Luonnossa

Ennätyslämpimät syysilmat sen kun saavat jatkoa. Viikonloppuna Helsingissä oli sellaiset 15-20 astetta ja poutaa. Kävimme lauantaina poikien kanssa kävelyllä ja syöttämässä sorsia Talin golfkartanon kupeessa. Selkeitä syksyn merkkejä kuitenkin löytyi - värien leikittelyä puissa ja syyslehtiä sekä sieniä maassa. Keräsin luonnosta palan syksyä mukaan meidän olohuoneeseen. Ruokapöydälle Marimekon Sukat makkaralla- vaasiin ilmestyi korkea kimppu puun oksia ja jotain viljaa. Edullinen ja hauska vaihtoehto kaupan leikkokukille.

Pienen suuri päivä

Eilen vietettiin poikien kaksivuotta täyttäneen serkun synttärijuhlia. Tarjoilut olivat todella maittavat ja pieni sankari käyttäytyi herrasmiesmäisesti. 

Voin vaan kuvitella millainen meno tulee lähivuosien synttärijuhlissa olemaan kun poikakatraamme (ja meteli) kasvaa sekä vauhti kiihtyy. Batmanin osalta seuraavilla synttäreillä voi olla jo ns. "omia" kavereita, eli esim. päiväkodin ystäviä. Tämä tuo jo heti uusia haasteita juhlien järjestämiseen. Mutta ainahan noita on tosi kiva suunnitella ja toteuttaa.

Onnea vielä sankarille ja kiitos isäntäperheelle lämminhenkisistä juhlista!

Arvokeskustelua

Eilen n.klo.22.45. Makoilimme Pankkiirin kanssa sängyssä ja keskustelimme työasioista. Joo apua, mikä meitä vaivaa? Mutta pakko myöntää, että silloin tällöin on ihan suositeltavaa keskustella siitä mitä kumpikin kuitenkin suurimman osan päivästä tekee. Se auttaa pitämään perspektiiviä ja ymmärtämään huonojen työpäivien jälkeistä mahdollisia ärrimurrikohtausta kotosalla. Puolin ja toisin. Ja muutenkin on ihan mielenkiintoista kuulla mitä eroja ja tapoja (pankkialalla ja digitaalisen markkinoinnin alalla niitä on paljon.) töissämme on.

Pääaiheeksemme kiteytyi johtaminen. Mikä tekee hyvän johtajan ja mitä ominaisuuksia alaisia parhaiten tukevalta ja kannustavalta johtajalta tarvitaan. Aiheeseen keskeisesti liittyen esille tulivat yrityksen arvot. Pankkiiri kysyi multa mitkä ovat meidän yrityksen arvot. *Klumb*. Osasin nimetä neljästä kaksi. Ei huono, mutta ei läheskään erinomainen. Tai monen johtajakoulutuksen käyneen mielestä varmaan hyvinkin huono. Yrityksen arvoihin kun perustuu tai tulisi ainakin perustua koko organisaation toiminta ja työtavat.

Ajatukseni jäivät pyörimään arvojen maailmaan. Työelämän arvot istuisivat erinomaisesti perhe-elämään. Lainatakseni vaikka oman työpaikkani arvoja, jokainen niistä istuisi paremmin kuin hyvin meidän perheen arkeen. ja niitä nouttamalla pääsisi pitkälle. Vapaasti käännettynä ne menevät kutakuinkin näin.

Build knowledge - Vaali tietoa

Jo raskaustestin kahden viivan jälkeen alkanut asioiden tutkiminen, eri ongelmien ratkominen ja tilanteiden selvittäminen saa lopulta aikaan hurjan määrän tietoa. Tietoa parhaista hinta-laatusuhteen välikausihaalareista, tuplavainujen rakenteista, kestovaippojen ekologisuudesta, eri unikoulujen toimintatavoista ja lapsen kehityksen vaiheista. Lista on loputon. Tätä tietoa ei ole koskaan liikaa ja vaikka olisi suurperheen vanhempi, löytyy tällä saralla aina kehittämistä. Mutta lisääkö tieto tuskaa, eli voiko tietoa olla joskus liikaa?

Take action - Tartu toimeen

Vanhempana oleminen vaatii paljon käytännön tekemistä. Vaipan vaihdosta harrastuksiin kuskaamiseen. Pahan univelan keskellä joskus jopa tiskikoneen tyhjentäminen tuntuu ylivoimaiselta. Kuitenkaan ongelman vatvominen ei pitkälle johda. Pitää keskittyä ongelman ratkomiseen, ei itse ongelmaan. Pitää ottaa hirveä sarvista ja toimia. Joskus toimeen tarttuminen voi olla avun pyytäminen. Se, jos joku on vahvuutta.

Create value - Tuota arvoa

Tämä on näistä arvoista moniulotteisin. Arvoa voi tuottaa niin monella tasolla. Vanhempana lasten kasvattaminen ja sosiaalisten taitojen opettaminen on äärimmäisen arvokasta. Rajat tuottavat arvoa. Perhe-elämän arjessa arvokasta on myös yhteinen aika, aito läsnäoleminen sekä turvallinen ympäristö.

Show passion - Näytä, että välität

Tämä arvo ei paljon selittelyä kaipaa. Rakkaus ja hoivaaminen ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin rajojen asettaminen. Niiden avulla lapsesta kasvaa ehjä ja itseään arvostava yksilö.

--------------

Kesken keskustelun väliimme kömpinyt Robin käänsi kylkeä. Pankkiirin puhuessa johtamisesta ja siitä mitä merkitystä hyvällä johtamisella on tehokkaalle myynnille, päättyi monologi seuraavaan minulle kohdistettuun kysymykseen: "Kuka tekee lopulta myynnin?" Olin jo nukahtamisen rajamailla enkä heti jaksanut vastata. Mutta Robin teki sen puolestani. Unen välistä kuului päättäväinen "Minä!". Voi kyynel paljon meitä nauratti. Ehkä arvojen mukaan kasvattamalla luodaan tulevaisuuden johtajia ja myynnin tekijöitä. ;)

Pääkonttorin lounaspaikan seinällä loistavat yrityksen arvot. Pitäisiköhän meidänkin kodin keittiöön laittaa vastaavat?

Sairasta?

Tää oli meno eilen alkuillasta korvatulehduksien ja kotipäivän jälkeen. Konemusa päälle ja reivaamaan - antibioottia tehokkaampi parannuskeino. Sairasta menoa, eikös? 

Terveystilakatsaus

Molemmilla pojilla todettiin eilen korvatulehdus. Kerta se on ensimmäinenkin. Antibiootit puri heti ja tänään normi päivä. Liikeellä on ainakin vesirokkoa ja vatsatautia. Katsotaan mitä siis seuraavaksi.

Nyt keskitytään kuitenkin terveenä olemiseen. Ja siihen, että viikonloppuna juhlitaan kaksivuotiasta serkkua. Ehkä muuten raikkain ja mielyttävin syyskuu naismuistiin.

Isompi äiti

Batmanin päiväkodissa oli eilen vanhempainilta. Perusasioiden läpikäymisen ja marjapiirakkakahvien jälkeen alkoi mielenkiintoisin osuus. Ohjaajat olivat järjestäneet pienen leikkimielisen harjoituksen, johon me vanhemmat saimme osallistua. Ideana oli, että he heittivät ilmoille väitteen ja meidän piti asettua huoneessa mielestämme oikeaan kohtaan janalla "täysin samaa mieltä" ja "täysin eri mieltä".

Väitteet olivat aiheeltaan erilaisia - lasten suvaitsevuudesta kierrättämiseen ja itsensä toteuttamiseen. Harjoitus sai aikaan hajontaa meidän vanhempien kesken. Osa eroista oli tulkinnanvaraisia, mutta tuli erille selkeitä arvoerojakin. Ehkä eniten keskutelua herätti väittämä "Minusta on tärkeää, että lapseni on kaikkien kaveri". Itse asetuin tässä väittämässä noin puoleen väliin janaa. Perusteiluina se, ettei kukaan voi olla kaikkien kaveri, mutta lasten tulee oppia toimia ja käyttäytyä niiden kanssa, jotka eivät kuuluu parhaimpiin ystäviin. Siinä on meillä kaikilla on oppimista. Sosiaaliset taidot elämässä on musta suurin voimavara mitä voi olla. Niille vanhemmille, jotka ovat kohdanneet lapsiensa kohdalla syrjintää ja leikeistä ulosjättämistä, oli aihe herkempi.

"Minusta on tärkeää, että lapseni ymmärtää erilaisuutta" oli minusta ehkä merkittävin väittämä. Tämäkin on sosiaalinen taito, jota ilman ei nykymääilmassa pärjää. Erilaisuus voi ilmetä niin fyysisesti erinäköisyydellä tai -värisyydellä tai luonteenpiirteissä ja kulttuurieroissa. Eri tempperamenttien kanssa toimeentuleminen sekä niiden ymmärtäminen on elintärkeää. Tämäkin aihe sai keskustelua ja kysymyksiä aikaiseksi.

Kaiken kaikkiaan vanhempainillasta jäi käteen taas kerran arvostuksen tunne - mitä kasvatusvelhoja ne päiväkodin tädit ovatkaan! Ei voi kun ottaa opiksi, niin paljon oli hyviä neuvoja ja jekkuja heillä hihassa. Osa näistä menee varmaan ryhmäpaineen ja ohjaajien vaihtuvuudesta johtuvaan vieraskoreuteen, mutta se ei vähennä niiden arvostusta. Tässä seikkoja, josta voisin ottaa vinkkejä meidän kotiin.

1) Päiväkodissa ei tarvita jäähypenkkiä. Rauhottumishuone riittää. Sinne lapset ymmärtävät kävellä välillä jopa omasta aloitteesta huomatessaan, että voisi olla hyvä hetki ottaa omaa aikaa.

Siis mitä ihmettä??? Mitä päiväkodissa laitetaan lasten aamupuuroon?

2) Päiväkodissa näkkileipä on suurella jalustalla. Sillä voidaan lahjoa, kiristää ja saada ihmeitä aikaan.

Meillä ei näkkärillä pitkälle pötkittäisi. Uhkailun ja rangaistuksien välineiksi tarvitaan lemppari leluja, karkkipäivää, iPadia, pleikkaripelejä sekä yhteistä jokailtaista pötköttämishetkeä äidin ja isän sängyssä (tässä ammutaan jo kovilla). Ostan tänään näkkäriä.

3) Päiväkodissa ei ole koskaan kuultu, että joku ei haluaisi mennä nukkumaan. Päiväunet sujuvat lähes aina ongelmitta sujuvasti ja ilman vastaanpanemista.

Batman ei nuku koskaan kotona päiväunia.

4) Päiväkodissa annetaan aina mahdollisuuksien salliessa lapselle "tilaa" oman rytminsä toteuttamiseen. Hidas pukija laitetaan ensimmäisten joukossa eteiseen ja annetaan kannustaen ja mahdollisuuksien rajoissa pukea omaan tahtiinsa. "Kiire on aikuisen keksintö".

Meillä puetaan lapsen puolesta, jos tulee kiire. Kiire on yllättävän usein. 

Kotiin tullessa olin kasvanut monta senttiä äitinä. Olalle taputus ja satakertainen hurraahuuto päväkodin henkilökunnalle. Ehkä rankin ammatti ikinä. Arvostan.

Virhe kalenterissa

Kalenteri näyttää syyskuuta, mutta sen täytyy olla erehtynyt. Nimittäin Helsingin kesä jatkuu, minkä kerkiää. Robinin nuha ei hellitä, mutta nenäsumute antaa yörauhan. Sen laittamisessa on haasteensa. Sanotaanko, että suklaa lahjonta-apuna tulee enemmän kun tarpeeseen.

Siivouspäivä ja esillä taas yksi vintage-löytö. Eilen pizzaa, tänään bouillabaissea, huomenna burgundinpataa. Jäähyllä ollutta pleikkarin pelaamista ja lenkkeilyä. Siinä teemat tälle lauantaille. 

Mukavaa lauantaita kaikille!