Lastenjuhlat

Kymmenen alle kuusivuotiasta lasta. Kaksi tuntia. Kaksi aikuista. Läjä mieluisia lahjoja. Paljon sokeriherkkuja. Kolme ohjelmanumeroa. Ja selvisimme hengissä!

Näin ihka ensimmäisien vain lapsille suunnattujen synttärijuhlien jälkeen voi vaan huokaista helpotuksesta. Ei ainoastaan siksi, että juhlat ovat ohi vaan siksi, ettei kenellekään sattunut mitään, ei tullut riitoja eikä mitään hajonnut. Kaikki meni oikeastaan oikein mukavasti. Tärkeää lastenjuhlien onnistumiselle on, että on varattu sopiva määrä ohjattua ohjelmaa. Meillä ohjelmanumeroita oli kolme ja se tuntui sopivalle määrälle. Lapset kuitenkin tahtovat myös leikkiä omia leikkejään eikä keskittymiskykyä kovin moniin "pakko" leikkeihin ole riittävästi. Batmanin juhlissa pyörittettiin pulloa lahjojen antamisen yhteydessä, etsittiin kartan avulla aarteita ja esitettiin eri eläimiä.

Yhden asian otin opikseni. Ensi kerralla en juurikaan aio leipoa. Korkeintaan pullaa tai vastaavaa. Jo näihin juhliin päätin jättää kakun tekemättä, sillä kokemuksieni mukaan se ei usein ole lapsien keskuudessa kovin suosittua. Nyt olin leiponut pätkismuffineja ja cake popseja. Loput tarjoulut olivat kaupasta valmiina ostettuja. Ja kuinka kävikään. Prinssinakit, lihapullat (ne olisin tosin voinut tehdä itse), suolatikut, suolakalat, popkornit, keksit ja pikkupullat (nämä teen ensi kerralla itse) olivat hittejä. Muffinit jäikin suurimmaksi osaksi tänään tarjottavaksi ja cake popsit puoliksi syötynä lautasille.

Noin tunnin päästä meidän asunto täyttyy taas vieraista, tällä kertaa sukulaisista. Tähän juhlaan leivoin kakun sun muuta, mutta näistä postaus myöhemmin. Onnea rakas esikoisemme!

Urheiluloma

Vietettiin muutama päivä siskon perheen kanssa Vierumäellä. Kuvia tuli otettua harvinaisen vähän, mutta vaikka kaikki vähäisetkin otokset ovat sisältä otettuja, vietimme paljon aikaa ulkoillen. Lapset pääsivät joka päivä pulkkamäkeen ja kerran uimaankin. Aikuiset saivat urheilla omien mieltymyksien mukaan, me panostettiin Pankkiirin kanssa hiihtämiseen. Kävin joka päivä (kolme kertaa) juuri ajetuilla hiihtoladuilla parin asteen pakkasessa. Koska kyseessä oli kauden ensimmäiset murtsikat, paikat menivät luonnollisesti hieman jumiin. Mutta nyt kuin alkuun ollaan päästy, täytyy käydä testaamassa noi meidän takapihalta lähtevät golfkentän ympäri kiertävät ladut.

Valokuvaushaaste

Valeäiti julkisti valokuvaushaasteen, johon yllytyshulluna on tartuttava. Ideana on julkaista helmikuun jokaisena päivänä eri teeman alle sopiva otos. Kyseinen kuva tulee julkaista päivittäin. Haasteessa voi toki käyttää myös vanhoja kuvia, mutta olisi hauska käyttää luovuutta ja huumoria. Itse aion käyttää julkaisemiskanavina sekä tätä blogia, että pääasiassa omaa Instagram tiliäni. Jos siis tahdot seurata projektia täysivaltaisesti, kannattaa viimeistään nyt aloittaa Istragramin Veeruska81- tilin seuraaminen. Kuvat voi olla otettu kameralla tai puhelimella. En anna laatutakuuta ja projektin täysin ohjeiden mukaan onnistuminen ei ole taattu. Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Tässä kuvien aiheet:

1.2. Lumi
2.2. Odotus
3.2. Yhdessä
4.2. Kulma
5.2. Toisinpäin
6.2. Muut
7.2. Minä
8.2. Hän
9.2. Aika
10.2. VMP
11.2. Kotona
12.2. Lähikuva
13.2. Sun vuoro
14.2. Äiti
15.2. LOL
16.2. Ensimmäinen
17.2. Kaunis
18.2. Ruma
19.2. Iloa
20.2. Valivali
21.2. Ylöspäin
22.2. Eväät
23.2. Aamu
24.2. Houkutus
25.2. Hymy
26.2. Kivikova
27.2. Pehmeää
28.2. Valo

LUMI

You are fired!

Muutama viikko sitten oli se päivä. Päivä kun sain kenkää. Potkut, fudut, lappu luukulle. Päivä kun istuimme työporukalla hiljaisina neuvotteluhuoneessa kuuntelemassa syitä siihen miksi koko Suomen toimisto suljetaan tammikuun lopussa. Säästöjä, keskittämistä, kulujen leikkaamista. Olimme onneksi voineet sulatella asiaa jo muutaman viikon ajan.

Uuden vuoden aatonaatto. Istun sohvalla pyjamassa ja katson perheeni kanssa lasten aamuohjelmia televisiosta. Joululoma on noin puolessa välissä. Saan tekstiviestin pomoltani, että pikaisesti yhteiseen puhelinpalaveriin. Arvasin heti mistä on kyse. Nyt ei kunnian kukko laula. Ja niinhän siinä kävi. Huonosti. Loman sävy muuttui kertaheitolla.

Eikä tämä uutinen ole lainkaan ainutkertainen. Tuntuu, että tällä hetkellä leikkaamiset ovat arkipäivää hyvin monella alalla. Digitaalisessa markkinoinnissa on onneksi suhteellisen paljon vapaita työpaikkoja auki ja osaajille on aina tilaa. Olen toiveikas uudet työpaikan suhteen. Aikajänteestä sopivan paikan löytämiselle ei ole tietoa.

Tämä koko tammikuun kestänyt työnhaku on ollut henkisesti raskasta. Pakon alla on tullut ensin miettiä mitä sitä itse haluaa ja sitten kartoittaa mahdollisuutensa. Laittaa viestiä kontakteille ja silmäillä avoimia paikkoja. Hakemuksia, haastatteluita, odottamista.

Onnekseni olen saanut vertaistukea, koska irtisanominen koski koko meidän tiivistä työporukkaa. Kaikki ollaan samassa veneessä. Pahempihan se olisi, jos olisi ollut vaikka harvoja, joista olisi päätetty luopua. Olemme työlounailla pohtineet ja analysoineet tilannetta sekä punninneet vaihtoehtoja. Toisaalta tämä luo kilpailutilanteen, sillä osa meistä hakee samoihin paikkoihin.

Tänään on viimeinen työpäivä. Huomenna juhlimme firman hautajaisissa. Olen ollut samassa työpaikassa kohta kuusi vuotta, joten tämän irtisanomisen voi (toivottavasti) piankin kokea positiivisena elämän suunnan muuttajana. Joskus voi tarvita kirjaimellisesti potkun persuksiinsa, jotta tohtii muuttaa elämäänsä. Aikansa kutakin. Haikeaa tämä silti on. Tykkään kovasti työstäni ja ennen muuta työkavereistani sekä rennosta tunnelmastamme toimistolla. Mutta koska koen olevani muutosmyönteinen ihminen, uskon, että muutos on lähes aina hyvästä. Muutos on kehitys ja oppimisen paikka. Muutos on tässä ja nyt.

Talista kuuluu

Olen saanut palautetta blogini hiljaiselosta. Koitan parhaani mukaan tehdä ryhtiliikkeen, mutta en voi luvata mitään. Joskus ei vaan juttu kulje. On tietysti mukava kuulla, että lukijat kaipaavat höpinöitäni. Tässä tiivistetysti pieni kuulumispaketti ajankohtaisista asioista.

Asunnon myynti: 

Päätimme joululomalla lopettaa asuntomme myymisen toistaiseksi huonon markkinatilanteen takia. Ja koska meidän ei ollut mikään pakko myydä. Vaikutti siltä, että tällä hetkellä ainakin Helsingissä on ostajan markkinat ja myyjät vikisevät perässä. Toki tässä on monta muutakin tekijää, esim. alueen haluttavuus ja kysyntä vaihtelee. Tilanne voi muuttua piankin, mutta nyt nautitaan tästä kodista täysillä. Ihanaa kun ei tarvitse hinkata kotia putipuhtaaksi pakosta joka viikko. Ja ihanaa kun ei tarvitse pettyä kun näytössä käyneet kovin kiinnostuneilta vaikuttaneet eivät sittenkään palaa tarjouksen kanssa. Näin on hyvä. Ainakin jonkin aikaa.

Loman odotus:

Kanarian aurinko saa luvan lämmetä kovaa vauhtia ennen maaliskuun puolta väliä. Silloin odotamme vähintään Suomen kesäsäitä ja mukavaa rentoa lomamatkaa. Väliin mahtuu vielä helmikuu, josta pidän talvikuukausista eniten. Helmikuussa päivä alkaa selkeästi pitenemään ja usein lumipeite valaisee.

Synttärikausi alkaa: 

Helmikuussa alkaa meidän perheen synttäriputki. Kaikki neljä kun ovat syntyneet vuoden alkupuoliskolla. Toistaiseksi ollaan kuitenkin panostettu vain lasten juhliin, mutta ei sitä tiedä, jos tänä vuonna innostuisi juhlistamaan myös meidän vanhempien harmaantumista.

Hoitokuviot:

Robinin päiväkotihakemus on laitettu eteenpäin. Jos hyvin käy, ensi syksynä olisi tarkoitus aloittaa samassa tarhassa isoveljen kanssa. Robinin kanssa tämä tulee varmasti olemaan helppo muutos, sillä poika on hurjan sopeutuva.

Sellaista meille.

Lukunurkkaus

Ostettiin joku kuukausi sitten käytetty lepakkotuolin runko. Ajatuksena on ollut etsiä siihen nahkapäällistä. Niin ollaan tehtykin, mutta sopivan löytäminen on yllättävän vaikeaa. Perus Vepäsäläiset tai edes Stockmann ei myy lepakkotuolin päällisiä. Paitsi jälkimmäinen mustana. Meillä on selkeästi tiedossa millaisen haluamme ja olemme sellaisen yhdestä liikkeestä bonganneetkin. Hinta on kuitenkin yllättävän korkea, joten hankinta on jäänyt toistaiseksi tekemättä. 

Tänään anopin kanssa aiheesta puhuttaessa, tuli esille, että hänellä on varastossa kangaspäällinen. Saimme sen lainaan, kunnes sopiva nahkapäällinen löytää tiensä meille. Ei hassumpi! Sopii meidän olkkarin väreihin ja nyt meillä on vihdoin se kauan kaivattu lukunurkka. 

Supersankareita, onko heitä?

Eilen Batmanilla noussut kuume pitää meidät tänään sairastuvalla kotosalla. Lähes kaikki kohta viisivuotiaan jutut pyörivät eri supersankareissa. Olen itse sitä myötä viisastunut huomattavasti sillä saralla. Olen oppinut, että Stan Lee on Marvel hahmojen (eli suurimman osan tunnettuja supersankareita) luoja, mutta näihin ei kuulu Batman, Robin ja Teräsmies. Ne ovat DC Comicsin tuotantoa. Batman on Bob Kanen ja Bill Fingerin ja Teräsmies Joe Shusterin ja Jerry Siegelin käsialaa (Piti tarkistaa nimet vielä Wikipediasta).

Kysyin Batmanilta, että jos se saisi olla yhden päivän ihan mikä vaan supersankari, kuka se haluaisi olla? Ylenvahva Hulk, lentävä Batman, lihaksillaan pullisteleva ukkosen jumala Thor vai kenties seittiä heittelevä, notkea Hämähäkkimies. Batmanin vastaus oli kuitenkin selkeä. Hän tahtoisi olla Avengers porukan Hawkeye, eli Haukansilmä. Haukansilmä on värikkääseen pukuun pukeutunut jousimies, joka omaa viinissään monenlaisia ns. "temppunuolia". Haukansilmä on jokseenkin uhmakas ja voimakkaan itsetietoinen, joten hän on usein napit vastakkain joukkueiden muiden jäsenten kanssa. (Wikipedia). Ei mitään erityisiä supervoimia. Silti ihailtavaa rohkeutta ja sisäistä voimaa. Aikalailla saavutettavissa olevia supersankarin piirteitä. Ei kun kauppaan ostamaan Batmanille synttärilahjaksi jousipyssyä. NOT. 

Kuka supersankari itse haluaisit olla? Mä olisin ainakin Fantastic Fourin Storm (Näkymätön Nainen), sillä se osaa muuttua näkymättömäksi. Voisi olla kärpäsenä katossa monissa mielenkiintoisissa tilanteissa. 

Batman sai huoneensa seinälle itsenä näköisiä tauluja