Koira ja ihmisiä

Meillä oli suuri kunnia hoitaa serkkuperheen koiraa tossa joulun jälkeen vajaan viikon ajan. Eikä mitä tahansa piskiä vaan maailman parasta cockerspanielia Venniä, eli Vepaa. Siinä on niin ihmisrakas ja hellyyden kipeä eläin kun olla ja voi. Meidän koko perhe on ihan hulluna tähän yksilöön. Venni toimi myös hyvänä motivaattorina liikkumiselle ja veinkin sen lähes päivittäin juoksemaan. Viiden päivän aikana ei ehtinyt edes kyllästyä koiran ulos viemiseen varsinkaan kun koko perhe osallistui siihen ainakin jossain määrin.

Olen ehdottomasti koiraihminen ja meidän lapsuuskodissa onkin ollut cockeri. Mitä koiran hankkimiseen tulee, ei meille todennäköisesti tule omaa lemmikkiä. Siihen on lukuisia syitä. Onhan siinä aikalailla hommaa ja vastuuta eikä lasten osallistumisesta eläimen hoitoon ole takuita. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Alkuhuuma on aika lyhyt. Mutta jos meille voitaisiin luvata tasan Vennin luonteista koiraa, minä voisin olla valmis harkitsemaan asiaa. Onneksi voimme hoitaa silloin tällöin tätä ihastuttavaa yksilöä, eikä liian suuri koirakuume pääse näin iskemään.