lauantai 29. marraskuuta 2014

Joulukorttikuvat - Behind the scenes

Tänään oli taas se päivä vuodesta kun sain inspiraation ottaa lapsista joulukorttikuvat. Ja kun innostun jostain, teen sen kovaa. Mietin intopiukeana lavastukset ja asuvalinnat. Tsemppasin pojat etukäteen tulevaan ja asettelin kaikki kohdalleen. Ne tosiasiat, että sattui olemaan Robinin päikkäriaika tai Tehotytön jurppimishetki eivät saaneet vaikuttaa kuvaamiseen. 

Otettiin ensin "koekuvia" Tehotytön vielä nukkuessa. Näissä kuvissa veljekset saivat puputtaa pipareita ja kikkailla miten tahtoivat. Voi olla, että lopulta jostain niistä otoksista tulikin paras, sillä huonolla tuulella olevan vauvan ynnääminen onnistuneeseen yhteiskuvaan on lähes mahdoton tehtävä. Yhteensä kuvia tuli otettua toista sataa kappaletta. Se kertoo vähän siitä kuinka kauan lapset saivat olla kuvausvalmiudessa. 

Lopullista korttikuvaa emme ole vielä päättäneet, mutta ehdottomasti parhaat naurut saimme näistä behind the scenes otoksista. Viimeinen on ihan paras - yksi huutaa täyttä kurkkua, toinen yrittää parhaansa mukaan olla vielä hengessä mukana ja kolmas on jo sammunut kuvaan. 



perjantai 28. marraskuuta 2014

Kotoisat puurojuhlat

Päiväkodissa olisi tänään ollut puurojuhlat. Joululauluja, -leikkejä ja -puuroa. Ja tietysti se mantelinsaamisen jännittäminen. Koska meillä on perjantaiseen tapaan vapaapäivä, vietimme kotona samaa settiä. Tai eihän se tietysti ole päiväkodin veroinen, mutta parhaani tein. Keitin elämäni ensimmäisen (!!) riisipuuron, joka ei palanut edes pohjaan ja maistuin ihan hyvältä. Kuuntelimme joululauluja ja pidettiin hoopoina tonttulakkeja pöydässä. Kynttilät pöydässä ja puuroa naamaan. 

Yllättäen meillä olikin sitten kaksi mantelia, jotka olivat löytäneet tiensä poikien puurolautasille. Siitä se riemu alkoi, vaikkei pojille oikein ollut selvää mitä se merkitsee. Eikä kyllä mullekkaan. Päätettiin, että saa toivoa jotain. Pojat miettii edelleen mitä kannattaa toivoa. Onkohan siinä jotain määräaikaa mihin mennessä toiveen pitää lähteä liikkeelle? 


maanantai 24. marraskuuta 2014

Vapaalla

Meillä oli Pankkiirin kanssa meidän mittapuulla vapaa viikonloppu kun pojat olivat mun vanhemmilla Espoossa lauantain ja sunnuntain välisen yön. He olivat saunoneet, tehneet pipareita ja pizzaa sekä käyneet uimassa.

Me taas nautittiin rauhallisesta ja hiljaisesta ajasta täysillä. Vaikka toki pieni ikäväkin ehti iskeä, pakko myöntää, että oli ihanaa kun ei ollut jatkuvaa nahistelua ja riehumista ympärillä. Yhden vauvan kanssa elo tuntuu super helpolta verrattuna normaaliin kokoonpanoon.

Käytiin lauantaina keskustassa Ravintola Vespassa syömässä ja Stockmannin Herkussa hakemassa illan juustot. Käytiin myös sunnuntaina vuorotellen salilla. Muuten oltiin vaan kotona rauhassa ja nautittiin hiljaisuudesta.

Pojilla oli ollut kuulemma tosi mukavaa yökylässä. Robin taisi olla kyläilystä hieman väsynyt, sillä sunnuntai ilta oli levotonta menoa. Todettiinkin Pankkiirin kanssa toisillemme, että tämähän on kuin kesälomien jälkeen töihinpaluu. Ensimmäisen parin päivän jälkeen on jo valmis uuteen lomaan. Eli käsi ylös, kenelle pojat seuraavaksi? ;)


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Tehotytön 3 kk terveiset

Terve! Ja taas on kuukausi pulkassa ja kohta minäkin ehkä. Talvi on nimittäin ovella ja isoveljet pääsivät eilen pulkkamäkeen. Odotan jo kovasti, että pääsen itsekin mukaan. Mulla on koossa nyt kolme täyttä kuukautta elämää vatsan ulkopuolella.

Tälläisenä kolmekuisena pallerona hymyilen todella mielelläni, onhan elämä aika kivaa. Olen muutenkin äidin mukaan päivisin todella tyytyväinen vauva. Juttelen todella paljon huutelemalla eri äänteitä ja sekös on veljistä hupaisaa.

Pieni nuha on taas vaivannut minua ja olenkin nukkunut viimeyöt levottomasti. Toivottavasti tämä on vain jokin ohimenevä vaihe. Äiti alkaa muuten kohta olemaan turhan väsynyt. Se kun ei pysty päivisin nukkumaan kuten minä.

Viihdyn hyvin lattialla liikkumista harjoitellen. Opettelen jo kovasti kääntymään selältä vatsalleen, toisinpäin kun homma on sujunut jo jonkin aikaa. Osaan kiertää akselia ympäri ja koitan kovasti päästä jo eteenpäin.

Päivittäinen kylpyhetki on edelleen mun päivän kohokohtia. Pärskin menemään minkä raajoista ehdin. Nyt äiti on ostanut mulle uima-asun, joten pääsen kuulemma ihan pian uimahalliin suurempiin vesiin.

Päätäni ei enää juurikaan joudu tukemaan, niska on riittävän vahva pitämään päätä pystyssä. Olen muutenkin aika jäntevä ja helposti käsiteltävä pallero. Olen alkanut kuolaamaan aikalailla, olisikohan pian hampaita puhkeamassa. Tykkään myös järsiä nyrkkiäni, mutta myös purulelut ovat alkaneet hieman kiinnostaa. En tosin osaa vielä pitää niitä kunnolla hyppysissäni.

Ensi viikolla on taas neuvola ja saan rokotuksia. Saas nähdä kuinka paljon olekaan taas kasvanut. Nyt käytän vaatteissa kokoa 62.

Isoveljien hassuttelut ovat edelleen ihan parasta viihdettä. Ne kun jaksaa olla niin huomioonottavia ja helliä minua kohtaan. Tykkään myös kovasti vauvattelusta ja kun minulle iltaisin lauletaan. Kaikki hyvin siis. Ensi kuussa alankin maistelemaan jo kiinteitä joulun kunniaksi. Palataan asiaan silloin!

Terveisin,
Tehotyttö


perjantai 21. marraskuuta 2014

Ikävä marraskuu

Otin oheiset kuvat lokakuussa. Kuinka nopeasti marraskuu onkaan hujahtanut jo loppupuolelle. Onneksi niin. Tämä on ehdottomasti vuoden kurjinta ja väsyneintä aikaa. Mutta pari viikkoa ja ollaan jo joulun tunnelmissa. Ja juhlakauden jälkeen olemmekin jo pakkaamassa Thaimaan vaatteita matkalaukkuun. 

Meidän marraskuu on mennyt arjen kiireissä ja menoissa. Pojat ovat voittaneet silmä- ja korvatulehduksensa antibioottikuureilla ja silmätipoilla. Itse kärsin öisin kuivasta yskästä. 

Olen hommannut joululahjoja ja asettanut parvekkeen valot. Varasimme myös joulukuulle vuosittaisen Tukholman matkan. Tarkoitus mennä joulumarkkinoille ja noutaa naapurimaasta lisää jouluntunnelmaa. Kynttilöitä on polteltu ja glögiä ja pipareita maisteltu. Koko perheelle on hommattu hepatiitti yhdistelmärokotukset tulevaan matkaa ajatellen. Olen vauvakahvitellut ja tehnyt vaatekaappien raivaamista reilun viikon päästä tulevaa kirppisviikkoa ajatellen. Vauvavuoden uuvuttavuus on yllättänyt taas rankkuudellaan. Kyllä se taitaa olla niin, että aika aina kultaa väsyneen muistot. 

Batman on oppinut tällä viikolla kirjoittamaan. Eläimien piirtely/värittely ja eri maiden lippujen rakentaminen legoilla on ollut myös marraskuun teemoina. 

Pojat ovat menossa mun vanhemille yöksi huomenna. Meillä on siis Pankkiirin kanssa ihan lepoviikonloppu edessä. Ajateltiin ainakin käydä kaupungilla syömässä. Mukavat alkavat viikonloput kaikille!


tiistai 18. marraskuuta 2014

Kiireisen äidin sirtuuna-valkosuklaamuffinit

Näin laiskana kiireisenä ja pullanhimoisena kotiäitinä nopea ja vaivaton leipominen on tärkeä asia. Päätin tänään tehdä tuunattuja muffineita valmiista kakkumixistä. Löysin kaupasta uutuussuklaan Fazerilta: sitruunan makuinen valkosuklaa. Mun lemppari muffinimaku on sitruuna ja rakastan valkosuklaata, joten tämä kombo kuulosti herkulliselta. Tästä helpommaksi leipominen ei tule ja lopputulema oli vähintäänkin ok. Makeahimon saa taatusti kaadettua parilla pikku muffinilla.

Ohjeesta tulee 12 normaalikokoista muffinia.

1 pussi Sunnuntai Kakku- ja muffinimix
1 dl öljyä
1,5 dl vettä
1 levy Fazer sirtuunan makuinen valkosuklaa murskattuna

1. Murkaa suklaa tehosekoittimessa pieneksi muruksi
2. Sekoita kaikki ainekset yhteen kulhossa
3. Laita taikina 12 kpl muffinivuokaan, jossa on muffinipaperit
4. Paista 200 asteisessa uunissa n.15 min.







torstai 13. marraskuuta 2014

Tule uni kultainen

Multa kysytään sattuneesta syystä nykyään usein miten saan öisin nukuttua? Kysymys on vaikea tai siihen on monta eri vastausta. Tiedän kokemuksestakin, että Tehotyttö nukkuu vauvaksi yönsä ainakin vielä jokseenkin kohtuullisesti. Paino sanalle "vauvaksi". Koska vauvathan heräilee ja valvoilee joskus keskellä yötä.

Jos siis vastaan kysymykseen "hyvin" voi kysyjä kuvitella, että nukun yöni läpeensä. Jos taas vastaan "huonosti" tulee mieleen rättiuupunut äiti, jolla on koliikkivauva. Totuus on jossain näiden kahden välimaastossa. Huonona yönä herään tunnin välein nukuttamaan vauvaa kun taas hyvänä yönä vauva syö kaksi kertaa yössä.

Väsymys on suhteellista. Harva vastasyntyneen vauvan äiti on elämänsä kunnossa. Jollekin normaalisti putkeen yhdeksän tuntia nukkuvalle voi yksi hieman katkonainen yö olla murhaa. Imetyshormonit sekä kropan tottuminen tilapäsesti katkonaisempaan uneen ovat avuksi nuorille äideille.

Lapsena mulla oli erinomaiset unenlahjat. Pystyin nukkumaan missä vaan. Nukahdin autoon ennen kun se olis edes kunnolla lähtenyt parkista ja junamatkat meni nuokkuessa. Myös myöhemmällä iällä, aikuisuuden alussa omasin nukkumisen lahjan. Lasten saannin jälkeen musta on kuitenkin tullut jonkin sortin univammainen ja taipuvainen unettomuuteen. Voin valvoa tuntitolkulla keskellä yötä vauvan nukkuessa tyytyväisenä. Ja juuri Nukkumatin löytäessä luokseni vauva haluaakin jo ruokaa. 

Kaiken kaikkiaan jaksamistilanteeni on kuitenkin tällä hetkellä kohtuullinen. En tarvitse päiväunia kuin joskus ja silmät alkavat painaa vasta kuuden aikoihin illalla. Jatkuva univaje vaikuttaa kuitenkin ihmiseen. Joskus tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja tiskikoneenkin tyhjentäminen on liikaa vaadittu. Hyvänä päivänä kaikki on helppoa. Vaikka tahtoisin hidastaa vauvan kasvamista, odotan vähän jo niitä edes potentiaalisesti inhimillisiä uniaikoja. Ne ovat täällä ennen kuin huomaankaan. 

Väsyneenä voisin elää pullalla ja kahvilla.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Isit kunniaan

Eilen vietettiin kaamosaikaa piristävää juhlapäivää. Pääosassa olivat isät. Meidän perhe vietti isänpäivää perinteisesti perheen parissa herkutellen. Aamupala valmistettiin Pankkiirin nukkuessa. Tarjolla oli aina varma pekoniaamiainen lisukkeineen. 

Puolenpäivän aikaan siirryimme mun vanhempien luokse Espooseen saunomaan ja juhlalounaalle. Tarjolla oli kauden kurpitsakeittoa, hevosen sisäfilettä vuohenjuusto-juurespedillä sekä vadelma panna cottaa. Mä olin leiponut kahvileiväksi raikkaan Key lime pien. 

Kolminkertainen eläköön- huuto kaikille iseille!


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Stressitön päiväni mallina

Mua pyydettiin jokin viikko takaperin toimimaan mallina stressinhallinnasta kertovassa videossa. Videon olisi tarkoitus mennä Yhteishyvä- lehden nettisivujen video-osioon. Mulle kerrottiin, että videolla tulee näkymään myös meidän kotia, jos se on mulle ok. Mähän sanoin heti omaan tapaani liikoja miettimättä kyllä ja vasta lupautumisen jälkeen iski vähän se kuuluisa stressi. Mitä jos vauva itkee koko parin tunnin kuvaussession ajan? Miten siisti kodin tulee olla? Miltä mä oikein näytän videolla ja mitä mä laitan päälle?

Kuvaussessio meni kuitenkin tosi rennosti ja letkeästi - vauvan nukkuessa. Enkä ollut hinkannut kotia normaalia kyläilyä kummemmin. Pukeutumiseen olin saanut vinkin, että kirkkaat värit näyttävät parhaalle videolla. Kokomusta on huono vaihtoehto, sillä musta hukkuu helposti taustaan. Hyvä, että tuli puheeksi, sillä olisin pukeutunut muutamien raskauskilojen jäljiltä mustiin vaatteisiin. Kävin kuitenkin vaatekomeroa läpi ja otin vinkistä vaarin. Laitoin kirkkainta mahdollista jakkua päälleni.

Oli tosi mielenkiintoinen kokemus nähdä toimittaja ja kuvaaja työssään. Varsinkin kun kyseessä oli rennot ja hauskat tyypit. Mallina toimiminen sujui yllättävän luonnollisesti, vaikka videolla olenkin joissain kohdissa mielestäni hieman turhan vakavailmeisenä.

Mitä videon sisältöön tulee, olisi stressinhallintaan itsellänikin kiireisen arjen keskellä tarvetta. Säännölliset elämäntavat ja riittävä liikunta sekä uni ovat tällä hetkelle itselleni aika haastellisia toteuttaa. Positiiviset ajatukset sekä turhien menojen karsiminen on taas mahdollista. Taidankin ottaa tavaksi tuon hengitysharjoutuksen vaikka ilallla juuri nukkumaan mennessä.

Miten te hallitsette stressiänne?


(Kuvat: http://www.yhteishyva.fi)

Video löytyy kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Thaipossua

Kuten olen maininnut olemme tammikuussa matkaamassa Thaimaaseen. Maa on meidän perheelle aivan uusi tuttavuus niin kulttuuriltaan kuin lomakoteena. Thaimaan makuelämykset ovat harvojen ravintolakäyntien varassa ja lapsille lähes tuntemattomia. Näin ollen on hyvä hieman totutella Thaimaan makumaailmaan, jotta meidän yleensä kaikkiruokaiset pojat löytäisivät lomalla mieluisia ruokia. 

Muutama viikko sitten tehtiin Thaikalaa, nyt oli possun vuoro. Valmistimme sunnuntaina Hapanimelä possua. Wokkiruoka oli muuten erittäin hyvää, mutta chilin johdosta Robin ei tykännyt annoksestaan. Ensi kerralla valmistammekin tämän possun ilman chiliä, sillä tulisuus ei muutenkaan ole tyypillistä hapanimelissä kastikkeissa. Itsekään en ole liian chilin käytön ystävä. Tuorekurkun käyttäminen wokkiruoassa oli hauska uusi kokemus. 

Seuraavan ohjeen mukaan valmistimme Thaipossua: 

Öljyä
1 chili
1 iso valkosipulinkynsi
Puolikas paketti pekonia
n.600 g possunfileetä
mustapippuria
kalakastiketta
2 tl sokeria
puolikkaan limen mehu
vaaleaa riisiviinietikkaa
1 tuore kurkku
1 iso sipuli
2 isoa tomaattia
1 purkki ananasta
1 dl kanalientä
korianteria

1. Pilko valkosipuli, pekoni ja chili pieneksi ja paista öljyssä. 
2. Pilko possu ohuiksi suikaleiksi ja lisää pannulle. 
3. Mausta ja annan paistua pannulla.
4. Suikaloi sipuli, tomaatti ja kurkku tulitikkumaisiksi suikaleiksi ja lisää pannulle. 
5. Lisää ananas ja kanaliemi.
6. Koristele korianterilla ja tarjoile nuudelien tai riisin kera. Juomaksi sopii esim. aasialainen kevyt ja helppo olut.