Sokerihääpäivä

Kuusi vuotta sitten oli Helsingissä lumeton talvi. Koko talvena ei tullut pysyvää lumipeitettä. Tamikuun 19.päivä vuonna 2008 oli järkyttävä räntämynrsky. Tuuli puuskittain ja räntää satoi viistottain. Olin menossa naimisiin sinä päivänä. Suunnitemamme oli ollut ottaa hääkuvat kauniissa lumisäässä Vanhassa kirkkopuistossa. Suunnitelmat on tehty rikottavaksi. Ja huono sää on onnellinen avioliiton merkki. Ja mitä näitä nyt on. 

Tänään on sokerihääpäivämme, jota vietimme eilen. Pankkiiri pääsi yllättämään ja oli hoitanut lastenvahdin meidän suunnatessa ennalta nimettömään määränpäähän syömään. Ravintola osoittautui Etu-Töölön Atelje Finneksi. Olimme ensikertalaisia. Miljöö vaikutti heti miellyttävälle. Ravintola oli kodinomainen, riittävän pieni ja lämminhenkinen. 

Söimme kolmen ruokalajin menut. Mulla oli alkupalana punajuurikeittoa, jossa oli ankkaa. Kuulemma jäätävän kylmän sään johdosta kyseistä annosta oli myyty alkupaloista eniten. Ja todella maukastahan se oli. Pääruokana söin päivän liha-annoksen, joka oli karitsan paahtopaistia, kikhernepyreetä ja tomaattipaistosta. Annos oli täysi kymppi suussa sulavan lihan ja yhteensopivien lisukkeiden ansiosta. Pankiiirikin tykkäsi paljon valitsemastaan pippuripihvistä. Jälkiruoka ei ollut meillä kummallakaan erikoinen (Pankiirilla juustoja ja mulla sitruunamadeleine), mutta ei se millään tapaa illallista päässyt pilamaan. Itse en edes ollut tilatessani tiennyt mitä tulevan pitää, tykkään vaan sitruunasta jälkkäreissä. Liharuokia ravintolassa osattiin ainakin tehdä parhaalla mahdollisella tavalla ja laadukkaista raaka-aineista. Molemmat annoimme kokonaisarvosanaksi Atelje Finnelle kiitettävän.  Voidaan siis lämpimästi suositella. 

Tauon paikka

Blogi-inspiraatio on hakusessa. Mahtunut aika paljon kaikkea pureskeltavaa tähän alkuvuoteen ja jostain syystä jutun juurta ei ole paljon löytynyt. Sallittakoon se välillä. 

Talvi se käynnistyi lopultakin Helsingissä ja nyt ollaankin sitten värjötelty reilun kymmenen asteen pakkasissa. Aurinkoa on riittänyt ja sehän kelpaa. Väkisinkin näin kevättä kohti mentäessä ajatukset siirtyy jo pikkuhiljaa kesäisiin tunnelmiin. Ei olekaan kuin kaksi kuukautta ja Teneriffa kutsuu. Josko siihen mennessä ollaan saatu vähän hiihdellä ja luistella. 

Vastaan tuli kuva, jonka nappasin puhelimella Italian reissulta viime vuonna. Mahtava tunnelma ja meininki! Olkoon kuvan nimi "Tauko". Sellaista kaikki tarvitsee välillä. 

Synttärien humaa

Batmanin lähestyessä viiden vuoden ikää, alkaa lastenjuhlien rumba. Ensimmäistä kertaa kutsut ovat usein vain lapsille ja niissä panostetaan lapsille mieluisaan tarjoiluun ja ohjelmaan. Sankarin vanhemmat tarjoavat ilmaista lastenhoitoa ja kaikilla on niin mukavaa.

Batmanilla oli viikonloppuna kahdet tarhakavereiden viisivuotisjuhlat, molemmille päiville omansa. Ensimmäisiin poika jäi ilman vanhempia. Kyseessä oli tyttökaverin juhlat, joten meidän supersankarifriikki oli hieman hämillään prinsessa teemaisista kemuista. Kotiin poika kuitenkin saapui ylpeänä arteenetsinnästä löydetty Barbie- lahjapussi kainalossaan. Eilen me vanhemmatkin pääsimme nauttimaan naapurin mukavista synttäreistä. Pari tuntia meni hetkessä kun lapset osaavat aika hyvin jo viihdyttää toisiaan.

Batmanin omatkin syntymäpäivät lähestyvät uhkaavasti. Olemme tänävuonna pitämässä kahdet juhlat: yhdet lapsille, toiset sukulaisille. Muiden juhlista saa hyviä ideoita tuleviin lasten kesteihin. Mitä niitä nyt nyt on. Ongintaa, aasin häntää ja aarrekarttoja. Prinssinakkeja, jäätelökakkuja ja mokkapaloja. Katsotaan mitä nuori mies juhliinsa valitsee, luultavasti kaiken mahdollisen. Olihan se kutsumassa kaikki vajaa kolmekymmentä tarhakaveriaankin kotiinsa. Vähän jouduttiin kuitenkin karsimaan. Mutta kaikista uskomattominta tässä kaikessa on se, että lapsihan täyttää jo viisi vuotta! Vuoden päästä täytelläänkin jo esikouluhakemuksia. No, juhlitaan ensin nämä vielä kuitenkin niin pienen pojan juhlat alta pois.

Ensilumi

Olen ollut kahden vaiheilla siitä, että haluanko tänä talvena enää lainkaan lunta. Ollaan jo sinnitelty näin pitkälle, niin voisi keskittyä jo kevääseen. Ajatus siitä, että kevät tulisi (muka) nopeammin kun ei olisi lumia mitä sulatella, houkutteli kovasti. Mutta toisaalta hiihtäminen ja lumen tuoma valoisuus tekisi hyvää. Se on kuitenkin ollut koko ajan selvää, ettei ole mitään niin kurjaa kuin harmaa, pimeä vesisade.

Kun eilen huomasimme ikkunasta maan peittyneen valkoisella, tiesin mitä mieltä oikeasti olin asiasta. Olimme aamulla aivan innoissamme kun tiesimme, että ulos voi mennä tekemään muutakin kun hortoilemaan märkään ja pimeään. Lunta oli tullut sellainen muutaman sentin luokkaa. Silti päätimme heti kaivaa varastosta pilkkipulkkamme ja suunnata lähimpään pulkkamäkeen. "Tää on kivempaa kuin pelaaminen (pleikkarin)!" huusi Batman ja se on sanottu paljon se. 

Ei mikään kuramatto

Meidän eteisen vanha matto oli aikansa elänyt ja sen kulma oli pysyvästi kääntynyt niin, että siihen meinasi kompastua. Löysin Elloksen aleista puuvillaisen harmaansävyisen pitkän Zorro-maton. Vaikka matto onkin konepestävä, ei se materiaalinsa takia ihan lapsiperheen kuramatosta mene. Sitä varten onkin lähempänä ulko-ovea oikea kuramatto, jonne kengät voidaan jättää. Yksi ongelma matossa on - se ei meinaa pysyä paikallaan. Varsinkin kun lapset tykkäävät juosta juuri tuota kohtaa ympäri. Homma on ratkaistu liukuestematolla. Tällä kertaa ulkonäkö meni käytännöllisyyden edelle, saas nähdä ollaanko pesemässä mattoa joka viikko. Ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen hankintaan.

Arki suloinen

Reilun kahden viikon loma lähenee loppuaan ja paluu arkeen alkaa painaa jo päälle. Tällaisen harmaan ja suunnittelmattoman lomajakson jälkeen näkee paljon valoisia puolia tulevassa arjessa.

Kaverit
Batmanilla on ollut jo kova ikävä päiväkodin kavereita. Eihän se tietenkään sitä myönnä, mutta asia selviää kun juttuihin tulee koko ajan lisää mausteita tarhakavereista.

Robin taas muistuttaa joka iltaisessa juttelutuokiossa, että haluaisi jo nähdä serkkuaan ja mummia aamulla.

Omakin sosiaalinen elämä on ollut lomalla laiskaa, vaikka voisi kuvitella toisin. Työkavereitakin voi tulla ikävä.

Rutiinit
Koko perhe tuntuu väsyneemmältä lomalla. Nukutaan yksinkertaisesti liikaa. Kymmenen aikaan aamulla starttaava päivä alkaa laiskasti ja minkään järkevän tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealle. Kukaan ei halua ulos ja koko päivän rytmit mitä sattuu. Pian totuus iskee päin silmäpusseja kun herätyskello soi kuuden jälkeen. Yksi aamu kuitenkin vielä löysäilyä edessä.

Loma laiskistaa eikä liikunta ole tuntunut maistuvan. Arki tuo toivottavasti tullessaan uutta buustia urheilun harjoittamiseen. Toivossa on hyvä istua sohvalla.

Olisi myös mukava syödä kaksi lämmintä ruokaa edes suhteellisen normaaliin lounas- ja päivällisaikaan. Ei siinäkään tosin mitään kovin pahaa ole, että syötiin juuri äsken lettuja hillolla ja jäätelöllä päivällisaikaan. Pidemmän päälle housujen vyötäröt eivät vaan kestä ikuisia spontaaneja lettukestejä.

Pelivieroitus
Perheen kahdella vanhimmalla pojalla on livennyt täysin pleikkarin peluu käsistä. Ja lomalla, näillä säillä se onkin ihan hyväksyttävää. Joulupukki toi uuden Lego Marver Superheroes pelin, joka on ilmeisen koukuttava. En tiedä kummalle heistä arjen tuoma vieroituskausi tekee enemmän tiukkaa, mutta itse olen ainoastaan onnellinen asiasta.

Aikansa kutakin, so long joululoma.

Kulttuuripäivä

Vietettiin eilen Helsinkipäivää perheen kanssa. Käännyttiin alennusmyynneissä, syötiin mehukkaat hampurilaiset Morrison's ravintolassa sekä kipastiin Lasten Kaupunki- museossa Senaatintorilla. Pojat näkivät myös ekaa kertaa Stockmannin jouluikkunan - ei kovin usein vissiin poiketa kaupungilla. Lasten Kaupunki oli kaikille mukava kokemus, jossa tutustutaan Helsingin menneisyyteen eri muodoissa. Lapset tykkäsivät pukeutua eri asuihin kun taas mun suosikki oli 70-luvun mummola. Harmi, ettei siitä tullut otettua kuvaa. Myös vanhat lelut kiinnostivat kaikkia. Ilmainen, ihan Helsingin ytimessä sijaitseva hauska museo on juuri sitä mitä tarvitaan lisää.