sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Urheiluvuosi 2016

Kirjoitin tammikuussa edellisen vuoden urheilulajeista ja tavoitteistani. Vuosi 2015 olikin mulle ennätyksellinen urheilun suhteen. Sain kasaan lähes kaksisataa urheilutuntia ja kaksikymmentäneljä eri lajia. Nyt kuluneelle vuodelle annoin silloin armollisemman tavoitteen - 150 urheilutuntia tälle vuodelle.

Alkuvuoden aikana urheilemisen suhteen on ollut haasteita. Perheen uskomattomat sairastelukierteet, poikien jokaviikonloppuiset fudisturnauset sekä tietysti uuden työn aloittaminen ovat estäneet ihan edellisen vuoden neljä kertaa viikossa urheilemisen. Myös itse ruuhkavuodet kolmen alle kouluikäisen kanssa eivät liiaksi ylimääräistä vapaa-aikaa jätä. Nyt kun katsoo HeiaHeiasta ensimmäisen seitsemäntoista viikon urheilujani, on kasassa 49 tuntia ja kahdeksantoista eri lajia. Se tekee keskimäärin 2,9 tuntia viikossa ja tätä menoa urheilutunteja olisi vuoden lopussa kasassa tasan asettamani määrän verran. Aika hyvin, pakko myöntää!

Milloin sitten ehdin salille tai lenkkipolulle? Olen lasten syntymästä saakka ollut aamuihminen. Mieluiten urheilisin aamupäivän aikana, myöhään illalla mua ei urheilemaan saa. Perus viikon aikana käyn kerran arkena heti työpäivän jälkeen salilla (useinmiten ryhmäliikuntatunnilla) sekä kerran aamu- tai alkuilta lenkillä. Viikonloppuisin tähtään vähintään yhteen salikertaan, mutta lyhyet lenkitkin ovat joskus aikatauluumme mahtuneet. Olen innostunut mäkijuoksulenkkeihin sekä salilla mieluisin jumppa on ollut tasapainolaudalla tapahtuva, sykettä ylhäällä pitävä Core Pulse ja perinteinen Power, eli Podypump. On tullut myös käytyä salilla omaa ohjelmaa vetämässä ja pyöräilysaldo karttuu salille mennessä sekä perheen kanssa pyörälenkeillä käydessä. Töissämme on myös mahdollisuus jokaviikkoiseen puolen tunnin taukojumppaan.

Kyllä tästä vielä hyvä urheiluvuosi tulee, kunhan pystytään terveinä. Ajanhallinta, terve itsekkyys sekä motivaatio urheilemiseen ovat avanasemassa. Tekosyyt hiiteen ja lenkkipolulle!





tiistai 19. huhtikuuta 2016

Sairasta menoa

Kuutisen viikkoa sitten Batman valitti viikkotolkulla vatsaansa. Enimmäkseen iltaisin ja öisin, eikä muita oireita. Epäiltiin jo vahvasti, että poika jännittää jotain. Stressivatsaa. Mutta totuus osoittautui kaikkien aikojen kierteeksi. Vatsatauti sellaiseksi.

Alkuvuoden influenssat, korvatulehdukset ja streptokokkikierteet eivät olleet mitään verrattuna nyt lähiviikkojen ajan perheessämme velloneeseen super kummalliseen vatsatautiin. Oireet vaihtelevat aaltoilevista, vahvoista vatsakouristuksista, pääkivusta ja väsymyksestä perinteisiin molemman pään tyhjennyssessioihin. Itämisajat ovat myös kummallisen pitkiä. Ja mikä omituisinta oireet voivat pitää taukoa ja palata uudelleen hieman erilaisina. On toki mahdollista, että olemme vaan sairastelleet eri kantojen vatsatautia. Lähipiirissä ei ole juuri ketään lapsiperhettä, jolla ei vastaavia oireita ole ollut. Tarhassa kerrotaan myös edelleen samaa sekä lapsista, että henkilökunnasta.

Lisää haastetta tähän meidän perheen sairastelurumbaan on tuonut se tosiasia, että olen juuri palannut työelämään ja vielä uuteen pestiin. Joka viikko ei millään voisi/haluaisi olla joko itse sairaana tai hoitamassa lapsia parhaansa etätöitä tehden. Onneksi olemme voineet vuorotella Pankiirin kanssa ja hän onkin pitänyt sairastupaa yllä mua enemmän itse välttyen sairaudelta. Viimeisimpänä oksentelu kuumeen kera oli mulla viime viikonloppuna. Ei oo mikään suosikki kombo se. Äklö olo on edelleen lievästi päällä.

Mutta nyt saa luvan loppua. Meidän perheen vuoden (ellei parin) sairastelusaldo on täynnä. Perus nenän valumiset ja öiset pikku yskimiset eivät ihan heti kuulu meidän kategorioissa sairastamisen piiriin. Mutta en mä kiitos niitäkään meille kaipaa.

Onko muilla ollut tänä keväänä vastaavaa tautikierrettä?


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Lastenjuhlat

Vietimme eilen Robinin kaverisynttäreitä. Juhlat siirtyivät sunnuntaista Kirpun vatsavaivojen takia. Arki-illan juhlat vaativat vähän erillaista valmistautumista, mutta pääsimme suhteellisen helpolla. Esivalmisteluja oli tehty hyvissä ajoin ja olin laittanut osan leipomuksistani pakkaseen. 

Tarjolla oli nakkirullia, pikkusuolasta, snäkkiannos "rehuja", sekä marenki-marjakakkua. Suurin hitti oli kinuskipalat. Juhlilla ei ollut varsinaista teemaa, mutta värit ja tietty lapsellisuus sekä leikkisyys olivat mukana kemun koristeluissa. 

Paikalle pääsi yhteensä yhdeksän lasta (plus Kirppu), joista kaksi tyttöä. Ohjelmassa oli lahjojen avaamisen jälkeen kynttilöiden puhaltaminen ja laulaminen herkutteluhetken yhteydessä. Tämän jälkeen oli leikkimielinen lasten tietovisa, jossa ei kilpailtu vaan kysyttiin kaikille sopivia kysymyksiä, joihin kaikki halukkaat saivat vuorollaan vastata. Palkintona visasta oli kaikille ongella saalistettava minilahja. Tämän jälkeen oli vapaata leikkimistä. Juhlat kestivät puolitoista tuntia, mikä on meistä aika maksimi aika lasten vanhemmittomille kotikutsuille. 

Juhlat olivat varsin onnistuneet. Vauhtia riitti ja tärkeintä oli, että kaikki vaikuttivat viihtyvän ja sankari oli todella onnellinen. Kiitos osallistujille!


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Viisivuotias

Saat tänään paljon huomiota,
vaikket sitä koskaan väkisin ota.
Perheemme varsinainen vitsiniekka,
ei kiristä vaate, ei kutita hiekka.
Mutkaton, huoleton heppu,
ja futarin rautainen peppu.
Pilkettä on sulla silmäkulmassa,
parasta kun olet olemassa!
Empaattisuudellasi pitkälle pääset,
tulet pärjäämään, mä nään sen.

Onnea, onnea viisivuotias Robin. <3