Olimme matkassa kolmentoista hengen porukalla, johon liittyi alkupäiviksi vielä kolmen hengen Saksan vahvistus. Matkassa oli mun ja Pankkiirin perhettä ja sukulaisia. Majoituimme Via della Stella - nimiseen Villaan Montepulcianossa, josta olemme saaneet hyvän kokemuksen muutaman vuoden takaa. Kämpän sijainti on mainio lähikylien päiväreissuja ajatellen. Miljöö on ehdottoman hyvä lapsiperheille, kämpässä on jokaiselle perheelle oma kylppäri, pihapiiri on mainio esim. pallopeleille sekä uima-allasalue on sopivasti hieman erillään ruokailualueesta. Paikasta löytyy myös leikkipaikka keinuineen ja liukumäkineen. Isot ja suhteellisen monipuolisen varustuksen omaavat keittiöt antavat mahdollisuuden valmistaa paikallisista raaka-aineista aterioita. Söimme ainakin kerran päivässä ravintolassa ja iltaisin teimme yhdessä helppoja paikallisia ruokia.
Kuten edellisessä postauksessa mainitsin emme välttyneet vastoinkäymisiltä. Ne usein kuitenkin ovat niitä muistoja, joita jälkikäteen muistellaan naureskellen. Ainakin kun kyse on näin pienen mittakaavan ongelmista.
Pankkiirihan oksenteli vielä lentoa edellisenä iltana ja olimme koko perhe olleet vuorotellen kuumeessa. Pankkiiri oli todella heikkona usean päivän paaston jälkeen, Oli aika jännät paikat pääseekö perheen isä edes lentokoneeseen saakka ja tarttuuko tauti muille matkaseurueen jäsenille. Pelot olivat kuitenkin turhia ja heikko, väsynyt, mutta onnellinen Pankkiiri sekä kaikki muutkin pääsivät rankan matkapäivän jälkeen perille pakahduttavan ihanalle kämpällemme. Kukaan ei myöskään tarttunut tautiin. Muutama päivä olisi ehkä kannattanut ottaa vähän varovaisemmin ruoan ja juomien suhteen, mutta kuka nyt Italiassa malttaa himmailla herkuttelun kanssa.
Viikko oli ajankohtaan nähden viileä ja sateinen, joten hyvin pian kämpillämme oli aika nuhaista ja aivastelevaa porukkaa. Aurinkoisia hetkiä mahtui kun mahtui viikkomme ja pääsimme nauttimaan muutaman kerran kämpän parhaasta puolesta, eli pihalla porukalla syömisestä. Lämpimämpää vaatetta olisi saanut kuitenkin olla enemmän mukana, shortsit jäivät lapsilta aika vähälle käytölle.
Lento takaisin oli omaa luokkaansa. Jo muutenkin myöhäinen lento oli kolmisen tuntia myöhässä. Näin pääsimme koneeseen Suomen aikaan hieman ennen puolta yötä ylikierroksilla käyvien uupuneiden lasten kanssa, Katastrofin ainekset olivat havaittavissa. Batman nukahti kuitenkin jo ennen nousua, mutta pienemmän kanssa itkettiin (kyllä, äitikin joutui väsymyksissään turvautumaan nenäliinaan) useaan otteeseen suurimmaksi osaksi väsymystä, mutta hieman myös nuhasta johtuvaa korvasärkyä. Juuri kun Robin oli rauhoittunut ja saanut unen päästä kiinni epämukavassa asennossa, alkoi lasku ja raasu piti laittaa istumaan ja vöihin kiinni. Lohduton punasilmäisen taaperon valitusitku oli sydäntä raastavaa. Edessä oli vielä taksimatka ja kotona sänkyyn pääsimme neljän aikaan aamusta. Ei enää yölentoja, kiitos.
Kauhulento oli kuitenkin vain muutaman tunnin kestävä koetus, eikä se ikimuistoista reissuamme onnistunut pilaamaan. Pääteemoina oli kulttuuri, shoppailu, ruoka, viini, pallopelit ja yhdessäolo. Jäätelöä ja pastaa nautittiin joka päivä. Altaallekin pääsimme viileistä säistä huolimatta muutamaan otteseen ja lapset saivat pulikoidan viileässä allasvedessä. Yhtä päivää lukuunottamatta teimme päivittäin reissuja eri kohteisiin (tästä postaus myöhemmin) ja ruoka ei pettänyt tälläkään kertaa (siitä toinen). Mutta kuten yleensä, kuvat kertovat enemmän kun mun höpinät, joten antaa palaa. Ikävä jo takaisin.
 |
| Vietimme tuplasynttäreitä |
