Laivalla

Oltiin minilomalla Tukholmassa mun siskon perheen kanssa. Uudistuneella Silja Simphonylla oli laajempi ja entistä parempi leikkialue, jossa mm. kiipeilyseinä, legopaikka, pleikkariluola ja tietysti pari pallomerta. Luonnollisesti lapset viihtyivät leikkipaikalla. Söimme taas kaikki ruokailumme samassa, hyväksi havaitussa italialaisessa ravintolassa, joka on tullut Maximen tilalle.

Tukholmaan oli harmiksemme luvattu takatalvea upean alkukevään jälkeen juuri perjantaiksi. Kävelimme silti pilvisessä säässä ja pienessä räntäsateessa edes takaisin Junibackenille. Näimme matkalla auringonpimennyksen. Syötiin myös lounas Junibackenin hauskasti sisustetussa ravintolassa. Ihan hauska, vaikkakin ylihinnoiteltu paikka.

Reissu oli ihan kiva piriste arkeen, vaikka paluumatkalla Batman sairastui korvatulehdukseen. Toinen yö meni siis hänen kohdallaan kuumeillessa ja kipuillessa. Nyt on kuitenkin antibiootit kotona ja poika hieman pirteämpänä. Onneksi viikonloppua ja toipumisaikaa on vielä jäljellä.

Oi kevät

Tällä viikolla on tuntunut aidosti kevättä ilmassa. Aurinko on paistanut joka päivä ja katuja on siivottu talven liosta ja hiekasta. Kieltämättä mukavaa, mutta kevätauringossa on haittapuolensa; katupöly, tahraiset ikkunat, likaläikät keittiön kaapeissa ja ainainen huono omatunto ulkoilemattomuudesta. Myös kevätväsymystä on havaittavissa. Mutta se johtuu varmasti Tehotytön levottomista aamuöistä. Tyttö on kuitenkin ollut vihdoin (KOPKOP) terveenä toisen antibioottikuurinsa jälkeen. Muutenkin olemme koko perhe suhteellisen terveinä. Torstaina lähdetäänkin siskon perheen kanssa laivalla keväiseen Tukholmaan. Ei siis valittamista. Ei kun kohti uutta viikkoa!

Ps. Kuvissa näkyy Köpiksesta tuomani HAY:n keltainen tarjoiluastia.
Pps. Kuvien jo kissoilla olevat pajunoksat kävin leikkaamassa tällä viikolla

Irtiotto

Kaksi päivää ja yksi yö. Kahdeksan daamia, sisustusliikkeitä, brunssia, skumppaa, kahvittelua, kävelyä, hyvää ruokaa ja parasta seuraa. Tältä kuulostaa meidän ystäväporukan naisten viikonlopun irtiotto Kööpenhaminassa. Ihan mahtavaa. On ne ystävät vaan korvaamattomia. Taas jaksaa arkea uudella puhdilla.

Ps. Pahoittelen rakeisia kännykuvia (osa ystävän ottamia), en jaksanut roudaa järkkäriä mukana.

Vähähiilarinen helmikuu - tuloksia

Jes, se on ohi! Helmikuu nimittäin. Meidän vähähiilarinen Alku.fi:n innoittama helmikuummekin meni yllättävän vikkelään ja hyvin tuloksin. Jos pelkästään kiloista puhutaan niin Pankkiiri laihtui 6-7 kiloa ja itseltäni jäi taakse lähes neljä kiloa. Tämä siis neljässä viikossa. Eikä nälkää joutunut näkemään hetkeäkään. Uhrauksia tuli kyllä tehtyä. Ja houkutuksia oli vastassa. Ja kuten aikasemmin mainitsin ei omalla kohdallani ollut tavoitteena kovin suuri painon pudotus vaan hieman kiinteämpi kroppa sekä terveempi ja ennen muuta sokerittomampi elämä.

Onko lähes täysi sokerittomuus ja hilarittomuus sitten helppoa? Monethan sanoo, että sokerista erossa oloon tottuu. Mulla ei ikävä kyllä tässä neljässä viikossa ehtinyt niin käydä. Himoitsen jokaikinen päivä pullaa, suklaata ja varsinkin irtkarkkia. Ja aamuisin tietysti leipää. Tähän varmasti vaikuttaa se tosiasia, että imetän edelleen. Normaalisti en ole lainkaan pulla- tai suklaaihminen. Ja ne sokerihimot iskee tasan samoihin aikoihin, eli ruokailun jälkeen ja iltaisin. Tapasyöppö mikä tapasyöppö. Monet sanoo tähän, että jaksa vielä, se helpottaa kyllä. No joo. Varmasti jossain vaiheessa. Sokeri on yksi pahimmista huumeista. Mutta miksi haluaisin olla täysin ilman sokeria? Sehän tuottaa elämään paljon mielihyvää ja onnea. Haasteena onkin se klisee, että kohtuus kaikessa. Karkkipäivät jne.

Miten sitten jatkossa? Kuten sanotaan nälkä kasvaa syödessä tai meidän tapauksessa syömättömyydessä. Eli koska homma toimii kuitenkin hyvin, eikä elämänlaatumme ole romahtanut ruokavalion takia, aiomme jatkaa samaa linjaa. Hieman hölläten tosin. Nyt viikonloppunakin pidimme kaksi herkkupäivää, jolloin saimme vähän herkutella. Jossain vaiheessa voisi olla hyvä palata siihen perusmalliin pitäen arkisin tiukempaa linjaa ja hölläten viikonloppuihin ja erikoistilaisuuksiin. Urheilun ollessa perusosa elämää pystyy tällä reseptillä pitämään kunnon hyvänä, painon aisoissa ja elämän maukkaana.

Itsetehty sorbetti banaanista ja pakastemansikoista

Currytahnalla maustetut broilerilihapullat

Viikonlopun herkkuhetki

Toipilasviikko

Tämä viikko on mennyt aika pitkälle sairastelun jälkimeiningeissä. Tiistaina kipaisimme lääkärissä Tehotytön huonontuneen voinnin takia ja saimme antibiootit kuuluisaan jälkitautiin: korvatulehdukseen. Olen joutunut perumaan sovittuja menoja RS-viruksen leviämisen pelossa. Sehän on yksi flunssaviruksista, joka voi olla isommilla lapsilla ja aikuisilla vain pieni nuha, mutta vauvoille se on tosi raju setti, jota en toivo kenellekään. Olemme siis lähinnä ottaneet rauhallisesti kotona ja vaunukävelleet. Tehotyttö on ollut hyvin itkuinen ja syliä kaipaava vauva, joka ääni käheänä ilmaisee huonoa oloaan. Eilisestä lähtien on kuitenkin ollut terveemmän elämän merkkejä kun tyttö on jopa viihtynyt hetkittäin lattialla leikkiessä.

Eilen pääsin hieman tuulettumaan vanhan työporukan kanssa. Tehotyttö oli viihtynyt sillä aikaa mainiosti poikien kanssa syöden antaumuksella iltapuuroa ja juoden korviketta pullosta. Näin ollen pääsen rauhallisin mielin viikon päästä Köpiksen reissulle tyttöjen kanssa.

Viikonloppuna meillä on Batmanin fudisturnaus, Robin menee serkkunsa kanssa mummille yökylään ja sunnuntaina meille tulee Tehotytön kummit lounaalle. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Puolivuotias

Heippa vaan toipilastuvasta! Olen edelleen kovin köhäinen eikä elämä vielä hymyile aivan normaaliin malliinsa. Äänikin on nyt jo toista viikkoa kestäneen RS-viruksen takia poissa. Vietimme lauantaina useita tunteja lastenklinikalla päivystyksessä. Minulle tehtiin kaikenlaisia kokeita. Olin kuulemma todella reipas tyttö. Saimme kotiin inhalaattorin, joka auttaa räkäistä hengittämistäni varsinkin öisin. Yöt ovatkin aika kurjia kun herään vähän väliä yskimään ja se sattuu. Voiton puolella kuitenkin ollaan, sillä menossa on jo toinen kuumeton päivä.

Synnyin tasan kuusi kuukautta sitten. Paljon olen ehtinyt maailmassa tehdä ja nähdä! Viime viikkoina olen päässyt maistelemaan eri makuisia soseita. Pidän lähes kaikista. Jopa parsakaali on ihan hyvää. Iltapuuro on yksi lemppareistani. Ja se auttaa minua nukkumaan yöni nälättä. Nyt sairastellessani ruoka ei kuitenkaan ole maistunut ja olen tyytynyt äidin rintamaitoon.

Nousen sylissä jämäkästi istumaan. Pian varmasti osaan jo istua vaikka lattialla ilman tukea. Liikun lattialla kierien ja osaan mennä konttausasentoon. Äiti veikkaakin, että jätän perinteisen ryömimisen väliin ja lähden suoraan konttaamaan. Yksi lempipaikkojani on lattia, jossa voin leikkiä eri leluilla ja liikuskella. Lattialla sitterissä en juurikaan viihdy. Puhun äänteitä kuten "aijaijai". Kiljun myös mielelläni. Tartun kovasti haluamiini asioihin - äidin tukka on yksi suosikeistani.

Tykkään nukkua päivisin lyhyitä pätkiä ja yöllä vaihtelevasti. Vaatekokoni on nyt 68 ja 74. Ensi viikolla onkin puolivuotisneuvola ja nähdään olenko kasvanut hyvin. Toivottavasti tämä sairastelu ei ole saanut minua laihtumaan. Nyt me toivomme vaan tervettä kevättä.

Terveisin,
Tehotyttö

Vauvan eka kuume

Voihan harmaus. Vaikka tällä viikolla on aurinkokin pilkottanut taivaalta, on meidän viikkoa varjostanut Tehotytön kuumeflunssa. Kuume alkoi jo viime sunnuntaina ja jatkuu edelleen. Nuha ja köhä vievät myös pienen voimia. Käytiin lääkärissä näyttämässä keuhkot ja korvat - mitään tulehdusta ei näkynyt. Lääkäri käski käydä labrassa tänään aamulla, jos kuumetta on yli 38 astetta. Mittasin sitä aamulla 37.4. Emme siis lähteneet poikien vapaapäivänä verikokeisiin vaan sen sijaan Eläintieteelliseen museoon. 

Tehotyttö vaikuttaa ikäväksemme edelleen kovin kipeältä. Ei jaksa valveilla muuta kuin itkeskellä (ei sitäkään jaksa tehdä kovaa), tuhista, vaikeroida ("aijaijai") ja kiljua yskän yhteydessä (sattuu ilmeisesti keuhkoihin se kun lima lohkeaa). Lääkärin mukaan syytä suurempaan huoleen ei kuitenkaan ole, sillä vauva syö rintamaitoa normaaliin tahtiin eikä hengittämisessä ole suurempaa ongelmaa. On kuitenkin todella raskasta seurata sivusta noin pienen sairastelua ja jatkuvaa huonoa oloa. Kuumetta alentavalla lääkkeellä saadaan öisin jotenkin nukuttua, mutta päivät ovat vaikeita. Sylittelyä ja jatkuvaa nukuttamista. Jos kuitenkin tuon aamun edellisiä päiviä alemman ruumiinlämmön perusteella olisimme jo voiton puolella. Pian Tehotyttö on varmasti taas oma, pirteä ja iloinen itsensä.