Hyvää Halloweenia!

Meillä aletaan olla aika valmiita tarjoilujen suhteen päivän naamiaisia varten. Pojat nukkuu ja Pankkiiri askartelee kurpitsalyhtyjä. Kun lapset pian herää, aletaan pukemaan naamiaisasuja ja odottamaan vieraita. Kuvia juhlista myöhemmin. Kivaa päivää kaikille!

Tämän verran maksaa hetki omaa rauhaa

Nyt rypyt sileäksi!

Postaus sisältää yheteisyölinkkejä, ne on merkitty *merkillä.

Mitä teille tulee mieleen Yves Rocherista? Aika monille voi tulla mummotuoteet ja irtoalennuslappuset. Brändi on kuitenkin uudistunut täysin ja vaihtanut ilmettä ja tuotteitaan huomattavasti nuorekkaampaan suuntaan. Mä ajattelin ainakin kokeilla. Yli 17 euron ostoksista kun ei tullut postikuluja, ekasta ostoskassiin laitetusta tuotteesta -30% ja päälle vielä oman valinnan mukainen tilaajalahja.

Päätin aikasempaan rupsahtamispostaukseeni liittyen tilata ryppyjenesto tuotteita Yvesiltä. Kuten postauksessani kerroin, en ole koskaan käyttänyt ns. ryppyvoidetta, eli silmänympärysvoidetta. Nyt lähti sellanen sekä päivävoide iän merkkejä vastaan. Lisäksi kolleganin kehuma kynsilakka, jonka isona etuna on se, että sitä ei tarvitse korjailla vaan se pysyy jopa viisi päivää korjaamatta siistinä. Jos näin on, niin hallelujah. Korjailen nykyistä kynsilakkaani päivittäin. Palataan asiaan muutaman kuukauden päästä kun naamani näyttää taas parikymppiseltä. ;)

Ostarilla

Käytiin eilen hoitamassa viikonlopun ostokset lähiostarilla koko perheen voimin. Nää on aina aika uhkarohkeita päätöksiä, kun lähtee kuuden maissa illalla suurelle ostosristiretkelle. Parempi ois hoitaa nää päviäsaikaan ja viikonloppuna kun on aikaa. Vielä parempi, mutta usein mahdoton, olisi suoritaa nämä ilman lapsia.

Mä olen kyllä siinä suhteessa erikoinen, että tykkään käydä lasten kanssa kaupassa. Kävin äippiksellä lähes päivittäin, vaikka tiedän, ettei se ole taloudellisesti tai ajankäyttämisen suhteen järkevää. Päivisin saa olla myös ruuhkattomassa kaupassa rauhassa. Aloitin perinteen jo ekassa raskaudessa kun olin jäänyt kotiin ja odotin esikoista. Halusin pitää jokapäiväistä liikuntahetkeä yllä ja päätin köpötellä liukastellen (oli keskitalvi ja hyvin kylmä ja luminen sellainen) päivittäin arviolta 1,5 kilometrin päähän ostarille. Palasin reppu täynnä päivän antimia.

Lasten kanssa kotona ollessa en ymmärrettävistä syistä tehnyt tätä samaa päivittäin. Mutta useita kertoja viikossa. Siitä tuli lapsillekin rutiini ja näin ei olla saatu todistaa juurikaan mitään raivokohtauksia kaupan lattialla. Näitä surullisen kuuluisia "mä haluun ton tikkarin!" känkkiksiä, jolloin vanhemmat on naama punaisena häpeissään ja tuntuu, että kaikki tuijottaa. Vastaavanlaiset hulluuskohtaukset suoritetaan meillä yleensä kotona. 

Edelleen käyn useita kertoja viikossa kaupassa hakemassa arjen tarpeita ja lauantaisin käydään koko perheen voimin isommalla ristiretkellä. Toivottavasti tämän viikon käynnyt on suoritettu. 

"Mikäs ihme tää o?"

"Kukkuu!"

Iloinen krokotiilin syötävä

Lastenhuone

Poikien huone alkaa olla aika "valmis", eli siinä kunnossa, ettei tarvitse hetkeen hankkia uutta tai muuttaa järjestestystä.Olen aika tyytyväinen. Huone on viihtyisä ja käytännöllinen. On tarpeeksi tilaa leikkiä ja mikä tärkeintä, se on suhteellisen helppo pitää siistinä kun säilytystilaa on riittävästi.

Huoneen päävärinä on kirkkaan vihreä, jolla on maalattu pitkä seinä (kiitos Valeäiti ja Insinööri maalausavusta). Väri jatkuu tekstiileissä sekä pyöreässä isossa matossa. Marimekon isossa Melooni tyynyssä ja Jokapoika tyynyissä on juuri oikean sävyistä vihreää. 

Huonekalut ovat kaikki valkoisia. Se rauhoittaa muuten aika kirkkailla ja aktivoivilla väreillä somistettua huonetta. Kuvassa Lastenhuone.fi:n juniorkerrossänky ja Ikean Hensvik hylly.

Pieni kätevä säilytyslipasto on ostettu muutama vuosi sitten jostain pienestä verkkokaupasta (en muista mistä). Sen päällä voi kätevästi leikkiä vaikka keittiöleikkejä. Vanhat pinnatuolit on ostettu käytettynä ja niissä näkyy sopivasti ajanpatinaa. 

Verhot ja taulut on tehty Marimekon Sateenkaari kankaasta.

Pieni tuoli on Pankkiirin isoisän lapsuudesta. Olen maalannut sen valkoiseksi. Taulun vanha Jaffa mainos on tullut Hesarin välissä. 

 

Valkoinen iso puulaatikko on kirpparilöytöjä. Se on varsinainen tilaihme, jonne voidaan illalla kätevästi kerätä ylimääräiset lelut lattialta.

Uudesta sängystä on tullut kovin mieluinen leikkipaikka. Junalakanat on Kodin ykkösestä.

Kerrossängyn alle ostettiin vetolaatikko, joka toimii joko lelujen säilytyspaikkana tai yövieraiden sänkynä. Pitää ostaa sinne vielä sopivan malatia säilytyslaatikoita leluille.

Naamiaisasu valittu!

Ostin äsken Tiimarista rekvisiittaa lauantain naamiaisasuuni. Mikäköhän voisin olla? Vinkki numero yksi: olen yksi Batmanin suosikkihahmoista, joka esiintyy myös jossain elokuvissa. Vinkki numero kaksi: asuuni kuuluu päähine. Vinkki numero kolme: asuuni kuuluu punainen tukka. Arvaatteko? 

Teemavärit

Jo perinteeksi tullut aamusoitto

Kahdeksan jälkeen toimistolla. Puhelimeni soi ja vastatessani joku huokaa syvästi alkuun. Sitten alkaa Pankkiirin tilitys. On ollut kuulemma "kaikkien aikojen hirvein aamu". Batman on saanut raivarit kun on joutunut aamulla kiirellä lähtiessä lopettamaan muuumit kesken. On alkanut vuosisadan känkkis. Huuto-, potku-, itku-, puru-, sylky-, ja nyrkkiraivarit. Batman on rimpuilevana kainalossa viety täysin ilman ulkovaatteita päiväkotiin. Toivottavasti ulkovaatteet tuli edes mukaan? Pankkiiri on täysin hiestä märkänä bussipysäkillä ja arvatenkin välikohtaus jää painamaan mieltä. Soitto ja asiasta tilittäminen auttaa vähän. Ja töissä asia unohtuu lähes heti.

Niin tuttua. Vuosi sitten vastaavat tilanteen toistuivat viikottain. Uloslähtiessä tuli usein pahimmat konfliktit ja silloin ei aina edes olisi ollut "pakko" lähteä ulos. Mutta totta kai, jos olin päättänyt, että nyt mennään pihalle leikkimään, en antanut lapsille enää vaihtoehtoja. Tilanteen ratketessa ja sovinnon jälkeen piti usein soittaa tilityssoitto. Useinmiten sen uhrina olivat Pankkiiri tai siskoni. Pahinta noissa silloisissa välikohtauksissa oli, että piti jatkaa päivän toimia sen äsken hirviönä hilluneen uhmaikäisen kanssa. Ja kun olis vielä sovinnonkin jälkeen halunnut hetken mököttää. Lapsi unohti koko jutun ja halusi heti palata normaaliin mukavaan arkeen, mutta itse teki mieli laittaa musat korville ja olla puhumatta edes hetken. Ja noinhan ei saisi tehdä. Kun anteeksi on pyydetty, pitäisi mun olla se aikuinen ja unohtaa koko juttu. Helpommin sanottu kun tehty.

Nykyään Pankkiiri saa osakseen enemmän känkkäränkkää kuin minä. Johtuukohan siitä, että olen töissä onnellisen tietämättömänä aamukonfliktien aikana, vai siitä, että nyt on Batmanin mielestä isän vuoro saada osansa. Sainhan mä noita kohtauksia pari vuotta katella.