Kuis noi Feng Shuit?

Kiristallin hohtoja blogissa oli mielenkiintoinen juttu Feng Shuista. Itse en ole lainkaan kyseiseen aatteeseen perehtynyt, mutta pidän sitä vähän samana kun horoskoopit. Hauska lukea ja vertailla, mutta uskoisinko niihin? En ehkä. Tässä kuitenkin pari nostoa kyseisestä postauksesta. Onkohan meillä nyt ”Chi” kohdillaan?

Eteinen: 

• Millainen eteinen, sellainen ”chi” kodissa. 
• Kengät pois näkyviltä 
• Tavoitteena pitää esillä vain yksi kenkäpari/ perheenjäsen. Loput kaapissa. Ja usein lapsetkin eteisen kaapissa. Kai se on ok?

• Paljon valoa
•  On.

• Istumapaikka, peili
•   On.

• Tavaroille laskutilaa
•  On.

Makuuhuone: 

• Katossa ei saa missään nimessä olla kattokruunua vaan ”pyöreä lamppu, eli plafondin tapainen lamppu.” 

• Olemme harkinneet kattokruunua, mutta päädyimme pyöreään, roikkuvaan, valkoiseen valaisimeen. Ei tosin googlettamisen jälkeen plafondin tapainen.

• Ei missään nimessä elektroniikkaa tai kännykkää makuuhuoneeseen. Ne tuovat epätoivottua sähkökenttää ympärille. Eli säteilyä. :O
• Eikö kaikilla ole? Eihän perinteisiä herätyskelloja enää edes myydä. Vai?

• Sängyn alla saa säilyttää korkeintaan pyyhkeitä tai vuodevaatteita.
• Mites villakoirat? Ne tuovat luonnollista lämpöä tilaan? Meillä ei muuta sieltä löydy.

• Peiliä ei saa olla niin, että siitä näkyy sänky. Peili kutsuu kolmatta osapuolta liittoosi
•  Liukuoven peili on ja missä vaan asennossa siitä näkyy sänky. Kosiskelijat pysykööt poissa, meidän välissä nukkuu usein tulisieluinen Robin!

Lastenhuone:

• ”Vältä kerrossänkyjä ja parvirakennelmia. Jos kuitenkin täytyy pitää kerrossänkyä, niin yläsänkyyn ei missään nimessä tulisieluista lasta."
•  Meillä kerrossänky, kuten todettu. Robinia ei tohdi siis nukuttaa yläsänkyyn. Eikä perheen äitiä. Batman voi nukkua levollisesti yläkerrassa.

Keittiö:

• Suosi keltaista, ruskeita ja valkoista. Ei kuitenkaan liikaa valkeaa. 
• Meillä aika hyvin juuri ruskeaa kaakelia ja valkoiset kaapin ovet. Voi olla kyllä liian valkeaa. 

Jos kiinnostaa lukea aiheesta lisää, löytyy Bookplussasta* runsas valkoima aiheeseen liittyen.  

(Postaus sisältää yhteistyölinkin, merkitty *)

Pyssydilemma

Olenko nyt ihan sekopää? Mä en tykkää leikkipyssyistä. Eri asia joku muovinen vesipyssy, mutta meillä on Pankkiirin veljen ihan oikean pyssyn näköinen käsiase. Siinä on lipas ja kaikki! Se on kai joku kuulapyssy, eli sillä voi oikeasti ampua. Mutta ei kai tappaa. Hope not. Jopa 1,5- vuotias Robin, joka juuri ja juuri jaksaa kantaa sitä yhdellä kädellä, osoittelee sillä "pum!". En tykkää. 

Tiedän, että "pojat on poikia", mutta miksi ampuminen ja aseet liittyy poikiin? Monet miehet pitää mua ihan dorkana, mutta minkäs teet. Ja monet ovat mulle sanoneet, että kyllä ne leikkii sitten vaikka puukapulalla ampuen. Mutta se ei olekaan lainkaan niin paha asia. Se ei näytä ja tunnu oikealle.

Yksi iltapäivä viime viikolla hakiessani poikia mummiltaan, tuli Batman kainalossaan "oikeaoppisesti" joku konekivääri (tai vastaava, en tunne aseita) ja osoitteli mua sillä. Oikeasti, pelästyin! Kun Pankkiiri oli pieni, oli kuulemma kasvatusmetodina se, ettei pyssyjä suositeltu lasten leikkeihin. Mikäköhän se nykyään on suositus?

Juttelin asiasta Batmanille ja kerroin, että kai se tietää, ettei ketään saa oikeasti ampua. Se rauhoitteli mua ja sanoi "Äiti, ei tämä ole oikea ase. Ei tällä voi ketään satuttaa". Mutta jatkoi hetken päästä mietityttään "Saahan tuhmia rosvoja ampua." Ei, ei näin. Ja keskustelu jatkui.

Jostain kumman syystä tämä meille eksynyt oikean pyssyn näköinen kapistus "häviää" aika usein. Nyt se piti taas kaivaa esille naamiaisia varten ja jäänyt ikävästi poikien leikkeihin. Taitaa taas tänään piilokaapin ovi heilahtaa. 

Siinä se on

Tän pahiksen voisi Batmanin mielestä ampua

 

Ei putkeen mennyt nukutus

Ohhoh. Reilun viikon verran Robin on nukahtanut uuteen sänkyynsä yllättävän helposti. Siis oikeesti käytännössä alle viidessä minuutissa ja pelkällä sänkyyn asettamisella. Ei kosketuskontaktia. Ilmeisesti se ei ollut tajunnut, et sängystä pääsee ihan itsekin pois vaikka päivällä niin tekee.

Tänään tilanne oli toinen. Nukuttamiseen meni tunti. Eikä siinäkään mitään, mutta Robin huusi äänensä käheäksi koko sen ajan palosireenin lailla. Ensin se vaan heitti kädet ojossa "sykkyyn!" korttia. En mennyt halpaan. Sitten se päätti lähteä peruuttamaan sängystä ja lähteä vaeltamaan pimeeseen huoneeseen päämäärättömästi. Istuin sohvalla noin metrin päässä ja vein puhumatta sen takaisin sänkyynsä. Tämä toistui arviolta 30 kertaa. Luja on tahto ja sisukas on kaveri. Mutta niin olen mäkin.

Päätin koittaa poistumistaktiikkaa. Sanoin vielä vikat hyvät yöt ja laitoin taaperon hellästi sänkyynsä pupu kainalossaan ja poistuin huoneesta. Huuto alkoi saman tien. Ei kuitenkaan kovin hätäisenä, joten päätin antaa hetken koetella äänihuuliaan. Ihmettelin kuitenkin vähän kun toinen ei köpötellyt huoneestaan oven luonnollisesti ollessa raollaan. Annoin vaimenevan huudon kestää muutamia minuutteja ja loin jatkostrategiaa päässäni. Ellei toinen jopa väsähdä huutoonsa. Kun päätin käydä rauhoituskäynnillä, huomasin kauhukseni, että Robin oli peruuttanut sängystään niin, että pää oli jäänyt alimman portaan väliin. Väli on turvallinen, eli siihen ei voi kuristua, mutta toinen ei omin avuin pimeässä ja väsyneenä päässyt ansasta irti. Huusin viereisestä huoneesta Pankkiirin apuun ja rauhoitellen saimme reppanan irti pinteestä. Robin oli naama punaisena ja kuumissaan.

Päätin, että ei ole sopivaa välikohtauksen takia jatkaa unikoulua ja otin Robinin kainaloon sohvalle vesipullon kanssa rauhottumaan. Hetken Robin haukkoi henkeään kaikesta itkemisestään ja rauhottui pian. Vein sen sänkyynsä ja pupua puristaen vesipullo toisessa kädessä löysi Nukku Matti vihdoin luoksemme. Mikäköhän lienee draaman aloittaneen, mutta sängyn kanssa pitää ilmeisesti vielä opetella turvallista exittiä.

Batman ja päiväkoti

Mummini oli lukenut blogistani päiväkodin vasukeskustelusta. Näkiessämme pari viikkoa sitten, kyseli hän lisää tästä keskustelusta ja ”vasusta”. Kyseiset keskustelut ja koko varhaiskasvatussuunnitelma on nimittäin aika uusi toimintatapa. Kokonaisuudessaan päiväkodin toiminta taitaa olla muuttunut viime vuosikymmeninä kovalla kädellä. 

Keharit, vanhempaintoimikunnat, informatiiviset sähköpostikuukausikirjeet, ”geokätkentäretket” sekä lähietsintä- ja poistumisharjoitukset saavat vanhempienkin päät pyörälle. Osa näistä toiminnoista on välttämättömiä ylisuurien ryhmäkokojen johdosta. Osa taas nykyteknologian tai kasvatusmetodien muuttumisen ansiota (tai syytä, miten sen nyt kukin näkee). 

Järkytyimme kuin saimme kuulla alkukesästä Batmanin tulevan päiväkodin ryhmäkoosta. Oli vaikea kuvitella miten lähes kolmekymmentä lasta mahtuisi samoihin tiloihin. Tiloihin, jotka meistä tuntui sopivalle maksimissaan viidelletoista lapselle. Metelin taso, konflikteihin puuttuminen sekä leikkirauha tuntuivat toivottomilta. Olimme hetken epätoivoisia koko päiväkotisysteemiin.

Saimme onneksemme todeta, että hoitajien vaihtuvuudesta huolimatta homma alkoi pian toimia. Henkilökunta oli tehnyt järkevät suunnitelmat ryhmäjaoista niin, että puolet ryhmästä on aina ulkona toisten leikkiessä sisällä. Kaikki toiminta syömisestä nukkumiseen on jaettu eri tiloihin. Itse en päiväkodissa juurikaan käy, sillä Pankkiiri vie ja anoppi hakee Batmanin, mutta heiltäkin muiden äitien lisäksi olen kuullut, että meininki päiväkodissa vaikuttaa hallitulta. Tämä on kovin rauhoittava tieto mielelleni. 

Päiväkodissa käyminen on lapselle kuitenkin työtä. Hän kaipaa aikuisen lailla viikonloppuja ja aikaa rentoutua ilman ryhmätyöskentelyä. Sen olen Batmanista vahvasti huomannut. Perjantaisin hän on kovin väsynyt kuluneesta viikosta, mutta onnellinen tulevasta vapaa-ajasta. Sunnuntaina alkaa itsensä psyykkaaminen uuteen päiväkotiviikkoon. Vaikka Batmankin odottaa vanhempiensa lailla tulevaa pidempää joululomaa, on päiväkotiin ihan kiva yleensä mennä. Kaverit, viime kerrasta kesken jääneet leikit ja tutut rutiinit mielessä. Meidän tulee vanhempina ottaa vaan kohteliaisuutena, että Batman toistaiseksi viihtyy perheensä kanssa.  

Rauhallinen sunnuntai

Meidän sunnintaihin kuului aamupäivän uintireissu, koko perheen päikkärit, lasagnea, lautapelejä sekä parvekevalojen asentamista. Ajattelin vielä lähteä tässä salille rentoutumaa. 

Lasagnen valmistamista

Halloween kattaus

Kohta päästään maistelemaan

Parvekevalot asennettu

Veden voima väsyttää

Käydään perheen kanssa pari kertaa kuussa uimassa. Yleensä sunnuntaisin. Polskitaan lasten-, terapia- ja liukumäkialtaassa kolmisen varttia ja saunotaan päälle. Paluumatkalla pitää mun mennä autossa taakse poikien väliin istumaan, ettei Robin nukahda siinä n.10 minuutin matkassa. Mullakin alkaa silmä painamaan. Kotona nopeesti ruokaa naamaan ja kaikki päikkäreille. Vedessä on elementtinä jotain taikaa, se pistää väsyttämään. Lapset nyt toki liikkuu uidessa paljo, mutta väsymys tarttuu meihin aikuusiinkin, vaikka vaan lillutaan vedessä. Eli nyt päikkäreille. 

Pieni mies, iso reppu

Oh, onnistuneet juhlat!

Oli muuten super hauska Halloween. Meidän perheen ekat naamiaiset ever ja sen mukaisesti panostettiin juhliin. Tehtiin kaikki kurpitsalyhdystä ja naamiaisasuista teemaväritarjouluihin. Vaikka pari valitettavaa peruutusta tuli, vipiinä riitti ja tunnelma oli katossa. Sori naapurit, mut onneksi bileet loppu ennen kasia. Pankkiiri oli inkkari, mä Toy Storyn Jessie, Robin oli pikku norsu ja Batman oma itsensä. Ensi vuonna uudestaan! 

Teemaväreinä musta ja oranssi

Kurpitsalyhtyjen askartelua

Koktailsiili

Toy Storyn Jessie "Jiihaa!"

Valmis kurpitsalyhty

Lakritsamuffineja

Kissa, Jessie ja kaksi pientä norsua

Inkkari Pankkiiri

Robin norsuna

Batman!

Krokotiilin ja norsun risteytys

Harry Potter ja sen kaveri

Tarjoiluja

Cowboyt