keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Lokakuun taikaa

Syksy ja ruska ovat vallanneet Helsingin. Meitä suosii mitä parhaat ulkoilusäät kun luonto on kauneimmillaan. Syksy on ihan paras. Vielä ehtii nauttia värikkäästä ja henkeäsalpaavan kauniista luonnosta ennen kun tulee syysipimeää, märkää ja lehdet putoaa puista. Sitten voikin jo melkein alkaa fiilistellä joulua. ;)

Lataan Instagramin puolelle päivittäin kuvia arjestamme. Tässä väriloistoa viimepäiviltä. 




Aivan kreisii!

Taas on se aika vuodesta kun Stocka saa niin monen suomalaisen sekoamaan. Ekana hullaripäivänä olin kiinnostunut Mini Rodinin kahdesta myynnissä olevasta tuotteesta sekä Polon miesten kauluspaidasta. Verkkokaupassa kaikki haluamani tuotteet olivat loppu jo viisi (!!) minuuttia kaupan aukeamisen jälkeen. Ihan kreisiä. Toisaalta Mini Rodini kuume on levinnyt Suomeen(kin) niin tehokkaasti, että kysyntää tuotteille on varmasti ollut. Meidän äiti on kuitenkin sen verran sukkela ja kokenut hulluttelija, että oli saanut paikan päällä napattua yhden Rodinin merirosvopaidan Batmanille. Loistavaa!

Huomenna tarjolla olisi monta mielenkiintoista sisustuselementtiä. Tässä mua kiinnostavia tuotteita.


Jos tungos ahdistaa tai et ehdi paikanpäälle, shoppaa sinökin online tästä* ja ole nopea.

(Postaus sis. yhteistyölinkin, joka on merkitty * merkillä)

tiistai 8. lokakuuta 2013

Hyviä kysymyksiä

Kysymysikä. Suurimmaksi osaksi viihdyttävä, mutta joissain tilanteissa hieman ärsyttävä ja/tai nolo. Kun saa ruuhkabussissa kuulla kysymyksen, johon ei joko osaa/halua vastata, on harhautettava puheenaihe johonkin muuhun aiheeseen. Tai jos kysymyksiä satelee toinen toisensa perään eikä jaksaisi pohtia niihin nasevia vastauksia. Osa näiden uteliaiden pikku arvuuttelijoiden kysymyksistä on kuitenkin yllättävän osuvia. Tässä muutamia Batmanin lähiaikojen letkautuksia, jotka tarkkaan mietittynä ovat aika hyviä. Tässä meille aikuisillekin pähkinää purtavaksi. Osaatko vastata näihin?

Loppuuko numerot koskaan?

Miksi aikuiset kiroilee?

Tuleeko musta isä saman viisas kun sun isä oli?

Miksi kaikilla pitää olla äiti ja isä?

Onko mitään eläimiä, joita ihminen ei voi nähdä?

Mistä vauvat tulee masuun?

Milloin maapalloa ei ole enää olemassa?

Voiko roskat koskaan loppua?

Eikö me mennä enää ikinä isomummille? (Olin sanonut isomummille "Kiitos viimeisestä")

Miksi leijona isä syö leijonan poikasia?

Saanko äiti joskus nähdä kun synnytät?

Ja loppuun filosofinen klassikko parin vuoden takaa:

"Kuka sitten on Batman kun minä olen aikuinen?"




Lampun uusi ilme

Meillä on olkkarissa vanha Pankkiirin sukulaistädin jäämistöstä meille tiensä löytänyt jalkalamppu. Lampun jalka on kauniin kullan/kromin värinen ja siinä on mietittyjä yksityiskohtia. Lampun vanha varjostin on ajan kuluessa tummunut likaisen väriseksi ja siinä oli tahroja. Löysin Huutonetistä (11 eurolla!) Pentikin valkoisen varjostimen, joka toi esineeseen uuden, raikkaamman ilmeen. Haimme sen uuteen kotiinsa viime viikolla ja nyt lamppu on saanut edullisen nuorennusoperaation.


maanantai 7. lokakuuta 2013

Varman Lastenjuhla

Mun äidin ja siskon työpaikalla järjestetään joka vuosi syksyllä työntekijöiden lapsille ja lapsenlapsille juhlat. Viime vuonna mun äiti vei Batmanin sinne, mutta tällä kertaa oli estynyt. Saimme erityisluvan osallistua juhliin poikien, siskon ja siskontytön kanssa. Batman muistelee edelleen viime vuoden juhlia mm. Mimin ja Kukun ansiosta. 

Tällä kertaa juhlissa oli mm. Peppi Pitkätossu, pomppulinna, merirosvomiekkailua, taikuri pellen esitys, askartelua karkeista, kokkikoulu, kasvomaalausta ja temppurata. Lopuksi lapset saivat herkutella hodareilla ja jäätelöllä. Todella hauska perinne. Lapsille on mielenkiintoista päästä tutustumaan vanhempiensa/isovanhempiensa työpaikkaan. Mielikuvat työnteosta voi tosin hieman olla väärät. Robinille ei ilmeisesti tämä työpaikka asia auennut, sillä se hokee edelleen, että oltiin "Petti Pitkätossulla" kylässä. Samapa tuo, kunhan oli hauskaa. Ensi vuonna taas!



torstai 3. lokakuuta 2013

Suorittamissyndrooma

"Jes! Saan pelata rauhassa pari tuntia GTA:ta!"

Näin riemuitsi Pankkiiri kun kuuli, että menen lasten kanssa lauantaina äitini työpaikan lastenjuhlaan. Ei voi kun kadehtia. Enkä tarkoita tällä sitä Pankkiirin omaa aikaa - jota itsellenikin riittävästi siunautuu - vaan Pankkiirin taitoa ottaa hyvällä omatunnolla oma aikansa. Kun mulle osuu sama mahdollisuus ja pojat lähtevät vaikka aamupäiväksi uintireissulle, vietän vapaa-aikani lähes poikkeuksetta joko urheillen tai kodin siivoamiseen/järjestelyyn. Yleensä molempiin. En yksikertaisesti osaa vain olla. Kutsun tätä suorittamissyndroomaksi.

Toki lenkkeilyn tai salitreenin voi määritellä hyvinkin järkeväksi vapaa-ajan rentoutumiskeinoksi, mutta olisi todella hyvä osata välillä vaan ottaa vaikka kirja ja maata sohvalla. Ja jättää ne pyykit sinne kuivausrumpuun heti niitä viikkaamatta.

Tämä kaikki suorittaminen alkoi kun saavuimme synnytyssairaalasta Batman kainalossa. Musta oli tullut suorittajaäiti. Alkoi kamala hössöttäminen. Vauvan nukkuessa piti jynssätä keittiötä, viikata vauvan vaatteita tai pestä puklurättejä lepäämisen sijaan. Piti kutsua koko ystäväporukka siistiin kotiin itseleivotuille laskiaispullille vauvan ollessa viikon ikäinen vaikka en itse pystynyt synnytyksen jäljiltä vielä edes istumaan. (Älkää ymmärtäkö väärin, toki vieraat ovat aina tervetulleita.) En vaan osannut levätä.

Sama tahti on jatkunut nyt viidettä vuotta. Olen kai aina ollut suorittaja, mutta äitiyden mukana tuoma hoivavietti korostaa piirrettä. Väsyneimmillä hetkillä otin tietoisen aikalisän, jolloin nukuin aina kun mahdollista ja pidin taukoa kestittämisille. Heti kun yöunet palautuivat siedettävälle tasolle, palasin tuttuun rooliini.

Pieni suorittamishalu on vaan hyväksi - pysyy kämppä ja asiat elämässä paremmin järjestyksessä. Mutta pieni hellittäminen olisi tarpeen. Jospa mäkin alkaisin vaikka pelata pleikkaria. ;)

Parin viikon takainen perjantainen pelihetki ja kattaus

tiistai 1. lokakuuta 2013

Muistoja seinällä

Pieniä, tärkeitä muistoja noin vuosi sitten edesmenneen Pankkiirin isoisän jäämistöstä - puukko ja pieni posliinilautanen. Lautasessa pienen ihmisen sympaattinen kuva. Puukon kotelossa paljon kauniita yksityiskohtia. Niille löytyi sopiva paikka keittiön seinältä. Sopii kun puukko haavaan. Tai lautanen ruokapöytään. Vai miten se nyt meni.