Vaivattomasta vauvasta tomeraksi taaperoksi

Olen huomannut, että omien lapsien syntymäpäivän lähestyessä olen normaalia tunteellisemmassa tilassa. Lähestyvät merkkipäivät antavat kipinän muistelulle, jossa palaan lasten syntymään - juuri ennen ja sen jälkeen. Näin tein viimeksi muutama kuukausi sitten Batmanin täyttäessä neljä vuotta tässä postauksessa. Robin ansaitsee samaa pohdintaa kirjallisena. Synnytystarinavaroitus.

Toinen kerta on aina erillainen kun ensimmäinen. Niin oli mun toka raskaus, joka meni tuplasti nopeammin kuin ensimmäinen. Tyypillisesti se hurahti ohi myös huomattavasti vähemmällä analysoinnilla ja kropan tarkkailulla. Arki oli kiireistä juuri töihin palanneena ja Batmanin tarhassa aloittaneena. Muistan pääasiassa alkuraskaudesta sen, että oksentelin toimistolla kesähelteissä. Nukuin tuolloin myös laittoman vähän. Batman oireili rajusti öisin päivittäistä eroahdistusta kauhukohtauksien muodossa ja mulle iski sen rinnalle unettomuus. Kaikesta tästä selvittiin voittajina kun raskauspahoinvoinnitkin helpottivat siinä odotuksen puolen välin jälkeen. Loppu meni super helposti ja kuten sanoin, juosten.

Vasta kun jäin äitiyslomalle - noin kuusi viikkoa ennen laskettua, pääsin siihen oikeaan tunnelmaan ja keskittymään tulevaan vauvaan. Robinhan antoi meidän ihan huolella odottaa ja saapui maailmaan vasta kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Olimme ehtineet jo synnytyksen käynnistämiskontrolliin ja väärällä hälytyksellä ambulanssikyydillä sairaalaan synnytyshommiin. Synnytys oli lähes täydellinen - nopea ponnistuvaihe (ainoa, josta jäi ensimmäisessä synnytyksessä "traumoja") ja lääkitys kohdillaan. Ainoastaan hullu nuha vaikeutti pahimpien supistuksien aikana hengittämistä. Jopa kokeneen kätilön ilme oli näkemisen arvoinen kun synnytyspöydälle mätkähti lähes viisikiloinen sinertävä kuopuksemme. Kukaan ei ollut osannut (onneksi!) arvioida sikiön kokoa läheskään noin suureksi - arviot menivät siellä neljän kilon kieppeillä.

Ensikohtaaminen

Haukotus

Robin oli heti valmis paketti. Isokokoisissa vauvoissa on se hyvä puoli, että niitä on helppo käsitellä ja ne ovat heti syntyessään valppaita ja vastaanottavia. Myös imettäminen onnistui ilman mitään alkuongelmia, joita ensimmäisen kanssa oli koettu. Olin valmis lähtemään kotiin synnytyksestä seuraavana päivänä, mutta ison lapsen sokeriarvoja tuli seurata muutama päivä. Tämä aika tuntui ikuisuudelta Batmanin ja isän poissaollessa.

Kotiutumisesta on jäänyt pääasiassa mieleen Batmanin suunntaton hämmennys. Musta oli jotenkin tosi rankkaa nähdä sen epävarmuus, hämmennys ja omituinen käytös, jonka uusi perheenjäsen sai aikaan. Batman oli toki kiinnostunut vauvasta, eikä yrittänyt (alkuun) tehdä mitään pahaa, mutta oli äärimmäisen vaikea alussa jakaa huomiota koko ajan tississä roikkuvan rääpäleen ja huomiota paljon äidiltään vaativat taaperon kanssa. Tässä vaiheessa Batmanista tulikin varsinainen isänsä poika. Muutaman viikon jälkeen hämmennys helpottui ja tutustuminen pikkuveljeen pikku hiljaa alkoi.

 

Robin oli ensimmäiset kuukaudet äärimmäisen helppo vauva. Toinen olkapää oli kärsinyt hieman synnyksessä ja sen liikkuvuuden kehittymistä seurattiin muutaman kontrollikäynnin ajan. Muutaman viikon iässä huomasimme myös Robinin ylähuulessa punaisen syntymämerkin, joka osoittautui mansikkaluomeksi. Se on täysin harmiton, kosmeettinen piirre, jonka tulisi lähteä itsestään kouluikään mennessä.

Nälkä Robinilla oli säännöllistä, syöminen nopeaa ja yöt rauhallisia. Vauva viihtyi myös hyvin vaikka sitterissä seuraten isoveljensä toilailuja. Robinin kasvu tasaantui pian ja jättivauvasta tuli normaalikokoinen pötkylä. Liikkuminen, naureskelu ja jokeltelu alkoi kaikki hyvin nuorella iällä. Maitoallergian puhkeaminen noin kolmen kuukauden iässä heikensi unen laatua ja kovin pätkinäiset yöt olivat koko perheelle rankkoja. Onneksi saimme diagnoosiin muutaman kuukauden päästä ja aloimme syöttämään oikeanlaista korvikemaitoa. Yöt rauhoittuivat selkeästi ja pääsimme nauttimaan paremmin arjesta.

Hymy hertyi jo pariviikkoisena

Vauvavuosi meni ohi aivan liian vikkelään ja pian ensimmäinen taaperovuosikin on takanapäin. Nyt Robin juttelee jo kovasti maksimissaan neljän - viiden sanan lauseita. Pojasta löytyy myös aimoannos määrätietoisuutta ja se osaa pitää perheessä puolensa. Jo jokin aika sitten osat ovat vaihtuneet - nyt kostetaan isoveljen aikoinaan tekemät kommellukset. Veljekset ovat parhaat ystävykset ja yhteinen sävel leikkeihin löytyy jo usein. Muutaman viikon päästä juhlitaan meidän rakasta ja toimeliasta ilopilleriä.

Veljekset ja serkkutyttö