perjantai 28. helmikuuta 2014

Nöyrä kiitos

Kiitos tuhannesti kaikille onnitteluja ja kannustussanoja lähettäneille. Nöyräksi vetää se tuen määrä, jota olen saanut eri kanavien kautta tulleiden priveviestien ja Facebookin välityksellä. Blogissani on myös lyöty paljastukseni myötä heittämällä kävijäennätykset ja Kolmas postaukseni on nähnyt nyt jo vuorokaudessa yli 4000 eri kävijää. En todellakaan ole tottunut sellaisiin lukuihin. Kiitos ja kumarrus.

Kuva Santorista, Kreikasta keväällä 2012

torstai 27. helmikuuta 2014

Kolmas

Meidän alkuvuosi on ollut monella tavalla hyvin erityinen. Mun työtilanne on luonnollisesti ollut suuressa roolissa, mutta myös positiivisia kuulumisia kevään odotteluun mahtuu. Paino sanalle "odotteluun". Meidän perheen lukumäärä kasvaa pian. Kolmas lapsi on tilauksessa ja matkalla kohti määränpäätään. Aina siitä saakka kuin Batmanin saimme, meille on ollut jotenkin selvää, että kolme lasta on meidän lukumme. Kaikki lastentarvikkeet on tallessa tai lainassa, eikä vaatteitakaan olla juurikaan myyty. Tulevaisuuden kokonaiskuvaan kuuluu viisihenkinen perhe ja käytännön asiat (kuten miten mahdutaan autoon) on jokseenkin suunniteltu.

Aikataulu kolmannen lapsen hankkimiselle aikaistui verrattuna siihen ajatukseen, joka on mielessämme kytenyt. Olimme nimittäin suunnitelleet tähän väliin pidempää taukoa. Ajattelimme kuitenkin, että nyt tai ei koskaan. Arki helpottuu kaiken aikaa näiden kahden hulivilin kanssa ja jos jäisimme odottelemaan sitä "oikeaa" hetkeä, emme ehkä jaksaisikaan enää lähteä siihen kamalan ihanaan vauva- ja taaperorumbaan. Ja pakko myöntää, että jokatoinen päivä mietimme, että olemmeko hulluja kuin päätimme taas tälle polulle lähteä.

Kolmas raskaus on ollut hyvin erilainen kuin edeltäjänsä. Pahoinvoinnit ovat olleet paremmin hallinnassa syömällä usein pieniä välipaloja. Herään jopa öisin nälkään ja syön ruisleivän tai hedelmän. Mulla on myös erikoinen ruokahimo - verigreipit ja muut mahdollisimman kirpeät syötävät. Greippejä voi heittämällä mennä kolme päivässä. Myös Granny Smith omenat toimivat hyvin tähän himoon. Kai se on jotain vitamiinien tankkaamista. Karkkipäivänä valitsen myös kirpeimmät mahdolliset namit salmiakkien tilalle. Väsymys on ollut aivan hullua. Kuuden jälkeen illalla alkaa taistelu unta vastaan ja sänkyyn kaadun viimeistään yhdeksän aikaan lasten mentyä nukkumaan. Yöunta tarvitsen vähintään yhdeksän tuntia.

Mutta eniten tämä raskaus on eronnut edellisistä sen saaman huomion määrässä. Koko alku on hujahtanut meiltä kuin salaa, emmekä ole juurikaan asiasta ihmisille kertoneet. En ole kärryillä missä vaiheessa raskaus menee ja yllätyn joka kerta tarkistaessani tilanteen kuinka pitkällä jo mennään. Olen kuitenkin varma, että heti tulokkaan maailmaan pullahtaessa, tulee se saamaan kaiken ansaitsemansa huomion ja rakkauden.

Työnhakuun kasvava maha on tuonut merkittävästi lisäpainetta, unettomia öitä, ahdistusta ja stressiä. Ei todellakaan ole ideaali tilanne etsiä uutta työpaikkaa pahoinvointien ja väsymyksen painaessa sekä itse raskausuutisen tuova lisäpaine hartioillaan. Tilanne ei ole reilu millekään osapuolelle. Enhän koskaan lähtisi raskaana etsimään uutta työpaikkaa, ellei vanha olisi mennyt alta. Kaiken aikaa kasvava vatsa ja päivittäin tuntuvat liikkeet ovat selvät merkit siitä, että uuden duunin aloittaessa olisi tiukilla ehtisikö edes koeajan verran totutella uusiin haasteisiinsa ennen kuin äitiysloma olisi taas käsillä. Saatikka se uuden työn aloittamiseen liittyvä alussa uuvuttava uuden opettelu sekä tsemppaaminen. En yksinkertaisesti kokisi olevani parhaimmillani. Myös siksi alkuraskaus on mennyt jopa epätoivottavan nopeasti ja vatsan kasvu ei ole vielä kovin mieluinen asia. Mielessä on matkan varrella useaan otteeseen käynyt vaihtoehto jäädä tässä välissä kotiin ja hakea uutta työtä vasta seuraavan äitiyslomakauden loppupuolella.

Tällä viikolla teimme huojentavan päätöksen. Olen saanut muutamankin työtarjouksen, mutta päätimme kieltäytyä niistä. Näimme kaikille parhaaksi vaihtoehtoksi, että jään nyt kotiin Robinin kanssa. On aika keskittyä kotiin, perheeseen ja kaiken aikaa kasvavaan pieneen ihmeeseen. Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut päätöksestämme. Harmaa ja henkisesti rankka talvi saa jatkoa kevyemmällä (ei kirjaimellisesti) ja toiveekaana keväänä. Loppukesästä meitä on viisi.

Kuva: Nea Barman. Raskausviikkoja toisessa raskaudessani 36. Nyt niitä on täynnä 15.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Keväinen eväsretki

Eilen oli ihanan aurinkoinen ja ajankohtaan nähden leuto päivä. Meidän mittari näytti jossain vaiheessa jopa seitsemää astetta. Mentiin poikien hoitopäivän jälkeen vähän retkeilemään lähimaastoon. Kun vihdoin auriko paistoi, oli valokuvaaminen mielekästä. Käytiin katsomassa joko sorsat olisivat saapuneet läheiseen meren pohjukkaan. Siellähän ne olivat! Selvä kevään merkki. 

Kävimme myös eväiden kanssa hieman testaamassa Robinin potkupyörää. Nyt vasta pyörä on pojalle sopiva ja jalat ylettyvät maahan. Tästä tulee varmasti kevään hitti. Eikös päästy takapihalle saakka kun eväiden houkutus voitti. Tyyppillistä. Muistan lapsuudesta kun eväsretkien idea oli, että pääsee maistelemaan herkkuja mahdollisimman pian. Näitä päiviä lisää!



maanantai 24. helmikuuta 2014

Lapsuusmuistoja

Oltiin eilen poikien isovanhemmilla Espoossa viettämässä sunnuntaita saunomisen ja syömisen merkeissä. Mun vanhemmat olivat löytäneet pari laatikollista sekalaisia vanhoja valokuvia. Otoksista löytyi kuvia pääasiassa musta ja siskosta kaikkea ensiaskelien ja ylioppilaskirjoituksien väliltä. Myös kuvat mun vanhemmista 70-luvulla olivat hupaisimmasta päästä.

Vaikka lastenvaatemuoti on nykyään aika sama kuin monissa meidän lapsuuskuvissa, oli krepatuissa otsatukissa, irtonaisissa hammasvarustuksissa ja naarmuisissa polvissa huvituksen aihetta. Naurunaihetta syntyi myös mun suurenmoisen isosta päästä vauvana. Suurin pelkoni teininä olikin, että tulevat lapseni perisivät vesipääni. Myös erikoisia yhdennäköisyyksiä tuli huomioitua. Kuten mun siskon yhtenäisyydet Robinin piirteisiin nähden ja mun samannäköisyys siskon poikavauvan kanssa. Kuvista löytyi henkilöitä, joita ei muistettu sekä ystäviä, joista mieleen pursui ihania lapsuusmuistoja.

Parissa laatikossa oli muutamia satoja kuvia ja mieleemme tulikin ajatus, miltä meidän nelihenkisen perheen kaikki digikuvat näyttäisivät yhdessä paperiversoisessa pinossa. Meillä kun kuvia on jo varmasti joitain tuhansia. Ja meidän lapset eivät ole vielä edes kouluiässä ja digikameran olemme omistaneet alle kymmenen vuotta.

Tässä muutama julkaisukelpoinen muisto alkuvuosiltamme siskoni kanssa.

Minä vauvana ja yksivuotiaan ensiaskeleet
Mun eka kesä siskon kanssa
Harvahampainen minä polvet ruhjeella ja meidän Alli koira sekä siskoni rakkassa balettiasussaan





sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Viikko pulkassa

Havaintoja viikon varrelta.

Talviolympialaiset ovat viihdyttävämmät kuin kesällä järjestettävät vastaavat. Paljon seurattavan arvoisia lajeja ja suomalaisilla aika vahva osallistumisprosentti eri lajeihin. Freestyle slopestyle on hankala lausua.

Kohta kolmevuotiaskin voi jaksaa istua noin puolitoista tuntia leffateatterissa kunhan eväitä on säännöstelty niin, että niitä riittää kriittisille loppuminuuteille saakka. Tikkari on loistava valinta - sen syömiseen meneen suhteellisen paljon aikaa. Onneli ja Anneli oli ihana hyvän mielen elokuva kaikille lapsenmielisille.

Skiffers pizza eivät olleet musta läheskään maineensa arvoisia. Ainakaan kasvisversio, jonka valitsin tyttöjen illassa perjantaina. Pizzassa oli liian vähän täytteitä ja kuiva pohja. Paikka liian täyteen ahdettu ja akustiikka surkea. Palvelussakin olisi paljon petrattavaa. Meidän vakkari Classic Pizza voittaa kaikilla kriteereillä heittämällä. Onneksi erinomainen seura korvasi keskiverto pizzan heittämällä ja illasta jäi mielyttävä maku (lukuunottamatta valkosipulia) suuhun.

Ikean reissusta voi selvitä alle viidellä kympillä! Tarkoitus oli käydä hakemassa servettejä, katsomassa kirjakaappeja sekä syömässä lihapullat. Servettien lisäksi Ikean kassiin löysi tiensä vain säilytyslaatikko legoille sekä lapsille ruoanlaittoleikkeihin hedelmiä ja vihanneksia. Ehdottomasti kaikkien aikojen ennätys.


lauantai 15. helmikuuta 2014

Eläimiä, legoja ja kukkoa viinissä

Vietimme eilen lasten kanssa vapaapäivää ja suuntasimme aamusella luonnontieteelliseen museoon keskustaan. Se on sellainen paikka, jossa viihtyy aina ja joka kerta museosta löytyy jotain uutta. Nyt paikalle oli raahattu suuren suuri valkohai, joka roikkui katossa. Tämä osasto oli tosin vielä pahasti kesken.

Tänään olemme viettäneet perus rentoa lauantaita aamun salin ja kauppareissun jälkeen. Batman on innostunut pahemman kerran legoista ja rakentelee lahjaksi saatuja aarteitaan intoa puhkuen. Huomattavasti mieluisempi mielenkiinnon kohde äidinkin mielestä verrattuna esimerkiksi pleikkarin hakkaamiseen. Pankkiiri valmisti mielettömän mehukasta kukkoa viinissä. Paras kanaruoka, jota tiedän! Tämä resepti muistetaan ja ihan varmasti valmistetaan samaa settia uudemman kerran. Nyt odotellaan jo pikkuhiljaa illan Putous jaksoa. Mukavat viikonlopun jatkot!






torstai 13. helmikuuta 2014

Uusi tukka, uudet kujeet?

Tämä viikko on ollut hieman erikoinen. Mukaan on mahtunut reissua ja oman itsensä perinpohjaista tutkimista. Viikko alkoi maanantaina psykologisilla testeillä yhtä potentiaalista työpaikkaa varten. Päivä oli yllättävän rankka, mutta antoisa. Harvoin sitä joutuu analysoimaan itseään niin perinpohjaisesti lähes kyllästymiseen saakka. Niin luonne - sen heikkoudet ja vahvuudet - että  verbaalinen, matemaattinen sekä looginen äly mitattiin eri testien avulla. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kokemus, kävi siinä sitten miten tahansa. Vastaavat testit ovat eduksi niin työnantajalle kuin työntekijälle, sillä niihin rehellisesti vastatessa saa itselleenkin varmuutta työpaikan sopivuudesta. Kuka nyt haluaisi löytää itsensä työstä, johon ei lainkaan sovi? Ensi viikolla saan tietää testien tuloksista enemmän. 

Pääsin myös tällä viikolla kampaajalle! En ole ollut kampaajalla yli puoleen vuoteen. Juurikasvu on muodikasta, mutta halusin silti vaalentaa tyveä ja saada raikas uusi lookki. Myös kuivat latva tuli saada pois. Aina kampaajan jälkeen on uudistunut ja ryhdikkäämpi olo. Toivottavasti tämä uusi tukka tuo mukanaan muitakin uusia kujeita. ;) 



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Lasten ehdoilla Tallinnassa

Vietimme eilen päivän Tallinnassa Batmanin virallisen synttäripäivän kunniaksi. Olimme matkassa ystävän ja molempien lasten kanssa. Yhteensä reissussa oli neljä menevää poikaa ja kaksi menevää äitiä. Kaikille oli siis laatuseuraa tarjolla. Koko päivä oli suunniteltu lasten ehdoilla.

Menomatka meni sujuvasti TallinkSiljan Superstar laivalla leikkitiloissa sekä syödessä pieniä välipaloja. Tallinnassa suuntasimme suoraan satamasta taksilla Muuseum Miia - Milla -Mandaan, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustasta. Kyseessä oli lapsille suunnattu museo - hieman vastaavan tyyppinen kuin Lasten kaupunki Helsingissä. Museossa oli mainio leikkitila, jossa lapset viihtyivät erinomaisesti. Kesällä museon miljöö on varmasti upea. Nyt harmaana päivänä sisätilat houkuttelivat enemmän.

Neljän ja puolen tunnin maissaoloon ei ehitinytkään lisäksi muuta kuin syödä lapsiystävällisesti pienempien nukkuessa päikkäreitään. Paluumatkalla saimme pientä draamaa mukaan kävelemällä ensin väärään satamaan (Eckerölinen ja Viking Linen). Spurttasimme oikeaan laivan luo ja vielä turhaan, sillä aikaa jäi kymmenen minuuttia! Paluumatkalla Star laivassa oli jo pientä levottomuutta ja väsymystä havaittavissa, eikä pieniltä haavereiltakaan vältytty. Pääsimme kuitenkin suhteellisen ehjin nahoin takaisin Helsinkiin väsyneinä, mutta onnellisina. Reissu oli oikein onnistunut ja päivä ikimuistoinen.


maanantai 10. helmikuuta 2014

Juhlien kaksi Batmania

Ja sitten oli sukulaissynttärit. Paikalla edellistä päivää enemmän ihmisiä, nyt kuitenkin huomattavasti enemmän aikuisia kuin lapsia. Kakku, tarjoulut ja vieraat olivat sankarin näköiset. Batman sai ihan mielettömän kivoja lahjoja, joita eilen illalla porukalla päästiin ihailemaan. Myös äiti ja pikkuveli saivat lohtulajoja. Onnistunut, mutta rankka viikonloppu takana. Kiitos osallistujille!


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lastenjuhlat

Kymmenen alle kuusivuotiasta lasta. Kaksi tuntia. Kaksi aikuista. Läjä mieluisia lahjoja. Paljon sokeriherkkuja. Kolme ohjelmanumeroa. Ja selvisimme hengissä!

Näin ihka ensimmäisien vain lapsille suunnattujen synttärijuhlien jälkeen voi vaan huokaista helpotuksesta. Ei ainoastaan siksi, että juhlat ovat ohi vaan siksi, ettei kenellekään sattunut mitään, ei tullut riitoja eikä mitään hajonnut. Kaikki meni oikeastaan oikein mukavasti. Tärkeää lastenjuhlien onnistumiselle on, että on varattu sopiva määrä ohjattua ohjelmaa. Meillä ohjelmanumeroita oli kolme ja se tuntui sopivalle määrälle. Lapset kuitenkin tahtovat myös leikkiä omia leikkejään eikä keskittymiskykyä kovin moniin "pakko" leikkeihin ole riittävästi. Batmanin juhlissa pyörittettiin pulloa lahjojen antamisen yhteydessä, etsittiin kartan avulla aarteita ja esitettiin eri eläimiä.

Yhden asian otin opikseni. Ensi kerralla en juurikaan aio leipoa. Korkeintaan pullaa tai vastaavaa. Jo näihin juhliin päätin jättää kakun tekemättä, sillä kokemuksieni mukaan se ei usein ole lapsien keskuudessa kovin suosittua. Nyt olin leiponut pätkismuffineja ja cake popseja. Loput tarjoulut olivat kaupasta valmiina ostettuja. Ja kuinka kävikään. Prinssinakit, lihapullat (ne olisin tosin voinut tehdä itse), suolatikut, suolakalat, popkornit, keksit ja pikkupullat (nämä teen ensi kerralla itse) olivat hittejä. Muffinit jäikin suurimmaksi osaksi tänään tarjottavaksi ja cake popsit puoliksi syötynä lautasille.

Noin tunnin päästä meidän asunto täyttyy taas vieraista, tällä kertaa sukulaisista. Tähän juhlaan leivoin kakun sun muuta, mutta näistä postaus myöhemmin. Onnea rakas esikoisemme!


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Urheiluloma

Vietettiin muutama päivä siskon perheen kanssa Vierumäellä. Kuvia tuli otettua harvinaisen vähän, mutta vaikka kaikki vähäisetkin otokset ovat sisältä otettuja, vietimme paljon aikaa ulkoillen. Lapset pääsivät joka päivä pulkkamäkeen ja kerran uimaankin. Aikuiset saivat urheilla omien mieltymyksien mukaan, me panostettiin Pankkiirin kanssa hiihtämiseen. Kävin joka päivä (kolme kertaa) juuri ajetuilla hiihtoladuilla parin asteen pakkasessa. Koska kyseessä oli kauden ensimmäiset murtsikat, paikat menivät luonnollisesti hieman jumiin. Mutta nyt kuin alkuun ollaan päästy, täytyy käydä testaamassa noi meidän takapihalta lähtevät golfkentän ympäri kiertävät ladut.


lauantai 1. helmikuuta 2014

Valokuvaushaaste

Valeäiti julkisti valokuvaushaasteen, johon yllytyshulluna on tartuttava. Ideana on julkaista helmikuun jokaisena päivänä eri teeman alle sopiva otos. Kyseinen kuva tulee julkaista päivittäin. Haasteessa voi toki käyttää myös vanhoja kuvia, mutta olisi hauska käyttää luovuutta ja huumoria. Itse aion käyttää julkaisemiskanavina sekä tätä blogia, että pääasiassa omaa Instagram tiliäni. Jos siis tahdot seurata projektia täysivaltaisesti, kannattaa viimeistään nyt aloittaa Istragramin Veeruska81- tilin seuraaminen. Kuvat voi olla otettu kameralla tai puhelimella. En anna laatutakuuta ja projektin täysin ohjeiden mukaan onnistuminen ei ole taattu. Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Tässä kuvien aiheet:

1.2. Lumi
2.2. Odotus
3.2. Yhdessä
4.2. Kulma
5.2. Toisinpäin
6.2. Muut
7.2. Minä
8.2. Hän
9.2. Aika
10.2. VMP
11.2. Kotona
12.2. Lähikuva
13.2. Sun vuoro
14.2. Äiti
15.2. LOL
16.2. Ensimmäinen
17.2. Kaunis
18.2. Ruma
19.2. Iloa
20.2. Valivali
21.2. Ylöspäin
22.2. Eväät
23.2. Aamu
24.2. Houkutus
25.2. Hymy
26.2. Kivikova
27.2. Pehmeää
28.2. Valo


LUMI