keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuonna 2014

- Menetin työpaikkani.
- Etsin uutta työpaikkaa niska limassa toista kuukautta hyvin tuloksin, kunnes päätin jäädä kotiin raskauden johdosta.
- Voin pahoin ja olin väsynyt.
- Nautin kevään kotona Robinin kanssa. Suhteemme syveni merkittävästi.
- Matkustimme Teneriffalle mun vanhempien kanssa. Reissu oli antoisa ja rentouttava.
- Batman täytti viisi ja Robin kolme vuotta.
- Voin suurimman osan vuodesta aika paksusti.
- Kävin salilla, kävelin paljon ja jumppasin kahvakuulalla kotona.
- Olimme kolme kertaa Vierumäellä minilomalla.
- Vanhenimme vuodella myös Pankkiirin kanssa.
- Batman aloitti innokkaana fudisharrastuksensa.
- Vietimme kesällä useamman viikon meidän mökillä Kuopiossa.
- Olin reilun kuukauden työttömänä ennen kun aloitin äitiysloman.
- Matkustimme helteiseen Pärnuseen ja päätimme mennä sinne joskus uudestaan.
- Kärsin kesähelteistä loppuraskaudessani.
- Sisustimme olkkarimme aikalailla uusiksi.
- Robin aloitti päiväkodin.
- Meidän perheeseen syntyi kaunis ja rohkea tyttövauva ja meistä tuli täysi viisikko.
- Vietin antoisan syksyn kotona ja vietin arvokasta aikaa lasteni kanssa.
- Olin onnellinen kun pääsin taas treenaamaan täydellä teholla salilla.
- Minulla oli aikaa tavata muita kotona olevia ystäviä.
- Batman oppi lukemaan ja kirjoittamaan.
- Robin oppi uimaan.
- Sain seurata Tehotytön nopeaa kehitystä veljiensä kannustamana.
- Pankkiiiri raatoi töitä niska limassa ja oli uupua.
- Matkustimme Ruotsiin.
- Olin välillä tosi väsynyt.
- Olin onnellinen.





Pukin tuomisia

Aika monen naisen unelmalahjoihin kuuluu kengät ja laukut. Niitä kun ei koskaan voi olla liikaa. Olin ilmeisesti ollut super kiltti kun pukki muisti minua molemmilla. Ja vielä kahdella laukulla ja kahdella kenkäparilla! Ruskeansävyiset nahkalaukut, isompi ja pienempi versio olivat Rooman tuomisia. Niihin sopivat nahkaballerinat olivat samasta paikasta. Kaikki ne sopivat sävyltään mainiosti mun ruskeaan nahkarotsiin. 

Pukki muisti minua myös mustilla rockhenkisillä nahkanilkkureilla. Tosi päheet ja Batman haluaa synttärilahjaksi samanlaiset. 

Kuvien upea vaaleasävyinen villainen tunika on mun mummin kutoma kaunotar. Aika kiva yhdistelmä uusien kenkien ja pienemmän laukun kanssa. 

Meidän vuosi vaihtuu rauhallisissa merkeissä. Käydään poksauttelemassa muutamat raketit ja valmistetaan hampurilaisia kotosalla. Hyvää Uutta vuotta 2015 kaikille! 


maanantai 29. joulukuuta 2014

Meidän joulu

Onpas ollut kiireinen joululoma kun en ole blogiakaan ehtinyt päivittää. Pahoittelut siis, että vasta nyt tulee jouluaiheista postausta. Meidän joulumme oli oikein lämminhenkinen, rauhallinen ja herkullinen. Parasta meidän joulussa oli: 

1. Yhdessä olo ja jännittävän odottava, mutta rauhallinen tunnelma
Lapset olivat jouluaaton yllättävän hyväkäytöksisiä vaikka täpinää ja jännitystä oli ollut koko joulukuun ajan. Aattona riitely ja kinastelu olivat minimissään ja vaikka ruokailun ja joulupukin välissä oli parisen tuntia odottelua, maltti riitti h-hetkeen saakka. Joulupäivänä ilmeni jo pientä juhlaväsymystä, mutta sekin sujui paremmin kuin olisi voinut odottaa. Tehotyttö oli aivan loistava juhladaami, sekä päivisin, että öisin. 



2. Herkulliset pöydän antimet
Kliseisesti joulussa yksi paras asia on tietysti jouluruoka. Varsinkin alkupalana tarjottavat kala- ja mätiherkut vievät kielen mennessään. Meillä oli onnena päästä niin aattona kuin joulupäivänäkin valmiisiin herkkupöytiin. 

Lapset eivät ehkä ole jouluruokien ylimpiä ystäviä eikä joulun jännitys ainakaan lisää ruokahalua. Jouluruokia piti kuitenkin maistaa, mutta muuten emme pyhinä ottaneet suurempia paineita lasten syömisistä. Karkit ja suklaat kuitenkin yllättäen maistuivat kaikille. 


3. Joulupukki
Meidän pojat uskovat vielä joulupukkiin. Ja hyvä niin sillä onhan se kaikki tonttu- ja pukkihomma hauskaa. Ollaan toki sanottu, että pukilla on myös apulaisia, eikä kaikki ostarien ja laivojen pukit ole oikeita. Mutta se yksi oikea tulee aattona tuomaan lahjoja. 

Pukki ehti meillekin, mun vanhempien kotiin Espooseen. Mukavan kohtaamisen lisäksi pukki oli taas aivan liian antelias. Kiitos siitä!





tiistai 23. joulukuuta 2014

Neljä kuukautta

Tänään tulee täyteen neljä kuukautta siitä kun näin päivänvaloa ensimmäistä kertaa. Olen jo aika iso tyttö.

Olen oppinut tarttumaan leluihin ja siksi viihdynkin hyvin niiden kanssa. Varsinkin rapisevat kirjat ovat mieleeni. Harjoittelen edelleen kovasti kierimistä ja osaan liikkua lattialla jo oman akselini yli. Kurottelen kovasti leluihin leikkimatolla ja pyrin istuvaan asentoon sylissä.

Minut saa aina hyvälle tuulelle "Vetään nuottaa" ja "Vauva venyttelee vaan" tanssittelut. Kikattelen ääneen usein myös vaipanvaihtopöydällä. Rakastan omaa ääntäni ja lauleskelen paljon kirkumalla. Olen päässyt myös uimahalliin pulikoimaan pari kertaa. Se on ihan parasta puuhaa!

Olen ollut tässä joulukuun aikana vähän flunssassa. Varsinkin röhisevä yskä on vaivannut öisin. Käytiinkin eilen äidin kanssa varmuudeksi lääkärissä näyttämässä korvat ja kuuntelemassa keuhkoja. Onneksi mitään pahempaa ei ollut ja olen jo paranemaan päin.

Voisin aloittaa jo kiinteiden maistelun, mutta äiti haluaisi täysimettää minua tulevaan Thaimaan matkan loppuun saakka. Se sopii minulle hyvin, enhän tiedä vielä paremmasta. Ja olen kasvanut hyvin pelkällä rintamaidolla. Pääsinkin jo käymään Ruotsissa ja vanhempien mukaan olin koko perheen reippain matkalainen. Hyvä minä!

Lapselliset joulut kaikille!
Terveisin,
Tehotyttö






lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulupuu on rakennettu

Meillä alkoi eilen joululomat. Pojat ovat päiväkodista lähes kolme viikkoa poissa kun taas Pankkiiri saa lomailla reilun kaksi viikkoa. Jouluvalmistelut ovat meillä lähestulkoon valmiit. Lahjat on paketoitu, "joulusiivous" suoritettu ja tänään haimme sekä koristelimme joulukuusen. Meillä on nyt kolmatta kertaa joulukuusi ja joka vuosi se on ollut eri paikassa. Puu on ollut keittiössä sekä olohuoneen nurkassa, jossa nyt on lepakkotuoli. Tänä vuonna se löysi paikkansa olohuoneen ja keittiön välistä. Ei ehkä paras mahdollinen paikka, mutta saa kelvata.

Huomasin, että meillä on kuusen koristeila aika vähänlaisesti - pitää muistaa ne alennusmyynneissä. Tykkään kuitenkin, että itse kuusi on pääosassa, ei koristeet. Voi olla, että leivomme tässä vielä ennen joulua pipareita koristeeksi kuuseen. Niin teille aina kun olin lapsi.

Lapsuuden kuusessa on aina ollut (ja on edelleen) aidot kynttilät, joten nekin varmasti tulee kuuseen kunhan lapset vähän kasvavat. Ihana kuusen tuoksu toi joulun tunnelman kotiin. Neljä yötä jouluun on.




sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Viisikko Ruotsissa

Sellainen reissu tällä kertaa. Risteily Ruotsiin, aina niin viehättävään Tulholmaan. Meidän perheen ensimmäinen ulkomaanmatka viisihenkisenä perheenä. Muumit ja joulupukki. Pallomeri ja Muumidisko. Matka meni hyvin, vaikka vastoinkäymisiltä ei täysin vältytty.

Ristelyn eka ilta on aina vähän hektinen, sekä aikataulullisesti, että jännityksen ja odotuksen purkautuessa. Mentiin heti ekaan kattaukseen uuteen, meidän luotto Maximen tilalle tulleseen Italialaiseen Tavolata Italiano ravintolaan. Lapsille oli Maximen tavoin tarjolla kätevä buffet, aikuisille monipuolinen ala carte menu. Mä valitsin alkupalaksi todella maukkaan gonconzola salaatin. Pankiiiri nautti leikkelelautasestaan. Pääruoaksi otimme molemmat simpukkapastaa. Se ei ollut kehumisen arvoinen, varsinkaan kun annokksessa oli selkeästi hienoa hiekkaa. Tämä huomioitiin loppulaskussa. Ravintola oli muuten tiloiltaan ja palvelultaan miellyttävän viihtyisä ja söimme myös ensimmäisen aamiaisen samaisessa paikassa. Pikaiset pallomeret ja Muumidiskot, joiden jälkeen kaikki olikin jo ihan nukkumakamaa. Olimme etukäteen hieman jännittäneet menomatkan myrskysäätä, mutta turhaan. Yöllä tunsin pientä keinumista, mutta ei mitään häiritsevää.

Lauantaina lähdimme aamupalan jälkeen Tukholman vanhaankaupunkiin, jossa oli tarkoitus sattumanvaraisesti kierrellä ja lounastaa. Olen ennenkin kuullut, ettei Tukholma ole vaunujen ystävä ja saimme kokea sen asennevamman käytännön tasolla. Menimme keittolounaalle tilavaan ja lähes tyhjillä olevaan kahvilatyyppiseen paikkaan. Tehotyttö nukkui, eikä ulos ollut näköyhteyttä, joten vaunujen ulosjättäminen ei ollut vaihtoehto. Valitsimme viimeisen nurkkapöydän, jotten vaunumme olisi kenenkään tiellä. Meille tultiin kolme kertaa henkilökunnan toimesta valittamaan vaunujen paikasta, vaikka mielestämme se ei voinut olla kenenkään edessä. Tarjoilijat pyysivät viemään vaunut   milloin ulos, milloin eteiseen. Lopulta meidän savustettiin ulos ja kysyttiin otamme loput keitot mukaamme. Annoimme suullisen palautteen, että olisi kiva kuulla jo ovella, jos vaunut eivät ole tervetulleet niin voimme valita toisen ruokapaikan. Pyöristyttävää.

Muuten Tukholmassa kiertäminen oli ihan hauskaa, vaikka Robin oli aika väsynyt ja valittavalla tuulella. Sattumalta näimme myös Kuninkaanlinnan vartionvaihtoseremoniat. Pojat tykkäsivät kovasti siitä.

Päivän aikana teimme pari aloittelijan virhettä, emmekä huomioineet seuraavia peruslaatuisia kohtia: 1.Varaa kolmevuotiaalle jonkin näköinen levähdyspaikka (seisomalauta tai matkarattaat) kun tarkoituksena on kävellä monta kilometriä kaupungilla.  2. Anna kolmevuotiaalle mahdollisuus päiväuniin. 3. Syötä lapsia säännöllisesti, ettei verensokeri pääse tippuman = känkkäränkkä on takuuvarma vierailija.

Edellisten kohtien saattelemana saimme kokea lauantai alkuillasta, poikien uintireissun jälkeen kolmevuotiaan pienehköä sekoilua ja huutoraivareita. Onneksi laivalla ollaan totuttu lapsiperheisiin ja meidät päästettiin ravintolaan itkevän ja kiukuttelevan lapsen kanssa. Valitsimme pallomeren vieressä sijaitsevan El Capitanin. Heti ruoan eteen saatuaan olikin taas uusi sävel kuvioissa ja päästimme pojat pallomereen loppuruokailumme ajaksi. Saimme siis nauttia liharuokamme lopulta rauhassa.

Oliko reissu sitten kaiken tämän väärti? No todellakin. Mukava irtiotto arjesta ja taas jaksaa puurtaa. Kunnes muutaman päivän päästä alkaakin jo reilun parin viikon joululomat.