lauantai 26. joulukuuta 2015

Tänä jouluna

Tänä jouluna:

- Söin vatsan moneen otteeseen täyteen jouluherkkuja kuitenkin välttäen ähkyn.
- Sain mielettömiä joululahjoja, joista yksi yllättävimmistä oli viikonloppumatka Berliinissä.
- Selitin esikoiselleni miksi pukki näyttää ihan ukilta.
- Lauloin joulupukki laulua väärillä sanoilla.
- Sain todistaa lasten aitoa, parasta mahdollista riemua jutellessaan joulupukille.
- Valvoin aattoyönä Kirpun yskiessä vieressä.
- Suoritin tahtomattani Kirpun tuttivieroituksen yllättävän kivutta.
- Saunoin joulupäivän aamuna.
- Pelasin ensimmäistä kertaa Seven Wonders - lautapeliä ja tykästyin siihen.
- Unohdin kotiin yhden joululahjan ja tontut saivat viedä sen myöhässä uudelle omistajalleen.
- Tunsin suolaisesta ruoasta johtuvaa turvotusta.

Kivaa oli, mutta onneksi joulu on kerran vuodessa vaan!



keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulurauhaa etsimässä

Missä lienet eksyksissä, 
Korvatunturilleko jäit?
Sua me kaipaisimme tänne, 
kai sä sen jo ikkunasta näit. 
Kinastelu ja levottomuus, 
ne ovat meille asumaan tulleet. 
Rauhan tänne tahtoisimme, 
sovun myötä vatsat pulleet. 
Kai sä huomeniksi ehdit, 
tänne saakka kiiruhtaa?
Kepeän tunteen meille suoda, 
rauhan tilan saavuttaa. 


tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulu on jo ovella!

Miten voi olla enää yhdeksän yötä jouluun? Koko joulukuu on hurahtanut ohi, eikä joulufiilistä ole oikein löytynyt. Toki ollaan kurkittu tonttuja, avattu innolla joulukalenterin luukkuja, kirjoitettu pukille, hommattu ja paketoitu lahjoja, kuunneltu joululauluja, juhlittu tarhojen joulujuhlissa, leivottu pipareita (kuvan hieno piparitalo on tarhan joulumyyjäisistä), juotu glögiä ja syöty joulutorttuja. Kaikkea mitä joulun odotukseen kuuluu. Mutta lieneekö se sitten tuo harmaa ja märkä sää, joka on kadottanut kunnon joulutunnelman vai tuleeko se yleensäkin kunnolla vasta joulunalusviikolla? 

Pojilla ja mahdollisesti myös Pankkiirilla alkaa muutaman päivän päästä usean viikon joululoma. Pojat ovat loppiaiseen saakka kotona. Breikki arjesta tekee varmasti hyvää. Kotona ainakin aistimme pientä jouluhepulia joka ilmenee levottomuutena ja kinastelulla. Tyypillistä näin joulun alla. En tiedä vaikuttaako siihen tontuista pelottelu vai iskisikö syysväsymys joka tapauksessa. Toivottavasti joululoma menee yhtä mukavasti kuin viime kesän ennätyspitkä lomajakso. Kunhan tekemistä ja menoja riittää sopivassa määrin, niin ei pääse liika tylsistyminen yllättämään. 

Vielä muutaman joululahjan hankinnat edessä ja sitten voimmekin alkaa rauhoittua tuleviin pyhiin. Mitään suurjoulusiivousta en ole koskaan tehnyt, emmehän edes vietä joulua kotona. Eniten odotan joulupöydän antimia ja rauhallista aikaa perheen parissa. Nyt vaan sitä lunta maahan ja joulukuusi tupaan, niin kyllä se joulutunnelma sieltä tulee. Aina se on kuitenkin lopulta löytynyt. 


tiistai 8. joulukuuta 2015

Taidetta kotiin lainaamalla

Olen jo pitkään ihaillut koteja, joissa on seinillä uniikkia taidetta. Näyttäviä ja mielenkiintoisia öljyvärimaalauksia, erikoisia akvarelleja tai yksilöllistä grafiikkaa. 

Lähes jokaisella on mahdollista saada oikeaa taidetta kotiinsa. Pääkaupunkiseudulta löytyy useita eri taidelainaamoja, joissa on loistava konsepti. Liikkeistä löytyy monenlaista taidetta pienistä grafiikkavedoksista seinän täyttäviin öljyvärimaalauksiin. Hinnat ovat muutamista kympeistä useaan tuhanteen euroon. Jos kotiinsa löytää sopivat teoksen on sinulla kaksi maksutapaa. Työn voi vaikka heti lunastaa itselleen. Tai teoksesta voi maksaa kuukausivuokraa,  joka määrittyy teoksen kokonaishinnan mukaan. Jos taulu miellyttää tarpeeksi, saa sen lopulta halutessaan omaksi. Joko summan täyttyessä tai hyvittämällä jo maksetun osuutensa kokonaissummasta. Toisin sanoen kyse on täysin korotonta osamaksusta. 

Me kävimme viikonloppuna Pankkiirin kanssa Rikhardinkadun taidelainaamossa. Mahtava paikka, joka pursuaa erilaista taidetta. Seinillä on vaan ihan minimiosa, joten paikassa voisi viettää vaikka kokonaisen päivän penkomassa aarteita. Olimme pitkään vertailleet ja käyneet läpi paikan valikoimaa netistä kunnes löysimme meitä eniten miellyttävän taulun. Varasimme sen ja paikan johtaja tilasi työn taiteilijalta. Muutamassa päivässä sitä oli mahdollista käydä ihailemassa. Paikan päällä ihastuimme molemmat tauluun kovasti. Siinä on monta ulottuvuutta ja se elää eri valosävyissä. 

Meidän seinää koristaa nyt Merja Simbergin öljyvärimaalaus nimeltään Muusa. Osuva nimi meille, sillä asumme lähellä Muusan toria ja Robin on hoidossa Päiväkoti Muusassa. Tämä oli kuitenkin silkkaa sattumaa, mutta tuntuu kohtalolta. Emme todennäköisesti ole vain lainaamassa taulua vaan lunastamme sen luultavasti muutamassa vuodessa omaksi.

Tässä hommassa on kuitenkin yksi varjopuoli. Tässä pätee vähän sama kuin luultavasti tatuointien ottamisessa. Nälkä kasvaa syödessä. 


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Saakelin metatyö

"Täytyy kyllä sanoa, että tänään sun metatyöskentely petti pahemman kerran."  Näin Pankkiiri tokaisi mulle tänään aamulla kun söimme aamupalat, pesimme hampaat ja puimme toppavaatteet pojille ennätysajassa. Ei ainoastaan huvin ja urheilun vuoksi vaan koska muistin aamulla muita myöhemmin sängystä noustessani, että tarhassa on tänään tarinakirkko ja sinne pitää mennä normaalia aikaisemmin. Ja Robinin kohdalla jopa tuntia normaalia aikaisemmin. Kiirehän siitä tuli. Mutta miksi minun yksin tulisi tämä muistaa?

Jenny Lehtinen kirjoittaa todella osuvasti usein miten naisille kohdistuvasta näkymättömästä työtaakasta nimeltään metatyö. Kaikki se ylimääräinen ajattelutyö, joka tulee normaalien haalarien jalkalenksun korjaamisen ja parittomien sukkien etsimisen lisäksi. Esimerkkinä uusien kurahousujen hankkimisprosessi, lasten vaatteiden pakkaaminen tai kaverisynttärien suunnitteleminen. Kaikki se ajatustyö, jota ei ole kongreettista ja josta harvemmin saa kiitosta, mutta jos siinä epäonnistuu saa kyllä kuulla kunniansa. (Tässä lisää statistiikkaa aiheesta.)

Tämä ei ole mikään miesten haukkumiskampanja, mutta tosiasia on vaan se, että naisille tämä kovin vähän tunnustettu homma lankeaa ikään kuin vahingossa. Harva sitä välttämättä haluaa näkymättömän kotityön tuoman ylimääräisen taakan yksin kantaa. Kuitenkin kun työn on aloittanut, on vaihto tai edes työn tasaaminen lennossa haastavaa.

Mutta miksi ei voisi yrittää? Mä ainakin otan tavoitteeksi, että viimeistään mun töihin palatessa Pankkiiri saa osallistua entistä enemmän metatyöskentelyyn. Nopein pikakurssihan olisi isän kotiin jääminen lapsia hoitamaan. Parissa kuukaudessa ehtisi jo oppia alkeet. Meille se ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Aluksi metatyöskentelyn omaksuminen vaatii varmasti pitkää koulutusjakoa ja opastusta, mutta kyllä Pankkiiri fiksuna miehenä osaa ottaa vastuuta eikä pelkää uusia haasteita. Ja toki alussa voidaan aloittaa helpommasta päästä. Pankiiirille luontevinta voisi olla vaikka lasten harrastuksiin liittyvät projektit. Robin on aloittamassa fudisharrastusta, joten sen aloittaminen voisi olla Pankkiirin vastuulla. Projektiin toki kuuluu myös varusteiden kartoittaminen ja hankkiminen. Puhumattakaan harjoituksiin kuljettamisen aikatauluttamisesta ja suunnittelemisesta. Mutta tästä voisi hyvin aloittaa.

Lähteekö muut mukaan projektiin?