Arvokas maltti

Lasketunajan sanotaan olevan psyykkisesti muutoksen tekevä päivä. Vaikka kaikki olisi mennyt henkisesti hyvin siihen saakka, tämän koko raskauden ajan jalustalla olleen päivämäärän jälkeen tunteet alkavat myllertää ja levottomuus iskee. Joka ilta nukkumaan mennessä mieleen tulee, joko se olis nyt aika. Vaikka kuinka asennoitusi, että tästä voi mennä vielä kaksikin viikkoa - mikä on todella lyhyt aika yhdeksän kuukauden odottamisen jälkeen - toivo synnytksen pikasesta alkamisesta valtaa mielen.

Pakko myöntää, että mullakin on oireita tähän suuntaan. Eilen oli laskettuaika. Olin koko päivän valppaana ja tunnustelin kroppaani liiankin tarkkaan. Laiskuus tehdä suurempia suunnitelmia lähipäiville iski. Samana päivänä tuli myös ihan puskista fyysisiä oireita: turvotusta, päänsärkyä, heikkoa oloa ja painavaa väsymystä. Mietin, olenko tulossa kipeäksi vai onkohan kyse lievästä raskausmyrkytyksestä. En tiedä kumpi olisi pahempi. Jos oireet jatkuvat, käyn neuvolassa tarkistuttamassa verenpaineeni. Korkea verenpaine kun on varmin merkki myrkytyksestä. 

Neuvolassa sanottiin hyvä neuvo. Varsinkin mun tapauksessa, jossa molemmat aikaisemmat lapset ovat syntyneet myöhässä (40+4 ja 41+4),  kannattaa tuijottaa lasketun sijaan sitä päivää, jolloin käynnistys viimeistään tapahtuu. Se on mun tapauksessa syyskuun alussa. Puolentoista viikon päästä. Ei se varsinaisesti tunnu liian kaukaiselta, mutta en voi sanoa toivovani, että sinne saakka mennään. Ollaan valmiita. Mutta maltti on nyt jos koskaan valttia.