Ainahan se on mielessä

"Konttaakohan Tehotyttö jo Thaimaassa?" "Mahtuukohan se enää tohon pehmeään koppaan nukkumaan Thaimaan lennolla?" Muun muassa noihin kysymyksiin ollaan Pankkiirin kanssa mietitty tyhminä vastauksia ennen kun ollaan tajuttu, että matka on ihan nurkan takana. Ei joskus hamassa tulevaisuudessa kuten vielä matkaa varatessa tuntui. Tuskin se vauva siis parissa hassussa päivässä kasvaa kymmenen senttiä tai kehittyy merkittävästi motorisesti.

Ollaan kyllä eletty viimeiset kuukaudet ja pimeä, väsynyt syksy pitkälti tulevan matkan voimalla. Odotukset ovat ennennäkemättömän korkealla. Kaikki tapahtumat ollaan heijastettu matkan ajankohtaan nähden ja päivien tarkka laskeminen on alkanut heti joulun jälkeen. Koitetaan välttää nyt sairastumasta, eikä vierailla tutuilla, joilla on vähänkään valuvaa nenää. Joku vatsatauti olisi nyt ihan vika tikki.

Lueskelin juuri mun lempparibloggarien Valeäidin ja Mintun matkapostauksia ja sain aikaan itselleni nousevan, intensiivisen matkakuumeen. En malttaisi odottaa, mutta vielä kaksitoista yötä lähtöön. Ensi viikolla, poikien palatessa muutamaksi hassuksi päiväksi tarhaan, voin aloittaa matkatavaroiden esille kaivamisen.

Mutta mikä tärkeintä tammikuu tule olemaan meille pitkä, tipaton, synkkä tai hipaton. Mä nimittäin istun kahden viikon päästä tossa.

Ja me kävellään illalla tossa.

Ja mä juon joka päivä noita.

(kuvat: Finnmatkat.fi)

Ei huono.