keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pahempi toistaan

Olen pettynyt itseeni. Kuka meistä olikaan aikuinen? Taas aamulla "rauhallinen" aamu - eli aamu, jolloin mennään myöhemmin kuin normaalisti äidin kanssa päiväkotiin - oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Tappeluhan siitä tuli.

Miten siinä pukemisessa tulee aina niin kiire? Vaikka sen aloittaisi puoli tuntia ennen lähtöä. Usea "Laita nyt ne ulkovaatteet" sai pian huutomerkin peräänsä ja hetken päästä kaksi poikalasta ja äiti huusivat toisilleen. Viisivuotias alkoi kiroilemaan, kolmevuotias läpsimään ja äiti suuttui niistä entisestään.

Matkalla päiväkotiin sovittiin ja halattiin. Monta kertaa. Mutta huono mielihän siitä jäi koko päiväksi kalvamaan. Miksi suutuin ja huusin? Kyse oli vain pukemisesta ja uloslähtemisestä. Nehän ovat vain lapsia ja odottavat mun olevan se rauhallinen ja järkevä, joka näyttää mallia. Ei vaan aina osaa. Ei vaan aina jaksa. Ei vaan aina tiedä paremmin.

1 kommentti:

  1. Vertaistukihali! Mulla on vaan yksi lapsi, mutta miten se pukeminen voi olla niin vaikeaa. Tiedän, että hän osaa pukea itse ja päiväkodissa sen tekeekin, mutta kotona.. Kiristys, uhkailu, toisinaan myös lahjonta, mutta mikään ei muutu :/ No kai se iän myötä.. Ja noista arjen pienistä kinoista jää meidän herkkikselle helposti paha mieli :( Meillä ei ole aamuissa minuuttiaikataulua ja pyrin, että asiat saa tehdä rauhassa, mutta välillä tuntuu, että armeijahenkinen suitsait-komennus toimii paremmin :D Tulee siitä kyllä itsellekin huono mieli, kun joutuu käskemään, mutta toisaalta, jos pyynnöt ei tehoa, jää sitten vaihtoehdoksi pukea kohta neljä vuotias vauva :D

    VastaaPoista

Komenttisi on iloni, kiitos!