torstai 21. tammikuuta 2016

Kohti uusia tuulia

Malttamattomuus, into, haikeus, kiitollisuus, epätietoisuus, näytön halu, jännitys, onnellisuus. Siinä pääasialliset tunteet, jotka valtaavat pääni tällä hetkellä. Meidän perhettä odottaa nimittäin uusi, jännittävä ja varmasti haastavakin elämänvaihe. Ja se alkaa jo reilun viikon päästä. Minä nimittäin palaan työelämään! Uuteen, mielenkiintoiseen työpaikkaan. Edessä tuntemattomat työtehtävät ja -kaverit.

Tämä kaikki tapahtui hyvin äkkiä ja yllätti itsenikin. Ajatuksenahan oli, että palaisin töihin viimeistään ensi syksynä. Ennen juolua mieleeni alkoi kuitenkin puskea kaipuu takaisin työelämään. Olinhan ollut jo kaksi vuotta kotona ja se on minulle pitkä aika. Päätin alkaa pikkuhiljaa katsomaan tarjontaa. Jos vaikka työnhakuun menisinkin vaikka vuoden päivät.

Toisin kuitenkin kävi. Onnekseni satun näinä vaikeina aikoina olemaan alalla, joka on niitä harvoja, joissa työllisyystilanne on hyvä. Digitaalisen markkinoinnin osaajille on kysyntää. Näin ollen sain nopealla aikajänteellä itselleni unelmapestin. Työnantajalle, jota olen aina ihaillut ja salaisesti toivonut sinne pääseväni. Nyt kuukausi siitä kun laitoin hakemuksen, on minulla sopimus taskussa. Jihhuu!

Toki täysin uuteen elämänvaiheeseen hyppääminen on myös haikeaa ja super jännittävää. Tässä tämä nyt sitten oli. Ei enää päikkäreitä taapero kainalossa. Seuraavat 35 vuotta voinkin sitten painaa töitä niska limassa. Tuleeko eroahdistusta tai painaako ikävä työpäivisin. Toisaalta olen ennenkin tykännyt yhdistää työ- ja perhe-elämän. Parhaimmillaan se on juuri sitä parasta mahdollista elämää. Nyt meillä on kolme lasta, jotka kaikki tulevat olemaan eri hoitopaikoissa. Onneksi lasten mummi on korvaamattomana apuna ja hoitaa Kirppua tämän kevään ajan. Hän auttaa myös lasten hakemisissa, mistä olemme äärimmäisen kiitollisia. Kaikki tulee järjestymään oikein hienosti. Siitä olen varma.


2 kommenttia:

Komenttisi on iloni, kiitos!