Ensimmäinen päivä

Penaali, puhelin, sateenvarjo, aurinkolasit, juomapullo, huppari. Tässä osa tarvikkeista, joita keskiviikkoiltana (tietysti ihan liian myöhään) pakkasimme Batmanin uuteen koulureppuun. Myös vaatevalinnat tuli tehdä harkiten. Seuraavana päivänä oli edessä meille kaikille uusi, jännittävä, kiehtovakin tapahtuma.

Kun tämän pitkään odotetun päivän aamu koitti, olimme intoa täynnä koko perhe. Lähdimme yhdessä viemään seitsenvuotiasta Pankkiirin lapsuuden koululle. Kävimme jälleen kerran läpi pian jo liiankin tutuksi tulevan koulureitin ja muistutimme tienylityksien varovaisuuden tärkeydestä. Olimme hyvinkin liian ajoissa koulun pihalla. Mutta emme olleet ainoita. Pikkuhiljaa koulun piha täyttyi jännittyneestä ilmapiiristä, liikuttuneista vanhemmista sekä toisiaan iloisina moikkaavista lapsukaisista. Puolisen tuntia myöhemmin kuului kellon kilinää ja lapset vanhempineen ohjattiin omien luokkiensa luo jonoon. Oli moikkahalien aika. Siitä se lähti sitten. Vesiputous nimittäin. Batman alkoi lohduttomasti itkemään peittäen kasvonsa syliini, ettei kukaan asiaa huomaisi. Itse nielin kyyneleitä yrittäen esittää vahvaa. "Hyvin se menee, ei haittaa, että itkettää." Ja reippaana hän lopulta jonossa koulutiloihin asteli. Itse lähdin pala kurkussa koko bussimatkan itkua pidättäen töihin.

Töissä oloni parantui ja pystyin jotenkin keskittymään työtehtäviini. Kunnes puolen päivän aikaan sain puhelun Pankkiirilta. Koulusta oli soitettu, että Batman itkee koska hänet on ilmoitettu väärään iltapäiväkerhoon. Kaikki muut tutut ja kaverit oli haettu lähimpään kerhopaikkaan, jonne meidänkin oli meidän käsityksemme mukaan tarkoitus mennä. Oli kuitenkin sattunut jokin väärinkäsitys ja Batman oli ilmoitettu viereisen koulun tiloihin ranskalaiseen iltapäiväkerhoon. Tänne hän ei kuitenkaan ymmärrettävästi ollut halunnut mennä. Onneksi Pankkiirilla oli vapaapäivä ja hän riensi selvittämään asiaa. Paikalle päästyään Batman oli jo pelaamassa pihalla iloisesti polttopalloa ystävien kanssa. Siirto oikeaan kerhoon onnistui mutkitta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti Batmanille ei vaan jäänyt päällimmäiseksi mielikuvaksi ensimmäisestä koulupäivästä tämä ikävä välikohtaus.

Mutta kyllä tämä on vaan iso juttu. Ja herättää äitinä lukuisia huolenaiheita. Miten se pärjää, ei kai sitä kiusata? Ja ei kai se kiusaa ketään? Miten se muistaa varoa liikennettä tai pitää omaisuudestaan huolen? Ja samalla pitäisi todistella lapselle, että hyvin se menee. Ja niinhän se meneekin. Ihan varmasti.

Onnea koulutaipaleelle rakas!

Hypnoosi

Mulla on joskus unensaantivaikeuksia. Hereillä mua voi pitää innostus, stressi tai uupumukseksi kertynyt univelka.

En saanut eilen(kään) unta. Mielessä pyöri turhia asioita ja kroppa oli levoton. Toista tuntia pyörittyäni sängyssä, päätin koittaa työkaverin suosittelemaa rentoutuskeinoa - Anna Thompson Deep Sleep Hypnosis. Löytyy Spotifysta. Se on rentoutumiseen ja mielen tyhjentämiseen tarkoitettu levy, joka sisältää niin mielikuvaharjoituksia että luonnon ääniä. Olin kuullut, ettei levyä millään pysty kuuntelemaan hereillä loppuun saakka.

Noh. Päätin ottaa rennon asennon ja antaa hypnoosille mahdollisuuden. Selälleen ja pää tyhjäksi. Kroppa rennoksi. Ensimmäiseksi koko vartalo rentoutettiin ruumiinosa kerrallaan. Tämä on tuttua ja toimivaa jo kilpauintiajoilta. Tunsin rentoutuvani. Toisen kappaleen aikana mentiin mielikuvituksissa mieluisimpaan paikkaan. Kesken mökkikeinussa makaamisen ja tunteen ruohon hipaisusta sormenpäissä kuulin lastenhuoneesta huutoa. Robin huuteli mua. Ei ole todellista. Stressi ja ärtymys iskivät jälleen. Poika meidän väliin ja uusi yritys alusta. Melkein tunnin pituisen rentoutumissession jälkeen olin edelleen kovin hereillä. En tiiä onko ongelma mussa vai johtuiko tämä vieressä hötkyvästä taaperosta.

Mielikuvaharjoituksen aikana mielessä pyöri lähinnä yksi sana - unikoulu.

Aikuisuuden merkit

Olen kirjoittanut tästä aiheesta ennekin, en kuitenkaan myönnä, että olisi ikäkriisiä päällä. Mutta radiosta tuli aiheeseen liittyvää settiä tässä joku viikko ja sai mut miettimään taas konkreettisia esimerkkejä ikääntymisestä. Ja nyt ei puhuta naururypyistä tai gravitaatiosta.

Mistä tietää olevansa aikuinen?

1. Ystävillä ja tutuilla on kivoja koteja, jotka on sisustettu ajatuksella ja design huonekaluilla.

2. Alkaa säilöä (mustikoita meni juuri 5 kg pakkaseen).

3. Samaistuu kokoperheen elokuvissa aikuisiin rooleihin, ei päähenkilönä esiintyvään lapseen. (Esim. yksin kotona leffat.)

4. Huonosti käyttäytyvät nuoret (ja "nuoret" ei enää ole teinit, vaan myös parikybäset) ärsyttää.

5. Ei ahdistu mökkeilystä kahden päivän jälkeen. Eikä välttämättä edes kahden viikon jälkeen.

6. Olut pitää nauttia pullosta tai lasissa. Ja kylmänä. Tölkistä nautittuna se kelpaa korkeintaan mökkisaunan kuistilla. 

7. Tyttöystävien kanssa ei jauheta enää kesäkiloista. Tai ainakaan siitä miten niistä pääsee eroon. Ennemminkin siitä, että mitä uutta vaatetta hommaisi, joilla kilot peittää.

8. Maustevalikoimiin kuuluu muutakin kun suola ja mustapippuri.

 
9. Salitreenin jälkeinen lihaskipu ei ole ainoastaan päivän kestävää, se voi kestää lähes viikon.

10. Aviomies alkaa harmaantua. Syynä on kuulemma vaimo ja lapset.

Kymmenen kertaa kolmekymppinen

Aikuistumisen merkkejä:

1. Kuulet lempi kappaleesi hississä tai kaupassa.
2. Kannat mukanasi sateenvarjoa ja seuraat säätiedotuksia.
3. Ärsyynnyt, jos naapurissa on bileet, jotka häiritsevät yöuniasi, mutta se on ok, että lapsesi herättävät naapurisi seitsemän aikaan viikonloppuisin.
4. Vanhemmat sukulaisesi kertovat sinulle seksiaiheisia vitsejä.
5. Sohvalla nukkumisesta tulee selkä kipeäksi.
6. Treffien määritelmä on illallinen ja/tai elokuva sen sijaan, että niillä vain aloitellaan.
7. Snägäri kolmelta aamulla pikemminkin sekoittaa vatsasi kuin rauhoittaa sen.
8. Ostat apteekista Buranaa, vitamiineja ja närästyslääkettä kondomien ja raskaustestien sijaan.
9. Viiden euron viinipullo ei enää ole "hyvää kamaa".
10. Toteamus "Nykyään ei vaan enää pysty ryyppäämään niikuin ennen" korvaa kliseesi "En enää koskaan juo"