Robinin suusta

Meidän Robinilla on pilkettä silmäkulmassa. Vanhempien näkökulmasta super helpolla ja perus tyytyväisellä keskimmäisellä on tapana letkautella elämäntotuuksia. Eikä nämä ole mitään vitsejä. Ihan vaan tosiasioita, jotka pienen helposti rakastettavan poikamme päässä pyörii.

Tämäkin utuinen arkiaamu alkoi mukavasti kun Robin letkautti aamupalapöydässä: "Äiti kuuntele: Kun rakkaus rintaan painaa, niin sydän lämpenee."

Iltaköllöttelyiden aikana mielessä on pyörinyt mm. seuraavaa:

"Miksi sä et äiti osaa niitä lottonumeroita?! Mä haluun opetella ne."

"Arvaa äiti miksi taloissa on katto? No ettei ne yläkerran ihmiset niinku astu meidän silmille. Ja lattia on siksi, että pystyy kävellä eikä tarvii lentää."

Myös auton takapenkillä veljeksillä välähtää. Kun Batman kartoi, että aikoo aikuisena omia auton itelleen ja mahdollinen tuleva vaimo saisi kävellä salille, niin Robin siihen: "Mut tiiäksä mitä mä aion tehdä aikuisena? Kävellä autotiellä ja juoda kaljaa."

Vauvaletkautuksia

Uuden sisaruksen tuleva syntymä on herättänyt viisivuotiaassa Batmanissä monta avointa asiaa. Vaikka olemme valmistautuneet vastaamaan niihin hankalimpiinkin asiaan sopivalla tavalla, on mietteiden taso ainakin toistaiseksi pysynyt varsin helppona. Iltasella mun vatsan pullottaessa ja kun vauvan liikkeet ovat parhaiten havaittavissa, herää Batmanille seuraavanlaisia ajatuksia:

Onko sillä nyt paljaat jalat?

Pukeeko joku sen ennen kun se tulee ulos vai syntyykö se kikkelikallena? (Sukupuoli ei tosin ole vielä selvillä, mutta Batman on varma, että kyseessä on poika.)

Miten se voi kuulla mua? Ai niin sulla on toi reikä vatsassa (napa). 

Oltiinko me kotona kun se vauva tuli sun vatsaan? 

Jos siitä vauvasta tulee komea, se voi päästä mun rock bändin kitaristiksi.

Sellaista. Ja lisää varmasti seuraa.

Touhusunnuntai

Eilen vietimme urheilullista päivää. Lauantaina illan vietto ystävillä ei onneksi painanut, joten lähdimme aamupäivällä sunnuntaiseen tapaan uimahalliin. Merkittävä virstanpylväs on saavutettu - Batman on oppinut uimaan. Testasimme myös isoa allasta ja hyvinhän se sujui. Pankkiiri on viime aikoina vienyt poikia uimaan mun jäädessä siivoilemaan kotia, joten pienen tauon jälkeen näin molempien kehityksen selkeästi. Molemmat niin rakastavat pulikoimista ja vauhti on sen mukaista.

Lohikeittolounas ja päikkärit venyivät pitkäksi, mutta tahdoimme ehdottomasti mennä nauttimaan raikkaasta syyspäivästä. Päätimme lähteä viiden aikoihin kävelylle Gallen-Kallelan Museon kahvilaan. Sinne kävelee meiltä sellaiset kolmisen varttia. Otin kameran mukaan ja sain napsittua aika mukavia otoksia auringon hiljalleen laskeutuessa.

Kävelyn aikana Batmanin päähuolenaiheena oli muun muassa kuka esikuvistaan on syntynyt ensin Olli Herman, Wayne Rooney vai Kurt Cobain ja kuka niistä on kovin jätkä. Myös jälkimmäisen kohtalo jäi painamaan mieltä ja Batmani pohti kuolikohan Kurt siihen kun se lähti kävelemään vaaralliseen metsään. Päädyimme yhteistuumin, että niin sen täytyi olla.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Musta tulee isona rokkari, joka ei juo liikaa viiniä

Aurinkolasit päähän.
Kitara kaulaan.
Katse alta kulmien.
Tukka silmille.
Jalat haaralleen ja etukenoon.
Rock-laulu pauhaa väärillä "ehkä jotain sinne päin" sanoituksilla.
Kertsin alkaessa paita repien pois ja kädet ilmaan. Potku etuviistoon. 
Biisi loppuun saakka täysillä ja lopussa kumarrus ja kiitos yleisölle.

Meillä asuu Recless Love fani. Korvakorun ja kajaalin perään kyselevä rock-kukko. Mistä noita ideoita oikein tulee? Musiikkimakuaan se ei ainakaan ole meiltä oppinut. Onneksi nämä on aina (?) vaan vaiheita. Mitä seuraavaksi?

Hyviä kysymyksiä

Kysymysikä. Suurimmaksi osaksi viihdyttävä, mutta joissain tilanteissa hieman ärsyttävä ja/tai nolo. Kun saa ruuhkabussissa kuulla kysymyksen, johon ei joko osaa/halua vastata, on harhautettava puheenaihe johonkin muuhun aiheeseen. Tai jos kysymyksiä satelee toinen toisensa perään eikä jaksaisi pohtia niihin nasevia vastauksia. Osa näiden uteliaiden pikku arvuuttelijoiden kysymyksistä on kuitenkin yllättävän osuvia. Tässä muutamia Batmanin lähiaikojen letkautuksia, jotka tarkkaan mietittynä ovat aika hyviä. Tässä meille aikuisillekin pähkinää purtavaksi. Osaatko vastata näihin?

Loppuuko numerot koskaan?

Miksi aikuiset kiroilee?

Tuleeko musta isä saman viisas kun sun isä oli?

Miksi kaikilla pitää olla äiti ja isä?

Onko mitään eläimiä, joita ihminen ei voi nähdä?

Mistä vauvat tulee masuun?

Milloin maapalloa ei ole enää olemassa?

Voiko roskat koskaan loppua?

Eikö me mennä enää ikinä isomummille? (Olin sanonut isomummille "Kiitos viimeisestä")

Miksi leijona isä syö leijonan poikasia?

Saanko äiti joskus nähdä kun synnytät?

Ja loppuun filosofinen klassikko parin vuoden takaa:

"Kuka sitten on Batman kun minä olen aikuinen?"

Arvuuttelua

"Äiti ollaan sitä eläintenarvailuleikkiä"

"Okei...keksi sä eka eläin."

"Noni. Ala äiti vaan arvailee"

"Onko se kotieläin?"

"Ei."

"Onko niitä Suomessa?"

"En tiedä."

"Hymm...Onko sillä neljä jalkaa?"

"On. Tai ehkä viisi."

"Okei...Onko se isompi kun Venni (koira)?"

"On. Tosi paljon isompi"

"Onko se nisäkäs"

"Mikä?"

"Okei...Ootko nähnyt sellasta?"

"Olen."

"Jaa. Onko sillä turkki?"

"En tiedä, jotain sillä on päällä. Ainakin talvella."

"No en keksi, kerro."

"Norsu"

"....Ai olet nähnyt norsun?"

"Olen!!! Kuvissa."

Noloa vai hauskaa

Arjessa tapahtuu usein sattumuksia, jotka saavat hymyilemään tai jopa hörähtämään nauruun, vaikka tapahtunut ei välttämättä olisi täysin hyväksyttävää. Mikä siinä on, että kun tutun lapsi saa täysin puskista järisyttävän kiukkukohtauksen jostain elämää turhemmasta asiasta (kuten siitä, että ei saa kaataa itse maitoa lasiinsa tai että kengässä on hiekkaa), mua alkaa väistämättä naurattaa? Meneekö se mahdollisten univelkojen tai hermostuneen puolustusmekanismin piikkiin, tiedä häntä. Vahingoniloa se ei ainakaan ole. Been there, done that.

Aihetta epäsuorasti hipoen tässä on listaa lähiaikojen "Noloa vai ei"- sattumuksia.

Ylpeyden hetket vanhempana
Batman oli saanut parhaan päiväkotikaverinsa itkemään kun ei ollut suostunut myymään tälle kahvilaleikeissään olutta. Onpahan kaverilla ainakin anniskeluikärajat tiedossa.

Ylpeyden hetket musiikin ystävänä
Olen löytänyt vanhoja "helmiä" Spotifystä. Näihin kuuluu mm. East 17:n vanhat hitit. Hei kuka voi oikeasti olla eksymättä nostalgian syövereihin kun "Deep" pauhaa korvissa?

Ylpeyden hetket kulinaristina
Olen päässyt lomalta päälle jääneessä sokeriaddiktiossa siihen vaiheeseen, että kaksi mehujää illassa on riittävä tyydyttämään makeahimoni. Päälle toki perjantain ja lauantain kestävät karkkipäivät.

Ylpeyden hetket kulttuurin ystävänä
Odotan ensi viikolla alkavaa julkkis BB:tä. Olen miettinyt jo kuinka viettää kisastudiota tiistaina kun taloon joutuvat asukkaat julkaistaan.

Ylpeyden hetket urheilun harrastajana
Tiistaina salilla puskiessani jalkaprässiä ennätyspainoilla, käveli mun vierestä ylimielisen oloinen bodari, joka vihelteli ylikovalla äänellä mennessään. Ärsyttävää!!! Miten pienestä voikin välillä verenpaine nousta kattoon.

Päiväkodissa oli mehukestit 20-vuotiaan tarhan kunniaksi

Look-alikes?

 

Meidän aamu

Batmanin ja Robinin dialogi:

"Huomenta Batman!"
*hali ja pusu huulille
*molemmat hyppää sohvalle ihan vierekkäin ja vetää yhteisen viltin korviinsa silmät sippurassa

"Sieggä on ammakko!"
"Kato Robin, ei tule vielä Pikku Kakkosta. Tämä on joku sammakko-ohjelma."

"Äiti, sohvalle!"
"Ei Robin, äiti meikkaa vessassa ja lähtee kohta töihin."
"Äiti lähtee töihin, Robin menee mummille, Batman menee päiväkotiin."

"Silitätkö Robin mun päätä. Mua väsyttää."
"Ei Robin silmään!"

"Ethän Robin vaan pissaa mun päälle?"

"Isä nukkuu. Mennään herättää se"

Hyvä idea. Mä lähden töihin. 

Äitin ois kannattanut katsoa eteensä

"Miksi et äiti katsonut eteesi?" 

"Mä arvasin, että kyseessä oli kivi."

"Siihen auttaa varmaan rokotus."

"Vedellä se kyllä varmaan lähtee."

"Päiväunet olis nyt paikallaan."

"Mä arvasin, että sulle tulee pipi koska urheilet niin paljon."

Näin Batman neuvoi mua eilen kun mulla meni lenkillä nilkka. Turpos kun tennispallo, mutta nyt jo parempi. Kävelen normaalisti varmasti jo Italiassa.

Koiraa, vauvaa ja ihmisen biologiaa

Kuten Facebookin puolella jo jaoin, ollaan saatu nauttia Batmanin verrattomista letkautuksista. Aiheena on ollut ajankohtaisesti synnyttäminen ja ihmisen biologia.

"Tiiäksä äiti miksi ihminen ei voi synnyttää koiraa?" "No tiedän, mutta kerro sä" "Noku koira vois purra sitä masusta".

Jalkapalloa pelatessa Batman isälleen: "Robinhan on sekoitus kolmesta" Isä hämillään: "Miten niin?" "No se on sekotus musta, susta ja äitistä".

Tänään kun olimme matkalla tapaamaan muutaman päivän tuoretta serkkupoikaa, Batman totesi, että onneksi ei ole tyttö, ettei tarvise olla maha kipeänä. Viitaten tällä synnytys- ja siitä toipumiseen liittyviin kipuihin.

Oli muuten maailman suloisin vielä nimetön vauveli.

Aamulenkin maisemaa

Kadonnut maku ja varsinainen virpoja

Jee, tänään on hyvä päivä! Monta syytä hilpeyteen. Keväinen sää, lyhyt työpäivä (sekin etänä), rakkaat ystävät Suomessa ja illalla valeäitinäkin tunnetun ystävän kaksikymppiset (vaimitensemeni).

Ainoa dilemma on naisille tuttu - vaate- ja asusteongelma. Juhlakalu panostaa ammattilaisen tekemällä naamavärjäyksellä (meikiksikin kutsutaan), kampaajakäynnillä ja design-mekolla. Asukoodia juhlissa ei varsinaisesti ole, mutta tieto emäntäväen panostuksesta luo himan lisäpaineita. Ihan pillifarkut ja toppi linjalla en halua mennä. Muutama asuvaihtoehto on mielessä, mutta eri asia sitten miltä ne tänään näyttää mun päällä kun niiden sovittamisen aika iltapäivällä tulee. Tietysti myös lisänä tukka, korut ja kengät ja kaikki muu sälä. Hymmm...kyllä mä jotain keksin! Enkä muuten anna Batmanin aamun letkautuksen päivän tunnelmaa pilata. "Äiti, onks susta mennyt maku?"

Tämän näköisenä Batman virpoi lähinaapurissa viime sunnuntaita. Loru tosin meni "...vitsa mulle, palkka mulle." ja uhrin ollessa keittiössä hakemassa palkkaa, ihmetteli Batman "Miks mä en saa mitään munia?" Varsinainen velho meillä. Eikä se tykkää edes suklaasta.

 

Vauvakuumetta

Aamulla Pikku Kakkosessa tuli jokin ohjelma, jossa oli vauvoja. Meidän pojat istui sohvalla vierekkäin silmät vielä unihiekassa ja tuijottivat ohjelman vauvoja.

Robin ihaili "Vauva! Vauva meni sykkyyn". Batman totesi hetken päästä "Mä tahdon oman pikkusiskon" Hyvä, ettei mulla mennyt aamukahvit väärään kurkkuun. Kysyin "Ai tollaisen kun tuolla telkkarissa." Ja siihen Batman tuhahti "No ei tollasta. Erillainen. Sellainen äiti sun näköinen". Jaahas.

Väsyneen lapsen suusta tulee totuus

Kuten Facebookin puolella jo kirjoitin, oli Batman liikuttavan myötätuntoinen tuossa muutama päivä sitten. Huolestuneena iltapalapöydässä hän pohti seuraavaa asiaa: "Mörkö on ihan yksinäinen. Haisulin pitäisi olla sen ystävä. Haisuli on tuhmempi kun mörkö."

Batmanin väsyneestä suusta tänään kuultua:
"Nyt mä alan keksimään mulle hyviä unia."
Minä: "No millaiset olisi sellasia hyviä unia?"
Hetken miettimisen jälkeen vastaus: "No sellaset, joissa olis äiti. Sellanen kun sä. Ja sitten siinä olis isä. Sellanen kun mun isä. Ja sitten olis Robin. Samanlainen kun mun pikkuveli"

Yksinkertaista. 

Vierumäki kuulumiset

"Äiti? Voinko mä istua tässä sun kainalossa joka päivä?" Batman purki eilen takautuvasti viikonlopun erossa oloa söpöllä tavalla.

 

Batman oli kuulemma ollut super reipas viikonloppuna Vierumäellä. Luonnollisesti eka ilta oli mennyt erikoisen kilteissä merkeissä kun kumpikin vanhemmista oli poissa. Viikonlopun aikana oli Batmanin sanojen mukaan ehditty riehua ukin ja Simon kanssa, leipoa erikoispullia, syödä kalaa, lihaa ja kanaa, saunoa, uida paljon ja pelata Afrikan tähteä. Erityisen ylpeä Batman oli siitä, että oli nukkunut ukin ja Maamun kanssa samassa huoneessa.

Serkkutyttö oli kuulemma ollut "ihan mahoton" ja repinyt mm. Batmania hihasta ja koittanut purra Robinia. Viime kerralla oli toisin päin, Robin yritti pomottaa serkkua. Kai ne hakee vähän asemaansa ja molemmilla kun riittää tota jääräpäisyyttä.

Robinilla oli myös mennyt oikein hyvin kaikki, öistä kauhukohtausta lukuunottammatta. Pankkiiri oli nukkunut samassa huoneessa sen kanssa, mutta ei ollut herännyt Robinkin itkuun. Pankiiirilla kun on ne todella hyvät unen lahjat. Mun sisko ja poikien mummi olivat rynnänneet apuun, mutta kohtaus oli yltynyt jo niin kovaksi, ettei Robinia ihan heti saatu rauhottumaan. Onneksi taapero unohtaa tollaset hyvin pian ja tuskin aikuisillekaan tuli pitkiä traumoja öisen valvomisen johdosta. 

Viime yönä Robin taas oireili jotain hötkyillen käytännössä koko yön ja itkeskellen vähän väliä. Pankkiiri käy näyttämässä sen korvat Dextrassa. Sillä kuitenkin oli se kummallinen kuumepäivä tossa alkuviikosta ja veljellä juuri loppumassa korvakuuri.

Batmanin teko-opas

Miksi, oi miksi juuri nämä keskustelut pitää käydä juuri silloin kun Pankkiiri on poissa? Viimeksi näin kävi The kuolema aiheen kanssa. Tänään tonnikalapizzaa (huom.Pankkiirin inhokki on tonnikala) syödessä Batman halusi tietää kukka ja mehiläs juttuja. En todellakaan ollut valmistautunut vastaavaan ja sen huomaa seuraavasta.

Keskustelu kulki seuraavasti: "Missä olin ennen kun olin sun masussa?" "Ei sua ollut." "Miten niin ei ollut" "Ennen masussa oloa meitä ei vaan ole" "Eiiii se niin voi mennä" "No me ollaan isän kanssa tehty sut" "MITEN?!" *pitkä hiljaisuus* "No mites luulet?" Kun tykin suusta vastaus: "Pitää katsoa ohjeista" "Niitä saa kai kaupoista." Et sellasta. Terkut Pankkiirille pikkujouluihin.

Nenäviisautta

Batman on nenäviisaassa iässä. Tai näsäkäs, eiku miten se nyt meni. Vanhempien sanomisien korjaaminen voi olla hieman rasittavaa. Pienikin "kirosana"(perskentele on mun suosikki) bongataan heti ja alkaa moraalisaarna. "Äiti ei noin saa sanoa, käy pesemässä suu saippualla" Ja hetken päästä kevennys "Mitä äiti se suusaippua on?"

Asiavirheissä pitää olla nykyään tarkkana. Totesin juuri nuhanenällemme "Robin sun nenä pitää pestä." Johon Batman tärkeilevästä "Ei äiti pestä. Pyyhkiä!" Arg. Ärsyttävintä noissa on, että Batman on oikeassa. Ja tietää sen.

Batman avautuu

"Minä rakastan sua isä. Siksi kun mä oon ollut reipas päiväkodissa, isä on ylpeä musta. Minä haluan tuoda sinulle isä leivän ja kahvin." 

Näin luki isänpäiväkortissa, jonka Pankkiiri sai tänään Batmanilta päiväkodin isien aamupalalla. Ihanaa tulevaa isänpäivää kaikille, muistakaa olla kilttejä isillenne! 

Batman pelastaa!

Käytiin eilen porukalla sairaalassa katsomassa suolistovaivoista kärsivää ukkia. Vietimme aikaa sairaalan televisiohuoneessa ja lapset kävivät hieman kierroksilla virikkeiden puutteen johdosta. Tilanne oli välillä lähes tragikoominen kun taaperot paukuttivat täysillä kirjakaapin ovia ja kaatoivat metallisen roskiksen. Näin päätimmekin, että käynnin on paras jäädä suhteellisen lyhyeksi, jotta sairaalan potilaat saavat leporauhan. 

Uskon kuitenkin, että ukkia piristi käyntimme. Sairaalassa kun tuppaa olemaan todella tylsää. Varsinkin kun ei saa useaan päivään syödä mitään muuta kun kirkasta nestettä. Siksi olikin jälkikäteen aika hassua ajatella, että Batman valitti nälkäänsä muutamaan otteeseen käynnin aikana, vaikka oli juuri ennen sinne lähtöä syönyt lämpimän aterian. Muutkin puhuimme, mitä olimme syöneet. Mietin itsekin etukäteen virheellisesti, että olisin tuonut sairaalaan herkkuja. Vaikka suklaata ja lakua. Mutta se tuskin olisi ollut sopivaa. Tajusin onneksi olla tuomatta ja sen sijaan toimme Batmanin dvd-soittimen ja muutaman leffan lainaan. 

Kun olimme lähdössä, ukki tuli saattamaan. Batman tokaisi ukille hississä: "Hyvä ukki! Pääsit karkuun". Jatkoi vielä rauhoitellen "Me tultiin pelastamaan sut". Sinne se kuitenkin jäi vielä lepuuttamaan. Toivottavasti ei tarvitse mennä pelastamaan, vaan ukki pääsee pian pois ominvoimin.

"Kai sä äiti oot saman näköinen sitten kun mä olen aikuinen"

Toivon todellakin niin. Mutta pakko oli tänään vastata Batmanille, että tuskin. Mutta jatkoin, että kyllä mut tunnistaa. Muita hauskoja tai filosofisia Batmanin suusta:

"Äiti juo kaljaa" 2 v.

Äidin odottaessa Robinia päiväkodin tädeille tarkoittaen kahvia.

"Kato! Suklaan näkönen setä!" 3 v.

Osoittaen kiskan tummaihoista myyjää

"Aasi". 2 v.

Totesi naapurin isommalle pojalle tyynesti kun se huuteli ja haukkui tyhmäksi

"Mä otankin aikuisena eikkaoinnin"3 v

Kun puhuttiin tatuinneista. Sedät on Tatu ja Eikka

"Kato, lihapullasetä" 3 v.

Nähdessään todella kookkaan miehen

"Kuka sitten on Batman kun minä olen iso?"  2,5 v

Miettiessään isänsä kanssa elämän tärkeitä asioita ennen nukkumaan menoa

"Milloin ipad...eiku isä tulee kotiin?" 3,5 v

Juuri kun olimme hommanneet ipadin

"Sinähän olet synnyttänyt jo kolme lasta. Minut, Robinin ja isän." 3 v.

Kun äiti piti palloa paidan alla ja leikki raskaana olevaa

"Mun hääsormuksessa tulee lukemaan Batman rakastaa äitiä" 3,5 v

Kun puhuttiin mitä isän ja äidin vihkisormuksissa lukee

Ja viimeiseksi perinteinen kukka ja mehiäinen keskustelun alku viime viikolla

"Äiti miksi tytöillä on pimpit?"

Vastasin kyllä tylsästi, että se erottaa ne pojista.