Vain raskaana voi joutua kävelemään kotiin tenaleidin tarpeessa aivastamisen jälkeen.
Vain raskaana voi herätä yölllä omaan huutoon kun sisäreisi kramppaa täysillä. Koittaessa tehdä vastaliikettä alkaa ulkoreisikin krampata. Ei auta kuin maata liikkumatta kauheassa kivussa ja yrittää parhaansa mukaan pitää jalka rentona. Seuraavina öinä herää jokaisessa kylken käännössä kramppien pelossa.
Vain raskaana joutuu pidättämään oksennusta seuraavat kymmenen minuuttia vatsan supistellessa vain koska meni ottamaan muutaman juoksuaskeleen ehtiäksesi bussiin.
Vain raskaana joutuu lopettamaan syömisen ennen kun on varsinaisesti täynnä, jotta säästyy polttavalta närästykseltä, joka herättää öisin.
Vain raskaana unentarve/unirytmi voi olla vuorokaudessa sama kuin viisivuotiaalla.
Vain raskaana tirauttaa parit kyyneleet lukiessaan päiväkodin uutiskirjeestä, että jopa kolme (!) neljästä päiväkodin aikuisesta lopettaa syksyllä. Lastentarhanopettajan kiitossanat ja seuraava lainaus on vikatikki.
”Lasta ei kasvateta siksi, että hän olisi mahdollisimman mukava ja vaivaton meille, vaan siksi, että hän terveenä ja väkevänä voisi täyttää tulevan paikkansa ja löytää itsensä:”
Taisi tulla tippa linssiin myös näitä viime loman mökkikuvia katsellessani. Mikä tekosyyksi syksyllä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Komenttisi on iloni, kiitos!