Meille on tullut jo tavaksi, että sunnuntaiaamuna pojat lähtee uimaan ja mä jään kuuraamaan asuntoa. Pakko myöntää, ettei tulisi siivottua näin hyvin (eikä usein) ellei asunto olisi kaupan. Tänään otin ässän hihasta ja leivoin juuri ennen näyttöä pipareita, joita laitoin myös tarjolle mahdollislle asiakkaille. Asuntokaupat kun ovat kuulemma tunneasioita. Jospa hyvä tuoksu heti ovella vaikuttaisi alitajuntaisesti jonkun ostajan päätökseen.
Asunto on ollut vain muutaman kuukauden myynnissä, mutta täytyy myöntää, että alkaa hieman painaa. Onneksi pian on joululoma ja asunnon myymisessä tauko. Voi olla, että ellei asunto ennen sitä mene kaupaksi, alkaa markkinat taas vilkastua alkuvuodesta. Kevättä kohti mennessähän tunnetusti ihmiset alkavat kaipailla muutosta ja uusia asioita elämäänsä. Toisaalta, ei ole täysin poissuljettu ajatus lopettaa asunnon myyminen ja jatkaa rakkaassa kodissamme eleilyä. Tykätään tosi paljon tästäkin, eikä lisätilalle ole akuuttia tarvetta. Pidetään kuitenkin peukut taas pystyssä, että sopiva asiakas osuisi tänään meidän ovelle!
















