perjantai 27. kesäkuuta 2014

Pikku Ronaldo

Batman katsoi eilen tuttuun tapaansa fudista. Itseasiassa koko meidän perhe katsoi Portugalin matsia. Eihän siinä riittävän hyvin käynyt, mutta jotain me saatiin siitä irti. Nimittäin idea Batmanin uuteen kesätukkaan. Portugalin tähtipelaaja Christiano Ronaldon irokeesi on aika pähee. Ja tämä tyyli on paljon helpommin kopioitavissa kuin Olli Hermannin liuhuletti. Yhteistuumin varasimme heti ostarille ajan seuraavalle päivälle tukkaremontille. Edellinen ananaskampaus olikin jo kasvanut ylipitkäksi.

Parturissa näytimme mallikuvaa, mitä olemme hakemassa ja lopputulos oli parempi kuin osasimme toivoa. Henkilökunta halusi lopuksi napsia loputuloksesta kuvia nettisivuilleen. Tukka on samalla rock, fudis ja nyt juuri in. Kyllä tän kanssa kelpaa lomailla. Heh. Mitä mieltä olette?






torstai 26. kesäkuuta 2014

Stadissa

Oltiin eilen siskon ja sen lasten kanssa Kauppatorilla syömässä ja Espalla palloillemassa sekä jädellä. Lapsista päivän kohokohta oli pahaksi sudeksi pukeutunut esiintyjä, joka oli todella pelottava, mutta samalla kiinnostava. Ikävä kyllä siitä ei tullut napattua kuvaa muistoksi. Pitänee käydä uudestaan etsimässä pahaa sutta ja samalla testata iso maailmanpyörä. Jos vaikka ensi kerralla Pankkiirikin olisi jo lomalla ja pääsisi mukaan.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Psyykkausta

Musta mökkeilyn kuuluu olla suhteellisen alkeellista, eikä landella tarvitse olla läheskään kaikkia viihdykkeitä tai kaupunkielämän hyödykkeitä. Meidän mökillä ei ole oikeaa sähköä eikä juoksevaa vettä. Aurinkopanelin tuoma lisäapu on tarpeellinen. Meidän mökkielämään kuuluu olennaisesti veden ja puiden kantaminen, tiskaaminen ja ruoanlaittaminen ulkosalla, kaminalla ja takalla tuvan ja aitan lämmittäminen sekä kynttilöiden ja taskulamppujen käyttäminen.

Tultiin eilen neljän päivän juhannuksen mökkireissulta. Olisimme lasten kanssa säiden suosiessa jääneet sinne, mutta näillä keleillä palasimme kotiin Pankkiirin vielä muutaman viikon painaessa töitä. Koskan mieluusti olisimme landeilua jatkaneet, voi psyykata itseään kaupunkielämän eduista.

Onpas kivaa kun voi:

- Viettää aikaa lämpimässä suihkussa
- Lämmittää ruokaa mikrossa
- Pestä käsiä lämpimällä vedellä
- Vetää vessanpöntön
- Tyhjentää tiskaria puhtaista astioista
- Kuivattaa pyykkejä kuivausrummussa

Onneksi kuitenkin lähitulevaisuudessa on tiedossa uusi, pidempi mökkireissu.

Kamera jäi vahingossa mökille, joten juhannuksen kuvia saatte nähdä myöhemmin.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Landelle

Tänään alkaa Batmanin loma. Kuusi kokonaista viikkoa pois päiväkodista. Ja elokussa sinne palatessa viemisinä on myös pikkuveli. Pankkiirin lomaan on vielä pari viikkoa, mutta edessä on pieni miniloma Kuopiossa juhannusta viettämässä. Pienen pohdinnan ja säätiedotuksien seuraamisen jälkeen päädyimme olla välittämättä hieman viileästä (mutta onneksi kuivasta) juhannussäästä, sillä ei se sen häävimpää täällä Helsingissäkään olisi. Ja mökillä on kuitenkin paljon kivempaa. Onhan Kuopioon yli viiden tunnin ajo ja paluumatkan ruuhkien kanssa pitää taktikoida, mutta nyt edessä on kuitenkin viikonloppua pidemmät vapaat. Landella pääsee ihan eri tavalla juhannustunnelmaan ja hetkeksi irti arjesta. Mieli ja ruumis lepää. 

Tämä keittiö jää hetkeksi kunnes arki taas ensi viikolla jatkuu. 


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kaupunkilaiset luonnossa

"Älä mene sinne heinikkoon, siellä on punkkeja!"

"Älä koske siihen penkkiin, siinä on linnun kakkaa."

"Älä ota sitä sulkaa käteen, siinä voi olla tauteja!"

"Ei voida pelata fudista tässä kun tää nurtsi on täynnä linnun kakkaa ja punkkeja."

"Nyt pitää kyllä pestä kädet kunnolla, ettei tule mitään tauteja."

Siinä muutama lause, jonka meidän lapset ja niiden serkku saattoivat kuulla sunnuntaina kun olimme viettämässä "rentoa" kesäpäivää luonnon keskellä Seurasaaressa. Tiedostimme huvittuneena meidän jäykkisvanhempien asenteen. Ei tarvinnut olla kun parin kilsan päässä kotoa kauniilla lintujen (ja punkkien) valloittamalla citysaarella ja meillä oli vaikeuksia rentoutua. Näimme jo silmissämme esimerkiksi Studio Jumahuvin sketsin, jossa näytettäisiin meidän kieltojen täyttämä pelonsekainen käyttäytyminen lasten silmin. Ja luonnollisesti lapsien aikuisena sen aikaansaama traumatisoitu pelko luontoa kohtaan. Syytämme kuitenkin käytöksestämme mediaa ja sen pelottelua punkkien ja linnun ulosteen vaarallisista taudeista. ;)


Ps. Oli meillä oikeasti ihan mukavaa. Toivottavasti myös lapsilla.




lauantai 14. kesäkuuta 2014

Ensimmäinen fudisturnaus

Tänään oli jännä päivä. Batman pääsi ensimmäiseen turnaukseensa pelaamaan kolmessa pelissä vuotta vanhempien HJK:n joukkueen vahvistuksena. Batman ei ole ehtinyt harrastaa lajia seurassa kun reilun kuukauden, joten omaa peliasuakaan ei vielä ole. Onneksi saatiin lainapaidat käyttöön. Intoa ja jännitystä puhkuen suuntasimme aamupäivällä Vantaalle VJS- kentälle.

Kenttä oli täynnä iloisia lapsia, urheilun huumaa ja tervettä kilpailuhenkeä. Pienten lasten pelaaminen on hellyyttävää seurattavaa. Siitä kun puuttuu aikuisten liiallinen kilpailuhenkisyys tai totisuus. Vastustajapelajaa voi auttaa ylös ruohon pinnasta eikä tavoitteena ole pelkkä voitto. Pääasia on, että saa kokea tervettä ryhmähenkeä, onnistumisen tuntemuksia ja rakastamansa lajin huumaa.

Batman sai pelata ensimmäisessä turnauksessaan kaikkia kolmea pelipaikka, jotka tämän ikäsarjan peleissä on. Puolustajaa, maalivahtia ja hyökkäjää. Tässä vaiheessa kun luonnollisesti vielä haetaan sitä omaa parasta osaamisaluettaan. Omin sanoin pojan lempparipaikka on "maalintekijä" ja hyökkääjän pelipaikkaa vaikuttikin viimeisen pelin mukaan pojalle omimmalta. On se ihana seurata kun toinen on löytänyt niin mieluisan oman juttunsa, vaikka äiti ei mikään lajin suurin fani olekaan. Tärkeintä on, että toinen nauttii eikä treeneihin joudu väkisin pakottamaan. Plussana toki fudiksen helppous, edullisuus ja isän mielenkiinto lajiin. Huomenna taas treeneihin.

Pikkuveli jaksoi kannustaa hienosti 
Maalivahtinakin oli aika kiva pelata
Vikassa pelissä Batman teki maalin ja valittiin pelin parhaaksi pelaajaksi

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kolmas kerta

Nyt on noin kymmenen viikkoa meidän laskettuun aikaan. Mietin tässä itsekseni miten kolmanteen raskauteemme on suhtauduttu ja miten uutinen on vastaanotettu verrattuna edellisiin.

Ensimmäistä lasta odottaessa kenellekään uutinen ei tullut yllätyksenä. Päinvastoin. Uutinen oli jo kovin odotettu ja sen perään oli jo kyseltykin. Ilmoitimmehan ihmisille onnestamme puolen vuoden sisällä häiden juhlimisesta. Olimme 27- vuotiaita ja seurustelleet ikuisuuden (kahdeksan vuotta) yhdessä. Olimme molemmat vakaissa työpaikoissa ja asuimme omistuskaksiossa. Lapsen hankkiminen tässä elämäntilanteessa on perinteistä ja hyvin odotettavaa. Tietysti helpotus kaikille oli se tosiasia, että pystyimme tulla raskaaksi ilman ongelmia. Sitähän ei varsinkaan ensimmäisellä yrittämällä voi koskaan tietää. Raskaus herätti kovin paljon mielenkiintoa, niin kaveripiirissä kuin suvun keskuudessa. Ihmisiä kiinnosti niin vaivat, mahan kasvu kuin mun vointi. Batman oli syntyessään niin molempien perheiden kuin kaveripiirin ensimmäinen vauva ja koti oli ensiviikot täynnä ihastelijoita.

Toisen lapsen kohdalla oli yllätys edellisen verroin pieni, mutta niin huomioarvo ja kiinnostuskin. Kavereille ja perheeseen oli alkanut tupsahtaa nyyttejä, eikä raskaus ollut meistäkään enää niin erikoista ja jännittävää kuin ensimmäisellä kierroksella. Meillä oli jo yksi noin puolitoista vuotias poika ja olin ehtinyt olla hetken takaisin työelämässä äitiyslomani jälkeen. Uutinen ja raskaus oli aika yllätyksetön. Robinin syntymän jälkeen kotiimme ei ollut kovastikaan tunkua.

Mutta kolmas onkin sitten jo eri ihan asia. Kolme on nykypäivänä isoksi luokiteltava lasten lukumäärä. Uutinen oli monille yllätys, varsinkin kun edellisien lapsien syntymästä ei ole kovin pitkää aikaa. Iltatähdet ovat olleet jokseentkin "muodissa".  Varsinkin puolitutuilta on tullut mielenkiintoisia kommentteja ja reagointeja uutisen kuullessaan.

Neutraalien lisäksi ihmisten reagoinnit ovat jaottuneet pääasiassa kolmeen kategoriaan.

1) "Mitä oikein olette ajatelleet?"
Sen oli pakko olla vahinko tai olette vaan hulluja. - tyyppinen reagointi on ollut yllättävän yleistä varsinkin puolitutuilta. Tähän jatkoksi muilta kolmeen hurahtaneilta on tullut ohjeita siitä, ettei kannata tuudittautua kolmannen lapsen menevän siinä sivussa. Olettaen, että näin olisimme edes tehneet. Kolmen kanssa on kuulemma todella rankkaa, rankempaa kuin koskaan aikaisemmin. Tässä ryhmässä on usein myös mietitty miten ihmeessä kotimme tai automme tila riittää. Kuinka kalliiksi kolmen lapsen on tultava. Joiltain kummastelijoilta on puuttunut vain ehkäisyvinkkien jakaminen.

2) Hatunnosto
Ehkä yleisen reaktio on, että kolmannen alle kouluikäisen lapsen tekeminen on suorastaan uroteko. Tähän ryhmään ovat kuuluneet myös ne, joilla on jo kaksi lasta ja harkitsevat kolmannen tekemistä. Aiheesta saadaan mielenkiintoisia keskusteluja ja näkökulmia aiheeseen liittyen. Olihan meillekin päätös kolmannesta lapsesta suhteellisen vaikea, eikä missään nimessä täysi itsestään selvyys.

3) "Kolmas kerta toden sanoo"
Kolmas kategoria on ollut sukupuoleen keskittyvä ja oletus on ollut, että meillä on ollut kolmannen lapsen tekemisessä motivaationa tyttö. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka tyttöuutinen (mikä ei luonnollisesti ole vielä varma) olikin mieluinen, lähdimme tekemään poikaa. Tällä tarkoitan, että kolmannen lapsen sukupuoli ei ollut lapsenteon motivaationa ja asennoiduimmekin kolmanteen menevään poikaan. Sukupuolella ei oikeasti ollut merkitystä.

Mitenköhän neljänteen lapsiuutiseen suhtauduttaisiin? ;)


torstai 12. kesäkuuta 2014

Vapaapäivä

Torstaisin on aina mummipäivä. Robin menee silloin serkkunsa kanssa mummilleen päiväksi hoitoon, isoveljen tarhaillessa. Tämän päivän pyhitän aina eri asioiden hoitoon, lounastreffeille, fiiliksen mukaan salille, lepoon ja/tai siivoiluun.

Näin sadepivänä mun suunnitelmiin kuuluu kodin perusteellinen siivoaminen, joka tuppaa aina kesäkaudella jäädä vähemmälle kuin talvella. Tähän syynä on yksinkertaisesti se, että viikonloppuisin ei tule oltua kotosalla. Sotku on myös eri laatuista kuin räntä- tai rapakeleillä, hiekkaa on paljon helpompi poistaa pitkin asuntoa eteisen alueelta pitkin viikkoa rikkalapiolla.

Siivoamisen, pyykkäämisen ja lepohetken jälkeen kipaisen salille ja kauppaan ennen kun haen pojat hoidoistaan. Meidän oli tarkoitus tänään Batmanin kanssa suunnata Kaisaniemen ilmaiseen ulkokonserttiin kuuntelemaan muun muassa  Cheekiä, mutta päätimme vaihtaa sen koko perheen uintireissuun. Koko päiväksi kun on luvattu 13 astetta ja satavarmaa sadetta. Ikävä sattuma, sillä viimepäivät ollaan vietetty sadekuuroista huolimatta varsin kivoissa kesäsäässä. Mulle kelpaisi muutenkin täksi kesäksi sellaista kahdenkympin hujakoilla liikkuvaa lämpötilaa, kovat helteet eivät ole pakollisia eikä vatsan vielä kasvaessa edes kovin toivottuja.

Siisti koti, hyvä mieli.




sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Yksinhuoltajana

Nyt tulee vastapainoa edelliselle positiivisuutta pursuavalle postaukselle.

Kuusikymmentäneljä tuntia. Se on nyt kulunut aika, jonka olen viettänyt lasten kanssa yhteen putkeen. Lähes koko ajan ainoana vanhempana, ilman pienintäkään levähdystaukoa. Aikahan ei ole mitenkään suunnattoman pitkä ja meillä on mennyt ihan hyvin. Mutta tähän kun lisätään tosiasia, että olen viimeisellä kolmanneksella raskaana, jonka johdosta en nuku öisin kuin lyhyissä pätkissä, tulee hommaan kiva lisämauste. Heräilen jokaiseen kyljenkääntöön, kramppeihin, pissahätään, kuumuuteen, nälkään, lapsiin tai muuten vaan. Vietän joka yö useita tunteja hereillä. Kaiken kruunaa tänaamuinen meidän kaikkien kolmen kello kuuden herätys (norm. viikonloppuisin kasin aikaan) kuopuksen pissalammikosta.

Arkisien päivän pelastuksena toimivien päiväunien jäädessä pois, huomaan selkeän eron käytöksessäni. Hermot ovat tiukalla, ärsyynnyn pienestä, korotan ääntäni ja jäähyovi käy turhankin herkästi. Ja ajatus siitä, että Pankkiiri viettää hyvin ansaitusti mökkilomaa poikaporukalla, ei yhtään helpota katkeruuden siemenen syttymistä. Mäkin haluun. Ja kun mulla ei ole sitä työpaikkaa, jossa ajatusmaailma on aivan toinen ja jossa jopa pääsee hetkellisesti ikävöimään lapsiaan. Iso osa tästä kaikesta on ihan varmasti psyykkistä. Asioita on usein parempi olla miettimättä liikaa, mutta se on välillä helpommin sanottu kuin tehty.

Arjen keskellä mulle on elintärkeää lyhyet, omat irtiotot vaikka salin tai shoppailun merkeissä. Ajan ei tarvitse olla kuin tunti tai pari ja jaksaminen on taas aivan eri luokkaa. Myös päiväuiaika on tässä tilassa mulle ensiarvoisen arvokas. Olen onnellisessa asemassa ja minulla on näihin usein mahdollisuus. Tämän postauksen ideana ei ole valittaminen tai säälipisteiden kaipuu. Joskus vaan heikolla hetkellä helpottaa hieman avautua hetkellisestä uupumuksen poikasestaan. Väsyneenä _kaikki_ on vaan paljon hankalampaa. Ja ihan huikea hatunnosto yksinhuoltajille, joilla ei ole toimivaa tukiverkostoa.

Huomenna taas uusi, normaalirytminen arki - Can't wait.

Tässä se en ole minä, joka mököttää



perjantai 6. kesäkuuta 2014

Positiivari

Olen saanut Facebookin puolella pyörivän haasteen, jossa on tarkoitus listata kolmen päivän ajan joka päivä kolme positiivista asiaa kyseisen vuorokauden ajalta. Aika monet ovat maininneet haasteen vaikeuden. Ja tottahan se on, että perus arjessa, jossa rutiinit pyörivät ja yllätyksiä harvemmin tulee vastaan, voi olla hankalaa löytää kolme mainittavan arvoista ilon aihetta. Kuitenkin näin kesän alussa ja monille lomien vasta ollessa edessäpäin on sen oltava helpompaa kuin koskaan. Musta tää haaste tulisi käydä läpi marraskuussa. Silloin kun valittaminen on itseisarvo, tekisi kaikille suomalaisille hyvää keskittyä kivoihin juttuihin. Vaikka siihen iltapäiväkahvin täydellisyyteen, auton vebastoon tai uusien kumpparien pettämättömyyteen.

Olen nyt listannut näitä positiivisia asioita kahden viimeisen päivän ajalta ja ne kiteyttääkin aika hyvin tämän arkiviikon kohokohdat:

Leikkipuiston kahluuallas, helle ja puistoruokailumahdollisuus
Tällä viikolla, kerhotoiminnan lomaillessa, olemme hyödyntäneet lähes joka päivä lähipuiston tarjontaa. Kahluuallas on täytetty, puisto on täynnä ihmisiä sekä ohjelmaa ja puistoruokailukausi avattu. Ihan täydellistä toimintaa kotona lapsen kanssa ollessa. Kaikille löytyy seuraa ja aamupäivät menevät hujauksessa. Kyllä kesällä kelpaa!



Fillarin huolto
Mun synttärilahjaksi saadussa, alle kaksi kuukautta vanhassa fillarissa on ollut muutamia ongelmia. Niistä suurimapana vaihteiden reistailu. Sain eilen vietyä pyörän liikkeeseen, jossa se huolletaan pikaisesti.

Sokerirasitustestien tulokset
Sain tänään neuvolassa kuulla, että tiistaina kärsimieni sokerirasitustetien arvot olivat kunnossa. Jokapäiväinen pieni (joskus ei niin pieni) herkkuhetki sekä jokaviikkoinen kunnon karkkipäivä pysyvät siis voimassa. Kesä ja jäätellkausi on pelastettu!

Poikien vesirokkorokotukset
Tänään otimme harkinnan jälkeen neuvolan yhteydessä molemmille lapsille rokotukset vesirokkoa vastaan. Jos näin pienellä vaivalla pystyy suojaamaan lapset ikävältä ja myöhemmin jo vaaralliseltakin rokolta, miksi ei tekisi niin? Mietinnässä ensi kesään mennessä myös punkkirokotukset.

Mukavat valmistujaiset
Tänään vietimme lasten kanssa miellyttävän alkuillan Pankkiirin serkun valmistujaisjuhlissa. 



Viikonloppuna edessä myös puistotreffejä ja saaripiknikkejä, joten voisin kuvitella positiivisien asioiden löytämisen edelleen varsin helpoksi. Mukavaa viikonloppua kaikille!


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Vain raskaana

Vain raskaana voi salin Power- tunnilla nousta kurkkuun yli kuusi tuntia sitten Nuuksion notsilla paistettu lihis parilla nakilla.

Vain raskaana voi joutua kävelemään kotiin tenaleidin tarpeessa aivastamisen jälkeen.

Vain raskaana voi herätä yölllä omaan huutoon kun sisäreisi kramppaa täysillä. Koittaessa tehdä vastaliikettä alkaa ulkoreisikin krampata. Ei auta kuin maata liikkumatta kauheassa kivussa ja yrittää parhaansa mukaan pitää jalka rentona. Seuraavina öinä herää jokaisessa kylken käännössä kramppien pelossa.

Vain raskaana joutuu pidättämään oksennusta seuraavat kymmenen minuuttia vatsan supistellessa vain koska meni ottamaan muutaman juoksuaskeleen ehtiäksesi bussiin.

Vain raskaana joutuu lopettamaan syömisen ennen kun on varsinaisesti täynnä, jotta säästyy polttavalta närästykseltä, joka herättää öisin.

Vain raskaana unentarve/unirytmi voi olla vuorokaudessa sama kuin viisivuotiaalla.

Vain raskaana tirauttaa parit kyyneleet lukiessaan päiväkodin uutiskirjeestä, että jopa kolme (!) neljästä päiväkodin aikuisesta lopettaa syksyllä. Lastentarhanopettajan kiitossanat ja seuraava lainaus on vikatikki.

Lasta ei kasvateta siksi, että hän olisi mahdollisimman mukava ja vaivaton meille, vaan siksi, että hän terveenä ja väkevänä voisi täyttää tulevan paikkansa ja löytää itsensä:”

Taisi tulla tippa linssiin myös näitä viime loman mökkikuvia katsellessani. Mikä tekosyyksi syksyllä?