sunnuntai 31. elokuuta 2014

Synnytystarina

Perjantai 22.8.2014. Kaksi päivää lasketusta. Lasten vapaapäivä päiväkodista.

Lähdetään heti aamusta lähiostarille Batmanin parturiin ja kauppaan valitsemaan karkkipäivän namit ja limut. Palaamme kotiin puolenpäivän aikoihin. Hyvin pian kotona alkavat selkeästi aikasempia harkkareita napakammat, mutta todella epäsäännölliset supistukset ja alaselän jomotus. En ota niitä ensin lainkaan tosissaan - en tahdo pettyä. Laitan kuitenkin Pankkiirille töihin viestin, että pieniä merkkejä on, mutta käsken ottaa rauhasssa ja jatkaa töitään normaalisti. Lupaan pitää hänet ajantasalla.

Syömme lounaan ja nukutan Robinin päiväunilleen. Batman saa pelata perjantain kunniaksi pleikkarilla fudispeliä ja mä koitan lepäillä omassa sängyssä. Torkahdan, mutta herään jo hieman edellisiä kovempiin supistuksiin. Alan kellottaa niiden väliä. Höh. Välillä väli on viisitoista minuuttia, joskus taas yli puoli tuntia. Turhauttavaa. Päätän olla liikaa huomioimatta niitä ja lopetan kellottamisen. Ne kuitenkin jatkuvat hyvin vaihtelevilla väleillä ja voimakuudella. Synnytys on kaiken aikaa mun mielessä.

Syömme välipalan ja suuntaamme lasten kanssa pihalle. Batman pelaa fudista ja Robin pyöräilee potkupyörällä. Koitan osallistua heidän tekemisiin kävelemällä - jos vaikka supistukset näin yltyisivät. Pihallaolon aikana koen pari todella napakkaa ja selkeästi synnytystä enteilevää supparia. Sanon vaivihkaa Batmanille, että tänään saattaa tulla lähtö. Hän ei juurikaan reagoi asiaa.

Sisälle tullessa kello on noin puoli viisi. Tilaan luvatut pizzat. Supistukset yltyvät ja niiden väli on joskus vain viisi minuuttia. Ne alkavat olla sitä luokkaa, että on vaikea pitää ne lapsilta piilossa. Pyydän heitä auttamaan pakkaamisessa, jotta ovat valmiita lähtemään tarvittaessa mummilleen yöksi. Lapset alkavat heti riehumaan hermostuksissaan. Se ei helpota mun oloa. Soitan Pankkiirille ja varmistan, että se on kotimatkalla. Pizzat tulee, syön mitä supparien (nyt jopa kolmen minuutin välein) välissä ehdin. Pankkiiri huomaa heti musta, että nyt on tosi kyseessä ja vie pojat hoitoon mummille.

Supistukset voimistuvat kaiken aikaa ja niitä tulee muutaman minuutin välein. Soitan Kätilöopistolle. He neuvovat olemaan kotona sen mitä pystyn ja soittamaan takaisin heti kun kivut yltyvät liiakseltaan. Noin tunnin päästä (klo.19.30) soitan sairaalaan uudestaan ja kerron, että lähdemme pian. He toivottavat meidät tervetulleiksi. Automatka sairalaan on täyttä kidutusta. Matkalla ehtii tulla kolme todella pahaa supistusta. Istuminen paikallaan turvavöihin köytettynä on ahdistavaa.

Kahdeksan aikaan olemme sairaalassa, pääsemme suoraan synnytyssaliin. Kohtu on kolmisen senttiä auki ja supistukset todella napakoita. Heti kun pääsen tuttuun ja turvalliseen kiikkustuoliin ja saan ilokaasun käteeni, helpottuu olo huomattavasti. Seuraamme Pankkiirin kanssa supistuskäyriä monitorista kun missäkin kisastudiossa. Näämme siitä myös muiden synnyttäjien käyrät. Vanha kilpaurheilija herää sisälläni ja päätän koittaa nopeuttaa toimistusta seisomalla. Näin supistuksien välit kiristyvät ja käyrät pysyvät paremmin ylhäällä. Otan mielummin hieman enemmän kipuja nopeuttaakseni toimitusta.

Kätilömme vaihtuu ja uusi kätilö tekee sisätutukimuksen siinä kymmenen aikaan. Kohdunsuu on viisi senttiä auki. Kätilö suosittelee epiduraalia ja lupailee, että sen vaikutuksen jälkeen on jäljellä enää ponnistus. Kuulostaa ihan liian helpolta ja suostun empimättä ehdotukseen. Puudutuksen laittaminen sujuu hyvin, vaikka se on aina yksi ikävin osa synnyttämistä. Kätilö puhkaisee lapsivesikalvot. Puudutuksen vaikuttaessa ja kipujen lievetessä koitan lepäillä. Pankkiiri tekee samoin, mutta ei nuhaltaan onnistu siinä.

Reilun tunnin päästä puudutuksen vaikutus alkaa vähentyä. Kuten kätilön kanssa sovimme, lisätään toinen satsi puudutusainetta, jotta ponnistus olisi mahdollisimman kivuton. Kohdunsuu on seitsemän senttiä auki ja kätilö lupailee ponnistuksen olevan ihan kulman takana. Kello alkaa lähentyä vuorokauden vaihetta ja on selvää, että vauvasta tulee lauantain lapsi. Lepäily-yrityksemme jatkuu.

Vähän ennen yhtä yöllä tunnen supistukset lievästi ja koen pientä ponnistuksen tarvetta niiden yhteydessä. Kohdunsuu on valmis ponnistamiseen. Kätilö katetroi mut ja ponnistaminen saa alkaa. Ponnistuvaihe on kivuton, muttei mitään lastenleikkiä. Sen kesto on neljätoista minuuttia. Apuvälineitä ei tarvita, mutta kätilö kutsuu toisen avukseen huomattuaan vauvan leveähköt hartiat.

23.8.2014 klo.01.24 syntyy lapsi numero 9199. Kaunis tyttö, joka painaa kaikkien yllätykseksi jopa 4190 g ja on 51 senttiä pitkä. Päänympärys on 35,5 senttiä. Hän parkaisee heti komeasti ja rauhoittuu äitinsä rinnalle. Tytöllä on selkeästi kova imuntarve ja hän on onnellinen tissi suussaan. Hän saa kätilöiltä arvosanaksi yhdeksän. Mutta meille hän on täysi kymppi.




perjantai 29. elokuuta 2014

Kuulumisia

Huhheijakkaa! Ensimmäinen viikko viisihenkisenä takana. Ja kyllä siihen on mahtunut paljon. Suurimmaksi osaksi hyvää ja onnellista vauvapölyä, mutta myös sairastelua, turhautumista, väsymystä ja uudenopettelemista. Pankkiirin isyyslomaviikko on mahdollistanut meille myös kulinaristisiä nautintoja ja rauhallisia lepohetkiä.

Ensin sairastelusta. Pankkiiri oli jo synnytyksessä flunssassa ja pienessä kuumeessa. Pöpö iski samana päivänä kun synnytys alkoi. Mies veti panadolleja mun käsilaukusta ja nuukahteli synnytyshuoneen tuolilla. Me säälittiin kätilön kanssa sitä. Sen flunssa on jatkunut koko isyysviikon, hieman voimakuuttaan vaihdellen. Sitten vuorossa oli Robin. Se oli koko alkuviikon kuumeessa ja tiistaina todettiin korvatulehdus molemmissa korvissa. Mulla alkoi kuumeilu tiistaina, mutta koska muita flunssan oireita ei ole ollut, saatoimme epäillä jotain synnytyksen jälkeisiä tulehduksia. Kuumeen jatkuessa eilen kolmatta päivää suhteellisen korkeana (38 asteen hujakoilla), kipaisimme Kättärillä testeissä. Tulehdusarvot olivat hieman koholla, mutta merkkejä kohtu- tai rintatulehduksesta ei ollut. Näin ollen lääkäri antoi varmuudenvuoksi antibioottikuurin, jonka päätin aloittaa, jos kuumeilu tänään vielä jatkuisi. Se vaikuttaa kuitenkin ainakin toistaiseksi (KOPKOP) pysyneen alhaalla. Tänään aamulla huomasimme Batmanin silmien tulehtuneen ja kipaisimme terveysasemalla hakemassa tippoja niihin. Kaikille muille perheenjäsenille siis osansa, mutta onneksi vauva on ainakin vielä terveenä ja voi oikein hyvin.

Kaikki vauvan kanssa on mennyt mukavasti. Hänen mieletön imuntarpeensa on tehnyt imettämisen sinäänsä helpoksi, toisaalta kivuliaaksi. Tärkeintä kuitenkin, että maitoa riittää, paino on hyvä ja vauva kakkaa ja pissaa tiheästi. Vauva nukkuu yöt vaihtelevasti, mutta pääasiassa kuitenkin herää vain syömään. Joskus kolmen, toisinaan reilun tunnin välein. Mitään varsinaista unirytmiä ei alle viikon ikäisille luonnollisesti ole, mutta pääasiassa pidemmät valveillaoloajat ajoittuvat päiväajalle.

Itse valvoin käytännössä kokonaan kaksi ensimmäistä yötä, jonka jälkeen olen saanut nukuttua öitä parin tunnin pätkissä. Väsymystä kuumeen lomassa on luonnollisesti ollut, mutta hormonit onneksi tekevät tehtävänsä ja olen jaksanut päivät Pankkiirin avustuksella suhtellisen hyvin. Maidonnousun yhteydessä alkuviikosta oli tunteellisesti herkintä aikaa ja itku oli herkässä. Nyt tunnen jo olevani enemmän oma itseni ja arki ei tunnu ylivoimaiselta. Tai eihän mulla ole vielä käsitystäkään oikeasta arjesta - ollaanhan me lomailtu tämä viikko. Vaikkakin sairastelujen varjostamana.

Isoveljet ovat ottaneet tulokkaan hyvin vastaan. Varsinkin Robin osoittaa joskus liiankin innokkaasti kiintymystään siskoonsa ja haluaa sylitellä joka välissä. Batman on hyvin avulias ja auttaa mielellään kaikessa missä osaa. Alussa pelkäsimme Robinin olevan hieman "masentunut" vauvan kotiintulosta, mutta tämä surullisuus osoittautuikin kuumeiluksi. Heti pojan tervehdyttyä alkoi uusi iloisempi sävel.  Olemme kaikki täysin rakastuneita pieneen neitiin, emmekä saa tarpeeksi hänestä. Pankkiiri on vienyt flunssastaan huolimatta tällä isyyslomaviikolla poikia kiitettävästi hauskoihin paikkoihin, mutta silti vaikuttaa siltä, että kaipuu kavereiden ja päiväkodin pariin pilkahtaa vähän väliä esille. Ensi viikolla alkaa todellinen arki.



maanantai 25. elokuuta 2014

Vauvaviikon teemat

Maidonnousun maanantai
Tohtorin tarkistus tiistai
Kylpykeskiviikko
Tikkien sulamis torstai
Pikkunavan putoamis perjantai
Lapsen ulkoilutus lauantai
Silittelysunnuntai 




sunnuntai 24. elokuuta 2014

"Äitiä vähän kiristää vatsasta"

Mitä kaikkea voi ehtiä tehdä synnytykseen johtavien supistuksien jo ollessa käynnissä?

- Nukuttaa nuorempi lapsi päikkäreille ja torkahtaa itsekin supistuksien välissä
- Valmistaa ja syödä välipalat
- Lajitella pyykkejä kaappeihin
- Ulkoilla lasten kanssa pihalla, kävellä potkupyöräilevän nuoremman perässä ja pelailla vähän fudista vanhemman kanssa
- Tilata pizzaa ja nauttia sitä

Ja kaikki tämä lasten huomaamatta mitään suurempaa erikoisuutta äitinsä käytöksessä. Pian tämän jälkeen eron olisi kyllä huomannut.

Meitä on nyt viisi.

Synnytystarina tulee myöhemmin.



torstai 21. elokuuta 2014

Arvokas maltti

Lasketunajan sanotaan olevan psyykkisesti muutoksen tekevä päivä. Vaikka kaikki olisi mennyt henkisesti hyvin siihen saakka, tämän koko raskauden ajan jalustalla olleen päivämäärän jälkeen tunteet alkavat myllertää ja levottomuus iskee. Joka ilta nukkumaan mennessä mieleen tulee, joko se olis nyt aika. Vaikka kuinka asennoitusi, että tästä voi mennä vielä kaksikin viikkoa - mikä on todella lyhyt aika yhdeksän kuukauden odottamisen jälkeen - toivo synnytksen pikasesta alkamisesta valtaa mielen.

Pakko myöntää, että mullakin on oireita tähän suuntaan. Eilen oli laskettuaika. Olin koko päivän valppaana ja tunnustelin kroppaani liiankin tarkkaan. Laiskuus tehdä suurempia suunnitelmia lähipäiville iski. Samana päivänä tuli myös ihan puskista fyysisiä oireita: turvotusta, päänsärkyä, heikkoa oloa ja painavaa väsymystä. Mietin, olenko tulossa kipeäksi vai onkohan kyse lievästä raskausmyrkytyksestä. En tiedä kumpi olisi pahempi. Jos oireet jatkuvat, käyn neuvolassa tarkistuttamassa verenpaineeni. Korkea verenpaine kun on varmin merkki myrkytyksestä. 

Neuvolassa sanottiin hyvä neuvo. Varsinkin mun tapauksessa, jossa molemmat aikaisemmat lapset ovat syntyneet myöhässä (40+4 ja 41+4),  kannattaa tuijottaa lasketun sijaan sitä päivää, jolloin käynnistys viimeistään tapahtuu. Se on mun tapauksessa syyskuun alussa. Puolentoista viikon päästä. Ei se varsinaisesti tunnu liian kaukaiselta, mutta en voi sanoa toivovani, että sinne saakka mennään. Ollaan valmiita. Mutta maltti on nyt jos koskaan valttia. 



tiistai 19. elokuuta 2014

Vaatekaapin piristyksiä syksyksi

Olin tänään aamupäivän kaupungilla shoppailemassa ja hoitamassa asioita. Stockmannilla viihtyi näin sadepäivänä helposti yli kolme tuntia - välillä salaattilounasta, kahvia ja jäätelöä nauttien. Listalla oli vauvahankintoja (tylsiä sellaisia), kummilusikan kaivertamista, meikkiostoksia, synttärilahjan sekä mulle pienempi mahaisena syysvaatteiden etsintää. Sovittamatta on toki pieni riski vaatteiden istuvuudessa, mutta 14 päivän palautusoikeus voi jopa hyvällä tuurilla olla mahdollinen. 

Ostin kaksi paitaa ja yhden mekon syksyä ajatellen. Paidat olivat malliiltaan lyösiä, eikä niiden istuvuus ole niin tarkkaa. Mekon kanssa pitää vaan toivoa parasta. Kaikissa vaatteissa on imettäminen (ainakin jotenkin kikkailemalla) mahdollista. Nyt kun pitää seuraavat kuukauden miettiä sitä tosiasiaa. Onneksi muoti on tällä hetkellä mukavan pehmeää ja anteeksiantavan löysää. Vauvavatsan kun ei yleensä tunneta jäävän kokonaan synnytyssairaalaan. 

Kaulahuivit, nahkatakki, nilkkurit, tennarit, nahkasaappaat, villatunikat, eri kuosiset leggarit, farkut. Pitkän hellekesän jälkeen syksyn pukeutuminen on kovin tervetullut! Vai mitä mietä olette?

Mangon ihanan löysä vaalea paita löytyi alennustangosta. Menee hyvin mm.pillifarkkujen kanssa.
Vero Modan pitkä pusero voisi mennä esim. mun uusien seepraleggarien kanssa. 
Mangon sinivalkoinen mekko voisi toimia mustien sukkahousujen ja nahkasaappaiden parina.

maanantai 18. elokuuta 2014

Home sweet home

Kertoessaan ihmisille perheenlisäyksestä kuulee usein kysymyksen liittyen asumisjärjestelyymme. Meillä on kaksi makuuhuonetta ja pian kolme lasta. Laskutehtävä on helppo. Makuuhuoneita on monen mielestä vähintään yksi liian vähän. Ja kysymyksen kynnystä luonnollisesti laskee se tosiasia, että olimme jo viime syksynä vaihtamassa suurempaan asuntoon.

Emme kuitenkaan ole tällä hetkellä muuttamassa tai edes katselemassa suurempia asuntoja. Syitä tähän on useita. Suurimpana on se, että yksikertaisesti siihen ei ole vielä pakottavaa tarvetta. Saatikka jakasamista. Uuden asunnon etiminen, oman myymin ja muuttaminen on todella iso ja stressaava rumba. Vastasyntynyt vauva ei kaipaa lisätilaa pinnasängyn vievää tilaa enempää. Myös päivähoitopaikkojen ja juuri luotujen kaverisuhteiden suhteen haluamme pojille tällä hetkellä pysyvyyttä.

Lähitulevaisuudessa tilanpuute tulee kuitenkin varmasti vastaan. Ensin säilytystilassa ja myöhemmin huonejärjestelyjen suhteen. Meillä on siis jossain vaiheessa edessä suuria päätöksiä. Tykkäämme molemmat todella paljon tästä asuinalueesta ja ajatuskin vaihtaa sitä tuntuu vieraalta. Tiedämme kuitenkin, että on olemassa paljon tosi kivoja alueita, joista emme vaan tiedä tarpeeksi. Hyvä ajankohta seuraavaan asuntoon asettumiselle (oli se sitten missä vaan) olisi Batmanin aloittaessa koulutiensä. Tähän on ONNEKSI kaksi täyttä vuotta aikaa! Tämän äitiysloman tahdomme ehdottomasti viettää rauhassa tässä kodissa ilman kamalaa asunnonvaihtorumbaa. Työelämään palattuani voimme mahdollisesti tehdä liikkeitä suuntaan tai toiseen. Nyt nautimme tästä, meille hyvin rakkaasta kodista täysin rinnoin.


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Houkutuksia

Raaka kala ja liha, maksatuotteet, monet juustot, tietyt makeutusaineet. Siinä muutama ja ehkä arkeen oleellisemmin vaikuttava mulle vielä kielletty ruoka-aine. Lista on huomattavasti pidempi ja yksityiskohtaisempi, mutta ei mennä siihen. Listalle on myös tullut mun jokaisessa rakaudessa uusia tuotteita. Kasvikset ja vihannekset tulee myös pestä normaalia paremmin. Listeria on ehkä suurin riski, jonka voi monista tuotteista saada. Se voi johtaa keskenmenoon.

Olen pitänyt tiettyä linjaa näiden rajoitteiden suhteen jokaisessa raskaudessani. Linja ei ole ollut koskaan todella tiukka, mutta suuria riskejäkään en ole halunnut ottaa. Täysin raaka kala, liha ja esimerkiksi mäti on ollut parempi jättää kokonaan väliin. Myös useita mun lemppari juustoja on tullut maisteltua vain kypsennettynä. Viiniä olen maistanut heiman erikoistilanteissa. Ruoka-aineiden riskit ovat ymmärtääkseni aika pienet, mutta niitä ei pidä vähätellä. Tärkeintä musta on, että pitää sellaista itselleen sopivaa linjaa, eikä joudu potemaan huonoa omaatuntoa ja pelätä vauvan puolesta.

Juhlapyhät olivat raskauden aikana ruoan suhteen vaikeinta aikaa, sillä esim. jouluun kuuluu oleellisesti kalat, mädit ja juustot. Myös kesälomalla luonnollisesti joutui luopumaan monista normaaleista paheistaan. Eniten odotan, että saan taas syödä sushia, sinihomejuustoa, mätiä ja nauttia esimerkiksi hyvää Cavaa tai punaviiniä. Pankkiiri onkin jo laittanut shampanjan kylmään ja aikoo kuulemma tuoda sushit pöytään heti kun vauvan kanssa kotiudumme. Sitä odotellessa...




lauantai 16. elokuuta 2014

Minit juoksi

Oltiin tänään Minimarathon - tapahtumassa. Kyseessä oli lapsille suunnattu urheilutapahtuma, jossa pääosassa oli leikkimielinen juoksukilpailu. Viisivuotiaiden sarjassa matka oli noin kilometrin, aloitus Eläintarhan urheilukentältä (jossa päätapahtuma oli) ja päätös Olympiastadionille. Batman osallistui Pankkiirin kirittämänä juoksuun, mutta tapahtumassa oli paljon kivaa myös pienemmille sisaruksille. Eltsulla sai testata muun muassa muita yleisurheilulajeja, kuten kahdenkymmenen metrin pikajuoksua, pituushyppyä ja heittolajeja. Paikalla oli myös useita pomppulinnoja ja muita kiipeilyrasteja. Tekemistä siis juoksua odottaville riitti, eikä pieni sadekuuro menoa haitannut.

Meidän pojat olivat tapahtumasta aivan innoissaan. Kisassa ei otettu aikaa, sijoituksia ei jaettu ja kaikki saivat mitalit. Koko tapahtuman leikkimielinen luonne olikin tärkeä osa sen rentoa otetta ja hauskuutta. Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan ja silloin Robin mukaan juoksemaan.


perjantai 15. elokuuta 2014

Lähtölaskenta

Viisi päivä laskettuun. Eli mun kohdalla synnytykseen on luultavasti vähintään pari viikkoa. Vauhti ei ole juurikaan hidastunut, mitä nyt itse käveleminen on varsinaista taapertamista.

Tällä viikolla olen muun muassa:

- Käynyt neuvolassa. Vauva on oikeassa asennossa, mutta ei laskeutuneena. Selvisi myös, että vatsa on merkittävästi pienempi kuin edellisissä raskauksissa tässä vaiheessa. Arvot ja kaikki muuten kohdillaan.
- Käynyt labrassa antamassa verikokeen vasta-aineita varten.
- Treffannut ex-kollegaa mukavalla lounaalla.
- Käynyt salilla, kävelyllä ja pyöräillyt (sateessa).
- Viettänyt mukavaa kesäpäivää lasten ja serkun perheen kanssa Mustasaaressa.
- Saanut monta kummastunutta katsetta kun olen kertonut lasketun olevan niin lähellä.
- Käynyt läpi vauvan vaatteet ja saanut todeta, että ihan pieniä vaatteita onkin yllättäen ihan liian vähän.
- Shoppaillut edelliseen viitaten nettikaupoissa.
- Tehnyt mielusia löytyjä vaatehuoneen syövereistä.
- Todistanut kun hyönteismyrkyttäjät kävivät myrkyttämässä meidän partsin katon alla olevan pesän. Vihdoinkin voimme taas syödä partsilla rauhassa.
- Ollut mukana tsemppaamassa kun Batman opettelee polkupyöräilyä Pankkiirin kanssa. Perässä pysyminen on tosin täysi mahdottomuus.
- Katsonut lähes kymmenen jaksoa Deadwoodia HBO:n palvelusta.
- Hikoillut edelleen kun pikku possu, vaikka helteet ovat päättyneet.
- Heräillyt öisin ukkosmyrskyyn ja harjoitussuppareihin.
- Syönyt edelleen päivittäin jäätelöä tai mehujäätä.
- Testannut itsetekemää banaanijäätelöä, jossa ei ole muuta kuin jäädytettyä banaania ja yllättynyt positiivisesti.
- Ostanut tutteja, vaippoja ja "vaipseja" piiiiiitkästä aikaa.