maanantai 29. syyskuuta 2014

Nainen


Olen nainen.

Saatan työntää ovea, jossa lukee vedä.

Saatan tehdä useita asioita ennen kuin mikro piippaa.

Itken usein syyttä.

Tiedän paremmin kuin mieheni missä hänen tavaransa ovat.

Kävelen huoneeseen ja unohdan miksi olen siellä.

Minulle siivoaminen on yhtä kuin tavaroiden piilottelu. 

Seuraan liian vähän uutisia, sillä ne ovat usein turhan synkkiä.

Minulle sisustustavaraa, kenkiä tai kynsilakkoja ei ole koskaan liikaa.

Voin mennä hiekkalaatikolle korkokengissä ja baariin tennareissa.

Saatan sanoa "kyllä" vaikka tarkoitan muuta.

Minusta on täysin loogista, että kotona on kynttilöitä, joita ei kuulu polttaa. 

Minusta miehen tulisi tietää mitä ajattelen. 

Olen nainen.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Väriruiske keittiöön

Me herättiin tähän aurinkoiseen sunnuntaihin vasta kahdeksan jälkeen. Batman on yökylässä mun siskon perheen luona. Kummallisen ja ihanan hiljaista ja rauhallista kotona. Vaikka toki ikäväkin on jo meille kaikille ehtinyt iskeä. 

Eilen Pankkiiri vei Robinin leffaan katsomaan Lentsikoita ja me shoppailtiin sillä aikaa Sellossa Tehotytön kanssa. Kiertelin Indiskan sisustusosastoa todella pitkään, sillä siellä oli vaikka mitä kivaa syksyiseen kotiin. Parhaimmillaan mulla oli tulossa mukaan liuta kodin piensisustusjuttuja, mutta tulin järkiini. Mukaan otin harkinnan jälkeen vain uuden värikkään maton meidän keittiöön. Siinä on paljon samoja värejä ja henkeä kuin meidän Siirtolapuutarha- verhoissa. Musta on ihanaa saada kirkkaita värejä piristämään muuten aika turvallisilla värellä sisustettuun kotiin. Ja juuri näillä tekstiileillähän sitä saadaan helposti. Mitä pidätte?

Oikein rentoa sunnuntaita kaikille!


torstai 25. syyskuuta 2014

Q&A

Perheenlisäys herättää sukulaisissa ja tutuissa paljon kysymyksiä. Vauvan kehitys, kasvu ja perheen dynamiikka kiinnostaa. Ja mieluustihan siitä itsekin juttelee aiheesta kun lapset on kuitenkin tällä hetkellä merkittävin osa elämää. Tässä vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Muuttiko kolmas lapsi elämää verrattuna kahden lapsen talouteen?

Totta kai se muutti. Ainahan uuden vauvan syntymä muuttaa asioista ja paljonkin. Mutta verrattuna toisen lapsen syntymään, on tässä kolmannen kohdalla minusta pienempi "shokki" sopeutua uuteen kokoonpanoon. Meille kolmas lapsi on asettunut kuin luonnostaan perheeseen.

Kolme on kuitenkin käytännön tasolla paljon enemmän kuin kaksi. Auton takapenkki on täpötäynnä, mahdumme juuri ja juuri keittiön pöydän ympärille ja iltatoimissa riittää tohinaa. Kaikilla lapsilla on myös tarpeensa huomiolle ja sen jakamisessa on haasteensa. Kuitenkin kaiken kaikkiaan kolme lasta ei vaikuta hirveän paljon suuremmalta kuin kaksi. Neljän lapsen perheen luokittelisin jo suurperheeksi.

Onko isoveljet edelleen suhtautuneet siskoonsa hyvin?

Kyllä. Pojat ovat kovin suojelevia ja avuliaita. Tehotyttö saa veljiltään sylittelyä, paijaamista, tutin suuhun palauttamista ja lepertelyä. Mustasukkaisuutta ei ole vielä ainakaan ilmennyt. Tähän vaikuttaa varmasti poikien iät - molemmat osaavat jo esimerkiksi kaksivuotiasta paremmin jakaa huomiota ja ymmärtää tilanteen.

Miten Tehotyttö nukkuu yönsä?

Muuten vauvaksi mun kokemuksien mukaan ihan hyvin, mutta nyt häntä on lähipäivinä vaivannut nuha. Se saa aikaan levottomia aamuöitä ja turhauttavaa tuhinaa. Mun jaksamisen kannalta on elintärkeää mennä ajoissa nukkumaan. Yhdeksän aikaan olenkin jo valmista kauraa. Toivottavasti nuha pian helpottaa ja normaalit kolmen tunnin välein syöttämiset tuntuvat luxukselta.

Onko Tehotytölle jo syntynyt rytmiä?

Onneksi on! Mulle rutiineja rakastavalle ihmiselle on rauhoittavaa huomata, että Tehotytöllä on syntynyt jo sekä päivä- , että yörytmiä. Tiedän edes suunnilleen mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin on seuraava syöttö. Yöunille tyttö menee seitsemän, kahdeksan aikoihin ja herää aamulla samoihin aikoihin. Ensimmäinen syöttöväli yöllä on usein pidempi, sen jälkeen kolmisen tunnin välein. Päivällä nukutaan vielä paljon, usen lyhyissä tunnin tai parin pätkissä. Liikkeellä ollessa unet venyvät pidemmiksi. Valveilla tyttö on tyytyväisenä tunnin tai parin kerrallaan. Pisin valveillaolojakso sijoittuu illalle.

Miten Tehotyttö on kasvanut?

Meillä oli eilen kuukauden vanhan vauvan neuvola. Pieni oli ottanut painoa yli kilon syntymäpainoonsa, pituutta nelisen senttiä. Painoa on tullut enemmän kuin hyvin, mutta luonnollisesti täysin rintamaidolla kasvavan syömistä ei tule säännöstellä. Meidän lapset ovat kaikki olleet tässä vaiheessa pullukoita, heti liikkumisen alkaessa solakoituminen on alkanut hurjalla vauhdilla.

Muutenkin tyttö on kovin skarppi ja saamme nauttia hymyistä päivittäin. On mielettömän palkitsevaa nähdä pienen naureskelevan ja ottavan kontaktia kaikkiin perheenjäseniin!

Mitkä ovat arjen suurimmat haasteet?

Tällä hetkellä suurimmat haasteet kohdistuu poikiin. Batmanilla on päällä jonkin sortin "viiden villitys", teini-ikään verrattava uhmailukausi. Rajat haetaan uudelleen ja omia tunteita on tavattoman vaikea käsitellä.

Veljekset myös kinastelevat ja tappelevat ihan kaikesta ja ihan koko ajan. Kotona volyymit kasvaa välillä lähes sietämättömiksi ja kurin tiukentamiselle on tarvetta. Tuntuu, että erotuomarin koulutukselle olisi tarvetta.

Haasteelliseksi koen myös riittämättömyyden, käsiä ei useisiin tilanteisiin vaan ole tarpeeksi. Eikä hermoja. Usein kaikki haluaa jotain samaan aikaan ja priorisointi tuntuu mahdottomuudelta. Kotiapulainen olis kiva.

Tehotytön suhteen suurempia haasteita ei ole vielä nuhan lisäksi ollut. Toivottavasti tilanne pysyy yhtä vaivattomana, eikä suurempia unenpuutejaksoja ole tulossa.

Seuraavassa kuvia lähiviikoilta, suurin osa iPhonella napattuja.


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Rauhallinen viikonloppu

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Meidän perheen viikonloppu on mennyt rauhallisissa merkeissä. Eilen käytiin Ikeassa ostoksilla sekä lounaalla ja illalla oli naapurin kolmevuotissynttärijuhlat. Ikeasta tarttui mukaan säilytystavaraa niin vaatehuoneeseen, leluille kuin kodin muille pienesineille. Myös aina ihanat orkideat löysivät tiensä meille. Meillä on nyt myös eri värisiä servettejä ja kynttilöitä syksyä ajatellen. Kuten Pankkiiri totesi, saa Ikeaan aina törsättyä rahaa, vaikka mitään suurempaa ei olisi hankintalistalla. Kumma juttu.

Tänään ollaan siivoiltu, oltu fudisharkoissa ja valmistettu Gulassikeittoa. Sellaista rauhallista, ei liian aikataulutettua puuhastelua. Ensi viikolla on sovittu lukuisia mukavia kyläilyjä ja menoja.



keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Miesten iholla

Kuten olen aikasemminkin todennut rakastan syksyä. Ja varsinkin syyskuuta. Syyskuussa on kirpaikoita kuulaita syysaamuja, pikkuhiljaa lämpeneviä päiviä, ruskan alkua puissa ja kaunein mahdollinen auringon valo. On ikään kuin viimeiset hetket nauttia valosta ja lämmöstä ennen talviunille menoa.

Syksyllä alkaa myös Iholla - mun ehdottomiin suosikki tv-ohjelmiin kuuluva kotimainen realitysarja. Tällä kertaa ohjelmaan on valittu miehiä. Loistava idea! Toki monien ohjelman miesten elämään kuuluu tiivisti naiset, mutta pääasiassa paneudutaan miesten päänsisäiseen elämään. Aiheina on muun muassa lapsettomuutta, avioliittoinstituution merkityksen pohdintaa, yksinhuoltajuutta, asunnon valinnan vaikeutta, unelmiensa peräänantamatonta jahtaamista, menettämisen tuskaa sekä uuden alun riemua. Ja kuten konseptin rikkauteen kuuluu hahmot herättävät tunteita. Ja usen ne aluksi ärsyttävimmät päätyvät suosikiksi.

Ketkä sitten ovat mun suosikkeja näin ensimmäisien viikkojen jälkeen? Kyllä ne on Yrjänä ja Esko. Hyvänä kolmosena Patrick. Ja juuri toi kärjen kaksikko ärsytti tai ärsyttää jossain määrin edelleen eniten. Mutta se juuri kiinnostaa. Ja luonnollisesti myös kaikki draama heidän ympärillään.

Yrjänän hieman narsistinen, melankolinen ja todella vaikeita asioita elämässään läpikäynyt luonne ei jätä ketään kylmäksi. Kuuden vuoden lohduton lapsettomuus sekä kaksoisveljen itsemurha ei voi olla koskettamatta kylmintäkään katsojasielua. Myös lohtua onneksi koetaan parin vihdoin sarjaa kuvatessa tullessa onnistuneesti raskaaksi. Toivon syvästi, että toivottu raskaus sujuu ongelmitta.

Eskon ja hänen tarinaansa hyvin tiukasti nivoutuvan Karkki vaimon toilailut, naiivit hypinät sekä mukariidat saivat aluksi vereni kiehumaan. Lopulta huomasin selaavani Karoliinan blogia. Minua siis kiinnosti tietää lisää. Tunne pariskuntaa kohtaan on samankaltaista kuin ensimmäisen tuotantokauden Marian ja Reinon seuraaminen. Ihanan kamalaa. Ärsyttävän mielenkiinosta.

Patrick on mun makuun ylianalysoiva ja turhiakin asiota pohdiskeleva. Perhe on kuitenkin kovin symppis ja odotan mihin suuntaan heidän tarinansa kasvaa.

Jukka ei herätä mussa juuri minkäänlaisia tunteita ja Teron hahmo on jäänyt vielä kovin pintaraapaisun puolelle.

Onneksi taas tänään illalla tarinat jatkuvat! Mitäs te tykkäätte tästä kaudesta?

(www.mtv.fi)

maanantai 15. syyskuuta 2014

Perinteiset rapujuhlat

Meillä on ollut tapana järjestää joka vuosi anopin synttäreiden tienoilla rapujuhlat Pankkiirin perheen kesken. Yleensä juhlat on pidetty meillä, mutta tänä vuonna Pankkiirin veljen perhe toimi ansiokkaasti isäntäperheenä.

Rapujuhlien kuuluu olla äänekkäitä, mutta meillä meteli tuli tällä kertaa lähinnä lapsista. Milloin jompi kumpi tai molemmat vauvat itkivät, milloin pojat kinastelivat tai väistelimme lentävää palloa. Taisin kuulla Pankkiirin nuorimman veljen kommentoivan, että "Tämän takia rapujuhlat ovat aikuisille". Spot on.

Alkupaloiksi tarjolla oli suussa sulavaa sienikeittoa sekä jumalaisen hyvää juustopiirakkaa. Rapujen suhteen olimme tänä vuonna päättäneet, että tarjolla olisi sekä kotimaisia, että ulkomaisia saksiveikkoja. Oli hauska vertailla rapuja, sillä sekä koossa, että maussa oli eroja. Rapujen kuoriminen tapahtui osittain vuoroissa, sillä juuri siinä vaiheessa molemmat vauvat kaipasivat huomionsa. Onneksi ei ollut kiirettä mihinkään ja kaikki saivat vatsansa täyteen.

Tänä vuonna näin, ensi vuonna ehkä vielä suuremmalla volyymilla. ;)

perjantai 12. syyskuuta 2014

Viikon plussat

Tällä viikolla meillä on ollut haipakkaa, hulinaa ja kasvatuksellisia haasteita. Parempi kuitenkin keskittyä positiivisiin asioihin, joita niitäkin on mahtunut viikkoon liuta. Tässä tulee tämän viikon kohokohtia perjantaiseen tapaan. 

- Selvisin Pankkiirin kahden päivän työmatkasta kunnialla, vaikka haasteilta ei vältytty. En myösään löytänyt aamulla meitä kaikkia neljää samasta sängystä. Robin nukkui koko yön omassa sängyssään, mikä on harvinaista herkkua. 

- Varattiin tammikuulle kahden viikon reissu Thaimaan Koh Lantalle. Reissuun lähdemme kahden toisen lapsiperheen kanssa, joista toinen on Pankkiirin veljen perhe. Mikä sen parempi tapa hyödyntää isyyslomia. 

- Tiistaina mun ja Pankkiirin tapaamisesta tuli täyteen neljätoista (14!) vuotta. Tämän vuosipäivän juhlimisen lopetimme kuitenkin häiden jälkeen. On silti mukava muistella tapaamistamme Helsingin silloisessa The mestassa joka syyskuun yhdeksäs päivä. 

- Kolmet eri ystävä- ja leikkitreffit meillä. Yhteen niistä valmistin puolukkakakun, joka ei hyytynyt, mutta maku oli onneksi hyvä. 

- Päivällinen perheen kanssa lähiravintola Pikku Ranskassa. 

- Sain siivottua kodin edes pintapuolisesti imuroimalla. Alkoi eteisen ja keittiön hiekkamurut tympiä liikaa. 

- Tänään poikien vapaapäivänä sain kaikki kolme lasta päikkäreille samaan aikaan ja pienellä vaivalla. Kotiäidin suuria ilonaiheita. 

Huomenna juhlitaan anoppia rapujen merkeissä. 



torstai 11. syyskuuta 2014

Tehotyttö


Hei olen perheemme uusin jäsen. Tänään kaksikymmentä päivää vanha tytön pallero. Vanhemmat ovat keksineet jo minulle sopivan nimen, mutta tässä blogissa esinnyyn nimellä Tehotyttö. Jännä nähdä ketä kolmesta Tehotytöistä alan myöhemmin muistuttaa.

Olen vienyt perheemme kaikkien muiden neljän sydämet kertaheitolla. Olen kuulemma niin söpö, suloinen, kaunis, ihana ja herttainen. Lempitouhuani on seurata isoveljieni puuhasteluja ja rakastan kun Robin laulaa tai lukee kirjaa minulle. Molemmat veljeni pitävät minua hellästi sylissä päivittäin ja itken harvoin heidän hoivassaan. Ja miksi itkisin. He ovat luvanneet suojella minua kaikelta mitä ikinä keksinkin pelätä.

Isän kanssa meillä on vielä eniten tutustumista ja alussa itkinkin usein sen sylissä. Nykyään alan jo oppia tuntemaan isää ja olen huomannut, että se on aika hyvä pyllyn pesijä ja kylvettäjä. Pian meistä tulee varmasti tiivis kaksikko.

Tykkään valvoa jo kovin pitkiäkin pätkiä (jopa 5 h) putkeen, joskus tyytyväisenä, toisinaan sylinkaipuisena. Aamupävät pidän äidin usein kiireisenä, varsinkin jos se on ajatellut siivoilla tai puuhastella jotain muuta muka tärkeää kotosalla. Tykkään eniten nukkua joko äidin masulla/rintakehällä tai liikkuvissa vaunuissa ulkosalla. Päivisin en nuku kovinkaan pitkiä pätkiä, joskus vain puolisen tuntia kerrallaan. Yöt nukun vielä äidin vierellä ja syön vaihtelevasti parin, kolmen tunnin välein. Onneksi äitini on herkkäuninen ja herää ähinääni ennen kun joudun itkemään nälkääni. Palvelu on toistaiseksi toiminut hyvin.

Haluan ja otan huomioni tarvittaessa perheessä, mutta aina jokaista itkuani ei heti huomioida. Katson tilanteen mukaan onko itkua tarpeen jatkaa vai ei. Tällä hetkellä minua vaivaa pieni nuha, joka harmittaa minua varsinkin öisin ja syödessä. Muuten olen tyytyväinen, onnellinen vauva ja odotan jo kovasti, että pääsen leikkimään veljieni kanssa.

Äitini toivoo, että minusta tulee tulevaisuudessa oman arvonsa tunteva, hyvän itsetunnon omaava ja muut huomioon ottava nuori nainen. Tärkeimmiksi arvoikseni äitini toivoo minulle perhettä, suvaitsevaisuutta sekä itsensä hyväksymistä.

Tavataan blogissa!



tiistai 9. syyskuuta 2014

Vauva-arki

Heippa taas pitkästä aikaa! Aika kiitää ja tekemistä riittää, joten on bloginkin päivittäminen jäänyt vähemmälle. Tässä tulee kuulumisiamme vauva-arjen keskeltä.

Me ollaan päästy terveiden kirjoihin ja arki on täydessä käynnissä. Pojat käy neljä kertaa viikossa lyhyttä päivää päiväkodissa ja Pankkiiri kokopäivätöissä. Me vauvan kanssa haetaan päivärytmiä ja tutustutaan toisiimme. Leivotaan kakkuja ja treffataan kavereita. Olen toipunut synnytyksestä ja vuodekuumeilusta erinomaisesti ja meinaan jopa unohtaa välillä kuinka vähän ponnistelusta on aikaa. Raskaus tuntuu jo kaukaiselta ja vauva tärkeältä osalta perhettä.

Arki on sujunut kaiken kaikkiaan hyvin. Pojat edelleen innoissaan siskostaan, eikä mustasukkaisuutta ole ilmennyt. Pienimmän vatsavaivat antavat myös odottaa itseään ja hyvä niin. Vauva oli ekassa neuvolassa parin viikon ikäisenä mennyt yli syntymäpainonsa ja saimme luvan jättäää seuraavan neuvolan välistä. Vauva nukkuu pääasiassa edelleen yönsä jokseenkin hyvin, vaikka syökin kolmen tunnin välein ja haluaa joskus valvoa yöllä tunnin tai pari. Päivisin hereilläoloajat pitenevät koko ajan ja eilen hän oli valveilla aamupäivällä jopa yli neljä tuntia putkeen.

Oltiin viime viikonloppu Vierumäellä mun vanhempien ja siskon perheen kanssa. Reissu meni oikein mukavasti. Lapset pääsivät uimaan, pelaamaan fudista ja metsäretkille. Saunottiin ja syötiin hyvin.

Pankkiiri on nyt pari päivää työmatkalla Tukholmassa, joten mulla on edessä todellinen tosielämän testi lasten kanssa. Lähinnä iltatoimet, nukutukset ja yöt ovat ne haasteen paikka, mutta kyllä niistä asenteella selviää. Voi mennä jopa yllättävänkin hyvin, tiedä häntä. Sellaista meille, palataan pian.