kahvakuulalla kotona.
- Olimme kolme kertaa Vierumäellä minilomalla.
- Vanhenimme vuodella myös Pankkiirin kanssa.
- Batman aloitti innokkaana fudisharrastuksensa.
- Vietimme kesällä useamman viikon meidän mökillä Kuopiossa.
- Olin reilun kuukauden työttömänä ennen kun aloitin äitiysloman.
- Matkustimme helteiseen Pärnuseen ja päätimme mennä sinne joskus uudestaan.
- Kärsin kesähelteistä loppuraskaudessani.
- Sisustimme olkkarimme aikalailla uusiksi.
- Robin aloitti päiväkodin.
- Meidän perheeseen syntyi kaunis ja rohkea tyttövauva ja meistä tuli täysi viisikko.
- Vietin antoisan syksyn kotona ja vietin arvokasta aikaa lasteni kanssa.
- Olin onnellinen kun pääsin taas treenaamaan täydellä teholla salilla.
- Minulla oli aikaa tavata muita kotona olevia ystäviä.
- Batman oppi lukemaan ja kirjoittamaan.
- Robin oppi uimaan.
- Sain seurata Tehotytön nopeaa kehitystä veljiensä kannustamana.
- Pankkiiiri raatoi töitä niska limassa ja oli uupua.
- Matkustimme Ruotsiin.
- Olin välillä tosi väsynyt.
- Olin onnellinen.

Pukin tuomisia

Aika monen naisen unelmalahjoihin kuuluu kengät ja laukut. Niitä kun ei koskaan voi olla liikaa. Olin ilmeisesti ollut super kiltti kun pukki muisti minua molemmilla. Ja vielä kahdella laukulla ja kahdella kenkäparilla! Ruskeansävyiset nahkalaukut, isompi ja pienempi versio olivat Rooman tuomisia. Niihin sopivat nahkaballerinat olivat samasta paikasta. Kaikki ne sopivat sävyltään mainiosti mun ruskeaan nahkarotsiin. 

Pukki muisti minua myös mustilla rockhenkisillä nahkanilkkureilla. Tosi päheet ja Batman haluaa synttärilahjaksi samanlaiset. 

Kuvien upea vaaleasävyinen villainen tunika on mun mummin kutoma kaunotar. Aika kiva yhdistelmä uusien kenkien ja pienemmän laukun kanssa. 

Meidän vuosi vaihtuu rauhallisissa merkeissä. Käydään poksauttelemassa muutamat raketit ja valmistetaan hampurilaisia kotosalla. Hyvää Uutta vuotta 2015 kaikille! 

Ikävä marraskuu

Otin oheiset kuvat lokakuussa. Kuinka nopeasti marraskuu onkaan hujahtanut jo loppupuolelle. Onneksi niin. Tämä on ehdottomasti vuoden kurjinta ja väsyneintä aikaa. Mutta pari viikkoa ja ollaan jo joulun tunnelmissa. Ja juhlakauden jälkeen olemmekin jo pakkaamassa Thaimaan vaatteita matkalaukkuun. 

Meidän marraskuu on mennyt arjen kiireissä ja menoissa. Pojat ovat voittaneet silmä- ja korvatulehduksensa antibioottikuureilla ja silmätipoilla. Itse kärsin öisin kuivasta yskästä. 

Olen hommannut joululahjoja ja asettanut parvekkeen valot. Varasimme myös joulukuulle vuosittaisen Tukholman matkan. Tarkoitus mennä joulumarkkinoille ja noutaa naapurimaasta lisää jouluntunnelmaa. Kynttilöitä on polteltu ja glögiä ja pipareita maisteltu. Koko perheelle on hommattu hepatiitti yhdistelmärokotukset tulevaan matkaa ajatellen. Olen vauvakahvitellut ja tehnyt vaatekaappien raivaamista reilun viikon päästä tulevaa kirppisviikkoa ajatellen. Vauvavuoden uuvuttavuus on yllättänyt taas rankkuudellaan. Kyllä se taitaa olla niin, että aika aina kultaa väsyneen muistot. 

Batman on oppinut tällä viikolla kirjoittamaan. Eläimien piirtely/värittely ja eri maiden lippujen rakentaminen legoilla on ollut myös marraskuun teemoina. 

Pojat ovat menossa mun vanhemille yöksi huomenna. Meillä on siis Pankkiirin kanssa ihan lepoviikonloppu edessä. Ajateltiin ainakin käydä kaupungilla syömässä. Mukavat alkavat viikonloput kaikille!

Tule uni kultainen

Multa kysytään sattuneesta syystä nykyään usein miten saan öisin nukuttua? Kysymys on vaikea tai siihen on monta eri vastausta. Tiedän kokemuksestakin, että Tehotyttö nukkuu vauvaksi yönsä ainakin vielä jokseenkin kohtuullisesti. Paino sanalle "vauvaksi". Koska vauvathan heräilee ja valvoilee joskus keskellä yötä.

Jos siis vastaan kysymykseen "hyvin" voi kysyjä kuvitella, että nukun yöni läpeensä. Jos taas vastaan "huonosti" tulee mieleen rättiuupunut äiti, jolla on koliikkivauva. Totuus on jossain näiden kahden välimaastossa. Huonona yönä herään tunnin välein nukuttamaan vauvaa kun taas hyvänä yönä vauva syö kaksi kertaa yössä.

Väsymys on suhteellista. Harva vastasyntyneen vauvan äiti on elämänsä kunnossa. Jollekin normaalisti putkeen yhdeksän tuntia nukkuvalle voi yksi hieman katkonainen yö olla murhaa. Imetyshormonit sekä kropan tottuminen tilapäsesti katkonaisempaan uneen ovat avuksi nuorille äideille.

Lapsena mulla oli erinomaiset unenlahjat. Pystyin nukkumaan missä vaan. Nukahdin autoon ennen kun se olis edes kunnolla lähtenyt parkista ja junamatkat meni nuokkuessa. Myös myöhemmällä iällä, aikuisuuden alussa omasin nukkumisen lahjan. Lasten saannin jälkeen musta on kuitenkin tullut jonkin sortin univammainen ja taipuvainen unettomuuteen. Voin valvoa tuntitolkulla keskellä yötä vauvan nukkuessa tyytyväisenä. Ja juuri Nukkumatin löytäessä luokseni vauva haluaakin jo ruokaa. 

Kaiken kaikkiaan jaksamistilanteeni on kuitenkin tällä hetkellä kohtuullinen. En tarvitse päiväunia kuin joskus ja silmät alkavat painaa vasta kuuden aikoihin illalla. Jatkuva univaje vaikuttaa kuitenkin ihmiseen. Joskus tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja tiskikoneenkin tyhjentäminen on liikaa vaadittu. Hyvänä päivänä kaikki on helppoa. Vaikka tahtoisin hidastaa vauvan kasvamista, odotan vähän jo niitä edes potentiaalisesti inhimillisiä uniaikoja. Ne ovat täällä ennen kuin huomaankaan. 

Väsyneenä voisin elää pullalla ja kahvilla.

Stressitön päiväni mallina

Mua pyydettiin jokin viikko takaperin toimimaan mallina stressinhallinnasta kertovassa videossa. Videon olisi tarkoitus mennä Yhteishyvä- lehden nettisivujen video-osioon. Mulle kerrottiin, että videolla tulee näkymään myös meidän kotia, jos se on mulle ok. Mähän sanoin heti omaan tapaani liikoja miettimättä kyllä ja vasta lupautumisen jälkeen iski vähän se kuuluisa stressi. Mitä jos vauva itkee koko parin tunnin kuvaussession ajan? Miten siisti kodin tulee olla? Miltä mä oikein näytän videolla ja mitä mä laitan päälle?

Kuvaussessio meni kuitenkin tosi rennosti ja letkeästi - vauvan nukkuessa. Enkä ollut hinkannut kotia normaalia kyläilyä kummemmin. Pukeutumiseen olin saanut vinkin, että kirkkaat värit näyttävät parhaalle videolla. Kokomusta on huono vaihtoehto, sillä musta hukkuu helposti taustaan. Hyvä, että tuli puheeksi, sillä olisin pukeutunut muutamien raskauskilojen jäljiltä mustiin vaatteisiin. Kävin kuitenkin vaatekomeroa läpi ja otin vinkistä vaarin. Laitoin kirkkainta mahdollista jakkua päälleni.

Oli tosi mielenkiintoinen kokemus nähdä toimittaja ja kuvaaja työssään. Varsinkin kun kyseessä oli rennot ja hauskat tyypit. Mallina toimiminen sujui yllättävän luonnollisesti, vaikka videolla olenkin joissain kohdissa mielestäni hieman turhan vakavailmeisenä.

Mitä videon sisältöön tulee, olisi stressinhallintaan itsellänikin kiireisen arjen keskellä tarvetta. Säännölliset elämäntavat ja riittävä liikunta sekä uni ovat tällä hetkelle itselleni aika haastellisia toteuttaa. Positiiviset ajatukset sekä turhien menojen karsiminen on taas mahdollista. Taidankin ottaa tavaksi tuon hengitysharjoutuksen vaikka ilallla juuri nukkumaan mennessä.

Miten te hallitsette stressiänne?

(Kuvat: http://www.yhteishyva.fi)

Video löytyy kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ.

Pahempi toistaan

Olen pettynyt itseeni. Kuka meistä olikaan aikuinen? Taas aamulla "rauhallinen" aamu - eli aamu, jolloin mennään myöhemmin kuin normaalisti äidin kanssa päiväkotiin - oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Tappeluhan siitä tuli.

Miten siinä pukemisessa tulee aina niin kiire? Vaikka sen aloittaisi puoli tuntia ennen lähtöä. Usea "Laita nyt ne ulkovaatteet" sai pian huutomerkin peräänsä ja hetken päästä kaksi poikalasta ja äiti huusivat toisilleen. Viisivuotias alkoi kiroilemaan, kolmevuotias läpsimään ja äiti suuttui niistä entisestään.

Matkalla päiväkotiin sovittiin ja halattiin. Monta kertaa. Mutta huono mielihän siitä jäi koko päiväksi kalvamaan. Miksi suutuin ja huusin? Kyse oli vain pukemisesta ja uloslähtemisestä. Nehän ovat vain lapsia ja odottavat mun olevan se rauhallinen ja järkevä, joka näyttää mallia. Ei vaan aina osaa. Ei vaan aina jaksa. Ei vaan aina tiedä paremmin.

Teemana vauva ja kierrätys

Tehotyttö on nyt kuusi viikkoa "vanha". Hän on kovin tyytyväinen vauva, joka tykkää hymyillä lähes koko valveillaoloaikansa. Kyseinen jakso vaihtelee vuorokausittain - on päiviä, että nukutaan lähes koko ajan ja päinvastoin. Myös öissä on paljon vaihtelua, koskaan nukkumaan mennessä ei tiedä mitä tulevan pitää. Vauvat on vauvoja. Näin kolmannella kierroksella ei jaksa liikaa stressata kun tietää, etten loppu elämääni joudu mennä nukkumaan yhdeksän aikaan, jotta jaksan päivät. Tämä vauva-aika on oikeasti pian ohi. Enkä edes toivo, että olisi niin. 

Ollaan vietetty päiviä lähiaikoina aika rauhassa, huonohkot yöt saavat mut terveellä tavalla laiskaksi. Kotona on ollut pieniä projekteja käynnissä. Mulla on ollut varsinainen kaappien siivous- ja kierrätysviikko. Päätin etten jaksa tällä erää mennä kirppikselle myymään vaan koitan saada tavaraa pois Facebookin alueen kierrätysryhmän kautta sekä kiertoon ystäville ja tutuille. Olen myynyt ja antanut eteenpäin niin vauvan-, lasten-, kun munkin vaatteita ja laukkuja. Kyllä sitä tavaraa vaan riittää loputtomiin! On todella helpottava tunne saada hengareita vapaaksi ja pusseittain käyttämätöntä ja tarpeetonta vaatetta pois nurkista. Joku viisas joskus sanoi, että jos ei ole pitänyt jotain vaatetta vuoteen, ei tule sitä pitämään. Joissain tapauksissa se on täysin totta. Ja tarvitsenko todella kymmentä mustaa jakkua/takkia? Ja kannataako säästää housuja, joihin en ole mahtunut kuuteen vuoteen? Ja se tunne kun vaatteita tullaan innokkaana kotiovelta noutamaan ja kysytään miten voin myydä näin halvalla. Ja itse olen vaan helpottunut, että pääsen tavarasta eroon. Kaikki voittavat.

Tänään taas perjantaiseen tapaan pizzaa, viiniä, karkkia, naksuja ja Vain Elämää. Viikon ehdottomasti paras päivä. Nautitaan!