maanantai 5. marraskuuta 2012

Ei putkeen mennyt nukutus

Ohhoh. Reilun viikon verran Robin on nukahtanut uuteen sänkyynsä yllättävän helposti. Siis oikeesti käytännössä alle viidessä minuutissa ja pelkällä sänkyyn asettamisella. Ei kosketuskontaktia. Ilmeisesti se ei ollut tajunnut, et sängystä pääsee ihan itsekin pois vaikka päivällä niin tekee.

Tänään tilanne oli toinen. Nukuttamiseen meni tunti. Eikä siinäkään mitään, mutta Robin huusi äänensä käheäksi koko sen ajan palosireenin lailla. Ensin se vaan heitti kädet ojossa "sykkyyn!" korttia. En mennyt halpaan. Sitten se päätti lähteä peruuttamaan sängystä ja lähteä vaeltamaan pimeeseen huoneeseen päämäärättömästi. Istuin sohvalla noin metrin päässä ja vein puhumatta sen takaisin sänkyynsä. Tämä toistui arviolta 30 kertaa. Luja on tahto ja sisukas on kaveri. Mutta niin olen mäkin.

Päätin koittaa poistumistaktiikkaa. Sanoin vielä vikat hyvät yöt ja laitoin taaperon hellästi sänkyynsä pupu kainalossaan ja poistuin huoneesta. Huuto alkoi saman tien. Ei kuitenkaan kovin hätäisenä, joten päätin antaa hetken koetella äänihuuliaan. Ihmettelin kuitenkin vähän kun toinen ei köpötellyt huoneestaan oven luonnollisesti ollessa raollaan. Annoin vaimenevan huudon kestää muutamia minuutteja ja loin jatkostrategiaa päässäni. Ellei toinen jopa väsähdä huutoonsa. Kun päätin käydä rauhoituskäynnillä, huomasin kauhukseni, että Robin oli peruuttanut sängystään niin, että pää oli jäänyt alimman portaan väliin. Väli on turvallinen, eli siihen ei voi kuristua, mutta toinen ei omin avuin pimeässä ja väsyneenä päässyt ansasta irti. Huusin viereisestä huoneesta Pankkiirin apuun ja rauhoitellen saimme reppanan irti pinteestä. Robin oli naama punaisena ja kuumissaan.

Päätin, että ei ole sopivaa välikohtauksen takia jatkaa unikoulua ja otin Robinin kainaloon sohvalle vesipullon kanssa rauhottumaan. Hetken Robin haukkoi henkeään kaikesta itkemisestään ja rauhottui pian. Vein sen sänkyynsä ja pupua puristaen vesipullo toisessa kädessä löysi Nukku Matti vihdoin luoksemme. Mikäköhän lienee draaman aloittaneen, mutta sängyn kanssa pitää ilmeisesti vielä opetella turvallista exittiä.

5 kommenttia:

  1. :O :O OMG. Robin-raukka, äiti-raukka! Toivottavasti ei jää ikuiset traumat...tsemppiä nukutuksiin, se on kyllä ehkä elämän kypsintä hommaa!

    VastaaPoista
  2. Oli pakko lisätä teidän draama päivän postaukseen :)

    VastaaPoista
  3. Voi ei! Karmean kuuloinen tilanne ja silti vähän hihityttää! :D

    VastaaPoista
  4. Oli kyllä aika hurja tilanne. Mutta eiköhän me päästä siitä yli ;) Arvatkaa vaan pitikö Robinin kun inasta yöllä, niin hain sen vierelle nukkumaan :D

    VastaaPoista

Komenttisi on iloni, kiitos!