Kolmas

Meidän alkuvuosi on ollut monella tavalla hyvin erityinen. Mun työtilanne on luonnollisesti ollut suuressa roolissa, mutta myös positiivisia kuulumisia kevään odotteluun mahtuu. Paino sanalle "odotteluun". Meidän perheen lukumäärä kasvaa pian. Kolmas lapsi on tilauksessa ja matkalla kohti määränpäätään. Aina siitä saakka kuin Batmanin saimme, meille on ollut jotenkin selvää, että kolme lasta on meidän lukumme. Kaikki lastentarvikkeet on tallessa tai lainassa, eikä vaatteitakaan olla juurikaan myyty. Tulevaisuuden kokonaiskuvaan kuuluu viisihenkinen perhe ja käytännön asiat (kuten miten mahdutaan autoon) on jokseenkin suunniteltu.

Aikataulu kolmannen lapsen hankkimiselle aikaistui verrattuna siihen ajatukseen, joka on mielessämme kytenyt. Olimme nimittäin suunnitelleet tähän väliin pidempää taukoa. Ajattelimme kuitenkin, että nyt tai ei koskaan. Arki helpottuu kaiken aikaa näiden kahden hulivilin kanssa ja jos jäisimme odottelemaan sitä "oikeaa" hetkeä, emme ehkä jaksaisikaan enää lähteä siihen kamalan ihanaan vauva- ja taaperorumbaan. Ja pakko myöntää, että jokatoinen päivä mietimme, että olemmeko hulluja kuin päätimme taas tälle polulle lähteä.

Kolmas raskaus on ollut hyvin erilainen kuin edeltäjänsä. Pahoinvoinnit ovat olleet paremmin hallinnassa syömällä usein pieniä välipaloja. Herään jopa öisin nälkään ja syön ruisleivän tai hedelmän. Mulla on myös erikoinen ruokahimo - verigreipit ja muut mahdollisimman kirpeät syötävät. Greippejä voi heittämällä mennä kolme päivässä. Myös Granny Smith omenat toimivat hyvin tähän himoon. Kai se on jotain vitamiinien tankkaamista. Karkkipäivänä valitsen myös kirpeimmät mahdolliset namit salmiakkien tilalle. Väsymys on ollut aivan hullua. Kuuden jälkeen illalla alkaa taistelu unta vastaan ja sänkyyn kaadun viimeistään yhdeksän aikaan lasten mentyä nukkumaan. Yöunta tarvitsen vähintään yhdeksän tuntia.

Mutta eniten tämä raskaus on eronnut edellisistä sen saaman huomion määrässä. Koko alku on hujahtanut meiltä kuin salaa, emmekä ole juurikaan asiasta ihmisille kertoneet. En ole kärryillä missä vaiheessa raskaus menee ja yllätyn joka kerta tarkistaessani tilanteen kuinka pitkällä jo mennään. Olen kuitenkin varma, että heti tulokkaan maailmaan pullahtaessa, tulee se saamaan kaiken ansaitsemansa huomion ja rakkauden.

Työnhakuun kasvava maha on tuonut merkittävästi lisäpainetta, unettomia öitä, ahdistusta ja stressiä. Ei todellakaan ole ideaali tilanne etsiä uutta työpaikkaa pahoinvointien ja väsymyksen painaessa sekä itse raskausuutisen tuova lisäpaine hartioillaan. Tilanne ei ole reilu millekään osapuolelle. Enhän koskaan lähtisi raskaana etsimään uutta työpaikkaa, ellei vanha olisi mennyt alta. Kaiken aikaa kasvava vatsa ja päivittäin tuntuvat liikkeet ovat selvät merkit siitä, että uuden duunin aloittaessa olisi tiukilla ehtisikö edes koeajan verran totutella uusiin haasteisiinsa ennen kuin äitiysloma olisi taas käsillä. Saatikka se uuden työn aloittamiseen liittyvä alussa uuvuttava uuden opettelu sekä tsemppaaminen. En yksinkertaisesti kokisi olevani parhaimmillani. Myös siksi alkuraskaus on mennyt jopa epätoivottavan nopeasti ja vatsan kasvu ei ole vielä kovin mieluinen asia. Mielessä on matkan varrella useaan otteeseen käynyt vaihtoehto jäädä tässä välissä kotiin ja hakea uutta työtä vasta seuraavan äitiyslomakauden loppupuolella.

Tällä viikolla teimme huojentavan päätöksen. Olen saanut muutamankin työtarjouksen, mutta päätimme kieltäytyä niistä. Näimme kaikille parhaaksi vaihtoehtoksi, että jään nyt kotiin Robinin kanssa. On aika keskittyä kotiin, perheeseen ja kaiken aikaa kasvavaan pieneen ihmeeseen. Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut päätöksestämme. Harmaa ja henkisesti rankka talvi saa jatkoa kevyemmällä (ei kirjaimellisesti) ja toiveekaana keväänä. Loppukesästä meitä on viisi.

Kuva: Nea Barman. Raskausviikkoja toisessa raskaudessani 36. Nyt niitä on täynnä 15.