Kauppasetä kävi meillä

Mun on pitkään pitänyt testata jotain nettikauppapalvelua, joka tuo ostoksen kotiovelle. Alepan kauppakassi on näistä ehkä tunnetuin, mutta olen kuullut vähän huonoista kokemuksista palvelun valikoiman suhteen. Naapurini suositteli kokeilemaan Kauppahalli24 nimistä palvelua. Ensimmäisellä kerralla kuljetuskustannukset ovat ilmaiset, joten otin neuvosta vaarin. Tein tilausta tiistaina pitkän tovin valikoiman laajuuden ansiosta. Panostin maitoihin, mehuihin, perunoihin ja muihin painaviin elintarvikkeisiin. Tuotteisiin, jotka joko säilyvät pitkään tai joita meillä kulutetaan paljon. Uskalsin myös tilata hedelmiä ja vihanneksia, sillä olin kuullut, että tarvittaessa huonon laadun sattuessa kohdalle, saa tuotteen ilmaiseksi. 

Kokemus oli yllättävän positiivinen vaikkei täydellinen. Plussat voittivat juuri ja juuri miinukset. 

Miinukset: 

1) Tilauksen hitaat toimistusajat (kaksi vuorokautta tilausesta)

2) Tuotteiden ja toimistukulujen (6-9 eur riippuen kellonajasta) suhteellisen korkeat hinnat

Plussat: 

1) Tuotteiden laaja valikoima

2) Tuotteiden hyvä laatu ja tuoreus

3) Kotiin muiden puolesta kannetut painavat ostokset

Kenelle palvelu ensisijaisesti on tarkoitettu? 

1) Eläkeläiset, joilla on pitkä tai hankala matka kauppaan

2) Kotiäidit/isät, joilla on pitkä tai hankala matka kauppaan

3) Kaikki, joilla on pitkä tai hankala matka kauppaan

4) Laiskat ja mukavuudenhaluiset, jotka eivät ole liian tarkkoja ruoan hinnasta

Aionko itse käyttää enää kyseistä palvelua? Luultavammin kyllä, mutta en ehkä säännöllisesti. Joskus on ihana saada kaupaton viikko tilaamalla kaikki tarvittavat raaka-aineet suoraan kotiin pienellä lisähinnalla. Toivottavasti näitä palveluita tulisi lisää ja kilpailutilanne laskisi hintoja hieman. Jos näin käy, harkitsen palvelun säännölistä käyttöä. Meidän kauppakassi tuli tällä erää maksamaan noin kuusikymmentä euroa. 

Millaisia kokemuksia teillä on vastaavista palveluista?

Ennen ja jälkeen

Valmis ruoka-annos Kauppahalli24: tuotteista

Viikkoni kotiäitinä

Uusi arki on hyvässä vauhdissa. Elämäntilanne on kaikille osapuolille uusi. Vaikka mulla on kotiäitiydestä jo kahden eri otteen kokemus, en ole koskaan viettänyt arkea tämän piirun vaille kolmevuotiaan kanssa kahden. Kun Robin vietti ensimmäisiä vuosiaan, oli meillä isoveli seuranamme. Tämän hetkinen asetelma on hyvin erilainen kuin arki kahden alle kolmevuotiaan kanssa saatikka vauvan kanssa kahden vietetty aikajakso. "Rankuudessaan" tämä sijoittuu varmaan näiden kahden jakson välimaastoon. Ensimmäisen vauvan kanssa on toki omat haasteensa, mutta jälkikäteen ajateltuna se aika on nykyiseen verrattuna jopa hieman tylsää. Vauvasta kun ei ole samalla tavalla seuraa. Toisaalta sitä aikaa tulee aina jollain tasolla kaipaamaan. Aivan toisesta tarinasta oli taas olla kotona maitoallergisen yönsä valvovan vauvan ja päivisin uhmaavan kaksivuotiaan kera. Vaikka eihän se koko reilu vuosi sitä ollut, paljon muutakin aikajaksoon mahtui. Kaikessa on puolensa.

Nykyisessä tilanteessa on paljon hyviä puolia verrattuna toimistoelämään. Tässä muutama:

- Kiireettömät aamut. Mulle, joka on tottunut olemaan aamuisin ulos ovesta vartti heräämisestä, on ajan kanssa vietetyt aamut täyttä luxusta. Kerhojenkin alkaessa vasta puoli kymmeneltä, jää sopivasti aikaa rauhallisille aamutoimille.

- Saan nukkua tarvittaessa päiväunet. Ja muutenkin lepuuttaa vaikka maaten hetkeksi kesken (sisä)leikkien, mikä ei toimistotyössä ole kovin suotavaa.

- Saan myös keskittyä paremmin kolmanteen raskauteeni. Aamupahoivoinnin iskiessä, voin viivyttää ulos lähtemistä ja ottaa aikalisän. Viimeksi eilen aamulla pohdin jo hetken, onko herra Noro päässyt salaa kylään kun ennenkokematon pahoinvointikohtaus yllätti minut.

- Ulkoilla ja liikkua saan huomattavasti enemmän kuin normaalissa työelämässä. Näillä harmailla säillä se ei ole aina kaikista mieluisinta, mutta pian on kevät ja kesä, valo ja vehreys!

- Parasta kuitenkin on se, että saan tutustua kuopukseemme paremmin kuin koskaan. Päivisin hän saa jakamattoman huomioni, mitä Robin ei ole koskaan tottunut multa saamaan. Olen nyt jo parissa päivässä huomannut muutaman uuden piirteen pikkupojassa. Vekkulimainen kujeilu ja hassuttelu saa hymyn monta kertaa päivässä huulille. Vaikka olihan vastaavaa käytöstä havaittavissa edellisessä työpaikassanikin. ;)

Ja hyvinhän meillä on mennyt! Nähdään Akki serkkua säännöllisesti leikkitreffeillä ja kerhossa. Venni koira viihdyttää meitä usein päiväsaikaan. Päivät ovat varsin rauhallisia ja rutiinit ovat helposti löytäneet paikkansa. Menevämpi elämä alkaa Batmanin hakemisen jälkeen kun pojat purkavat päivän aikana kertynyttä veljesenergiaansa. Lyhensimme Batmanin tarhaviikkoa neljään päivään ja jatkossa vietämme perjantaisin veljespäivää. Arki on rautaa.

Nöyrä kiitos

Kiitos tuhannesti kaikille onnitteluja ja kannustussanoja lähettäneille. Nöyräksi vetää se tuen määrä, jota olen saanut eri kanavien kautta tulleiden priveviestien ja Facebookin välityksellä. Blogissani on myös lyöty paljastukseni myötä heittämällä kävijäennätykset ja Kolmas postaukseni on nähnyt nyt jo vuorokaudessa yli 4000 eri kävijää. En todellakaan ole tottunut sellaisiin lukuihin. Kiitos ja kumarrus.

Kuva Santorista, Kreikasta keväällä 2012

Kolmas

Meidän alkuvuosi on ollut monella tavalla hyvin erityinen. Mun työtilanne on luonnollisesti ollut suuressa roolissa, mutta myös positiivisia kuulumisia kevään odotteluun mahtuu. Paino sanalle "odotteluun". Meidän perheen lukumäärä kasvaa pian. Kolmas lapsi on tilauksessa ja matkalla kohti määränpäätään. Aina siitä saakka kuin Batmanin saimme, meille on ollut jotenkin selvää, että kolme lasta on meidän lukumme. Kaikki lastentarvikkeet on tallessa tai lainassa, eikä vaatteitakaan olla juurikaan myyty. Tulevaisuuden kokonaiskuvaan kuuluu viisihenkinen perhe ja käytännön asiat (kuten miten mahdutaan autoon) on jokseenkin suunniteltu.

Aikataulu kolmannen lapsen hankkimiselle aikaistui verrattuna siihen ajatukseen, joka on mielessämme kytenyt. Olimme nimittäin suunnitelleet tähän väliin pidempää taukoa. Ajattelimme kuitenkin, että nyt tai ei koskaan. Arki helpottuu kaiken aikaa näiden kahden hulivilin kanssa ja jos jäisimme odottelemaan sitä "oikeaa" hetkeä, emme ehkä jaksaisikaan enää lähteä siihen kamalan ihanaan vauva- ja taaperorumbaan. Ja pakko myöntää, että jokatoinen päivä mietimme, että olemmeko hulluja kuin päätimme taas tälle polulle lähteä.

Kolmas raskaus on ollut hyvin erilainen kuin edeltäjänsä. Pahoinvoinnit ovat olleet paremmin hallinnassa syömällä usein pieniä välipaloja. Herään jopa öisin nälkään ja syön ruisleivän tai hedelmän. Mulla on myös erikoinen ruokahimo - verigreipit ja muut mahdollisimman kirpeät syötävät. Greippejä voi heittämällä mennä kolme päivässä. Myös Granny Smith omenat toimivat hyvin tähän himoon. Kai se on jotain vitamiinien tankkaamista. Karkkipäivänä valitsen myös kirpeimmät mahdolliset namit salmiakkien tilalle. Väsymys on ollut aivan hullua. Kuuden jälkeen illalla alkaa taistelu unta vastaan ja sänkyyn kaadun viimeistään yhdeksän aikaan lasten mentyä nukkumaan. Yöunta tarvitsen vähintään yhdeksän tuntia.

Mutta eniten tämä raskaus on eronnut edellisistä sen saaman huomion määrässä. Koko alku on hujahtanut meiltä kuin salaa, emmekä ole juurikaan asiasta ihmisille kertoneet. En ole kärryillä missä vaiheessa raskaus menee ja yllätyn joka kerta tarkistaessani tilanteen kuinka pitkällä jo mennään. Olen kuitenkin varma, että heti tulokkaan maailmaan pullahtaessa, tulee se saamaan kaiken ansaitsemansa huomion ja rakkauden.

Työnhakuun kasvava maha on tuonut merkittävästi lisäpainetta, unettomia öitä, ahdistusta ja stressiä. Ei todellakaan ole ideaali tilanne etsiä uutta työpaikkaa pahoinvointien ja väsymyksen painaessa sekä itse raskausuutisen tuova lisäpaine hartioillaan. Tilanne ei ole reilu millekään osapuolelle. Enhän koskaan lähtisi raskaana etsimään uutta työpaikkaa, ellei vanha olisi mennyt alta. Kaiken aikaa kasvava vatsa ja päivittäin tuntuvat liikkeet ovat selvät merkit siitä, että uuden duunin aloittaessa olisi tiukilla ehtisikö edes koeajan verran totutella uusiin haasteisiinsa ennen kuin äitiysloma olisi taas käsillä. Saatikka se uuden työn aloittamiseen liittyvä alussa uuvuttava uuden opettelu sekä tsemppaaminen. En yksinkertaisesti kokisi olevani parhaimmillani. Myös siksi alkuraskaus on mennyt jopa epätoivottavan nopeasti ja vatsan kasvu ei ole vielä kovin mieluinen asia. Mielessä on matkan varrella useaan otteeseen käynyt vaihtoehto jäädä tässä välissä kotiin ja hakea uutta työtä vasta seuraavan äitiyslomakauden loppupuolella.

Tällä viikolla teimme huojentavan päätöksen. Olen saanut muutamankin työtarjouksen, mutta päätimme kieltäytyä niistä. Näimme kaikille parhaaksi vaihtoehtoksi, että jään nyt kotiin Robinin kanssa. On aika keskittyä kotiin, perheeseen ja kaiken aikaa kasvavaan pieneen ihmeeseen. Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut päätöksestämme. Harmaa ja henkisesti rankka talvi saa jatkoa kevyemmällä (ei kirjaimellisesti) ja toiveekaana keväänä. Loppukesästä meitä on viisi.

Kuva: Nea Barman. Raskausviikkoja toisessa raskaudessani 36. Nyt niitä on täynnä 15.

Keväinen eväsretki

Eilen oli ihanan aurinkoinen ja ajankohtaan nähden leuto päivä. Meidän mittari näytti jossain vaiheessa jopa seitsemää astetta. Mentiin poikien hoitopäivän jälkeen vähän retkeilemään lähimaastoon. Kun vihdoin auriko paistoi, oli valokuvaaminen mielekästä. Käytiin katsomassa joko sorsat olisivat saapuneet läheiseen meren pohjukkaan. Siellähän ne olivat! Selvä kevään merkki. 

Kävimme myös eväiden kanssa hieman testaamassa Robinin potkupyörää. Nyt vasta pyörä on pojalle sopiva ja jalat ylettyvät maahan. Tästä tulee varmasti kevään hitti. Eikös päästy takapihalle saakka kun eväiden houkutus voitti. Tyyppillistä. Muistan lapsuudesta kun eväsretkien idea oli, että pääsee maistelemaan herkkuja mahdollisimman pian. Näitä päiviä lisää!

Lapsuusmuistoja

Oltiin eilen poikien isovanhemmilla Espoossa viettämässä sunnuntaita saunomisen ja syömisen merkeissä. Mun vanhemmat olivat löytäneet pari laatikollista sekalaisia vanhoja valokuvia. Otoksista löytyi kuvia pääasiassa musta ja siskosta kaikkea ensiaskelien ja ylioppilaskirjoituksien väliltä. Myös kuvat mun vanhemmista 70-luvulla olivat hupaisimmasta päästä.

Vaikka lastenvaatemuoti on nykyään aika sama kuin monissa meidän lapsuuskuvissa, oli krepatuissa otsatukissa, irtonaisissa hammasvarustuksissa ja naarmuisissa polvissa huvituksen aihetta. Naurunaihetta syntyi myös mun suurenmoisen isosta päästä vauvana. Suurin pelkoni teininä olikin, että tulevat lapseni perisivät vesipääni. Myös erikoisia yhdennäköisyyksiä tuli huomioitua. Kuten mun siskon yhtenäisyydet Robinin piirteisiin nähden ja mun samannäköisyys siskon poikavauvan kanssa. Kuvista löytyi henkilöitä, joita ei muistettu sekä ystäviä, joista mieleen pursui ihania lapsuusmuistoja.

Parissa laatikossa oli muutamia satoja kuvia ja mieleemme tulikin ajatus, miltä meidän nelihenkisen perheen kaikki digikuvat näyttäisivät yhdessä paperiversoisessa pinossa. Meillä kun kuvia on jo varmasti joitain tuhansia. Ja meidän lapset eivät ole vielä edes kouluiässä ja digikameran olemme omistaneet alle kymmenen vuotta.

Tässä muutama julkaisukelpoinen muisto alkuvuosiltamme siskoni kanssa.

Minä vauvana ja yksivuotiaan ensiaskeleet

Mun eka kesä siskon kanssa

Harvahampainen minä polvet ruhjeella ja meidän Alli koira sekä siskoni rakkassa balettiasussaan

Viikko pulkassa

Havaintoja viikon varrelta.

Talviolympialaiset ovat viihdyttävämmät kuin kesällä järjestettävät vastaavat. Paljon seurattavan arvoisia lajeja ja suomalaisilla aika vahva osallistumisprosentti eri lajeihin. Freestyle slopestyle on hankala lausua.

Kohta kolmevuotiaskin voi jaksaa istua noin puolitoista tuntia leffateatterissa kunhan eväitä on säännöstelty niin, että niitä riittää kriittisille loppuminuuteille saakka. Tikkari on loistava valinta - sen syömiseen meneen suhteellisen paljon aikaa. Onneli ja Anneli oli ihana hyvän mielen elokuva kaikille lapsenmielisille.

Skiffers pizza eivät olleet musta läheskään maineensa arvoisia. Ainakaan kasvisversio, jonka valitsin tyttöjen illassa perjantaina. Pizzassa oli liian vähän täytteitä ja kuiva pohja. Paikka liian täyteen ahdettu ja akustiikka surkea. Palvelussakin olisi paljon petrattavaa. Meidän vakkari Classic Pizza voittaa kaikilla kriteereillä heittämällä. Onneksi erinomainen seura korvasi keskiverto pizzan heittämällä ja illasta jäi mielyttävä maku (lukuunottamatta valkosipulia) suuhun.

Ikean reissusta voi selvitä alle viidellä kympillä! Tarkoitus oli käydä hakemassa servettejä, katsomassa kirjakaappeja sekä syömässä lihapullat. Servettien lisäksi Ikean kassiin löysi tiensä vain säilytyslaatikko legoille sekä lapsille ruoanlaittoleikkeihin hedelmiä ja vihanneksia. Ehdottomasti kaikkien aikojen ennätys.