keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Potretti viikossa- projekti 1/44 "Irvistys"

Törmäsin hauskaa blogiprojektiin, johon päätin tarttua. Ideana on ottaa vuoden jokaisena viikkona lapsista/lapsesta/perheestä potretti. Koska nyt eletään jo pian maaliskuuta, ei projektini nimi ole 52 vaan 44. Se tulee nopeasti laskettuna vuoden jäljellä olevistä viikoista.

En todellakaan ole hyvä kuvaaja, en koskaan ole avannut edes kameran ohjekirjaa. Tarkoituksena ja kova halu olisi siinä touhussa kehittyä ja vähintään lukea meillä kotona lojuva digitaalisen kuvaamisen kirja. Joskus joku kurssikin olisi ihana.  Oppia lisää valoitusajoista ja löytää oikeita kuvakulmia. Olen toki kehittynyt kuvaamisessa, jos verrataan aikaan kun nelisen vuotta sitten järkkärin hommasimme. Tämä kehitys on tapahtunut kokeilemalla ja virheiden kautta. Omaksi ja perheen iloksihan mä lähtökohtaisesti kuvailen. Tietokone pursuaa muistoja ja lipasto täyttyy matka-albumeista.

Tämän mun projektin kuvien laatu voi vaihdella suurestikin. Joskus hieman väärään kohtaan kohdistettu tai tärähtänyt tilannekuva voittaa valaistukseltaan ja kuvakulmaltaan täydellisen otoksen. Voisi olla hauskaa, jos kuvat olisivat viikottain eri teemoilta. Kuvia voi olla joko vaan yksi, jossa yksi perheenjäsen tai usea saman teeman piiristä. Katsotaan, onko liian vaikea toteuttaa. Kurkatkaas täältä ammattimaisen hienoja kuvia, huh. Noista ei voi kun inspiroitua.

Projektin ekalle viikolle teemana on Irvistys.


tiistai 26. helmikuuta 2013

Elloksen sisustustuulet

Villamatot, mustavalkoisuus, graafisuus, pastellisävyt, harlekiinikuvio ja kirkkaat väripilkut. Siinä varmaan jo pian ohimeneviä blogeissa selkeästi viime aikoina esillä olleita trendejä. Nykyään se melkein menee niin, että mitä blogit edellä, sitä sisustuslehdet perässä. Itse en ole näistä ilmiöistä kovin moneen tarttunut. Meidän kotiin ei sovi mun mielestä liiaksi mustavalkoisuus ja pastillisävyistä en välitä. Väripilkuilla ollaan kuitenkin alettu entistä rohkeammin kotia maustamaan. 

Elloksen* verkkokaupassa on kattava ja trendikäs sisustusosasto. Tykästyin puuvillaiseen mustavalkoraidalliseen torkkupeittoon* sen keltaisten saumojen ansioista. Hauska yksityiskohta ja hintakin kohdillaan (alennuksen jälkeen reilu 21 euroa). Tässä kuvassa on muita mua tällä hetkellä miellyttäviä sisustusyksityiskohtia. Aika ihana toi mustavalkoisen villamaton kuvio.

 
Mainitsemani pastillisävyt ja harlekiinikuvio on se pop juttu juuri nyt. Itse en niitä meidän kotona näkisi, mutta pakko myöntää, että ne sopii tosi moneen ympäristöön. Tässä Elloksen* muutama teemaan sopiva hauska juttu. Muun muassa blogeissa vilahtanut "blogityyny"* löytyy kyseisestä kaupasta. Eikä ole näköjään ihme kyllä loppuunmyyty.

Mitäköhän seuraavaksi?

(Postaus sis. yhteistyölinkkejä, jotka on merkitty *merkillä)

Haloo Helsinki!

Mä tajuta sain, että hetki on kaunis
Mä tajuta sain, että nyt tai en koskaan tän hetken mä tahdon tallentaa
Mä hengittelen, olen täynnä voimaa
Mä tajusin sen, että onni on se, että mun sydän pomppailee
En odota aina uutta, muuten mä jään ilman mahdollisuutta elää elämää!

Haloo Helsinki! - Hetki on kaunis



maanantai 25. helmikuuta 2013

Viherhuone


Vihreä väri sisustuksessa. Yäk. Oikeesti! Ei mun juttu ollenkaan. Kaikki vihreän sävyt limestä armyyn ei ole sisustuksessa se mun eka valinta. 

Toisin voisi ajatella kun katsoo meidän lastenhuonetta. Vihreä, ja vielä mahdollisimman kirkas sellainen, on joka tekstiilissä ja seinän värissäkin kuin pinttynyt home. Ja itse olen suurimman osan näistä valinnut. Kyllä, lasten vuoksi sitä ihminen ilmeisesti muuttuu. Eikä huone musta ole edes ruma. Mikä mua vaivaa? 


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Suvi Simon paras ystävä sunnuntai

Batmanin päiväkodissa oppiman lorun mukaan tänään on otsikon niminen viikonpäivä. Ensi viikolla alkaa kalenterin mukaan kevät. Helsingin seudulla onkin porottanut tänään kirkkaalta taivaalta.

Batmanin eilinen outo väsymyskohtaus ei poikinut mitään vakavampaa ja tänään päästiin aamupäivällä ulkoilemaan. Myös osallistuminen kummisedältä synttärilahjaksi saamaan konserttiin onnistui. Nyt taas valmistaudutaan rennolla meiningillä alkavaan uuteen työviikkoon.



lauantai 23. helmikuuta 2013

Voihan Burgundi

Tämä lauantai on ollut varsin tehokas. Varsinkin kun huomioidaan, että oltiin eilen ystävillä istumassa isolla kaveriporukalla iltaa ja nukkumassa olin yhden maissa.

Käytiin heti aamusta asioilla Espoossa koko perheen voimin. Uuteen autoon piti hankkia jotain lisävarusteita ja käytiin poikkeuksellisesti Isossa Omenassa ruokaostoksilla. Siellä oli jokin Linnanmäen järjestämä tapahtuma ja väkeä kuin pipossa. Kotiin tullessa Pankkiiri alkoi valmistaa Burgundinpataa ja mä pestä pyykkiä sekä imuroida kämppää. Ehdin eilisestä Cavan nauttimisesta palauttavalle juoksulenkille ja kun sieltä ehdin kotiin, valitteli Batman kipeää päätään. Nyt mitattin pientä lämpöä, saas nähdä mikä pöpö on iskenyt pienelle. Toivotaan, että pikainen paraneminen löytää meille, sillä Batman odottaa kovasti huomista Tavastian lasten keikkaa, jonne kummisetänsä on luvannut synttäreiden kunniaksen sen viedä. Jäädään jännittämään.


perjantai 22. helmikuuta 2013

Duunilookkeja V


Tässä kuvia muutaman viimeisen viikon työvaatetuksesta. Uusina mainittakoon mun mummin neuloma aivan ihana viininpunainen lyhythihainen villamekko. Tulee varmasti käytettyä paljon, niin talvikaudella kun viileinä kesäiltoina. Sain sen lahjaksi Batmanin synttäreillä.

Takeissa oon siirtynyt välikausivaiheeseen ja tekisi mieli lempata toppatakki jo vaatehuoneeseen. Toivottavasti jo seuraavassa duuniasupostauksessa päästään kevätkauden asuihin.







Keltainen valo

Tällä viikolla ollaan saatu nauttia auringosta. On se kumma miten se muuttaa energiatason ihan uusiin ulottuvuuksiin. Jotenkin sitä suomalaiseen tyyliin vaan vetää sisulla läpi pimeän kauden ja herää talviunesta pöhnäisenä kun kevään ekat säteet pääsee valloilleen. On kuulemma ollut vuosikymmenien pilvisin talvi. Pitää myöntää, että kyseinen Hesarin uutinen yllätti mut. En ole suoraan sanottuna huomannut tätä ilmeisesti harvinaista pimeää jaksoa. Viimeisenä kahtena talvena on ollut tietysti erona se, että olen ollut päivisin lasten kanssa kotona ja ulkoiltu paljon päiväaikaan. Silloin reagoi kaikkiin ilmastonmuutoksiin hyvinkin herkästi. Tämä talvi on taas viipottanut ohi toimistolla istuessa. Vaikka meillä on toimistossa isot ikkunat, ei pimeyteen tai aurinkoon reagoi samalla tavalla kun kotioloissa. Aurinkoa perjantaihin!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kasvattamisen tuskaa

Meidän perheessä on uusi vaihe. Robin koettelee meitä. Siitä on tulossa oma itsenäinen persoonansa ja se ensimmäistä kertaa hakee itseään ja rajojaan. Se tarvitsee entistä enemmän huomiota, syliä ja erityistä kaksinoloaikaa molemmilta vanhemmaltaan. Jos tälle ei kiireisessä arjessa löydy riittävästi aikaa, oireilee Robin. Oireisiin kuuluu mm. tavaroiden heittely, Batmanin kiusaaminen, kitinä ja kielettyjen asioiden tekeminen. Uusin, ihan muutaman kuukauden vanha ilmiö on pienempien taaperoiden tai vauvojen kovakourainen käsittely. Tämä on ehkä kaikista ongelmallisin uusi piirre ja siihen on vaikea suhtautua.

Otetaas esimerkki. Oltiin muutama viikko sitten kummipoikamme 3-vuotissynttäreillä. Paikalla oli meidän lisäksi kummipoikamme vajaa vuoden vanha pikkuveli, sekä toinen huomattavasti Robinia pienempi vauva. Robin on aina tykännyt halailla muita lapsia ja jos toinen ei siihen ole lähtökohtaisesti valmiina, halataan väkisin. Tämän kovakouraisen kaulasta kiinni ottamisen ja joskus poskesta puristamisen säveltämä "halaus" voi päättyä vaikka pieneen tönäisyyn. Muks. Ja juuri ja juuri pystyssä pysyvä vauva alkaa itkemään lohdottomasti. Saiko mun lapsi ton aikaan? Kyllä. Onpas noloa. Ja mikä vaikeinta miten siinä tilanteessa toimia ja miten siihen suhtautua? Kuulostaa teoriassa helpolta.

Kuten kaikessa kasvatukseen liittyvässä, on tässäkin kuppikuntia, kuinka näissä tilanteissa tulisi toimia. Luontaisestihan vastaavan tilanteen sattuessa vanhemmat toruvat lastaan, ottavat pois tilanteesta ja käskevät pyytää anteeksi. Robin osaa liiankin hyvin tämän rutiinin ja hyökkää usein anteeksipyyntöhalille ennen kun ehdimme kunnolla häneltä tätä vaatia. Siitä on tullut siis jo jonkin asteen leikki ja kierre. Lyön tota ja pääsen pyytämään anteeksi. Hauskaa. Saan myös vanhemmat aina kiinnittämään huomionsa vaikka toisen aikuisen kanssa keskustelun lomasta minuun. Toimii. 

Olen kuullut mielenkiintoisen teorian. Siinä kuuluu toimia täysin eri tavalla. Jos lapsi käyttäytyy agressiivisesti, tulisi hänelle olla antamatta tilanteessa lainkaan huomiota. Tilanteen uhria taas pitää mennä vuolaasti ja yliampuvasti lohduttamaan, kääntää selkä tekijälle. Näin lapsi oppisi, että tällä agresiivisella tavalla ei saa vanhempiensa huomiota. Huomiota voi antaa sitten rauhallisissa tunnelmissa tilanteen jälkeen. Loogista.

Tähän kaikkeen liittyy musta ristiriitaa. Kuitenkin tämän tyyppinen agressiivinen käytös johtuu siitä, että lapsi haluaa huomiota ja on huolissaan, että toiset lapset vie sen häneltä. Toisaalta kuulostaa järkevältä olla ruokkimatta tätä käytöstä antamalla huomiota torumalla. Pienet lapset tarvitsevat tarkat raja ja heille tulee opettaa mikä on väärin ja mikä oikein. Mutta mitä jos, kuten tässä tapauksessa, lapsi tietää kyllä mikä on väärin, mutta on kierteessä, jolle ei olla löydetty ratkaisukeinoa. Ajan kanssahan nämä vaiheet aina menee ohi, mutta olisi hienoa toimia niissä oikein. Kun vaan tietäisi mikä se oikea tapa on?



tiistai 19. helmikuuta 2013

7:48 ja 17:21

Aurinko nousee tänään Helsingissä kello 7:48  
Aurinko laskee tänään Helsingissä kello 17:21

Alan aina helmikuun aikana seurata päivän pitenemistä katsomalla Hesarista auringon nousu- ja laskuaikoja. Se on jotenkin tosi lohdullista kun viikossa päivä pitenee jo useita kymmenia minuutteja. Nyt näyttää jo tosi hyvälle. Ei mene kauaa kun pääsen valoisan aikaan töihin ja ehdin juoksemaan (lumettomassa maastossa?!) töiden jälkeen kompuroimatta ja peloitta metsässä. 

Muutenkin yhdet vuoden parhaat ajat - Pääsiäinen, Vappu, partsi- ja terassikaudet sekä D-vitamiinibuustit ja aurinkolasien esille kaivaminen ovat ihan kuukauden, maksimissaan parin päässä. Jaksaa, jaksaa!


maanantai 18. helmikuuta 2013

Villi lauantai

Sellanen viikonloppu. Oli tarkoitus mennä lauantaina muutaman hyvän tyttökaverin kanssa syömään, sen suurempia suunnitelmia ei ollut. Mutta heti alkuskumpilla Tony's Delissä kävi ilmi, että meillä kaikilla oli loisto fiilis, eikä oltu nähty pitkään aikaan. Jutun juurta siis riitti. Mikä nyt havemmin muutenkaan on ongelma. Miksi ei lähdettäisi vähän pidemmän kaavan mukaan ulkoimaan.

Ja niin löysin itseni Vespan, Teatterin ja Villi Väinön jälkeen neljän maissa värjöttelemästä taksijonosta. Ja siitä noin tunnin (kyllä, jono oli tosi hidas!) päästä omasta sängystä. Siitä ei mennyt kun pari tuntia ja lapset päätti herätä. Mun herkkäunisuudesta johtuen en tietystikään pystynyt enää nukkumaan. Nyt vähän painaa, mutta ei onneksi pahasti. Ja oli todellakin sen arvoista, ihan sairaan hauska ilta!

Tässä muutama kuva illan asuvalinnasta.



lauantai 16. helmikuuta 2013

Aamu

Energistä lauantaita kaikille! Itse olen aamutunneilla kerennyt imuroida, pestä pyykkiä ja vaihtaa keittiön verhot. Se sisustuskärpäsen purema oireilee kroonisesti. Nämä verhot löytyi kaapista, olen aikoinaan ostanut ne Huutonetistä. Ne on Marimekon 1988 Fujivo Ishimoton suunnittelemat "Salava" kankaasta ommellut verhot tai pöytäliina. Kivaa vaihtelua keittiön ilmeeseen.

Pankkiiri heräili juuri ja toipuu poikien illasta sohvalla Batmanin kanssa saman nimistä peliä pelatessa. Mulla on tänään vuorostaan tiedossa illallinen tyttöjen kanssa. Mahtavaa!


perjantai 15. helmikuuta 2013

Keskustelu

Pakko myöntää liikutuin kyyneliin juuri. Taas. Tiedän, oon vässykkä.

Nukuttaessani Robinia (1v.10 kk) kävimme ekan pidemmän oikean vuorokeskustelun ja se meni kutakuinkin näin:

R: PuuRoo. Mummi! Akki.

Minä: Niin, söitte aamulla puuroa mummin ja Akin kanssa.

R: Joo.

*Tauko

R nousee istumaan ja: TratooRria! ISO! Mummi. Akki.

Minä: Niin, näitte mummin ja Akin kanssa ison traktorin.

R: Joo.

*Tauko

R:  Eikka. Mummi. Auto.

Minä: Niin, Eikka ja mummi lähti autolla (ne kävi meillä ja lähti ostamaan maalaustavaraa)

R: Näin. 

*Tauko

R: Isä. TelkkaaaRia.

Minä: ai isä katsoi telkkaria

R: Isä! TelkkaaRia. Kiikki.

Minä: Ai isä laittoi telkkarin kiinni?

R: tyytyväisenä: Näin.

*Pidempi tauko, luulin jo Robinin nukahtavan.

R: nousee ylös ja huutaa: TratooRria! ISO!

Ja sama sarja jatkui useita kertoja kunnes pää painui tyynyyn ja halausote nukesta lujeni.





Aikakone

Bongasin Hunajaista- blogin Riikalta hauskan idean. Se menee hieman muunneltuna näin.

Kun olin 24-vuotias. Oli vuosi 2005.


Asuin: Pohjois-Helsingissä Tapulikaupungissa. Oltiin asuttu yhteisessä ensiasunnossamme Pankkiiirin kanssa kolme vuotta ja elimme villeintä nuoruusaikaamme. Molempien opinnot oli loppusuoralla ja teimme opiskelun ohessa viikonloppu- ja iltatöitä.

Olin: Ihan sairaan onnellinen ja huoleton. Meidän silloinen vuokrakaksio oli lähes joka viikonloppuinen kaveriporukan etko-, bile- ja jatkopaikka. Suurimmat huolet oli syödäänkö loppukuu nuudeleita, nakkeja ja uuniranskiksia, jotta voidaan pitää bileet meillä. Naapureista ei välitetty pätkän vertaa kun aamuneljältä lauloimme Sing Staria seinät raikuen.

Oma koti kullan kallis

Tärkeintä elämässä oli: Pankiiri ja ystävät. Oltiin myös siskoni kanssa tekemisissä enemmän kuin koskaan ennen.

Työskentelin: Uimaopettajana ja ala-asteikäisten uintivalmentajana ja Pankkiiri ravasi yövuoroissa Stockmannin varastolla.

Halusin:  Viettää mahdollisimman huoletonta ei vielä aikuisen elämää, johon liittyi tärkeänä ostana ystävien kanssa risteilyt, mökkikeikat ja muut seikkailut.

Laivalla talvi 2005
Kesä 2005 kaverin landela

Pelkäsin: Ihan alussa kun muutimme yhteen pelkäsin, ettei Pankkiiri viihdy asua mun kanssa, joten ostin sille PS 2- pelkonsolin. Viihtyi se.

Talvella 2005 kaverin landella
Ei ole Batman onneksi perinyt äitinsä kitaraotetta.
Roomassa 2005
Nyt asun: Länsi- Helsingissä. Asunnossa on kahdenksan vuoden takaiseen verrattuna tuplamäärä neliöitä ja varpaita.

Olen: Aikuinen. Se tunne on pelottavan vahvasti tullut jäädäkseen lasten ja "oikeiden töiden" mukana. 


Tärkeintä elämässä on: Perhe ja suku. Ystäville toivoisin paljon enemmän aikaa, mutta onneksi nyt kevään aikana on yhteisiä rientoja tiedossa. Myös juhannukseksi on varattu iso huvila saaresta.

Pelkään: Että jotain pahaa sattuu. Kun kaikki on elämässä niin hyvin pelottaa, että jotain tosi odottamatonta ja pahaa sattuisi. Myös lasteni tulevaisuus nykymaailmassa huolestuttaa.


Työskentelen: Digitaalisen markkinoinnin parissa asiakastyössä. Nautin paljon siitä mitä teen. Vaikka ei työkään lepoa ole, saan siitä hyvin vastapainoa perheenäidin usein rankallekin roolille.


Haluan: Olla hyvä ihminen.


Kommentoi, niin saat iän. 

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivän ohittamaton tarjous

Pakko mainostaa yhtä mun mielestä ainakin ihan loistavaa tarjousta, jotka on nyt ystävänpäivän kunniaksi voimassa. Pakko oli itsekin hyödyntää tätä kun muutenkin oon ollut aikessa tilata rupsahtamista ehkäisevää yövoidetta kyseisestä verkkokaupasta. Tilatessasi Yves Rocherilta* tuotteita, saat ensimmäisen ostokoriin lisätyn tuotteen (max. 40 eur) ilmaiseksi. Käytännössä siis kun ostaa esim. 39 euron voiteen ja lisäksi alle kympin arvoisen huulipunan (kuten itse tein), saa ne huulipunan hinnalla. Päälle reilun 4 euron postikulut, mutta silti edullista. Ainahan sitä nainen jotain kauneustuotteita tarvitsee. Klik, klik*. 

(Postaus sis. yhteistyölinkkejä, jotka on merkitty * merkillä)

Läpi meni!

 "4-5- vuotias lapsi on kehityksessään suvantovaiheessa. Riehakas ja mahtipontinen neljävuotias saattaa muuttua rauhalliseksi ja pohdiskelevaksi." Näin sanotaan neuvolasta saadussa opaskirjan johdannossa. Sitä suvantovaihetta odotellessa...

Oltiin Batmanin kanssa aamulla kuuluisalla 4-vuotisneuvolakäynnillä. Tämä neuvolakäynti on laajin neuvolatutkimus mitä lapsille tehdään ja siinä on jännittävää se, että ensikertaa jäädään kahdestaan ilman vanhempia neuvolatädin (tai sedän) kanssa suorittamaan useita testejä leikkimuodossa. Näillä testataan mm. seuraavia taitoja. Hienomotoriikkaa (pitää pujottaa helmiä naruun, leikata paperia suoraa viivaa pitkin, tarkistetaan kynäotteen oikeaoppisuus), motorisia taitoja (pitää hyppiä yhdellä jalalla ja tehdä jotain muita hyppyjä sekä heittää palloa ja ottaa koppia), piirtämistä (noin kymmenen erillaista kuvaa mallista, esim. neliö, plussa, ympyrä ja risti), palikkatalon rakentamista, kaukonäköä (pitää toinen silmä peitettynä tunnistaa eri kuvioita) sekä sanojen tunnistusta (kuvista tunnistaa erot "hauva", "vauva" ja "sauva").

Luin testaamisen aikana (kesti noin 20 min.) odotustilassa tyytyväisenä uusinta Perhe- lehteä ja minua tultiin kahteen otteeseen eri henkilön toimesta kysymään olenko tulossa ensikäynnille. Hymm...näytänkö olevani raskaana? Hehe. Satuin olemaan vessassa kun testit loppuivat ja kuulin Batmanin etsivän minua käytäviltä päätellen neuvolatädille minun menneen varmaan moikkaamaan isoisää. Isoisä asui ennen poismenoaan ihan neuvolarakennuksen vieressä. Ihana toinen.

Sain neuvolatädiltä yksityiskohtaisen raportin miten Batmanin testit olivat menneet. Kuulemma kaikki oli mennyt varsin mainiosti. Mainittavan arvoisia ja hauskoja yksityiskohtia olivat seuraavat. Kynäote oli "omaperäinen", mutta kuviot olivat tunnistettavissa. Myös keskittymiskyky suhteellisen pitkäkestoiseen ja monipuoliseen testaamiseen oli kiitettävä. Tämä yllätti äidin positiivisesti. Pallon heittäminen ja kiinniottaminen saivat erityismaininnan, kuulemma aika harva neljävuotias ottaa kopin sormillaan sylin sijasta. Tosta Pankkiiri on varmasti ylpeä. Erillaisia hyppyjä testattaessa Batman oli halunnut näyttää muutaman extra stunttihypyn. Oli ollut kuulemma tädillä naurussa pidättelemistä. Ongelmanratkaisemiskykyä Batman oli osoittanut kaukonäkötestissä. Kun pienimpien kuvioiden näkemisessä oli ollut ongelmaa, oli poika tyynesti todennut "Ootas, meen vähän lähemmäs taulua". Oikein! Lopussa piti ottaa reiteen rokotus, se ei luonnollisesti ollut kovin kivaa. Mutta kokonaisuudessaan äiti on todella ylpeä reippaasta, pikkunokkelasta ja huumorintajuisesta esikoisestaan.

Batman halusi rokotuskohdan sijasta laittaa laastarin neuvolakorttiin

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Vilahdus

Miten voi olla jo keskiviikko? Tämä alkuviikko on hujahtanut vilauksessa. Tähän on varmasti ollut yhtenä syynä töiden uudet kuviot, tapaamiset ja palaverit, jotka saavat työpäivät tuntumaan muutamalta tunnilta. 

Meillä on perheen aikatauluissa erikoinen viikko kun Pankkiirilla on tänään työmatka ja huomenna jokin konfferenssi. Huomenna on myös Batmanin neuvola, jonne aamulla ennen päiväkotia suunnataan. Kerron siitä reissusta myöhemmin. Tässä muutama viime viikolla räpsitty kuva eteisestä.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Päiväkodissa tapahtuvaa

Batmanin päiväkodista lähetetään kuukausittain uutiskirje, jossa kerrotaan kuulumisia ja tulevia tapahtumia. Tämä tapa on ihan loistava! Saadaan kokonaiskuvaa mitä kaikkea esikoisemme kokee päiväkodissa. Siellä kuitenkin vietetään merkittävä osa pienen ihmisen ajasta.

Lukiessani taas helmikuun kirjettä, ei voi muuta todeta kun olisipas ihanaa olla muksu! Niin kivoja tempauksia meidän päiväkodissa järjestetään. On laskiaisen pulkkamäkiretkeä (tänään), ystävänpäivätanssiaisia (torstaina), joka maanataina muskari, nukketeatteria, kirjastoreissuja, Kalevalanpäiväjuhlaa, pääsiäisnäytelmää ja -kirkkoa sekä koko perheen seikkailupolkuja. Keväämmällä on myös yhteispicnik toisen lähipäiväkodin kanssa, sekä perinteiset kevätjuhlat ja -retket. Teemaviikkoina on kirjallisuuteen ja urheiluun painottuvia jaksoja.

Ihan mielettömästi kaikkea sairaan kivaa! Vaikka sanotaan, että päiväkoti on lapsen työ ja rankkaa (niin varmasti usein onkin), niin toi ois kyllä mun unelmaduuni! Kiitos kuuluu mukaville ja todella aktiivisille päiväkodin työntekijöille. Meidän Batman on lähikuukausina alkanut viihtyä siellä kiitettävän hyvin. Myös hyviä ystävyyssuhteita on alkanut syntyä. Mikä helpotus se onkaan meille vanhemmille aikaisempien taisteluiden ja itkemään jäämisien jälkeen. Ah, ihana arki.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Neljä vuotta


Siinä ne oli. Batmanin neljännet synttärijuhlat. Ja jopa kahteen otteeseen. Viikonloppu oli täynnä pääkalloja, merirosvolaivoja ja -lippuja, erillaisia makeita herkkuja, lasten jalkojen vipinää, aikuisten kuulumisien vahtamista sekä melua ja meininkiä. Olo on onnellinen, mutta väsynyt. Myös haikeutta mukana. Miten se voi huomenna olla jo neljä? Kiitos osallistujille erittäin mieluisista ja käytännöllisistäkin lahjoista ja paikalle pääsemisestä. Näitä juhlia muistellaan vielä useita vuosia.