perjantai 29. tammikuuta 2016

Sairastuvalla

Jos olisin jaksanut, olisin kuluneen viikon aikana voinut googlettaa vastauksia vaikka seuraaviin kysymyksiin: "Voiko kuumeeseen kuolla?", "Kuinka pian makuuhaavat syntyvät?" tai "Onko paha, jos lapsi ei viiteen päivään vaihda kalsareitaan?".  Jos minulla olisi ollut voimia olisin myös voinut myös vaikka viedä eteisen viisi roskapussillista tai pestä koneellisen tai pari eritteellisiä vaatteita ja lakanoita.

Meidän taloudessa on ollut sinnikäs ja pitkäjänteinen vieras nimeltään influenssa. Kaikki viisi ovat maanneet missä milloinkin välillä lähes 40 asteen kuumeessa, köhässä, kurkkukivussa ja lihassäryssä.  Järkyttävä tauti, ei voi muuta sanoa.

Mutta tiedättekö, osalla meistä alkaa jo elämä voittaa. En muista olenko koskaan nähnyt koko perheen nauttivan niin paljon iltapuurosta kuin eilen. Silloin uskalsin ajatella, että jokos se alkaisi riittää. Mutta ei ihan vielä kuitenkaan. Kirppu ja Robin ovat edelleen kuumeessa ja meillä muillakin täysi pelikunto on vielä hukassa. Nyt täytyy vaan malttaa ottaa rauhassa ja pysytellä kotosalla, että säästyy jälkitaudeilta. Vaikka kuinka tekisi mieli lähteä vaikka kaupungille. Viikonloppu vielä iisisti ja kaikki terveinä Uuteen (tarkoituksella isolla uulla) viikkoon.

Influn jälkeen on poutasää






torstai 21. tammikuuta 2016

Kohti uusia tuulia

Malttamattomuus, into, haikeus, kiitollisuus, epätietoisuus, näytön halu, jännitys, onnellisuus. Siinä pääasialliset tunteet, jotka valtaavat pääni tällä hetkellä. Meidän perhettä odottaa nimittäin uusi, jännittävä ja varmasti haastavakin elämänvaihe. Ja se alkaa jo reilun viikon päästä. Minä nimittäin palaan työelämään! Uuteen, mielenkiintoiseen työpaikkaan. Edessä tuntemattomat työtehtävät ja -kaverit.

Tämä kaikki tapahtui hyvin äkkiä ja yllätti itsenikin. Ajatuksenahan oli, että palaisin töihin viimeistään ensi syksynä. Ennen juolua mieleeni alkoi kuitenkin puskea kaipuu takaisin työelämään. Olinhan ollut jo kaksi vuotta kotona ja se on minulle pitkä aika. Päätin alkaa pikkuhiljaa katsomaan tarjontaa. Jos vaikka työnhakuun menisinkin vaikka vuoden päivät.

Toisin kuitenkin kävi. Onnekseni satun näinä vaikeina aikoina olemaan alalla, joka on niitä harvoja, joissa työllisyystilanne on hyvä. Digitaalisen markkinoinnin osaajille on kysyntää. Näin ollen sain nopealla aikajänteellä itselleni unelmapestin. Työnantajalle, jota olen aina ihaillut ja salaisesti toivonut sinne pääseväni. Nyt kuukausi siitä kun laitoin hakemuksen, on minulla sopimus taskussa. Jihhuu!

Toki täysin uuteen elämänvaiheeseen hyppääminen on myös haikeaa ja super jännittävää. Tässä tämä nyt sitten oli. Ei enää päikkäreitä taapero kainalossa. Seuraavat 35 vuotta voinkin sitten painaa töitä niska limassa. Tuleeko eroahdistusta tai painaako ikävä työpäivisin. Toisaalta olen ennenkin tykännyt yhdistää työ- ja perhe-elämän. Parhaimmillaan se on juuri sitä parasta mahdollista elämää. Nyt meillä on kolme lasta, jotka kaikki tulevat olemaan eri hoitopaikoissa. Onneksi lasten mummi on korvaamattomana apuna ja hoitaa Kirppua tämän kevään ajan. Hän auttaa myös lasten hakemisissa, mistä olemme äärimmäisen kiitollisia. Kaikki tulee järjestymään oikein hienosti. Siitä olen varma.


lauantai 9. tammikuuta 2016

Koira ja ihmisiä

Meillä oli suuri kunnia hoitaa serkkuperheen koiraa tossa joulun jälkeen vajaan viikon ajan. Eikä mitä tahansa piskiä vaan maailman parasta cockerspanielia Venniä, eli Vepaa. Siinä on niin ihmisrakas ja hellyyden kipeä eläin kun olla ja voi. Meidän koko perhe on ihan hulluna tähän yksilöön. Venni toimi myös hyvänä motivaattorina liikkumiselle ja veinkin sen lähes päivittäin juoksemaan. Viiden päivän aikana ei ehtinyt edes kyllästyä koiran ulos viemiseen varsinkaan kun koko perhe osallistui siihen ainakin jossain määrin.

Olen ehdottomasti koiraihminen ja meidän lapsuuskodissa onkin ollut cockeri. Mitä koiran hankkimiseen tulee, ei meille todennäköisesti tule omaa lemmikkiä. Siihen on lukuisia syitä. Onhan siinä aikalailla hommaa ja vastuuta eikä lasten osallistumisesta eläimen hoitoon ole takuita. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Alkuhuuma on aika lyhyt. Mutta jos meille voitaisiin luvata tasan Vennin luonteista koiraa, minä voisin olla valmis harkitsemaan asiaa. Onneksi voimme hoitaa silloin tällöin tätä ihastuttavaa yksilöä, eikä liian suuri koirakuume pääse näin iskemään.


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Liikkuja minä

Takana on kahdella eri tavalla mitattuna aikuisikäni kovin urheiluvuosi. Sekä tuntimääräisesti, että lajien monipuolisuuden kannalta vuosi oli minulle ennätyksellinen.

Olen nuoruudessani uinut kilpaa kymmenisen vuotta ja niitä harjoitusmääriä ei voi verrata mihinkään "normaalin" kuntourheilijan treenitunteihin. Uinti on toisaalta aika yksipuolista, treenasin vain salilla ja altaassa, joskus lenkkipolulla. Aktiivisen uintiuran jälkeen pidin pari totaalisesti liikkumatonta vuotta. Olin varmaan vaan saanut tarpeekseni urheilusta ja halusin tehdä kaikkea muuta. Olin myös juuri tavannut Pankkiirin. Olin tällöin parikymppinen. Silloin liikuntani keskittyi lähinnä baareissa tanssimiseen, kuten ehkä tämän ikäisenä monen muunkin. Tauon jälkeen aloin taas pikkuhiljaa  käymään uimassa sekä juoksemassa.

Ensimmäisen salijäsenyyteni hankin noin seitsemän vuotta sitten kun odotin esikoistamme. Valintaan vaikutti lapsiparkkimahdollisuus. Aluksi minulla olikin edullisempi salikortti, joka oli käytössä päiväsaikaan ja viikonloppuisin. Hurahdin aikalailla heti salitreenaamiseen. Alussa kävin lähinnä cycling- ryhmäliikuntatunneilla, mutta pikkuhiljaa muissakin "jumpissa".  Viimeiset kolmisen vuotta olen treenannut myös salin puolella lihaskuntoharjoittelulla. Samalla käyn monipuolisesti eri ryhmäliikuntatunneilla. Samoihin aikoihin kirjauduin HeiaHeia - palveluun, jonne voi kirjata urheiluhistoriaansa.

Vuonna 2015 loin itselleni ensimmäistä kertaa urheilullisen tavoitteen. HeiaHeia toimii mulle mahtavana motivaattorina. Kirjaan kaikki hikiliikunnat sinne ja seuraan aktiivisesti omia liikuntasuoritteitani. Tavoitteenani oli liikkua vähintään 200 tuntia vuoden aikana. Se tekee noin neljä tuntia liikuntaa viikossa. Tavoitteenani oli myös monipuolistaa liikuntamuotojani.

Onnistuin tavoitteissani erinomaisesti. Liikuntatunteja tuli yhteensä 193, eli jäin seitsemän tuntia tavoitteestani. Silti tämä oli aikuisikäni paras urheiluvuosi. Harrastin kahtakymmentäviittä eri urheilulajia ja suoritin 314 urheilukertaa. Suosituimmat lajini olivat pyöräily, bodypumppi, reipas kävely sekä punttisali. Kokeilin myös runsaasti uusia, yllättäviä lajeja. Yksi, josta olen erityisen ylpeä on kehonhuoltunti Body Balance, jossa yhdistetään Thai chi, Yoga ja Pilates. Olen käynyt kesästä lähtien kyseisellä tunnilla kerran viikossa. Notkeus, tasapaino, liikkuvuus, keskivartalon hallinta ja ehkä keskittymiskykynikin ovat parantuneet valovuosia. Lähtökohdat liikkuvuudelle ei tosin ollut kehuttavaa. Erityisesti yllätin itseni siinä, että maltoin käydä kyseisellä tunnilla. Minulla kun on ollut taipumusta viihtyä enemmän hikoilemassa tai vääntämässä rautaa kun kietomassa itseäni puuasentoon tai pyllistelemässä aurinkotervehdyksiä. Myös nyrkkeily oli uusi, odottamaton urheilukokeiluni. Siihen en tosin hurahtanut samassa määrin.

Neljä tuntia urheilua viikossa on minulle mahdollista parhaiten silloin kun olen äitiyslomalla. Tai toki sen voi suorittaa myös töihin palattuani, mikäli motivaatio on niin kova, että jaksan ennen aamukuutta salille. Tuskin näin on. Siksi olenkin luonut alkaneelle vuodelle hieman maltillisemman tavoitteen, joka on 150 tuntia liikuntaa vuoden aikana. Uusia lajeja ei tarvitse kovin aktiivisesti vaalia, mutta vanhoissa hyvissä tulee pysyä. Paras yhdistelmä minulla on kerran viikossa kehonhuoltoa (Yogan tapaista), pari kertaa lihaskuntoa ja useassa lyhyemmässä pätkässä aerobista liikuntaa. Näin keho ja varsinkin mieli voi hyvin. Ei kun nokka innokkaana kohti urheiluvuotta 2016!




maanantai 4. tammikuuta 2016

Laivalla

Lähdettiin mun vanhempien ja siskon perheen kanssa käymään ruotsin laivalla vuoden ensimmäisenä päivänä. Tallink Siljan uudistetut laivat ovat lasten kannalta huomattavasti vanhoja parempia, sillä niissä leikkipaikka on ihan eri laatua. Tilaa ja tekemistä riittää monen ikäiselle ja vanhemmatkin pääsevät näin paljon helpommalla. Myös ravintoloita ja jotain hyttejä on uusittu. 

Laiva oli tietysti tällä kertaa aika täynnä, olihan viikonloppu ja pyhät. Kuitenkin vältyimme suuremmilta ruuhkilta ja jonottamisilta, vaikkei ensimmäiselle illalle ollutkaan pöytävarausta ravintolaan. Päädyimme silloin pitkästä aikaan kala- ja äyriäisravintolaan. Osa porukasta nautti näyttävästä ja maukkaasta äyriäisvadista. Itse söin mielettömän maukasta kuhaa. 

Tukholmassa meillä oli vain yksi paikka, jonne olimme päättäneet poiketa. Kävelimme Tekniikan museoon, jota oli suositeltu muutamalta eri taholta. Se olikin aivan nappi valinta. Museo vastasi hieman Heurekaa, yhtenä erona huomattavasti tasokkaampi ravintola, jossa nautimme lounaan. Tekniikan museo on sen verran suuri paikka, että meiltä jäi osa ihmeellisyyksistä näkemättä. Näin ollen sinne voi hyvin mennä aika piankin uudemman kerran. Meidän mielestä se oli huomattavasti Junibackenia tasokkaampi, monipuolisempi ja mielekkäämpi paikka. Hintakin oli edullisempi. 

Paluumatkalla söimme meidän vakkari ravintolassa italialaisessa Tavolatassa. Söin tällä kertaa hieman yllättäen maksaa enkä joutunut katumaan valintaani. Koska lapset olivat käyneet vielä laivan kylpylässä ennen ruokailua, alkoi väsymys painaa ruokailun jälkeen. Oli parasta mennä nukkumaan ja jättää discoilut siltä illalta väliin. 

Lapset rakastavat Muumilaivalla käymistä ja varsinkin näin hyvässä seurassa matka oli varsin ikimuistoinen ja onnistunut. Pääsimme myös vuoroilloin pelaamaan Sambaa toisen vanhemmista levätessä lasten kanssa hytissä. Kiitos seuralaisille kivasta reissusta! 


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuoden päästä

Vuoden päästä:

- Olen 35 vuotias.
- Olen toivottavasti uudessa työpaikassa.
- Batman on aloittanut koulutaipaleensa.
- Robin on päiväkodissa vikaa vuottaan ennen eskaria.
- Kirppu on yli kaksi vuotta ja mahdollisesti myös aloittanut päiväkotitaipaleensa toivottavasti samassa hoitopaikassa kun isoveljensä ja kaksi serkkuaan.
- Asumme mahdollisesti toisessa kodissa. 
- Suunnittelemme tulevan talven kaukomatkaa.
- Molemmat pojat harrastavat fudista. 
- Kirppu juttelee jo lauseita. 
- Olemme ruuhkavuosiemme huipussa.