perjantai 26. helmikuuta 2016

Tällä viikolla

- Batman on sairastanut jo tämän vuoden toisen streptokokin ja syö edelleen antibioottikuuria siihen. Tällä kertaa kuumeilu kesti kuusi päivää. Älkää unohtako, että streptojen välissä oli "vaatimaton" influenssa. Eilen kuitenkin ensimmäinen täysin terve päivä ja meillä oli eskarikaveri leikkitreffeillä.

- Pankkiiri on vuorotellen tehnyt töitä etänä Batmanin sairastuvalla ja käynyt työmatkalla Tukholmassa.

- Setämies on päässyt myös lastenvahdiksi sairastuvalle. Kiitos siitä!

- Robin osallistuu huomenna ensimmäisen fudisturnaukseensa. Takana jopa kolmet fudistreenit urallaan. Pian alkaa tositoimet.

- Mä oon alkanut saada kiinni mun uudesta duunista ja hommat alkavat sujua. Pian mä alan nauttimaan koko hommasta. ;)

- Huomenna menemme mun vanhemmille saunomaan ja syömään. Sunnuntaina näämme uuden Risto Räppääjän leffassa.

Hyvää viikonloppua!







sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Ruuhkan keskeltä

Kolme viikkoa työelämään paluusta. Uusi työ, kolme alle kouluikäistä lasta, kaikkien harrastukset ja menot vaativat paljon sekä henkisiä, että fyysisiä voimavaroja. Jopa enemmän kun osasin aavistella. Mutta tilanne varmasti tasoittuu kun päästään vähän paremmin arjen rutiineissa käyntiin.

Joka päivä on jonkun perheenjäsenen (ellei useamman) harrastus. Fudis täyttää molempien poikien osalta kalenteria ja me vanhemmat koitamme parhaamme mukaan myös päästä itse urheilemaan. Ystävien näkeminen kärsii luvattoman paljon. Sosiaalinen elämä painottuu työ- ja harrastuskavereihin. Pahoittelut kaikille oikeille ystäville siitä. Mutta kuten mun isä osuvasti sanoi, kuuluisat ruuhkavuodet tarkoittaa, että elämässä on paljon elämää. Ja sitähän löytyy. Tylsiä hetkiä ei juuri ole.

Uusi työ on alkanut hyvin kiireisesti ja vaatii multa tosi paljon kärsivällisyyttä. Haluaisin heti osata kaiken, mutta kuten minkä vaan uuden aloittamisessa menee aikansa ennen kun hommat alkavat sujua edes lähes haluamallaan tasolla. Mun tulee olla nyt vaan armollinen itselleni ja antaa oppimiselle aikaa. Työkaverit vaikuttaa tosi mukavilta ja ilmapiiri on hyvä. Ja se on musta yksi työpaikan tärkeimmistä kriteereistä. En ole koskaan ennen ollut töissä suuressa yrityksessä ja siihen tottuminen ottaa aikansa. Olisi ehkä kiva päästä aikakoneella sellaiset puoli vuotta eteenpäin, että olisin päässyt pois tältä epämukavuusalueelta mitä työtehtäviini kuuluu. Mutta eikö se niin ole, että juuri se mukavuusalueen ulkopuolella oleminen on sitä, mikä todella kehittää. Näin se on nähtävä ja tulee tehdä vaan parhaansa. Sen pitää riittää.

Kirppu on viihtynyt hyvin mummillaan hoidossa. Seurana on suunnilleen saman ikäinen serkkutyttö, joten hyvästä seurasta ei ole pulaa. Supermummi auttaa myös poikien hakemisissa, mikä on korvaamattoman suuri apu kiireisessä arjessa. Suurkiitos siitä anopille! Kevätkin kohta kolkuttaa, joten menkäämme valoa kohti kaverit. ;)

Näkymät duunissa
Päivän parhaita hetkiä
Supermummi auttaa paljon arjessa
Aamulla matkalla hoitoon mummin ja serkun luo
Onneksi perjantaikin on olemassa

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Lastenjuhlat HopLopissa

Viime viikonloppu oli juhlava. Vietimme esikoisen 7-vuotis synttäreitä sekä lauantaina suvun kanssa meillä kotona, että sunnuntaina Batmanin kavereiden kanssa HopLopissa. Tämä kaverisynttärien ulkoistaminen oli ihan mahtava juttu. Näin säästyimme täysin toisten juhlien suunnittelemiselta, järjestämiseltä sekä parin tunnin kotona riehumiselta (eeeeihän meidän lapset koskaan).


HopLop tarjoaa eri pakettivahtoehtoja lasten synttäreille. Sekä teema, että tarjoilujen monipuolisuus vaihtelevat. Hinta tietysti määrittyy näiden kaikkien mukaan. Pakettiin kuuluu synttäriporukalle varattu huone, jossa teeman mukainen kattaus, itse valitut tarjoilut sekä sisäänpääsy kaikille lapsille rajattomaksi ajaksi. Itse saa päättää haluaako vanhempia huoltajiksi vai pärjääkö itse lasten kanssa.
Meidän teema oli (ylläri, ylläri) urheilu ja synttärien kestoksi olimme päättäneet kaksi tuntia. Juhlijoita oli yhteensä kahdeksan kappaletta (kutsuttuja kymmenen, mutta pari estyi). Myös Kirppu roikkui mukana. Olimme luvanneet juhlavieraiden vanhemmille pitää huolta heidän kullan mussukoistaan omin avoin. Batmanin synttärien kulku meni jokseenkin seuraavanlaisesti. Ensin otimme kaikki lapset vastaan ja ohjasimme heidät meille varattuun huoneeseen. Jätimme sinne ulkovaatteet ja avasimme ensin lahjat yhdessä. Tämän jälkeen suuntasimme kiipeilemään temppuradalle. Siellä aikaa meni helposti reilu puolisen tuntia. Tästä kokosimme pojat (plus Kirpun) kasaan ja suuntasimme herkuttelemaan omaan huoneeseemme. Batman oli valinnut tarjottavaksi sipsiä, poppareita, karkkia, lihapullia, nakkeja ja jäätelöpallokakun. Tarjottavaa oli ehkä hieman liikaa, mutta saimme loput suolaiset kotiin mukaan. Vatsat pulleina pojat halusivat autoradalle (hintaan kuului myös kaikille yhdet poletit), jonka jälkeen he pelailivat intoa puhkuen sählyä reilun puolisen tuntia. Tästä lapsia tultiinkin jo hakemaan. 
Pari tuntia kului todella helposti ja huomaamattomasti. Tekemisen puutetta ei todellakaan tullut ja sovussa oli helppo pysyä. Meillä aikuisillakin oli kivaa! ja Kirppukin tykkäsi rymytä poikien kanssa. Juhlat olisivat voineet kestää hieman pidempään. Vaikka hinnassa on varmasti aika paljon ilmaa, on touhu minusta täysin sen arvoista. Ainoa varjopuoli tässä touhussa on se, että pian viisi vuotta täyttävän pikkuveljen rima omien synttäreiden suhteen nousi kattoon. Mitäköhän sitä lähivuosina vielä keksitään?



lauantai 13. helmikuuta 2016

Sinulle rakkain

Talvipäivä. Aurinkoa, lunta, 
oli melkein toiveunta. 
Syntyi meille esikoinen, 
mullistava oli toinen. 
Elämämme muutti suuntaa, 
ei haitannut, vaikka se huutaa. 
Paljon tapahtunut välissä, 
tärkeä osa olet ollut tässä. 
En uskoa voi, että ollaan jo tässä,
olet ollut ihan ässä.
Kohta alkaa jo koulutie, 
uusille kujille meidät vie.

Onnea Batman 7 v.