sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Torstain huumaa

Kevään juhlat saivat jatkoa kiirastorstaina kun oltiin nostamassa skumppalasia (jos toista) ystävän kolmekymppisien kunniaksi. Ennen bileitä istuttiin lasillisilla ruotsista saapuneiden vahvistuksien kera legendaarisessa Rotterdamissa. Itse Juhlat oli enemmän kun onnistuneet ja tarjoilut taas maukkaat. Paikalla oli tuvantäydeltä tuttuja, osa sellaisia joita näkee harvemmin. Kuulumisien vaihtamisia siis riitti. Jatkettiin tanssimaan vielä Naivy Jerry's - rommibaariin. Mielettömän hauska ilta! Kiitos osallisille, varsinkin nyt kolmen kympin paremmalle puolelle päässeelle sankarittarelle.

Tässä muutama iPhonella räpsitty kuva, harmi ettei tullut otettua niitä juhlista.



lauantai 30. maaliskuuta 2013

Lankalauantai

Pääsiäinen hyvässä vauhdissa. Torstain mahtavista juhlista toivuttu ja edessä lukuisia kyläilyjä pääsiäistunnelmissa. Näihin tunnelmiin, nautitaan auringosta!





torstai 28. maaliskuuta 2013

Kadonnut maku ja varsinainen virpoja

Jee, tänään on hyvä päivä! Monta syytä hilpeyteen. Keväinen sää, lyhyt työpäivä (sekin etänä), rakkaat ystävät Suomessa ja illalla valeäitinäkin tunnetun ystävän kaksikymppiset (vaimitensemeni).

Ainoa dilemma on naisille tuttu - vaate- ja asusteongelma. Juhlakalu panostaa ammattilaisen tekemällä naamavärjäyksellä (meikiksikin kutsutaan), kampaajakäynnillä ja design-mekolla. Asukoodia juhlissa ei varsinaisesti ole, mutta tieto emäntäväen panostuksesta luo himan lisäpaineita. Ihan pillifarkut ja toppi linjalla en halua mennä. Muutama asuvaihtoehto on mielessä, mutta eri asia sitten miltä ne tänään näyttää mun päällä kun niiden sovittamisen aika iltapäivällä tulee. Tietysti myös lisänä tukka, korut ja kengät ja kaikki muu sälä. Hymmm...kyllä mä jotain keksin! Enkä muuten anna Batmanin aamun letkautuksen päivän tunnelmaa pilata. "Äiti, onks susta mennyt maku?"

Tämän näköisenä Batman virpoi lähinaapurissa viime sunnuntaita. Loru tosin meni "...vitsa mulle, palkka mulle." ja uhrin ollessa keittiössä hakemassa palkkaa, ihmetteli Batman "Miks mä en saa mitään munia?" Varsinainen velho meillä. Eikä se tykkää edes suklaasta.

 





keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Makea pääsiäinen

Olen ruoan suhteen todella suvaitsevainen ja lähes kaikki mahan täyte uppoaa. Jo kouluiässä kavereiden piilotellessa kaalikääryleiden jämiä maitopurkkeihin, kävin tyytyväisenä hakemassa lähes ruokaa kun ruokaa lisää. Ruoka on aina ollut mun luottoystävä.

Pääsiäinen ei kuitenkaan ole tarjoilujen suhteen mun suosikki sesonki. Lammas osaa olla oikein tehtynä todella herkullista, se on poikkeus. Mutta koska olen perso makean perään, jää pääsiäisen makeat herkut joskus jopa syömättä. En ole suklaaihmisiä. Tykkään paljon enemmän esim. irtokarkeista tai jäätelöstä. Suklaamunat ovat myös usein aika heikkolaatuista maitosuklaata, joten jätän mielummin väliin. Mämmi sekä erillaiset rahkapiirakat ovat myös aika neutraaleja mulle. Toki voin niitä maistella, mutta en varsinaisesti kuuluu suurimpiin faneihin. Pasha on aika hyvää, mutta pienissä määrin.

Meillä on onni päästä tänä pääsiäisenä valmiisiin ruokapöytiin lähes joka päivä, joten toki odotan kiitollisena mitä meille tarjotaan ja osaan varmasti nauttia kaikista ruokalajeista. Eipähän tule välttämättä vedettyä makeaähkyjä, vaan pysyy kohtuus pelissä. Ellen tietty hae kassikaupalla irttareita pyhiksi kotiin. Se on mahdollista ja aika todennäköistä. Herkullisia pyhiä kaikille!

Viime pääsiäisen alkupalaherkkuja mun vanhemmilla

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pääsiäisviikko

Pääsiäisviikko on täällä. Se tarkoittaa, että edessä on lyhyt työviikko ja mukavia pyhiä perheen kanssa. Tuntuu, että kevät tuo tosissaan juhlat taas kuvioihin, sillä meillä on ystävän kolmekymppiset torstaina. Pojat pääsee silloin mummilleen yökylään. Yksi pääsiäisen kohokohtia on myös kun Ruotsista saapuu rakas ystäväperhe Suomeen. Meidän pupuperheemme on valmis juhlapyhiin.





Vaivattomasta vauvasta tomeraksi taaperoksi

Olen huomannut, että omien lapsien syntymäpäivän lähestyessä olen normaalia tunteellisemmassa tilassa. Lähestyvät merkkipäivät antavat kipinän muistelulle, jossa palaan lasten syntymään - juuri ennen ja sen jälkeen. Näin tein viimeksi muutama kuukausi sitten Batmanin täyttäessä neljä vuotta tässä postauksessa. Robin ansaitsee samaa pohdintaa kirjallisena. Synnytystarinavaroitus.

Toinen kerta on aina erillainen kun ensimmäinen. Niin oli mun toka raskaus, joka meni tuplasti nopeammin kuin ensimmäinen. Tyypillisesti se hurahti ohi myös huomattavasti vähemmällä analysoinnilla ja kropan tarkkailulla. Arki oli kiireistä juuri töihin palanneena ja Batmanin tarhassa aloittaneena. Muistan pääasiassa alkuraskaudesta sen, että oksentelin toimistolla kesähelteissä. Nukuin tuolloin myös laittoman vähän. Batman oireili rajusti öisin päivittäistä eroahdistusta kauhukohtauksien muodossa ja mulle iski sen rinnalle unettomuus. Kaikesta tästä selvittiin voittajina kun raskauspahoinvoinnitkin helpottivat siinä odotuksen puolen välin jälkeen. Loppu meni super helposti ja kuten sanoin, juosten.


Vasta kun jäin äitiyslomalle - noin kuusi viikkoa ennen laskettua, pääsin siihen oikeaan tunnelmaan ja keskittymään tulevaan vauvaan. Robinhan antoi meidän ihan huolella odottaa ja saapui maailmaan vasta kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Olimme ehtineet jo synnytyksen käynnistämiskontrolliin ja väärällä hälytyksellä ambulanssikyydillä sairaalaan synnytyshommiin. Synnytys oli lähes täydellinen - nopea ponnistuvaihe (ainoa, josta jäi ensimmäisessä synnytyksessä "traumoja") ja lääkitys kohdillaan. Ainoastaan hullu nuha vaikeutti pahimpien supistuksien aikana hengittämistä. Jopa kokeneen kätilön ilme oli näkemisen arvoinen kun synnytyspöydälle mätkähti lähes viisikiloinen sinertävä kuopuksemme. Kukaan ei ollut osannut (onneksi!) arvioida sikiön kokoa läheskään noin suureksi - arviot menivät siellä neljän kilon kieppeillä.

Ensikohtaaminen
Haukotus
Robin oli heti valmis paketti. Isokokoisissa vauvoissa on se hyvä puoli, että niitä on helppo käsitellä ja ne ovat heti syntyessään valppaita ja vastaanottavia. Myös imettäminen onnistui ilman mitään alkuongelmia, joita ensimmäisen kanssa oli koettu. Olin valmis lähtemään kotiin synnytyksestä seuraavana päivänä, mutta ison lapsen sokeriarvoja tuli seurata muutama päivä. Tämä aika tuntui ikuisuudelta Batmanin ja isän poissaollessa.

Kotiutumisesta on jäänyt pääasiassa mieleen Batmanin suunntaton hämmennys. Musta oli jotenkin tosi rankkaa nähdä sen epävarmuus, hämmennys ja omituinen käytös, jonka uusi perheenjäsen sai aikaan. Batman oli toki kiinnostunut vauvasta, eikä yrittänyt (alkuun) tehdä mitään pahaa, mutta oli äärimmäisen vaikea alussa jakaa huomiota koko ajan tississä roikkuvan rääpäleen ja huomiota paljon äidiltään vaativat taaperon kanssa. Tässä vaiheessa Batmanista tulikin varsinainen isänsä poika. Muutaman viikon jälkeen hämmennys helpottui ja tutustuminen pikkuveljeen pikku hiljaa alkoi.

 

Robin oli ensimmäiset kuukaudet äärimmäisen helppo vauva. Toinen olkapää oli kärsinyt hieman synnyksessä ja sen liikkuvuuden kehittymistä seurattiin muutaman kontrollikäynnin ajan. Muutaman viikon iässä huomasimme myös Robinin ylähuulessa punaisen syntymämerkin, joka osoittautui mansikkaluomeksi. Se on täysin harmiton, kosmeettinen piirre, jonka tulisi lähteä itsestään kouluikään mennessä.

Nälkä Robinilla oli säännöllistä, syöminen nopeaa ja yöt rauhallisia. Vauva viihtyi myös hyvin vaikka sitterissä seuraten isoveljensä toilailuja. Robinin kasvu tasaantui pian ja jättivauvasta tuli normaalikokoinen pötkylä. Liikkuminen, naureskelu ja jokeltelu alkoi kaikki hyvin nuorella iällä. Maitoallergian puhkeaminen noin kolmen kuukauden iässä heikensi unen laatua ja kovin pätkinäiset yöt olivat koko perheelle rankkoja. Onneksi saimme diagnoosiin muutaman kuukauden päästä ja aloimme syöttämään oikeanlaista korvikemaitoa. Yöt rauhoittuivat selkeästi ja pääsimme nauttimaan paremmin arjesta.

Hymy hertyi jo pariviikkoisena
Vauvavuosi meni ohi aivan liian vikkelään ja pian ensimmäinen taaperovuosikin on takanapäin. Nyt Robin juttelee jo kovasti maksimissaan neljän - viiden sanan lauseita. Pojasta löytyy myös aimoannos määrätietoisuutta ja se osaa pitää perheessä puolensa. Jo jokin aika sitten osat ovat vaihtuneet - nyt kostetaan isoveljen aikoinaan tekemät kommellukset. Veljekset ovat parhaat ystävykset ja yhteinen sävel leikkeihin löytyy jo usein. Muutaman viikon päästä juhlitaan meidän rakasta ja toimeliasta ilopilleriä.

Veljekset ja serkkutyttö

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Soppakulhon monikäyttöä

Tulppaanit soppakulhossa. Ja mausteena palmusunnuntain kunniaksi pääsiäisvitsoja. Meidän tämän pääsiäisen koristeet on esillä. Hyvää pääsiäisen odotusaikaa kaikille!


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Tony osaa

Voi että meitä eilen hemmoteltiin. Oltiin työporukalla virkistymässä ja syömässä Tony's Delissä. Bulevardilla sijatsevaa italialista ei voi olla hehkuttamatta.

Ensinnäkin viinibaarin puolella saa varsin mainiota kuohuvaa, punkkua ja valkkaria n.kolmen euron lasihinnalla. Miljöö on sekä viinibaarin, että ala carten puolella varsin miellyttävä, vaikkakin keskenään erillainen. Baarialueen puolella on rento ja sohva-, rahi-, ja pöytäryhmiä on riitävästi sekä valaistus sopivan hämyinen. Ruokailupuolella taas ihastutti lasikatto, joka toi luonnonvaloa tilaan. Vaaleilla sävyillä ja klassisesti somistetut kattaukset miellytti silmää. Tilasta tulee väkisinkin mieleen meidän hääpaikka, joka sijaitseekin lähialueella.

Ja ruoka. Ei todellakaan puhuta mistään pizza- ja pastapaikasta vaan valikoimissa oli hienostuneempia välimeren antimia. Nyt Tony tarjosi risottoviikkojen kunniaksi kattavan valikoiman eri riisiruokia. Bliniviikot olivat alkuvuodesta - harmi, että tuli missattua ne. Alkupalana on mahdollisuus nauttia mielettömän maukkaita antipastipöydän herkkuja. Tarjolla oli mm. leikkeleitä, salamia, pecorinoa (hunajalla), chiapattaa, artisokkaa, ilmakuivattua kinkkua melonills,  marinoituja kasviksia, muna-perunapiiraasta, mozzarellaa, aurinkokuivattua tomaattia sekä oliiveja. Oli vaikea olla syömättä napaa täyteen näitä, osa porukasta valitsikin buffetin pääruoaksi. Itse valitsin tähän sahramirisottoa ja paistettua lohta. Risotto on musta aika helppo pilata - usein saa eteensä liian suolaisen tai ylikypsän annoksen. Tässä tapauksessa se oltiin osattu olla pilaamatta. Jälkkärinä mulla oli creme brule limesorbetilla. Edes pingoittunut nappi housuissa ei estänyt mua nauttimasta siitä. Ai että. Koko seurueemme tuntui olleen tyytyväisiä sekä ystävälliseen ja auttavaan palveluun sekä varsinkin ruoka-annoksiinsa.

Jatkoimme iltaa vielä viinibaarin puolella. Edullista skumppaa ja hauskoja juttuja. Kuitenkin hieman nolonkin aikaisin kotiin ja sängyssä ennen puolta yötä.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Stage fright

Tänäaamuna Talinrannassa tapahtunutta.

Itse olin tavoista poiketen aamulla lasten herätessä kotona valmistellen aamupäivän asiakastapaamisen materiaaleja. Batman oli kummallisen vaisu. Pojat yskivät kilpaa ja Batman vaikutti hieman nuhaiselta. Viimepäivinä meidän perheessä onkin ollut havaittavissa pientä flunssan alkua. Seurasin töiden ohessa aamutoimien hidasta etenemistä ja havahduin läppärini takaa kun Batman sanoi, että menee vessaan kokeilemaan josko tulisi oksennus. Pelästyin, että nytkö se Noro sitten meillekin löysi tiensä. Pönttö pysyi kuitenkin puhtaana.

Aloitimme olon tiedustelun. Batman ei osannut paikantaa pahaa oloaan, ainoastaan hän tiesi, että parempi jäädä tänään kotiin. Syytä tähän poika ei osannut tähdentää. Pian meille selvisi mistä oli kyse kun Batman alkoi valittaa, ettei tahdo laulaa. Päiväkodin lapset olivat tänään aamulla menossa vanhusten palvelutalolle esittämään harjoittelemiaan laulaesityksiä. Voi toista, se jännitti! Jotenkin aika suloista, että vaikka Batman on ajoittain kovakin esiintymään ja esittelemään taitojaa, niin tervettä esiintymisjännitystä löytyy. Lohduttelimme, että ei ole pakko laulaa eikä haittaa, jos jännittää. Ja että asiasta voi sanoa aikuisille päiväkodissa. Voi jospa poika olisi voinut ymmärtää kuinka kiitollinen yleisö heitä oli kohtaamassa. Jännä kuulla illalla miten esitys oli mennyt. Vai tuleeko pian soitto, että poika on oikeasti kipeä.

Auttaisikohan peruukin alle piiloutuminen?

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Kevät peruttu?

Lööpeissä oli tänään jotain järkyttävämpää kun Nykäsen raittiin kauden loppuminen. Kevät jää kuulemma tänä vuonna varsin lyhyeksi. Toisin sanoen talvi on normaalia pidempi. Tämä tuskin on hyvä uutinen edes talvi-ihmisille. Kyllä tässä vaiheessa vuotta jokainen normaali ihminen kaipaa jo lämpöä ja luonnon heräämistä. Lukuun ottamatta eskimoita. Mistä tulikin mieleen, että vähänkö tekis mieli jäätelöä. Onneksi meillä on sitä. Suklaa, rommirusina vai nougat? Sohvalla viltin alla voi leikkiä kesää.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kiireestä kantapäähän

Kiire, sata asiaa to do- listalla, tulipaloja sammutettavana, dead lineja, aikatauluja. Joskus niin työelämässä kun kotona kaikki nämä tapahtuu samaan aikaan. On haastavaa pitää lankoja hallinnassa. Ahdistaa. Kunnes tulee taantuma. Ja silloin ihmettelee, että mitä sitä tuli taas ylireagoitua. Oltua hetkellisesti paniikissa.

Itse olen huomannut, että sekä töissä, että kotioloissa tietynasteinen tekemisen puutteettomuus on hyvästä. Pysyy sellainen sopiva flow päällä eikä pääse laiskistumaan. Jos hommaa ei ole tarpeeksi, ei jaksa tehdä edes niitä muutamiakaan hassuja. Mutta sitten sellainen liiallinen työtaakan määrä, päällekkäiset sairastumiset, kalenterin täyttyminen, kiire sekä lähestyvät dead linet ovat kyllä pidemmän päälle aika pyllystä. 

Itse koen kestäväni stressiä välillä huonosti. Huonounisuus, naisellinen asioiden liiallinen analysoiminen ja tunneherkkä luonne ovat huono yhdistelmä stressaavan elämäntilanteen kanssa. Onneksi itselläni näitä taakaksi kertyneitä pidempijaksoisia stressikausia on ollut vain muutamia. Kotona Robinin ollessa noin puolivuotias ja työelämässä nuoremmalla iällä. Hetkittäisiä vastaavia toki useinkin, kuten lähiviikot. Tällä kertaa ainoastaan toimiston puolella havaittava ilmiö. Kotona perhe ollut kiitettävän terve ja asiat menneneet sulavasti tämän talvikauden. (Tosin viimeyönä molemmat lapset yskivät ja tuhisivat räkäisinä)

Miten te reagoitte kiireeseen ja stressiin? 

Kahden kuukauden päästä tämän viinin alkulähteillä stressittömänä

Potretti viikossa- projekti: 4/44

Valokuvaprojekti osottautuikin haastavammaksi kun uskoin. Tämä johtuu monesta eri syystä. Batman on sellaisessa vaiheessa, ettei tykkää oikein olla kuvaamisen kohteena. Olen keskittynyt siis nuorimmaiseen, joka on linssiludevaiheessa.  Kameran esille kaivaminen ja lapsista jotenkin erillaisten ja mielekkäiden kuvien ideoiminen ja napsiminen tuntuu arki-iltaisin joskus ylivoimaiselta. Kuitenkin aijon projektia jatkaa, tason laadusta ei edelleenkään takuita.

"Kylvyssä"



maanantai 18. maaliskuuta 2013

Viikonlopun kohokohdat

Ja taas mennään maanantaissa. Viikonloppu sen kun vilahti ohi. Kohokohtia siitä seuraavassa alkaen perheen nuorimmasta.

Robin sai viettää laatuaikaa kotona ja sai jakamatonta huomiota vanhemmiltaan koko lauantain ajan. Tämä ilmeni hyvätuulisuutena, vekkulimaisuutena sekä lähelle hakeutumisella.

Batman taas sai viettää koko lauantain Maamulla ja ukilla Espoossa. He olivat mm. käyneet Emmassa katsomassa lapsille (kin) suunnattua näyttelyä, "keränneet risuja" lähimetsässä, syöneet kalaa "jonkin mustan lisukkeen" kera sekä saunoneet. Batman oli ylpeä kun sai olla isona poikana Maamukkilassa ilman pikkuveljeä.


Mä sain viettää tyttöjen iltaa lauantaina. Huomasin taas höperöitymiseni jatkuvan kun lähdin kyseiseen illan viettoon juosten täysiä bussille vartin liian aikaisin (en osannut käyttää reittiopasta) jäätyen jälkihiessä pysäkillä. Ja tämä kaikki vain huomatakseni perillä, että olin unohtanut lupaamani Cava-pullon kotiin. Tarina ei kerro ehtikö mun vanhemmat (jotka olivat juuri lähistöllä tuomassa Batmania hoidosta takaisin kotiin) pullon mulle tuomisen jälkeen konserttiinsa. Ilta oli kuitenkin lopulta varsin onnistunut. Kiitos osallisille!


Pankkiirin viikonlopun kohokohtiin kuului Valioliigan tulosten (ManU:n tilanne näyttää hyvälle) lisäksi se kun sai valmistaa meille sunnuntaina päivälliseksi Bouillaibaissea. Kylässä oli myös Pankkiriin äiti. Mulle maistui sattuneesta syystä ruoanlaiton aikana päikkärit.


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Batman sisustusinspiraationa?

Ellokselta* muutama viikko sitten tilaamani torkkupeitto, josta kirjoitin tässä, kotiutui jokin aika sitten. Sopii kun nappi silmään meidän uudehkoihin sohvatyynyihin. Yllätyksekseni huomasin sen myös sopivan Batmanin mieluisimpaan leluun - kaimaansa Batman- figuuriin. Voisiko siis olla, että alitajuntaisesti kyseinen lelu on toiminut inspiraationa meidän valinnoissamme? Tiedä häntä.

(sis. yhteistyölinkin.)


Duunilookkeja VI

Taas on tullut räpsittyä kuvia työasuista. Asuvalinnoissa on vieraillut jo kevyempiä ja lyhyempiä hameita. Kuvasarjan viimeinen jopa niin lyhyt, että Batman kysyi miksi äidillä ei ole housuja. Isomummin kutoman mekon alla oli tosin lyhyet shortsit, joten housut ei ollut (tällä kertaa ainakaan) unohtuneet aamulla kotiin.






torstai 14. maaliskuuta 2013

Pian

Noin viisi viikkoa. Lyhyt aika monille, mutta yllättävän pitkä odottavalle. Huhtikuun kevätaurinko kohtaa vertaisensa. Maailma saa uuden pienen ihmeen - siskon perhe suuren onnen. Nimetön olet vielä, poika taitaa olla siellä. Olemme valmiina. Pian puhkeaa kukka.





Potretti viikossa- projekti: 3/44

"Vaellus"


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Mitä meille kuuluu?

Kun multa kysytään mitä kuuluu, vastaan usein jotain ympäripyöreää, tyyliin "Tosi hyvää. Kevättä odotellessa." Itsekään ei tuohon kysymykseen keksi äkkiseltään mitään mielenkiintoista tai järkevää sanottavaa. Ihan kun meidän perheessä ei tapahtuisi mitään. Ja niinhän se osittain onkin.

Mietin eilen bussissa (työmatkalla ajatukset usein liitelee missä sattuu) elämäntilannettamme. Lapsiperheen arjen pyörittäminen työelämän ohessa harrastuksillä höystettynä on kiireistä. Sehän on selvää. Mutta jotenkin tämä elämä tuntuu aika normaalilta ja tavalliselta. Hyvässä mielessä.

Ennen lapsien hankkimista olisi tuntunut absurdilta, että voisi nauttia näin paljon arjesta, johon ei kuulu sponttaaneja after workkeja, töiden jälkeen yhdessä saleiluja ja voileipäillallisia. Oikeastaan spontaanisuus on viimeisiä arkeamme kuvaavia sanoja. Nyt arkea pyörittää vahvasti rutiinit. Kellon lyödessä kolme, ponnistan työpisteeltä kaupan kautta hakemaan Batmania hoidosta ja kotiin valmistamaan ruokaa. Ruoan ollessa valmis, saapuu perheen loput miehet ja syömme yhdessä mahdollisimman ravitsevan (vaihtelevalla menestyksellä) päivällisen, johon ei kuulu voileivät. Tämän jälkeen joka ilta toimimme lähes saman kaavan mukaan, harvoin luvassa yllätyksiä. 

Salipäivät pitää olla sovittu etukäteen ja siellä käydään yksin. Työpaikan virkistysillat tai kaveriporukan tapaamiset on merkattu yhteiseen kalenteriin. Lastenvahdit pitää järjestää useita viikkoja ennen yhteisiä iltamenoja. Yllätykset ei ole toivottuja. Tämä kaikki voi kuulostaa tylsälle, mutta itse elän elämäni tähän asti onnellisinta aikaa. 

Meille kuuluu hyvää.


tiistai 12. maaliskuuta 2013

Myöhässä

Olen aina inhonnut myöhästelemistä. En niin paljon muiden osalta kun omaltani. Olen aina paikalla missä tahansa mielummin kymmenen minuuttia etuajassa kun minuutin myöhässä. Jos kuitenkin ennen sovittua tapaamista / tilausuutta tai matkalla sinne tulee vastoinkäymisiä, jotka voivat saada aikaan myöhästymisen, stressaan siitä todella paljon. Soitan aina asianosaisille kertoakseni edes muutaman minuutin myöhästymisen ja pohdin panikoiden kuinka noloa se johonkin tilaisuuten myöhässä saapuminen tulee olemaan.

Viime aikoina olen huomannut käytöksessäni muutosta. Olen alkanut myöhästelemään. Ja täysin omasta syystä. Vaikka tänään ratikka sammuikin keskelle mäkeä, mikä sai minut myöhästymään seminaarista (jonka jätin lopulta kokonaan väliin, koska en halunnut mennä sinne myöhässä), niin olisi ehdottomasti kannattanut lähteä aikasemmalla bussilla. Ei mitään järkeä lähteä tärkeään tilasuuteen, jonka lopullista määränpäätä ei tarkkaan tunne, juuri sillä vihoviimeisellä Reittioppaan vaihtoehdolla. Sama kävi viime viikolla. Myöhästyin noin kymmenen (10!) minuuttia televisio-ohjelman kuvauksista. Shame on me. Juostessani paniikissa huohottaen avustushenkilön kanssa kuvauspaikan katsomoon, totesi nainen minulle, ettei tässä nyt ihan noin kiire ole. Johon tokaisin helpottuneena, että inhoan vaan myöhästymistä. Yli kaiken.

Syytän tästä (kin) vähän lapsia ja iän myötä tullutta höperöitymistä. Kolmenkympin dementia. Lupaan parantaa tapani.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Pelaamisesta

Meillä asuu peliaddikti. Ja se ei ole Pankkiiri, joka pelaa nykyään pleikkarilla varsin maltillisesti. iPadilla, iPhonella tai pleikkarilla pelaamisesta turhan kiinnostunut on Batman. Ja tämähän on luonnollisesti meidän vanhempien aikaansannosta.

Varsinkin näistä kahdesta ensin mainitusta i-vempaimesta on tullut meidän perheen pysyvät jäsenet. Heti aamusta joku meistä ottaa iPadin latauksesta ja alkaa katsella sähköposteja, facebookkia tai lastenohjelmia. Pian aamutoimien jatkuessa Pankkiirin suihku- ja pukemisosioon, aloittaa Batman pelaamisen. Pelit jatkuu siihen saakka kun on ulkovaatteiden pukemisen ja päiväkotiin lähdön aika. Jos hyvin käy (näin ei kuulemani mukaan käynyt tänään), onnistuu aamu osittain iPadinkin ansioista varsin kivuitta.

Sama teema jatkuu heti kun tulemme päiväkodista illalla kotiin. Alan tehdä ruokaa ja tälle toimelle rauhaa antamassa on taas tämä i, niin kuin ihmeellinen laite. Tällä kertaa ihmelaitteena toimii mun iPhone, sillä Padi on Pankkiirilla töissä mukana, eikä se ole vielä kotitunut. Pelit jatkuvat sopimuksen mukaan siihen saakka kun ruoka on valmis. Ja ne usein jatkuvat vielä sen jälkeenkin, pätkissä. Onneksi välissä sentäs leikitään vaikka pallolla ja pelataan lautapelejä sekä tehdään normaalit iltatoimet. Iltaisin voi olla hyvinkin hetkiä, että koko perhe istuu vierekkäin sohvalla, jokaisella eri mediapeli käsissään.

"Älä äiti häiritse mua kun mä pelaan"
Nämä iPadilla ja iPhonella pelattavat pelit ovat pääasiassa hyvin harmittomia, rauhallisia ja osa kehittäviäkin. Pleikkari on sitten eri asia. Sillä Batman saa pelata vain viikonloppuisin. Meillä on kaksi lapselle sopivaa peliä, Toy Story ja Batman Lego- peli. Molemmat ovat olleet kovin mieluisia, mutta nyt on synttärilahjaksi saadun Batman- pelin kulta-aika. Tässä pelissä Batman- sarjakuvasta tutut hahmot seikkailevat legoukkojen muodossa. Tiedossa on takaa-ajoa, ongelmien ratkomista ja tietysti taistelukohtauksia.

Tämä koko pelimaailma esiintyy vahvasti meidän Batmanin toimissa. Varsinkin pleikkarilla pelattavien pelien osalta. Pelin jälkeen otetaan esille lelu Batman ja Robin hahmot ja seikkailu jatkuu niillä. Mukana leikeissä on myös muita ukkeleita, kaikilla mielikuvituksen mukaiset roolinsa. Usein näämme jo Batmanin ilmeestä, että nyt ollaan pelimaailmassa sisällä ja silloin meidän Robinkin saa usein halusi se tai ei osallistua mielikuvitusretkeen.

Usein pelaaminen sujuu hyvässä hengessä

Pääpiirteittäin suurempaa ongelmaa pelien kanssa meillä ei ole ollut. Toki joskus (kuten tänään) iskee känkkäränkkäkohtaus kun on aika lopettaa pelaaminen. Aina hyvissä ajoin lopettamisesta varoittaminen ja aina ennen pelaamista tapahtuma sopimus sen sovussa lopettamisesta ei toimi. Tulisiko känkkäränkkä tällöin joka tapauksessa? Sitä en tiedä. Takaraivossa kuitenkin meillä vanhemmilla huono omatunto ja epävarmuus siitä pelaako lapsemme liikaa? Voisi siitä olla haittaa lapselle? Tietysti voi, jos lapsi pelaa aivan liikaa, mikä rajoittaisi esim. normaalien mielikuvistusta ja motoriikkaa kehittävien leikkien leikkimistä, lautapeleillä pelaamisen vuorovaikutusta sekä ulkoilua ja muita harrastuksia. Mutta miten tässä meidän perheen toiminnassa? Kun pelaaminen on päivittäistä ja tuntuu, että Batman odottaa viikonloppuja pääasiassa sen pleikkarilla pelaamisen takia. Ruoka syödään salamannopeasti, eikä edes perjantainen karkki maistu ennen kun pelit on saatu hyvin käyntiin. Hullua, I'd say.

Ollaan päätetty rajoittaa Batmanin päivittäistä pelaamista. Tänään illalla koitamme testiä, ettei koko iltana pelata mitään muuta kun lautapelejä. Kiukkua ja huutoa on ihan varmasti tiedossa, mutta sen me kestämme. Ja perusteluna lapselle on se, että aamulla oli niin kovat känkkäränkät pelaamisen lopettamisesta ja tärkeimpänä se, ettei jokapäiväinen pelaaminen ole tarpeellista, saatikka hyväksi. Meille tulee rankka ilta kun ei ole ihmelaitteita helpottamassa elämäämme. Siitähän niissä pääasiassa on kyse. Hyvä testi siis koko perheelle. Kerron myöhemmin miten kävi.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Mustaa ja valkoista

Sain eilen inspiraation ottaa mustavalkoisia kuvia meidän asunnosta. Vaikka väriyhdistelmä onkin nyt muodikas, ei meillä koskaan olla sitä kauheasti suosittu. Oli kuitenkin helppoa löytää sen väriyhdistelmän kuvauskohtia meidän olkkarista ja keittiöstä. Tässä alle kymmenen minuutin otoksien lopputulos.