Teemana vauva ja kierrätys

Tehotyttö on nyt kuusi viikkoa "vanha". Hän on kovin tyytyväinen vauva, joka tykkää hymyillä lähes koko valveillaoloaikansa. Kyseinen jakso vaihtelee vuorokausittain - on päiviä, että nukutaan lähes koko ajan ja päinvastoin. Myös öissä on paljon vaihtelua, koskaan nukkumaan mennessä ei tiedä mitä tulevan pitää. Vauvat on vauvoja. Näin kolmannella kierroksella ei jaksa liikaa stressata kun tietää, etten loppu elämääni joudu mennä nukkumaan yhdeksän aikaan, jotta jaksan päivät. Tämä vauva-aika on oikeasti pian ohi. Enkä edes toivo, että olisi niin. 

Ollaan vietetty päiviä lähiaikoina aika rauhassa, huonohkot yöt saavat mut terveellä tavalla laiskaksi. Kotona on ollut pieniä projekteja käynnissä. Mulla on ollut varsinainen kaappien siivous- ja kierrätysviikko. Päätin etten jaksa tällä erää mennä kirppikselle myymään vaan koitan saada tavaraa pois Facebookin alueen kierrätysryhmän kautta sekä kiertoon ystäville ja tutuille. Olen myynyt ja antanut eteenpäin niin vauvan-, lasten-, kun munkin vaatteita ja laukkuja. Kyllä sitä tavaraa vaan riittää loputtomiin! On todella helpottava tunne saada hengareita vapaaksi ja pusseittain käyttämätöntä ja tarpeetonta vaatetta pois nurkista. Joku viisas joskus sanoi, että jos ei ole pitänyt jotain vaatetta vuoteen, ei tule sitä pitämään. Joissain tapauksissa se on täysin totta. Ja tarvitsenko todella kymmentä mustaa jakkua/takkia? Ja kannataako säästää housuja, joihin en ole mahtunut kuuteen vuoteen? Ja se tunne kun vaatteita tullaan innokkaana kotiovelta noutamaan ja kysytään miten voin myydä näin halvalla. Ja itse olen vaan helpottunut, että pääsen tavarasta eroon. Kaikki voittavat.

Tänään taas perjantaiseen tapaan pizzaa, viiniä, karkkia, naksuja ja Vain Elämää. Viikon ehdottomasti paras päivä. Nautitaan! 

Syksyn vieraille

Kotona aikaa paljon viettäessä on mukava saada lounas- ja päivällisseuraa. Rakastan muutenkin emännöintiä, kattamisesta ruoan suunnitteluun ja laittamiseen. Syyskuun aikana meillä onkin käynyt lukuisia ystäviä piristämässä päiviämme. Tarjolla on ollut muun muassa seuraavia syksyisiä makuja: kanttarellikeittoa, Burgundinpataa sekä Välimeren tapaksia.

Jos vaikka pian raaskisi jättää Tehotytön hoitoon ja suunnata vaikka ravintolaillalliselle. Tässä muutama kattauskuva syyskuulta.

Nainen

Olen nainen.

Saatan työntää ovea, jossa lukee vedä.

Saatan tehdä useita asioita ennen kuin mikro piippaa.

Itken usein syyttä.

Tiedän paremmin kuin mieheni missä hänen tavaransa ovat.

Kävelen huoneeseen ja unohdan miksi olen siellä.

Minulle siivoaminen on yhtä kuin tavaroiden piilottelu. 

Seuraan liian vähän uutisia, sillä ne ovat usein turhan synkkiä.

Minulle sisustustavaraa, kenkiä tai kynsilakkoja ei ole koskaan liikaa.

Voin mennä hiekkalaatikolle korkokengissä ja baariin tennareissa.

Saatan sanoa "kyllä" vaikka tarkoitan muuta.

Minusta on täysin loogista, että kotona on kynttilöitä, joita ei kuulu polttaa. 

Minusta miehen tulisi tietää mitä ajattelen. 

Olen nainen.

Väriruiske keittiöön

Me herättiin tähän aurinkoiseen sunnuntaihin vasta kahdeksan jälkeen. Batman on yökylässä mun siskon perheen luona. Kummallisen ja ihanan hiljaista ja rauhallista kotona. Vaikka toki ikäväkin on jo meille kaikille ehtinyt iskeä. 

Eilen Pankkiiri vei Robinin leffaan katsomaan Lentsikoita ja me shoppailtiin sillä aikaa Sellossa Tehotytön kanssa. Kiertelin Indiskan sisustusosastoa todella pitkään, sillä siellä oli vaikka mitä kivaa syksyiseen kotiin. Parhaimmillaan mulla oli tulossa mukaan liuta kodin piensisustusjuttuja, mutta tulin järkiini. Mukaan otin harkinnan jälkeen vain uuden värikkään maton meidän keittiöön. Siinä on paljon samoja värejä ja henkeä kuin meidän Siirtolapuutarha- verhoissa. Musta on ihanaa saada kirkkaita värejä piristämään muuten aika turvallisilla värellä sisustettuun kotiin. Ja juuri näillä tekstiileillähän sitä saadaan helposti. Mitä pidätte?

Oikein rentoa sunnuntaita kaikille!

Q&A

Perheenlisäys herättää sukulaisissa ja tutuissa paljon kysymyksiä. Vauvan kehitys, kasvu ja perheen dynamiikka kiinnostaa. Ja mieluustihan siitä itsekin juttelee aiheesta kun lapset on kuitenkin tällä hetkellä merkittävin osa elämää. Tässä vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Muuttiko kolmas lapsi elämää verrattuna kahden lapsen talouteen?

Totta kai se muutti. Ainahan uuden vauvan syntymä muuttaa asioista ja paljonkin. Mutta verrattuna toisen lapsen syntymään, on tässä kolmannen kohdalla minusta pienempi "shokki" sopeutua uuteen kokoonpanoon. Meille kolmas lapsi on asettunut kuin luonnostaan perheeseen.

Kolme on kuitenkin käytännön tasolla paljon enemmän kuin kaksi. Auton takapenkki on täpötäynnä, mahdumme juuri ja juuri keittiön pöydän ympärille ja iltatoimissa riittää tohinaa. Kaikilla lapsilla on myös tarpeensa huomiolle ja sen jakamisessa on haasteensa. Kuitenkin kaiken kaikkiaan kolme lasta ei vaikuta hirveän paljon suuremmalta kuin kaksi. Neljän lapsen perheen luokittelisin jo suurperheeksi.

Onko isoveljet edelleen suhtautuneet siskoonsa hyvin?

Kyllä. Pojat ovat kovin suojelevia ja avuliaita. Tehotyttö saa veljiltään sylittelyä, paijaamista, tutin suuhun palauttamista ja lepertelyä. Mustasukkaisuutta ei ole vielä ainakaan ilmennyt. Tähän vaikuttaa varmasti poikien iät - molemmat osaavat jo esimerkiksi kaksivuotiasta paremmin jakaa huomiota ja ymmärtää tilanteen.

Miten Tehotyttö nukkuu yönsä?

Muuten vauvaksi mun kokemuksien mukaan ihan hyvin, mutta nyt häntä on lähipäivinä vaivannut nuha. Se saa aikaan levottomia aamuöitä ja turhauttavaa tuhinaa. Mun jaksamisen kannalta on elintärkeää mennä ajoissa nukkumaan. Yhdeksän aikaan olenkin jo valmista kauraa. Toivottavasti nuha pian helpottaa ja normaalit kolmen tunnin välein syöttämiset tuntuvat luxukselta.

Onko Tehotytölle jo syntynyt rytmiä?

Onneksi on! Mulle rutiineja rakastavalle ihmiselle on rauhoittavaa huomata, että Tehotytöllä on syntynyt jo sekä päivä- , että yörytmiä. Tiedän edes suunnilleen mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin on seuraava syöttö. Yöunille tyttö menee seitsemän, kahdeksan aikoihin ja herää aamulla samoihin aikoihin. Ensimmäinen syöttöväli yöllä on usein pidempi, sen jälkeen kolmisen tunnin välein. Päivällä nukutaan vielä paljon, usen lyhyissä tunnin tai parin pätkissä. Liikkeellä ollessa unet venyvät pidemmiksi. Valveilla tyttö on tyytyväisenä tunnin tai parin kerrallaan. Pisin valveillaolojakso sijoittuu illalle.

Miten Tehotyttö on kasvanut?

Meillä oli eilen kuukauden vanhan vauvan neuvola. Pieni oli ottanut painoa yli kilon syntymäpainoonsa, pituutta nelisen senttiä. Painoa on tullut enemmän kuin hyvin, mutta luonnollisesti täysin rintamaidolla kasvavan syömistä ei tule säännöstellä. Meidän lapset ovat kaikki olleet tässä vaiheessa pullukoita, heti liikkumisen alkaessa solakoituminen on alkanut hurjalla vauhdilla.

Muutenkin tyttö on kovin skarppi ja saamme nauttia hymyistä päivittäin. On mielettömän palkitsevaa nähdä pienen naureskelevan ja ottavan kontaktia kaikkiin perheenjäseniin!

Mitkä ovat arjen suurimmat haasteet?

Tällä hetkellä suurimmat haasteet kohdistuu poikiin. Batmanilla on päällä jonkin sortin "viiden villitys", teini-ikään verrattava uhmailukausi. Rajat haetaan uudelleen ja omia tunteita on tavattoman vaikea käsitellä.

Veljekset myös kinastelevat ja tappelevat ihan kaikesta ja ihan koko ajan. Kotona volyymit kasvaa välillä lähes sietämättömiksi ja kurin tiukentamiselle on tarvetta. Tuntuu, että erotuomarin koulutukselle olisi tarvetta.

Haasteelliseksi koen myös riittämättömyyden, käsiä ei useisiin tilanteisiin vaan ole tarpeeksi. Eikä hermoja. Usein kaikki haluaa jotain samaan aikaan ja priorisointi tuntuu mahdottomuudelta. Kotiapulainen olis kiva.

Tehotytön suhteen suurempia haasteita ei ole vielä nuhan lisäksi ollut. Toivottavasti tilanne pysyy yhtä vaivattomana, eikä suurempia unenpuutejaksoja ole tulossa.

Seuraavassa kuvia lähiviikoilta, suurin osa iPhonella napattuja.

Rauhallinen viikonloppu

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Meidän perheen viikonloppu on mennyt rauhallisissa merkeissä. Eilen käytiin Ikeassa ostoksilla sekä lounaalla ja illalla oli naapurin kolmevuotissynttärijuhlat. Ikeasta tarttui mukaan säilytystavaraa niin vaatehuoneeseen, leluille kuin kodin muille pienesineille. Myös aina ihanat orkideat löysivät tiensä meille. Meillä on nyt myös eri värisiä servettejä ja kynttilöitä syksyä ajatellen. Kuten Pankkiiri totesi, saa Ikeaan aina törsättyä rahaa, vaikka mitään suurempaa ei olisi hankintalistalla. Kumma juttu.

Tänään ollaan siivoiltu, oltu fudisharkoissa ja valmistettu Gulassikeittoa. Sellaista rauhallista, ei liian aikataulutettua puuhastelua. Ensi viikolla on sovittu lukuisia mukavia kyläilyjä ja menoja.

Miesten iholla

Kuten olen aikasemminkin todennut rakastan syksyä. Ja varsinkin syyskuuta. Syyskuussa on kirpaikoita kuulaita syysaamuja, pikkuhiljaa lämpeneviä päiviä, ruskan alkua puissa ja kaunein mahdollinen auringon valo. On ikään kuin viimeiset hetket nauttia valosta ja lämmöstä ennen talviunille menoa.

Syksyllä alkaa myös Iholla - mun ehdottomiin suosikki tv-ohjelmiin kuuluva kotimainen realitysarja. Tällä kertaa ohjelmaan on valittu miehiä. Loistava idea! Toki monien ohjelman miesten elämään kuuluu tiivisti naiset, mutta pääasiassa paneudutaan miesten päänsisäiseen elämään. Aiheina on muun muassa lapsettomuutta, avioliittoinstituution merkityksen pohdintaa, yksinhuoltajuutta, asunnon valinnan vaikeutta, unelmiensa peräänantamatonta jahtaamista, menettämisen tuskaa sekä uuden alun riemua. Ja kuten konseptin rikkauteen kuuluu hahmot herättävät tunteita. Ja usen ne aluksi ärsyttävimmät päätyvät suosikiksi.

Ketkä sitten ovat mun suosikkeja näin ensimmäisien viikkojen jälkeen? Kyllä ne on Yrjänä ja Esko. Hyvänä kolmosena Patrick. Ja juuri toi kärjen kaksikko ärsytti tai ärsyttää jossain määrin edelleen eniten. Mutta se juuri kiinnostaa. Ja luonnollisesti myös kaikki draama heidän ympärillään.

Yrjänän hieman narsistinen, melankolinen ja todella vaikeita asioita elämässään läpikäynyt luonne ei jätä ketään kylmäksi. Kuuden vuoden lohduton lapsettomuus sekä kaksoisveljen itsemurha ei voi olla koskettamatta kylmintäkään katsojasielua. Myös lohtua onneksi koetaan parin vihdoin sarjaa kuvatessa tullessa onnistuneesti raskaaksi. Toivon syvästi, että toivottu raskaus sujuu ongelmitta.

Eskon ja hänen tarinaansa hyvin tiukasti nivoutuvan Karkki vaimon toilailut, naiivit hypinät sekä mukariidat saivat aluksi vereni kiehumaan. Lopulta huomasin selaavani Karoliinan blogia. Minua siis kiinnosti tietää lisää. Tunne pariskuntaa kohtaan on samankaltaista kuin ensimmäisen tuotantokauden Marian ja Reinon seuraaminen. Ihanan kamalaa. Ärsyttävän mielenkiinosta.

Patrick on mun makuun ylianalysoiva ja turhiakin asiota pohdiskeleva. Perhe on kuitenkin kovin symppis ja odotan mihin suuntaan heidän tarinansa kasvaa.

Jukka ei herätä mussa juuri minkäänlaisia tunteita ja Teron hahmo on jäänyt vielä kovin pintaraapaisun puolelle.

Onneksi taas tänään illalla tarinat jatkuvat! Mitäs te tykkäätte tästä kaudesta?

(www.mtv.fi)