Vauvaviikon teemat

Maidonnousun maanantai

Tohtorin tarkistus tiistai

Kylpykeskiviikko

Tikkien sulamis torstai

Pikkunavan putoamis perjantai

Lapsen ulkoilutus lauantai

Silittelysunnuntai 

"Äitiä vähän kiristää vatsasta"

Mitä kaikkea voi ehtiä tehdä synnytykseen johtavien supistuksien jo ollessa käynnissä?

- Nukuttaa nuorempi lapsi päikkäreille ja torkahtaa itsekin supistuksien välissä
- Valmistaa ja syödä välipalat
- Lajitella pyykkejä kaappeihin
- Ulkoilla lasten kanssa pihalla, kävellä potkupyöräilevän nuoremman perässä ja pelailla vähän fudista vanhemman kanssa
- Tilata pizzaa ja nauttia sitä

Ja kaikki tämä lasten huomaamatta mitään suurempaa erikoisuutta äitinsä käytöksessä. Pian tämän jälkeen eron olisi kyllä huomannut.

Meitä on nyt viisi.

Synnytystarina tulee myöhemmin.

Arvokas maltti

Lasketunajan sanotaan olevan psyykkisesti muutoksen tekevä päivä. Vaikka kaikki olisi mennyt henkisesti hyvin siihen saakka, tämän koko raskauden ajan jalustalla olleen päivämäärän jälkeen tunteet alkavat myllertää ja levottomuus iskee. Joka ilta nukkumaan mennessä mieleen tulee, joko se olis nyt aika. Vaikka kuinka asennoitusi, että tästä voi mennä vielä kaksikin viikkoa - mikä on todella lyhyt aika yhdeksän kuukauden odottamisen jälkeen - toivo synnytksen pikasesta alkamisesta valtaa mielen.

Pakko myöntää, että mullakin on oireita tähän suuntaan. Eilen oli laskettuaika. Olin koko päivän valppaana ja tunnustelin kroppaani liiankin tarkkaan. Laiskuus tehdä suurempia suunnitelmia lähipäiville iski. Samana päivänä tuli myös ihan puskista fyysisiä oireita: turvotusta, päänsärkyä, heikkoa oloa ja painavaa väsymystä. Mietin, olenko tulossa kipeäksi vai onkohan kyse lievästä raskausmyrkytyksestä. En tiedä kumpi olisi pahempi. Jos oireet jatkuvat, käyn neuvolassa tarkistuttamassa verenpaineeni. Korkea verenpaine kun on varmin merkki myrkytyksestä. 

Neuvolassa sanottiin hyvä neuvo. Varsinkin mun tapauksessa, jossa molemmat aikaisemmat lapset ovat syntyneet myöhässä (40+4 ja 41+4),  kannattaa tuijottaa lasketun sijaan sitä päivää, jolloin käynnistys viimeistään tapahtuu. Se on mun tapauksessa syyskuun alussa. Puolentoista viikon päästä. Ei se varsinaisesti tunnu liian kaukaiselta, mutta en voi sanoa toivovani, että sinne saakka mennään. Ollaan valmiita. Mutta maltti on nyt jos koskaan valttia. 

Vaatekaapin piristyksiä syksyksi

Olin tänään aamupäivän kaupungilla shoppailemassa ja hoitamassa asioita. Stockmannilla viihtyi näin sadepäivänä helposti yli kolme tuntia - välillä salaattilounasta, kahvia ja jäätelöä nauttien. Listalla oli vauvahankintoja (tylsiä sellaisia), kummilusikan kaivertamista, meikkiostoksia, synttärilahjan sekä mulle pienempi mahaisena syysvaatteiden etsintää. Sovittamatta on toki pieni riski vaatteiden istuvuudessa, mutta 14 päivän palautusoikeus voi jopa hyvällä tuurilla olla mahdollinen. 

Ostin kaksi paitaa ja yhden mekon syksyä ajatellen. Paidat olivat malliiltaan lyösiä, eikä niiden istuvuus ole niin tarkkaa. Mekon kanssa pitää vaan toivoa parasta. Kaikissa vaatteissa on imettäminen (ainakin jotenkin kikkailemalla) mahdollista. Nyt kun pitää seuraavat kuukauden miettiä sitä tosiasiaa. Onneksi muoti on tällä hetkellä mukavan pehmeää ja anteeksiantavan löysää. Vauvavatsan kun ei yleensä tunneta jäävän kokonaan synnytyssairaalaan. 

Kaulahuivit, nahkatakki, nilkkurit, tennarit, nahkasaappaat, villatunikat, eri kuosiset leggarit, farkut. Pitkän hellekesän jälkeen syksyn pukeutuminen on kovin tervetullut! Vai mitä mietä olette?

Mangon ihanan löysä vaalea paita löytyi alennustangosta. Menee hyvin mm.pillifarkkujen kanssa.

Vero Modan pitkä pusero voisi mennä esim. mun uusien seepraleggarien kanssa. 

Mangon sinivalkoinen mekko voisi toimia mustien sukkahousujen ja nahkasaappaiden parina.

Home sweet home

Kertoessaan ihmisille perheenlisäyksestä kuulee usein kysymyksen liittyen asumisjärjestelyymme. Meillä on kaksi makuuhuonetta ja pian kolme lasta. Laskutehtävä on helppo. Makuuhuoneita on monen mielestä vähintään yksi liian vähän. Ja kysymyksen kynnystä luonnollisesti laskee se tosiasia, että olimme jo viime syksynä vaihtamassa suurempaan asuntoon.

Emme kuitenkaan ole tällä hetkellä muuttamassa tai edes katselemassa suurempia asuntoja. Syitä tähän on useita. Suurimpana on se, että yksikertaisesti siihen ei ole vielä pakottavaa tarvetta. Saatikka jakasamista. Uuden asunnon etiminen, oman myymin ja muuttaminen on todella iso ja stressaava rumba. Vastasyntynyt vauva ei kaipaa lisätilaa pinnasängyn vievää tilaa enempää. Myös päivähoitopaikkojen ja juuri luotujen kaverisuhteiden suhteen haluamme pojille tällä hetkellä pysyvyyttä.

Lähitulevaisuudessa tilanpuute tulee kuitenkin varmasti vastaan. Ensin säilytystilassa ja myöhemmin huonejärjestelyjen suhteen. Meillä on siis jossain vaiheessa edessä suuria päätöksiä. Tykkäämme molemmat todella paljon tästä asuinalueesta ja ajatuskin vaihtaa sitä tuntuu vieraalta. Tiedämme kuitenkin, että on olemassa paljon tosi kivoja alueita, joista emme vaan tiedä tarpeeksi. Hyvä ajankohta seuraavaan asuntoon asettumiselle (oli se sitten missä vaan) olisi Batmanin aloittaessa koulutiensä. Tähän on ONNEKSI kaksi täyttä vuotta aikaa! Tämän äitiysloman tahdomme ehdottomasti viettää rauhassa tässä kodissa ilman kamalaa asunnonvaihtorumbaa. Työelämään palattuani voimme mahdollisesti tehdä liikkeitä suuntaan tai toiseen. Nyt nautimme tästä, meille hyvin rakkaasta kodista täysin rinnoin.

Houkutuksia

Raaka kala ja liha, maksatuotteet, monet juustot, tietyt makeutusaineet. Siinä muutama ja ehkä arkeen oleellisemmin vaikuttava mulle vielä kielletty ruoka-aine. Lista on huomattavasti pidempi ja yksityiskohtaisempi, mutta ei mennä siihen. Listalle on myös tullut mun jokaisessa rakaudessa uusia tuotteita. Kasvikset ja vihannekset tulee myös pestä normaalia paremmin. Listeria on ehkä suurin riski, jonka voi monista tuotteista saada. Se voi johtaa keskenmenoon.

Olen pitänyt tiettyä linjaa näiden rajoitteiden suhteen jokaisessa raskaudessani. Linja ei ole ollut koskaan todella tiukka, mutta suuria riskejäkään en ole halunnut ottaa. Täysin raaka kala, liha ja esimerkiksi mäti on ollut parempi jättää kokonaan väliin. Myös useita mun lemppari juustoja on tullut maisteltua vain kypsennettynä. Viiniä olen maistanut heiman erikoistilanteissa. Ruoka-aineiden riskit ovat ymmärtääkseni aika pienet, mutta niitä ei pidä vähätellä. Tärkeintä musta on, että pitää sellaista itselleen sopivaa linjaa, eikä joudu potemaan huonoa omaatuntoa ja pelätä vauvan puolesta.

Juhlapyhät olivat raskauden aikana ruoan suhteen vaikeinta aikaa, sillä esim. jouluun kuuluu oleellisesti kalat, mädit ja juustot. Myös kesälomalla luonnollisesti joutui luopumaan monista normaaleista paheistaan. Eniten odotan, että saan taas syödä sushia, sinihomejuustoa, mätiä ja nauttia esimerkiksi hyvää Cavaa tai punaviiniä. Pankkiiri onkin jo laittanut shampanjan kylmään ja aikoo kuulemma tuoda sushit pöytään heti kun vauvan kanssa kotiudumme. Sitä odotellessa...

Minit juoksi

Oltiin tänään Minimarathon - tapahtumassa. Kyseessä oli lapsille suunnattu urheilutapahtuma, jossa pääosassa oli leikkimielinen juoksukilpailu. Viisivuotiaiden sarjassa matka oli noin kilometrin, aloitus Eläintarhan urheilukentältä (jossa päätapahtuma oli) ja päätös Olympiastadionille. Batman osallistui Pankkiirin kirittämänä juoksuun, mutta tapahtumassa oli paljon kivaa myös pienemmille sisaruksille. Eltsulla sai testata muun muassa muita yleisurheilulajeja, kuten kahdenkymmenen metrin pikajuoksua, pituushyppyä ja heittolajeja. Paikalla oli myös useita pomppulinnoja ja muita kiipeilyrasteja. Tekemistä siis juoksua odottaville riitti, eikä pieni sadekuuro menoa haitannut.

Meidän pojat olivat tapahtumasta aivan innoissaan. Kisassa ei otettu aikaa, sijoituksia ei jaettu ja kaikki saivat mitalit. Koko tapahtuman leikkimielinen luonne olikin tärkeä osa sen rentoa otetta ja hauskuutta. Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan ja silloin Robin mukaan juoksemaan.