torstai 30. tammikuuta 2014

You are fired!

Muutama viikko sitten oli se päivä. Päivä kun sain kenkää. Potkut, fudut, lappu luukulle. Päivä kun istuimme työporukalla hiljaisina neuvotteluhuoneessa kuuntelemassa syitä siihen miksi koko Suomen toimisto suljetaan tammikuun lopussa. Säästöjä, keskittämistä, kulujen leikkaamista. Olimme onneksi voineet sulatella asiaa jo muutaman viikon ajan.

Uuden vuoden aatonaatto. Istun sohvalla pyjamassa ja katson perheeni kanssa lasten aamuohjelmia televisiosta. Joululoma on noin puolessa välissä. Saan tekstiviestin pomoltani, että pikaisesti yhteiseen puhelinpalaveriin. Arvasin heti mistä on kyse. Nyt ei kunnian kukko laula. Ja niinhän siinä kävi. Huonosti. Loman sävy muuttui kertaheitolla.

Eikä tämä uutinen ole lainkaan ainutkertainen. Tuntuu, että tällä hetkellä leikkaamiset ovat arkipäivää hyvin monella alalla. Digitaalisessa markkinoinnissa on onneksi suhteellisen paljon vapaita työpaikkoja auki ja osaajille on aina tilaa. Olen toiveikas uudet työpaikan suhteen. Aikajänteestä sopivan paikan löytämiselle ei ole tietoa.

Tämä koko tammikuun kestänyt työnhaku on ollut henkisesti raskasta. Pakon alla on tullut ensin miettiä mitä sitä itse haluaa ja sitten kartoittaa mahdollisuutensa. Laittaa viestiä kontakteille ja silmäillä avoimia paikkoja. Hakemuksia, haastatteluita, odottamista.

Onnekseni olen saanut vertaistukea, koska irtisanominen koski koko meidän tiivistä työporukkaa. Kaikki ollaan samassa veneessä. Pahempihan se olisi, jos olisi ollut vaikka harvoja, joista olisi päätetty luopua. Olemme työlounailla pohtineet ja analysoineet tilannetta sekä punninneet vaihtoehtoja. Toisaalta tämä luo kilpailutilanteen, sillä osa meistä hakee samoihin paikkoihin.

Tänään on viimeinen työpäivä. Huomenna juhlimme firman hautajaisissa. Olen ollut samassa työpaikassa kohta kuusi vuotta, joten tämän irtisanomisen voi (toivottavasti) piankin kokea positiivisena elämän suunnan muuttajana. Joskus voi tarvita kirjaimellisesti potkun persuksiinsa, jotta tohtii muuttaa elämäänsä. Aikansa kutakin. Haikeaa tämä silti on. Tykkään kovasti työstäni ja ennen muuta työkavereistani sekä rennosta tunnelmastamme toimistolla. Mutta koska koen olevani muutosmyönteinen ihminen, uskon, että muutos on lähes aina hyvästä. Muutos on kehitys ja oppimisen paikka. Muutos on tässä ja nyt.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Talista kuuluu

Olen saanut palautetta blogini hiljaiselosta. Koitan parhaani mukaan tehdä ryhtiliikkeen, mutta en voi luvata mitään. Joskus ei vaan juttu kulje. On tietysti mukava kuulla, että lukijat kaipaavat höpinöitäni. Tässä tiivistetysti pieni kuulumispaketti ajankohtaisista asioista.

Asunnon myynti: 

Päätimme joululomalla lopettaa asuntomme myymisen toistaiseksi huonon markkinatilanteen takia. Ja koska meidän ei ollut mikään pakko myydä. Vaikutti siltä, että tällä hetkellä ainakin Helsingissä on ostajan markkinat ja myyjät vikisevät perässä. Toki tässä on monta muutakin tekijää, esim. alueen haluttavuus ja kysyntä vaihtelee. Tilanne voi muuttua piankin, mutta nyt nautitaan tästä kodista täysillä. Ihanaa kun ei tarvitse hinkata kotia putipuhtaaksi pakosta joka viikko. Ja ihanaa kun ei tarvitse pettyä kun näytössä käyneet kovin kiinnostuneilta vaikuttaneet eivät sittenkään palaa tarjouksen kanssa. Näin on hyvä. Ainakin jonkin aikaa.

Loman odotus:

Kanarian aurinko saa luvan lämmetä kovaa vauhtia ennen maaliskuun puolta väliä. Silloin odotamme vähintään Suomen kesäsäitä ja mukavaa rentoa lomamatkaa. Väliin mahtuu vielä helmikuu, josta pidän talvikuukausista eniten. Helmikuussa päivä alkaa selkeästi pitenemään ja usein lumipeite valaisee.

Synttärikausi alkaa: 

Helmikuussa alkaa meidän perheen synttäriputki. Kaikki neljä kun ovat syntyneet vuoden alkupuoliskolla. Toistaiseksi ollaan kuitenkin panostettu vain lasten juhliin, mutta ei sitä tiedä, jos tänä vuonna innostuisi juhlistamaan myös meidän vanhempien harmaantumista.

Hoitokuviot:

Robinin päiväkotihakemus on laitettu eteenpäin. Jos hyvin käy, ensi syksynä olisi tarkoitus aloittaa samassa tarhassa isoveljen kanssa. Robinin kanssa tämä tulee varmasti olemaan helppo muutos, sillä poika on hurjan sopeutuva.

Sellaista meille.




sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Lukunurkkaus

Ostettiin joku kuukausi sitten käytetty lepakkotuolin runko. Ajatuksena on ollut etsiä siihen nahkapäällistä. Niin ollaan tehtykin, mutta sopivan löytäminen on yllättävän vaikeaa. Perus Vepäsäläiset tai edes Stockmann ei myy lepakkotuolin päällisiä. Paitsi jälkimmäinen mustana. Meillä on selkeästi tiedossa millaisen haluamme ja olemme sellaisen yhdestä liikkeestä bonganneetkin. Hinta on kuitenkin yllättävän korkea, joten hankinta on jäänyt toistaiseksi tekemättä. 

Tänään anopin kanssa aiheesta puhuttaessa, tuli esille, että hänellä on varastossa kangaspäällinen. Saimme sen lainaan, kunnes sopiva nahkapäällinen löytää tiensä meille. Ei hassumpi! Sopii meidän olkkarin väreihin ja nyt meillä on vihdoin se kauan kaivattu lukunurkka. 


tiistai 21. tammikuuta 2014

Supersankareita, onko heitä?

Eilen Batmanilla noussut kuume pitää meidät tänään sairastuvalla kotosalla. Lähes kaikki kohta viisivuotiaan jutut pyörivät eri supersankareissa. Olen itse sitä myötä viisastunut huomattavasti sillä saralla. Olen oppinut, että Stan Lee on Marvel hahmojen (eli suurimman osan tunnettuja supersankareita) luoja, mutta näihin ei kuulu Batman, Robin ja Teräsmies. Ne ovat DC Comicsin tuotantoa. Batman on Bob Kanen ja Bill Fingerin ja Teräsmies Joe Shusterin ja Jerry Siegelin käsialaa (Piti tarkistaa nimet vielä Wikipediasta).

Kysyin Batmanilta, että jos se saisi olla yhden päivän ihan mikä vaan supersankari, kuka se haluaisi olla? Ylenvahva Hulk, lentävä Batman, lihaksillaan pullisteleva ukkosen jumala Thor vai kenties seittiä heittelevä, notkea Hämähäkkimies. Batmanin vastaus oli kuitenkin selkeä. Hän tahtoisi olla Avengers porukan Hawkeye, eli Haukansilmä. Haukansilmä on värikkääseen pukuun pukeutunut jousimies, joka omaa viinissään monenlaisia ns. "temppunuolia". Haukansilmä on jokseenkin uhmakas ja voimakkaan itsetietoinen, joten hän on usein napit vastakkain joukkueiden muiden jäsenten kanssa. (Wikipedia). Ei mitään erityisiä supervoimia. Silti ihailtavaa rohkeutta ja sisäistä voimaa. Aikalailla saavutettavissa olevia supersankarin piirteitä. Ei kun kauppaan ostamaan Batmanille synttärilahjaksi jousipyssyä. NOT. 

Kuka supersankari itse haluaisit olla? Mä olisin ainakin Fantastic Fourin Storm (Näkymätön Nainen), sillä se osaa muuttua näkymättömäksi. Voisi olla kärpäsenä katossa monissa mielenkiintoisissa tilanteissa. 

Batman sai huoneensa seinälle itsenä näköisiä tauluja

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Sokerihääpäivä

Kuusi vuotta sitten oli Helsingissä lumeton talvi. Koko talvena ei tullut pysyvää lumipeitettä. Tamikuun 19.päivä vuonna 2008 oli järkyttävä räntämynrsky. Tuuli puuskittain ja räntää satoi viistottain. Olin menossa naimisiin sinä päivänä. Suunnitemamme oli ollut ottaa hääkuvat kauniissa lumisäässä Vanhassa kirkkopuistossa. Suunnitelmat on tehty rikottavaksi. Ja huono sää on onnellinen avioliiton merkki. Ja mitä näitä nyt on. 

Tänään on sokerihääpäivämme, jota vietimme eilen. Pankkiiri pääsi yllättämään ja oli hoitanut lastenvahdin meidän suunnatessa ennalta nimettömään määränpäähän syömään. Ravintola osoittautui Etu-Töölön Atelje Finneksi. Olimme ensikertalaisia. Miljöö vaikutti heti miellyttävälle. Ravintola oli kodinomainen, riittävän pieni ja lämminhenkinen. 

Söimme kolmen ruokalajin menut. Mulla oli alkupalana punajuurikeittoa, jossa oli ankkaa. Kuulemma jäätävän kylmän sään johdosta kyseistä annosta oli myyty alkupaloista eniten. Ja todella maukastahan se oli. Pääruokana söin päivän liha-annoksen, joka oli karitsan paahtopaistia, kikhernepyreetä ja tomaattipaistosta. Annos oli täysi kymppi suussa sulavan lihan ja yhteensopivien lisukkeiden ansiosta. Pankiiirikin tykkäsi paljon valitsemastaan pippuripihvistä. Jälkiruoka ei ollut meillä kummallakaan erikoinen (Pankiirilla juustoja ja mulla sitruunamadeleine), mutta ei se millään tapaa illallista päässyt pilamaan. Itse en edes ollut tilatessani tiennyt mitä tulevan pitää, tykkään vaan sitruunasta jälkkäreissä. Liharuokia ravintolassa osattiin ainakin tehdä parhaalla mahdollisella tavalla ja laadukkaista raaka-aineista. Molemmat annoimme kokonaisarvosanaksi Atelje Finnelle kiitettävän.  Voidaan siis lämpimästi suositella. 


perjantai 17. tammikuuta 2014

Tauon paikka

Blogi-inspiraatio on hakusessa. Mahtunut aika paljon kaikkea pureskeltavaa tähän alkuvuoteen ja jostain syystä jutun juurta ei ole paljon löytynyt. Sallittakoon se välillä. 

Talvi se käynnistyi lopultakin Helsingissä ja nyt ollaankin sitten värjötelty reilun kymmenen asteen pakkasissa. Aurinkoa on riittänyt ja sehän kelpaa. Väkisinkin näin kevättä kohti mentäessä ajatukset siirtyy jo pikkuhiljaa kesäisiin tunnelmiin. Ei olekaan kuin kaksi kuukautta ja Teneriffa kutsuu. Josko siihen mennessä ollaan saatu vähän hiihdellä ja luistella. 

Vastaan tuli kuva, jonka nappasin puhelimella Italian reissulta viime vuonna. Mahtava tunnelma ja meininki! Olkoon kuvan nimi "Tauko". Sellaista kaikki tarvitsee välillä. 


maanantai 13. tammikuuta 2014

Synttärien humaa

Batmanin lähestyessä viiden vuoden ikää, alkaa lastenjuhlien rumba. Ensimmäistä kertaa kutsut ovat usein vain lapsille ja niissä panostetaan lapsille mieluisaan tarjoiluun ja ohjelmaan. Sankarin vanhemmat tarjoavat ilmaista lastenhoitoa ja kaikilla on niin mukavaa.

Batmanilla oli viikonloppuna kahdet tarhakavereiden viisivuotisjuhlat, molemmille päiville omansa. Ensimmäisiin poika jäi ilman vanhempia. Kyseessä oli tyttökaverin juhlat, joten meidän supersankarifriikki oli hieman hämillään prinsessa teemaisista kemuista. Kotiin poika kuitenkin saapui ylpeänä arteenetsinnästä löydetty Barbie- lahjapussi kainalossaan. Eilen me vanhemmatkin pääsimme nauttimaan naapurin mukavista synttäreistä. Pari tuntia meni hetkessä kun lapset osaavat aika hyvin jo viihdyttää toisiaan.

Batmanin omatkin syntymäpäivät lähestyvät uhkaavasti. Olemme tänävuonna pitämässä kahdet juhlat: yhdet lapsille, toiset sukulaisille. Muiden juhlista saa hyviä ideoita tuleviin lasten kesteihin. Mitä niitä nyt nyt on. Ongintaa, aasin häntää ja aarrekarttoja. Prinssinakkeja, jäätelökakkuja ja mokkapaloja. Katsotaan mitä nuori mies juhliinsa valitsee, luultavasti kaiken mahdollisen. Olihan se kutsumassa kaikki vajaa kolmekymmentä tarhakaveriaankin kotiinsa. Vähän jouduttiin kuitenkin karsimaan. Mutta kaikista uskomattominta tässä kaikessa on se, että lapsihan täyttää jo viisi vuotta! Vuoden päästä täytelläänkin jo esikouluhakemuksia. No, juhlitaan ensin nämä vielä kuitenkin niin pienen pojan juhlat alta pois.




sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Ensilumi

Olen ollut kahden vaiheilla siitä, että haluanko tänä talvena enää lainkaan lunta. Ollaan jo sinnitelty näin pitkälle, niin voisi keskittyä jo kevääseen. Ajatus siitä, että kevät tulisi (muka) nopeammin kun ei olisi lumia mitä sulatella, houkutteli kovasti. Mutta toisaalta hiihtäminen ja lumen tuoma valoisuus tekisi hyvää. Se on kuitenkin ollut koko ajan selvää, ettei ole mitään niin kurjaa kuin harmaa, pimeä vesisade.

Kun eilen huomasimme ikkunasta maan peittyneen valkoisella, tiesin mitä mieltä oikeasti olin asiasta. Olimme aamulla aivan innoissamme kun tiesimme, että ulos voi mennä tekemään muutakin kun hortoilemaan märkään ja pimeään. Lunta oli tullut sellainen muutaman sentin luokkaa. Silti päätimme heti kaivaa varastosta pilkkipulkkamme ja suunnata lähimpään pulkkamäkeen. "Tää on kivempaa kuin pelaaminen (pleikkarin)!" huusi Batman ja se on sanottu paljon se. 


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Ei mikään kuramatto

Meidän eteisen vanha matto oli aikansa elänyt ja sen kulma oli pysyvästi kääntynyt niin, että siihen meinasi kompastua. Löysin Elloksen aleista puuvillaisen harmaansävyisen pitkän Zorro-maton. Vaikka matto onkin konepestävä, ei se materiaalinsa takia ihan lapsiperheen kuramatosta mene. Sitä varten onkin lähempänä ulko-ovea oikea kuramatto, jonne kengät voidaan jättää. Yksi ongelma matossa on - se ei meinaa pysyä paikallaan. Varsinkin kun lapset tykkäävät juosta juuri tuota kohtaa ympäri. Homma on ratkaistu liukuestematolla. Tällä kertaa ulkonäkö meni käytännöllisyyden edelle, saas nähdä ollaanko pesemässä mattoa joka viikko. Ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen hankintaan.


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Arki suloinen

Reilun kahden viikon loma lähenee loppuaan ja paluu arkeen alkaa painaa jo päälle. Tällaisen harmaan ja suunnittelmattoman lomajakson jälkeen näkee paljon valoisia puolia tulevassa arjessa.

Kaverit
Batmanilla on ollut jo kova ikävä päiväkodin kavereita. Eihän se tietenkään sitä myönnä, mutta asia selviää kun juttuihin tulee koko ajan lisää mausteita tarhakavereista.

Robin taas muistuttaa joka iltaisessa juttelutuokiossa, että haluaisi jo nähdä serkkuaan ja mummia aamulla.

Omakin sosiaalinen elämä on ollut lomalla laiskaa, vaikka voisi kuvitella toisin. Työkavereitakin voi tulla ikävä.

Rutiinit
Koko perhe tuntuu väsyneemmältä lomalla. Nukutaan yksinkertaisesti liikaa. Kymmenen aikaan aamulla starttaava päivä alkaa laiskasti ja minkään järkevän tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealle. Kukaan ei halua ulos ja koko päivän rytmit mitä sattuu. Pian totuus iskee päin silmäpusseja kun herätyskello soi kuuden jälkeen. Yksi aamu kuitenkin vielä löysäilyä edessä.

Loma laiskistaa eikä liikunta ole tuntunut maistuvan. Arki tuo toivottavasti tullessaan uutta buustia urheilun harjoittamiseen. Toivossa on hyvä istua sohvalla.

Olisi myös mukava syödä kaksi lämmintä ruokaa edes suhteellisen normaaliin lounas- ja päivällisaikaan. Ei siinäkään tosin mitään kovin pahaa ole, että syötiin juuri äsken lettuja hillolla ja jäätelöllä päivällisaikaan. Pidemmän päälle housujen vyötäröt eivät vaan kestä ikuisia spontaaneja lettukestejä.

Pelivieroitus
Perheen kahdella vanhimmalla pojalla on livennyt täysin pleikkarin peluu käsistä. Ja lomalla, näillä säillä se onkin ihan hyväksyttävää. Joulupukki toi uuden Lego Marver Superheroes pelin, joka on ilmeisen koukuttava. En tiedä kummalle heistä arjen tuoma vieroituskausi tekee enemmän tiukkaa, mutta itse olen ainoastaan onnellinen asiasta.

Aikansa kutakin, so long joululoma.






perjantai 3. tammikuuta 2014

Kulttuuripäivä

Vietettiin eilen Helsinkipäivää perheen kanssa. Käännyttiin alennusmyynneissä, syötiin mehukkaat hampurilaiset Morrison's ravintolassa sekä kipastiin Lasten Kaupunki- museossa Senaatintorilla. Pojat näkivät myös ekaa kertaa Stockmannin jouluikkunan - ei kovin usein vissiin poiketa kaupungilla. Lasten Kaupunki oli kaikille mukava kokemus, jossa tutustutaan Helsingin menneisyyteen eri muodoissa. Lapset tykkäsivät pukeutua eri asuihin kun taas mun suosikki oli 70-luvun mummola. Harmi, ettei siitä tullut otettua kuvaa. Myös vanhat lelut kiinnostivat kaikkia. Ilmainen, ihan Helsingin ytimessä sijaitseva hauska museo on juuri sitä mitä tarvitaan lisää.